Ohimennen näin juuri ilmestyneen maailmanpankin vaurausraportin jossa Suomi sijoittui tänä vuonna sijalle 12. (Sveitsi 1., Tanska 2.,Ruotsi3.jne.). Raportissa mainittiin myöskin Suomen olevan maailman vaurain metsän arvon suhteen eli jotakin noin 8 500 dollaria metsää keskimäärin suomalaista kohden. Varmasti näin ja mikäs vauraudessa on mutta näin se metsän arvo vaan aina rahassa nykyään mitataan..
Maailmanpankki&metsän arvo
porhokerho
11435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rahassa mitata kuin sienten ja kääpien määränä/asukas. Onhan sentään kysymys uusiutuvasta luonnonvarasta.
Sienet ja käävätkin voi hyvin mitata rahassa. Uusiutuvassa luonnovarassa on kysymys siitäkin (ja etenkin siitä) miten kauan uusiutumisessa kuluu. Vain rahallinen metsän arvossa pitäminen ei ole vain hyvä juttu sillä se huonontaa metsän muuta arvoa kuin sitä ainoaa rahallista arvoa.
Sitä paitsi; ihminenkin on "uusiutuva luonnovara", koska se lisääntyy luonnollisella tavalla.Pitäisikö orjakauppa silti taas sallia?!!
Sitä ymmärretään kaikkialla. Busmannikin ymmärtää nykyään rahan päälle, mutta menes selittämään jotain käävistä? Ehkä busmanni koittaisi sitä syödä, vaan havaitsisi sen ruokana arvottomaksi. Koska raha on keksitty jo aijat sitten on sillä jonkin arvon mittaaminen kaikken ymmärrettävissä.
Mikäli "bushmanni" asian juuri noin käsittää niin käsittää tuo "bushmanni" myöskin ettei itse voi päästä noihin rahoihin käsiksi ja siinä tilanteessa tulee hyvästä "bushmannista" paha "bushmanni". Sitä on globaali maailma nyt!!!!
No en minäkään haikaile Suomen metsävaroja, vaikka joku sanoo mikä niiden rahallinen arvo on. Niin kait se menee busmannin käsityskykykin.
Heille riittää kun turistit ostavat heidän käsityö tuotteita, ja saavat rahaa sitäkautta kulutushyödykkeisiin. Ei heillekuitenkaa kääpä kelpaisi.
Eli jos ei itse metsää omista, täytyy kaikin keinoin yrittää estää myös omistajaa sitä hyödyntämästä.
Tätähän tuo yliampuva luonnonsuojelu on. Kateutta.
metsien suojelulla? Tällä hetkellä Etelä-suomen metsistä on suojeltu alle 2 % pinta-alasta. Eikö teille aukkohakkaajille riitä, että saatte mellastaa 98 prosentin alalla. Pohjois-Suomessa suojelupinta-alat ovat suuria verrattuna etelämpään, koska siellä metsät ovat suureksi osaksi valtion omistuksessa.
Uhanalaisten metsälajien määrä on suurin Etelä-Suomen metsissä, joiden suojelua luontojärjestöt haluavat lisätä vähintään 5 prosenttiin. Tärkeää on myös, miten luontoarvot otetaan huomioon talousmetsien hakkuissa.
Kun puhutaan ja kirjoitetaan Suomen metsänhoidon erinomaisuudesta, tarkoitetaan aina pelkästään kolmen puulajin määrillistä tuottoa. Metsä on kuitenkin paljon muuta kuin rahallisesti laskettavat puukuutiot.
Kun puhutaan yksityisestä omaisuudesta, on se aina hankala asia, mikäli omaisuuden haltija ei ole samoilla linjoilla. Pakkolunastus on laillistettua rosvousta. Ja Etelä-suomen metsät kun ovat pääsääntöisti yksityismetsiä.
Se on helppo yleistää sanomalla noita prosenttilukuja, mutta se 3% Etelä-suomen metsäpinta-alasta käsittää kuitenki satojen tai tuhansien yksittäisten omistajien metsää.
Niin mikäpä kienee kateutta ja mikä jotakin ihan muuta. Raha luo ehkäpä metsienkin osalta sen suurimman kateuden ja aika sanoisin että aika suurella osalla Suomen kansasta on ainakin sukunsa kautta kosketus metsän omistamiseen metsäpalstojen tms. muodossa. Tietenkin kun metsää omistamattomat, jotka eivät asian päälle mitään ymmärrä saattavat jotakin omitusita kautta tuntea kateutta metsän omistuksenkin suhteen.
Tiivistäen; suurin kateuden tuoja ei kuitenkaan ole allaviivaten metsä eikä alleviivaten metsästä saatu raha avohakkuiden jälkeen vaan yleinen sekä globaali eriarvoisuus maailma rikkauksien suhteen ja siksipä juuri niitä harvoja luonnorikkauksia mikä Suomen metsätkin hoidettuna edustavat EI pidä niin tehokkaasti ajaa alas vaan jättää myös sijaa luonnon aravolle sinänsä, jonne vaikkapa joku "bushmanni" (sieltä sarvikuonojen maasta) mikäli kykynee rahallisesti turistin asemaan tulla ja kokea siitä jotakin itsekin. Vaikkapa suurelämyksellisyyttä niistä käävistä, joita Afrikassa ei omilla aroillaan ja savanneillaan ole..
alasajamassa Suomen metsätaloutta ja -teollisuutta, jos vaaditaan viittä prosenttia suojeluun ja mahdollisuutta hoitaa talousmetsäänsä luonnonmukaisemmin joutumatta syytellyksi metsänhävityksestä. Melkoista liioittelua syyttää luonnonsuojelijoita metsätalouden alasajosta.
Ympäristökeskukset, jotka huolehtivat suojelualueiden tutkimisesta, rajaamisesta ja korvauksista, kertovat metsiä tarjottavan suojeluun enemmän kuin ehtivät vähäisellä henkilökunnalla hoitaa. Tämä kertoo siitä, että korvaukset ovat jokseenkin kohdallaan. Ei niin moni metsänomistaja muuten tarjoaisi maitaan suojeluun. MTK ja muutamat äänekkäät omistajat vain lietsovat tätä suojelunvastaista hysteriaa ja sosialisointipropagandaa, MTK:in vain mielistelläkseen kaikkein vanhoillisinta metsänomistajaryhmää.
Pakkolunastuksiin tarvitsee mennä melko harvoin silloin, kun kysymyksessä on erityisen arvokas luontokohde, ja omistaja ei ole halukas suojelemaan.
Pelkästään metsäteollisuutta suosimalla unohdetaan kehyksien sisältä muut kuin ne taloudelliset arvot metsästä. Pelkästään luonnonsuojelijoita kuuntelemalle taas unohdetaan konkreettisen maailman realiteetit. Metsän käytöstä hyötyvät monet muutkin viiteryhmät kuin nämä kaksi viiteryhmää, joita usein varta vastan laitetaan jo asetelmallisesti vastatusten. Jos konkreettisesti ajateltaisiin oikein niin eivät näittenkään ryhmien ydinintressit sulje toisiaan 100% pois toisistaan. Älytöntä touhua kaikkiaan..