Ois kiva tietää mistä johtuu että ei pääse porukkaan mukaan, vaikka kuinka yrittää itse olla aktiivinen ja yhteydessä muihin? VL:sten pitäisi olla suvaitsevaisia ja hyväksyä kaikki sellaisina kuin ovat, mutta omakohtaiset kokemukset kertoo jotain muuta. Luulen että mä en ole ainoa tämän ongelman kanssa. Näitä tapauksia on osunut omalle kohdalle monia, mutta tässä muutama.
1.
Porukat suunnitteli iltakylässä Tallinnan reissua vapuksi. En viitsinyt itse tarjoutua mukaan reissuun kun ei kerran kysytty olisinko halukas lähtemään, vaikka olen aina ollu aktiivisesti kaikessa toiminnassa mukana. Pari päivää ennen reissua eräs matkan pääsuunnittelija soitti että nyt olis paikka vapaana kun yks kaveri ei kerenny saamaan passia, itselle herää kysymys miksi en kelvannut alunperin mukaan vaan vasta peruutuspaikalle? Lähdin kuitenkin kun halusin olla tekemisissä nk kavereiden kanssa.
2.
Yritin soittaa muutamalle kaverille pitkin iltaa ilman vastausta. Pari tuntia ekan soiton jälkeen sain yhteyden ja selvisi, että ne oli ollu pelaamassa pesäpalloa, ja että he on menossa nesteelle kahville jos mua kiinnostaa tulla moikkaamaan. Menin nesteelle ja kysyin tahallani että oliko ollu tarpeeksi pelaajia, eikä niitä tietenkään ollu ollu. Totesin että oishan mullekkin voinut soittaa, mutta kun ei kuulemma ollu tullu mieleen.
3.
Aateltiin erään kaverin kanssa lähteä linnanmäelle kun ei muusta porukasta ollu kuulunut mitään. Yllätys yllätys koko muu porukkahan oli ollu jo useamman tunnin siellä linnanmäellä.
4.
Olin kahvilla kaverin kanssa. Soitin toisille että onko suunnitelmia illaksi. sanoivat tulevansa puolentunnin sisällä kaupunkiin ja soittavansa kun ovat kahvilan lähellä, Eivät soittaneet. Itseasiassa eivät ole vieläkään soittaneet, ja tapahtumastakin on aikaa jo n.3 vuotta :-)
Tän viimeisen tapauksen jälkeen tein, ehkä jonkun mielestä aika radikaalin ratkaisun ratkaisun, mutta kun olo ei tuntunut enää hyvältä jotain piti tehdä:
Vaihdoin puhelinnumeron, ja lopetin seuroissa käymisen, sillä en jaksa enää teeskennellä että onpa kiva tavata, jos mun mielestä se on ahdistavaa.
Parhaimmat uskovaiset ystävät joiden kanssa olen edelleen tekemisissä, ovat onnellisesti naimisissa. Mutta kun itse on ns sinkku, niin sitä kaipaa kaltaistansa seuraa. Joten tällä hetkellä itseni kanssa samassa elämän vaiheessa olevat ystävät ovat kaikki epäuskoisia luokkakavereita ja samoista harrastuspiireistä olevia.
Vaikken vielä julkisesti ole uskoani kieltänytkään niin kyllä kaikki jotka on mun kanssa vähääkään tekemisissä on huomannu että uskonasiat ei oo kunnossa, myös äiti vaikken hän siitä puhukkaan.
Ja oma ajatusmaailmakin on matkanvarrella muuttunu :
Mielummin olisin epäuskoinen, onnellinen ja hyvien ystävien seurassa, kuin uskovainen,yksinäinen ja jatkuvasti surullinen.
1.
Porukat suunnitteli iltakylässä Tallinnan reissua vapuksi. En viitsinyt itse tarjoutua mukaan reissuun kun ei kerran kysytty olisinko halukas lähtemään, vaikka olen aina ollu aktiivisesti kaikessa toiminnassa mukana. Pari päivää ennen reissua eräs matkan pääsuunnittelija soitti että nyt olis paikka vapaana kun yks kaveri ei kerenny saamaan passia, itselle herää kysymys miksi en kelvannut alunperin mukaan vaan vasta peruutuspaikalle? Lähdin kuitenkin kun halusin olla tekemisissä nk kavereiden kanssa.
2.
Yritin soittaa muutamalle kaverille pitkin iltaa ilman vastausta. Pari tuntia ekan soiton jälkeen sain yhteyden ja selvisi, että ne oli ollu pelaamassa pesäpalloa, ja että he on menossa nesteelle kahville jos mua kiinnostaa tulla moikkaamaan. Menin nesteelle ja kysyin tahallani että oliko ollu tarpeeksi pelaajia, eikä niitä tietenkään ollu ollu. Totesin että oishan mullekkin voinut soittaa, mutta kun ei kuulemma ollu tullu mieleen.
3.
Aateltiin erään kaverin kanssa lähteä linnanmäelle kun ei muusta porukasta ollu kuulunut mitään. Yllätys yllätys koko muu porukkahan oli ollu jo useamman tunnin siellä linnanmäellä.
4.
Olin kahvilla kaverin kanssa. Soitin toisille että onko suunnitelmia illaksi. sanoivat tulevansa puolentunnin sisällä kaupunkiin ja soittavansa kun ovat kahvilan lähellä, Eivät soittaneet. Itseasiassa eivät ole vieläkään soittaneet, ja tapahtumastakin on aikaa jo n.3 vuotta :-)
Tän viimeisen tapauksen jälkeen tein, ehkä jonkun mielestä aika radikaalin ratkaisun ratkaisun, mutta kun olo ei tuntunut enää hyvältä jotain piti tehdä:
Vaihdoin puhelinnumeron, ja lopetin seuroissa käymisen, sillä en jaksa enää teeskennellä että onpa kiva tavata, jos mun mielestä se on ahdistavaa.
Parhaimmat uskovaiset ystävät joiden kanssa olen edelleen tekemisissä, ovat onnellisesti naimisissa. Mutta kun itse on ns sinkku, niin sitä kaipaa kaltaistansa seuraa. Joten tällä hetkellä itseni kanssa samassa elämän vaiheessa olevat ystävät ovat kaikki epäuskoisia luokkakavereita ja samoista harrastuspiireistä olevia.
Vaikken vielä julkisesti ole uskoani kieltänytkään niin kyllä kaikki jotka on mun kanssa vähääkään tekemisissä on huomannu että uskonasiat ei oo kunnossa, myös äiti vaikken hän siitä puhukkaan.
Ja oma ajatusmaailmakin on matkanvarrella muuttunu :
Mielummin olisin epäuskoinen, onnellinen ja hyvien ystävien seurassa, kuin uskovainen,yksinäinen ja jatkuvasti surullinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
älä toisten takia jätä uskoa... Mun kaveriksi ainakin pääsisit. Ne on varmaan ihan erilaisia. Ja sit toisekseen mä en ainakaan pidä ylimielisistä ihmisistä, joille mun seura ei kelpaa. Toisaalta kaikki ei tuu kaikkien kans hyvin toimeen...
äsken uuteen aloitukseen.
tässä kopio:Ei Jeesuskaan meitä jättänyt vaikka koki sellaista vihaa ja pilkkaa.
Kaikissa ihmisissä kaikkialla olen havainnut samaa, niin lapsissa, nuorissa kuin aikuisissakin. Oli sitten uskovaisia tei ei. Ajattele vaan, että se on heidän tyhmyytenssä. kyllä elämä heitä opettaa, jos opettaaa. Toisia ei koskaan. Toivon sinulle, että löytäisit hyvän ystävän.
Tärkeintä kaikesta on kuitnkin se, missä vietämme iäisyyden. Älä uskoa heitä.
Harmi, että sullekin on käynyt noin...
Itse olen huomannut, että aika monissa kaveripiireissä, varsinkin sellaisissa, jossa on useampia henkilöitä, saatta käydä juuri noin. En sanoisi että kyseessä on pelkästään vl-piireihin liittyvä ilmiö, mutta siellä olen tuon ilmiön saanut itsekin karvaasti kokea.
Itsekin olen ollut välillä mukana kaveripiirissä, jossa en ole ollut ns. täysjäsen. Olen saanut roikkua mukana, jos olen itse jaksanut, mutta jos ei ole aina jaksanut itse ottaa yhteyttä, sitä on kylmästi vain jätetty. Siinä tapauksessa jos tällaista tapahtuu ja jatkuu, niin on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, joko jättää kaveripiiri taakseen tai kertoa miltä itsestä tuntuu ja miten on itse kokenut asian. Yleensä siinä vaiheessa kaverit ymmärtää... jos, ei, niin sitten ne ei mitään kavereita ole koskaan olleetkaan. Ehkä ihmiset ei aina vain huomaa tai ajattele...
Uskoa ei kannata kuitenkaan jättää, vaikka kaveripiirin jättäisikin.. Jos on mahdollista, kannattaa muuttaaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa "puhtaalta pöydältä". Usein silloin voi löytää uusia mukavia kavereita. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeammaksi tulee kavereiden löytäminen, koska useat vl-nuoret avioituu melko nuorena ja avioutuneista ei saa ehkä sellaista seuraa, mitä eniten kaipaa. Itsekin joutuu valitettavasti toteamaan, että "sinkkuna" eläminen vl-piireissä on tosi vaikeaa, koska hyviä ystäviä on vaikea löytää toisista sinkuista. Monissa sinkuiksi jääneissä voi olla jonkin sortin vikaa esim. mielenterveysongelmaisia, sosiaalisesti kyvyttömiä, eristäytyviä, seuransa suhteen nirsoja, arkoja, ujoja... tai sitten jostain syystä ympäristönsä halveksumia henkilöitä, jotka voivat olla upeita tyyppejä, mutta pitää olla tosi rohkea, että uskaltaa ruveta ystävyyssuhteeseen. Vastakkaisesta sukupuolesta olen huomannut löytyvän tosi mukavia henkilöitä, mutta heidän kanssa ongelma on se, että vastakkainen sukupuoli etsii usein itselleen aviopuolisoa ja on toisinaan kiinnostunut ystävyydestä vain siihen asti, kunnes toinen antaa pakit...
huooh, en tiedä lohduttiko tämä teksti sinua yhtään, mutta yritys oli kova... Tsemppiä kaikille muillekin sinkuille, jotka painivat ihmissuhdeongelmissa, yksinäisyyden tai hyvien ystävien puutteen kanssa.
(Ps. Hyviä ystäviä kannattaa etsiä muuten kaiken ikäisistä ihmisistä, esimerkiksi vanhemmista ihmisistä ja vanhuksista voi saada tosi hyviä ystäviä... JA mikä parasta, ystävyydestä seuraava ilo on aina molemminpuolista)
Sinkuiksi jääneissä "voi olla jotai vikaa,kuten mielenterveysongelmia yms."Ja tämäkö on syy siihen että kyseisen henkilön kanssa ei voi olla ystävä? Tämä kuulostaa melkein rodunjalostuspuheelta...Saatikka että kyseessä on itseään kristittynä (ilmeisesti) pitävä henkilö! Tuollainen puhe on kaikkien kristinopin opetusten vastaista.
En todellakaan tarkoittanut, että itse haluaisin syrjiä ketään... itse haluaisin olla ystävä mahdollisimman monella ja kaikenlaisille ihmisille. Se nyt on vain tosiasia, että on siis paljon ihmisiä, jotka syrjivät toisia, esim. siksi että joillain ihmisillä sattuu olemaan eriasteisia ja erityyppisiä mielenterveysongelmia... ja usein tällaiset henkilöt jäävät helpommin naimattomiksi... se on vain tosiasia....
tarkoituksenasi syrjintää. Ymmäsin hyvin, mitä tarkoitit, mutta jotkut haluavat vääntää kaikki ystävälliset hyvässä tarkoituksessa kirjoitetut jutut nurinpäin. Minua erityisesti ilahdutti ja pisti silmään tuo, kun kehoitit ystävystymään kaikenikäisten kanssa. Tuo, jos mikä osoitti kypsyyttäsi ihmisenä ja näen sinun todella yrittävän auttaa tätä kyseistä henkiöä.
" Monissa sinkuiksi jääneissä voi olla jonkin sortin vikaa esim. mielenterveysongelmaisia, sosiaalisesti kyvyttömiä, eristäytyviä, seuransa suhteen nirsoja, arkoja, ujoja... tai sitten jostain syystä ympäristönsä halveksumia henkilöitä, jotka voivat olla upeita tyyppejä, mutta pitää olla tosi rohkea, että uskaltaa ruveta ystävyyssuhteeseen. Vastakkaisesta sukupuolesta olen huomannut löytyvän tosi mukavia henkilöitä, mutta heidän kanssa ongelma on se, että vastakkainen sukupuoli etsii usein itselleen aviopuolisoa ja on toisinaan kiinnostunut ystävyydestä vain siihen asti, kunnes toinen antaa pakit..."Kyseinen kirjoittaja on itse vastannut kysymykseen,miksi hän kärsii yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta.Kavereiksi eivät kelpaa mielenterevysongelmaiset,avioliitossa olevat, sosiaalisesti kyvyttömät,toista sukupuolta olevat,koska voivat rakastua häneen,arat ,ujot,eristäytyvät,ympäristönsä halveksimat tyypit.Millaiset ongelmat lasketaan tähän milenterveysongelmaisten kategoriaan? Masentuneet, ahdistuneet, foobiset? Käytännössä jäljelle jää aika pieni joukko ihmisiä josta arvoisa Musiqiant voi sitten valita itselleen ystäviä.En voi ymmärtää miksi joku uskovaisena itseään pitävä ajattelee noin.
Minulla oli sangen sanoisinko, epäluotettavia "ystäviä", siis veeälliä opiskeluaikanani.Jouduin kärsimään pahasti.Tuntuu nyt siltä ,että pitäisi kirjoittaa heille ja kertoa, kuinka pahalta minusta tuntui heidän käytöksensä.Ja pyytää anteeksi sitä ,että loukkaannuin heihin pahemman kerran.
No, minä yksinkertaisesti erkaannuin heistä, ja hakeuduin parempien ystävien joukkoon.Olen sangen ennakkoluuloton.Minulle ei merkitse mikään muu kuin se, että ihmisellä on lämmin sydän.Sain hienoja ystäviä,Jumala siunasi.Älä välitä, koeta kohota kaiken yläpuolelle mitä olet kokenut ja yritä antaa heille anteeksi.Älä jätä uskoa!
Rukoilen puolestasi jos sallit...?
Jumalan Siunausta elämääsi!
ehdottomasti ottaa puheeksi tällaiset asiat. Yrittäisin ensin puhua luottamuksellisesti omille vanhemmille ja sitä kautta kaverien vanhemmille.
Ei se ole lainkaan häpeä, että on joutunut porukan ulkopuoliseksi, vaan se on häpeä niille, jotka syrjivät. Se on niin tärkää jokaiselle tulla hyväksytyksi. Ei uskovaisten nuorten pitäisi, eikä vanhempienkaan, (sitäkin ikävä kyllä tapahtuu kaikkialla muuallakin), jos sydän on mukana uskossa, tuollaista syrjintää harrastaa.
Jos näkee jonkun olevan yksinään, pitäisi olla rohkeutta mennä juttelemaan, eikä olla laumasieluna vain ns. suosittujen joukossa.
loppujen lopuksi.
Omat yrittämiset voit unohtaa; kun autat lähimmäistäsi, saat ystävän, joka auttaa myös sinua.
on Jumalan luoma ainutkertainen ja arvokas ihminen. Juuri sellaisena kuin olemme, olemme hyviä.
Jokaisella on täällä maailmassa jokin tarkoitus. Meillä kaikilla on hyviä ominaisuuksia, näkyviä ja myös näkymättömiä, mutta emme aina edes huomaa niitä, koska ne piilevät ominaisuudet eivät aina pääse esiin.
On monia esteitä, kuten esim. elinympäristömme vaikutus ja jos kasvumaaperä ei ole hyvä, ne piilevät ominaisuudet voivat jäädä käyttämättä. Siksi on tärkeää, että me kanssaihmiset emme tukahduta käytöksellämme herkempien ihmisten käyttövaroja. Niillä voi olla arvaamattomia seurauksia myöhemmin elämässä.
On hyvä, jos ymmärtää itsessään olevan ainutkertaisen, omilla ominaisuuksilla varustetun ihmisen ja tietää, että sellaisenaan minä saan kelvata, kuin olen. Ja tärkeintä kuitenkin, että kelpaamme Jumalalle. Usko on elämän tärkein asia, se vie ikuisuuteen ja siellä ei enää murhetta ole. niin on luvattu ja siihen uskomme.
Porukka syntyy esim. luokkakaverien kesken tai jonkun muun yhdistävän tekijän mukaan. Toiset saa helpommin kavereita kuin toiset.
Oma itseluottamus vaikuttaa myös aika paljon. Oma aktiivisuus on hyvä, mutta välillä on jopa parempi olla tietoisesti passiivinen. Toiset joutuu näkee vaivaa, että tulee jutteleen.
Kun on välillä pois porukasta, voi olla muiden kavereiden kanssa tekemisessä. Samalla muut voivat nähdä, että kaipaavat puuttuvaa henkilöä.
Kiintyminen
Kiintyminen tapahtuu hitaasti. Toisten palveleminen auttaa paljon. Soitat ja käyt jonkun luona kylässä oma-alotteisesti. Myös kuunteleminen on tärkeää. Kuka jaksaa kuunnella jatkuvaa puhetulvaa ilman suuvuoroa?
Minulla on hyvä kokemus kaverista, jonka kanssa olen ystävystynyt aikoinaan. Kävin kaverin luona kylässä. Juuri koskaan ei hän käynyt minun luonani. Pitkän ajan kuluttua tulimme hyviksi ystäviksi. Molemmat arvostaa toisiaan.
Hyvä ystävyyssuhde
On molemminpuolista antamista ja ottamista(kaksi aikusta ihmistä). Ei ei siten, että vain toinen palvelee ja toinen käyttää hyväksi(tyranni - marttyyri). Jos molemmat odottaa vain toiselta palvelua, kyse on kahden lapsen välisestä suhteesta.
Porukasta
Porukassa on mahdollista kateus. Kateus voi aiheuttaa sen, että samaa sukupuolta oleva henkilö mustasukkaisuuden takia jättää pyytämättä mukaan jonkun kauniimman/viehättävämmän henkilön.
Porukassa on viime kädessä kyse kuitenkin henkilöiden välisestä ystävyydestä jokaiseen erikseen. Jos sinulla on hyvä kaveri porukassa, niin homma toimii.
Porukka on ajanviettotapa. Pelkästään tietyssä porukassa ei kannata olla. Se voi alkaa ahdistaa, kun kokee jäävänsä syrjään hetkellisesti. Jos on enempi ihmissuhteita, niin ei ole riippuvainen tietyistä ihmisistä.
Voisin väittää, että on epätervettä olla pelkästään tietyssä porukassa.
Kuinka saa kavereita?
Menemällä mukaan harrastusporukoihin. Esim. lentopallovuoroon tai kaukalopallovuoroon. Jokin joukkueurheilulaji.
Talkoot ry:llä on hyvä tapa tutustua.
Yksi tapa on mennä vain rohkeasti istumaan kahviossa johonkin pyötään ja vaihtaa muutama ajatus samassa pöydässä olevan kanssa.
Yhden hyvä kaverin sain sillä, että katsoin erään miehen olevan yksin. Kyselin ja juttelin hänen kanssaan. Ystävystyimme. Olin hänen häissään bestman.
ME OLEMME LIIAN ITSEKESKEISIÄ
Ajattelemme helposti aivan liikaa omasta kapeasta näkökulmasta. Miksi toinen teki noin? Mitä hän ajattelee minusta? Palaute on tärkeää. Ja hyvä palaute ennenkaikkea. Hyvä alku on jo hyvät käytöstavat. Kiitos viimeisestä! Kiitos iltakylästä! Oli mukava käydä kylässä. Viihdyin.... ELI PITÄISI AJATELLA MYÖS TOISEN NÄKÖKULMASTA EIKÄ OMASTA. Kyse on Embatiasta eli kyvystä asettua toisen asemaan.
USKO EI SAIS RIIPPUA YSTÄVISTÄ
Ystäviä voi olla uskovaisia ja epäuskoisia. Siinä mielessä olet tehnyt huonon ratkaisun, kun jätit seuroissakäynnin. Minullakin on myös epäuskoisia ystäviä uskovaisten lisäksi.
Liikunta on hyvä harrastus. Mieli virkyy, kun saa kunnon kohotettua ja maisemat vaihtuu hiihtäessä. Maailma näyttä erilaiselta ulkopuolella oman asunnon. Liikunta erittää endorfiiniä, jotka vaikuttavat hyvän olon tunteen.
mäkin sain 2 uutta kaveria vähän aikaa sitten siten että olin vanhan kaverin kanssa kaupungilla ja se törmäs sen kavereihin jota en tuntenu..siinä vaan rupesin heti heittää läppää ja naureskeleen ja pitään hauskaa ja naurattaan niitä naisia..
Eikai kukaan halua olla semmosen kaa joka on tuppisuu ja tylsä
Olen kokenut itse samanlaisen jutun. Voit ystävystyä ihan minkäuskoisen kanssa tahansa. Ei se sinun omaa uskoasi vähennä eikä seuroissa ole pakko käydä. Ei Jumala katoa elämästä mihinkään, vaikkei kaverit uskoisikaan. Uskominen on yksilön oma ratkaisu. Ei ole olemassa mitään massauskoa, jolla kaikki pelastuu. Ole ystäviesi kanssa onnellinen, mutta älä hylkää sydämestäsi Jumalaa. Jonakin päivänä vielä puhut Jumalasta näille uusille ystäville, ei ehkä heti, mutta sitten kun aika on kypsä. Saatat olla Jumalan lähettiläs ja viedä ilosanomaa niille, jotka sitä eivät vielä ole sydämiinsä löytäneet. Raamattukin opettaa, että pitää mennä ns. syntisten joukkoon, kertoa uskostaan ja joku niistä kavereista saattaa kääntyä uskoon. Olen iloinen puolestasi, että olet jo löytänyt uusia ystäviä. Ei tekopyhien fariseusten kanssa liikkumisesta ole mitään iloa, kuten itse kerroit, teeskentelevät vaan eivätkä välitä. Olen kokenut saman ja se tuntuu pahalle. Nykyään olen löytänyt paljon uusia ystäviä muista piireistä, harrastuksista, työstä, opiskeluista ja monista eri paikoista, joissa liikun. Olen löytänyt oikeita ystäviä, jotka ovat kanssani silloinkin, kun on vaikeaa.
kiihkolestat...semmosten kanssa ei voi tehdä mitään muuta kuin pelata uunoo pyöreän pöydän ääressä ja jutella maailmansynnystä ja uskosta..
aina pitäis mennä seuroihin istuun etupenkkiin ja soitattaa uusimpia sinkkubiisejä..eihän semmosta jaksa itse herrakaan
Pari kertaa oon eksyny kiihkolestojen iltakylään ja oli se kyllä semmosta touhua etten toiste mee eikä kaverinikaan.