Oon oksennellu melko säännöllisesti(päivittäin 1-4 kertaa) vasta n. 2kk, mutta musta tuntuu, että mun vatsa on sinä aikana paisunu suunnattomasti. Mulla on aina ollu huonot vatsalihakset ja läskiäkin ihan mukavasti vatsan päällä, joten se on aina ollu melko kumpu. Nyt kuitenki näytän ihan ku oisin raskaana! En ymmärrä. Vedän nykyään vatsaa sisään lähes 24/7, ettei kukaan huomais sitä. Oon miettiny, että voisko se jotenki johtua siitä, ku ahmii ittensä ihan täyteen ja sitten oksentaa?
Mulla oli tossa kuukausi sitten viikon tauko, aattelin sillon, että lopetan oksentamisen kokonaan(mun äiti sai sillon tietää siitä, enkä halunnu oksentaa enää). Ku huomasin taas lihoneeni, alotin uudestaan. Voiks tähän tosiaan jäädä jo 2 kuukaudessa koukkuun? Tuntuu vähän siltä. Välillä kylläki oksennan vaan suurin piirtein suullisen ruokaa ja sitten käsken itteeni lopettaa. Eli pystyn olemaan oksentamatta/oksentaa vaan vähän, mut se tuntuu kumman vaikeelta.
Ruoka on kun huume, oon siitä riippuvainen. Se alko kesällä masennuksen mukana, tuntu ku mulla ois ollu melkeenpä BED. Yritin muutaman kerran sillon oksentaa, mutta ei onnistunu. Ahmimista jatkoin kumminki. Puol vuotta sitten oksensin ekan kerran, ihan vähän kylläki. Olin käsittämättömän onnellinen, ajattelin, että nyt löysin ratkasun mun ahmimiseen. Oksensin aina välillä, mutta nyt siis pari kuukautta säännöllisesti.
Tavallaan pelkään, että mulle tulee vielä joskus bulimia, tavallaan "toivoisin" sitä. Tyhmänä ihmisenä vieläkin luulen, että voin laihtua näin, vaikka oon niin monen bulimikon tarinan kuullu. Jos onnistuisin lopettamaan ahmimisen, ongekma katoais, luulisin. Välillä tulee kyllä jo joku omenaki ylös, mutta jos onnistuisin lopettamaan oikeen ahmimisen, oisin käsittämättömän onnellinen ihminen...
Mulla oli tossa kuukausi sitten viikon tauko, aattelin sillon, että lopetan oksentamisen kokonaan(mun äiti sai sillon tietää siitä, enkä halunnu oksentaa enää). Ku huomasin taas lihoneeni, alotin uudestaan. Voiks tähän tosiaan jäädä jo 2 kuukaudessa koukkuun? Tuntuu vähän siltä. Välillä kylläki oksennan vaan suurin piirtein suullisen ruokaa ja sitten käsken itteeni lopettaa. Eli pystyn olemaan oksentamatta/oksentaa vaan vähän, mut se tuntuu kumman vaikeelta.
Ruoka on kun huume, oon siitä riippuvainen. Se alko kesällä masennuksen mukana, tuntu ku mulla ois ollu melkeenpä BED. Yritin muutaman kerran sillon oksentaa, mutta ei onnistunu. Ahmimista jatkoin kumminki. Puol vuotta sitten oksensin ekan kerran, ihan vähän kylläki. Olin käsittämättömän onnellinen, ajattelin, että nyt löysin ratkasun mun ahmimiseen. Oksensin aina välillä, mutta nyt siis pari kuukautta säännöllisesti.
Tavallaan pelkään, että mulle tulee vielä joskus bulimia, tavallaan "toivoisin" sitä. Tyhmänä ihmisenä vieläkin luulen, että voin laihtua näin, vaikka oon niin monen bulimikon tarinan kuullu. Jos onnistuisin lopettamaan ahmimisen, ongekma katoais, luulisin. Välillä tulee kyllä jo joku omenaki ylös, mutta jos onnistuisin lopettamaan oikeen ahmimisen, oisin käsittämättömän onnellinen ihminen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ota itseäsi niskasta kiinni ja kerro asiasta äidillesi. Älä pilaa elämääsi noin nuorena.