helpommalla, joille ikinä oltais menty mihinkään seuraa mukaan; yleisurheiluun, hiihtoon tai painiin. Lastenlapsistani pyrin kyllä kasvattamaan itseni kaltasia taviksia, jotka eivät harrasta yhtikäs mitään. Arkielämässä on ihan tarpeeksi paineita: työ, koti, lapset ja lapsilla koulu. Kyllä se riittää.
Joskus ajattelen, että olisi
päästy paljon
3553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
noinkin. Mutta kuulostaa äärimmäisen tylsältä ja sisällyksettömältä, jos ei kapasiteetti riitä muuta kuin työhön ja perheeseen (pian ne lapset lentävät pesästä poiskin).
Kapea-alaisia taatelintallaajia tuollaisella menolla lapsista tehdään.
Mutta - valinta on vapaa!
(eipä sitten kannata olla myöskään kateellinen, jos muut jaksavat tehdä paljon muutakin tuon lisäksi)
ps. oletko tarkistuttanut veren hemoglobiiniarvosi? Niin aneemiselta - anteeksi vaan - vaikutat...;-)
Se on vain kumma, että niillä lapsilla joilla on harrastus on yleensä niitä monta ja koulukin menee yleensä keskivertoa paremmin. Ja aikaa tuntuu olevan vielä tietskalle ja vaikka lumilinnan tekoon...
Muistan omasta nuoruudestani miten sitä haali harrastuksia ja aika riitti kummasti kaikkeen. Sitten myöhemmin kun muuttojen ja lastensyntymien takia harrastukset jäi yhteen omaan juttuun viikossa, siihenkin tuntuu olevan vaikea ehtiä. Eikä se ole siitä kiinni, että lapset ja lasten harrastukset veis kaiken ajan. Silloinkaan, kun olen ollut työttömänä ja koti on tyhjä päivällä, ei saa tehtyä yhtään enempää kuin silloin, kun on töissä ja aikaa vain rajoitetusti. Sitä vain käyttää vapaa-ajan tehokkaammin ja sen jälkeen löhöaika tuntuu ansaitulta...
Urheiluseurat toimivat nykyään myös tukiverkkona lapsille, lapset käyvät kisoissa seuran muiden aikuisten kanssa silloin, kun omat ei ehdi. Ja kyllä kaikista pidetään hyvää huolta, se on sitä yhteisvastuuta, mitä muuten nykyään ei juuri enään ole. Ja vaikka ikuiset talkoot tuntuu joskus rassaavalta, niin silloin oppii tuntemaan muita vanhempia ja sieltä on kyllä löytynyt niin kivaa porukkaa, että se auttaa jaksamaan.
Mitä tekevät ne nuoret ja lapset, jotka eivät harrasta mitään ohjattua? Tekeekö ne vain läksyjä, kun koulusta on niin paineita...
Taidat kuulua näihin isiin, jotka vaativat lapseltansa ja seuralta mahdottomia. Olet varmaan katsomassa lastesi urheilua ja ohjaamassa valkkuja, joka ainoassa harjoituksessa. Ei ole ihme, että väsähdät seuran toimintaan.
Tarkoitushan olisi, että lapset ne harrastaa.
jk. Muista myös, et sinä kasvata lastenlapsiasi, vaan anna omien lastesi tehdä se.