Viikko sitten sunnuntaina meille syntyi ihana tyttö hätäsektiolla (sydänäänten laskun vuoksi). Viilto tehtiin pystysuuntaisesti. Olen toipunut hyvin, kipuläääkkeitä en syö ja muutenkin olo on hyvä. Kotiin päästyä alkoi synnytys ja tulevat raskaudet mietityttään, sairaalassa ei vielä asioita ehtinyt ajatella. Niinpä olisi muutama kysymys (juttelen kyllä asioista jälkitarkastuksessa lääkärin kanssa, mutta jos joku osaisi vastailla jo nyt, kun tarkastukseen on aikaa..)
Onko keskenmenovaara suurempi seuraavissa raskauksissa tämän sektion vuoksi?
Onko alatiesynnytys mahdollinen jatkossa (jostain luin kohdun repeämisvaarasta varsinkin pystyviillon kohdalla)?
Millaisia ohjeita sait sairaalasta koskien esim. liikuntaa ym? Nosteluja kannattaa välttää, mutta mitä muuta?
Koska haavat ovat vetolujuudeltaan kunnossa?
Kiitos paljon, jos joku osaa vastailla edes johonkin kysymykseen. Alkoi asiat mieltä vaivaamaan..
Onko keskenmenovaara suurempi seuraavissa raskauksissa tämän sektion vuoksi?
Onko alatiesynnytys mahdollinen jatkossa (jostain luin kohdun repeämisvaarasta varsinkin pystyviillon kohdalla)?
Millaisia ohjeita sait sairaalasta koskien esim. liikuntaa ym? Nosteluja kannattaa välttää, mutta mitä muuta?
Koska haavat ovat vetolujuudeltaan kunnossa?
Kiitos paljon, jos joku osaa vastailla edes johonkin kysymykseen. Alkoi asiat mieltä vaivaamaan..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulle on tehty 3 sektiota, pystyviilloin. Muutamia vastauksia kysymyksiisi:
-En ole kuullut, että olisi mitään merkitystä seuraaviin raskauksiin keskenmenoriskiä ajatellen.
-alatiesynnytyksen mahdollisuudesta en osaa sanoa, sillä itselläni muista syistä aina sektio
-omasta voinnistasi tunnet, mitä kannattaa ja voi tehdä. Ponnistelut ja nostot, niitä kannattaa eka kk:n aikana välttää, ottaa siis varoen - repeämisvaara. Itse täytyy kyllä sanoa, että jo pari vk synnytyksestä nostelin varoen isompaa lastani. Käytännön syistä oli pakko. Mutta muistan lääkäreiden sanoneen, että kuukauden kuluttua pitäisi arven olla täysin kunnossa - että mitään tarvitse välttää! Hurjaa toipumista mielestäni niinkin suuren leikkauksen jälkeen...
-ja tosiaan, joka synnytyksen (mikäli sinullekin vielä sektioita tehdään) arvioidaan kohdun seinämien paksuus, vieläkö voi synnyttää sektiolla. Itse huoletta vielä voin...
Eli ole vaan hyvillä mielin, nauti vauvastasi, seuraavakin raskaus ja synnytys sujuu varmasti yhtä "kivuttomasti". Onnea tyttövauvan johdosta!
Pakko kysyy, itsekkin mahdollinen sektio jos raskaus alkaa... Nukutettinko sinut vai epiduraali puudutuksellako tehtiin ? Olen kuullut, että puudutuksessa voi tulla paniikki, et kun maha auki jne. Annetaanko siinä jotain rauhoittavaa ennen toimenpidettä ? Milloin spinaalipuudutus tulee kyseeseen ? Kiitti jos osaat vastata.
Mulle tehtiin sektio sekä spinaali- että epiduraalipuudutuksessa. Spinaalipuudutus häipyi tosi nopeasti leikkauksen jälkeen ja epiduraalikanyylin kautta sain kipupumpulla kipulääkettä (tai puudutetta) ensimmäisen vuorokauden ajan. Pystyin kuitenkin epiduraalista huolimatta kävelemään, että ihan puuduksissa sitä ei kuitenkaan ole. Ennen toimenpidettä en saanut rauhoittavia tms. vaan join pienen kupillisen ainetta, joka esti pahoinvointia leikkauksen aikana. Jonkin verran se myllääminen (sisuskalujen kuivaaminen vauvan syntymän jälkeen) etoi, mutta sain sitten lisää lääkitystä tipan kautta mokomaan vaivaan. Missään vaiheessa ei paniikkia tullut, ainakaan leikkauksen aikana (ennen leikkausta jännitti tietysti kovasti), kun mies oli koko ajan pääpuolessa vierellä. Mies kylläkin seurasi leikkausta suurella mielenkiinnolla ja kuvasikin siitä melkoisen kuvasarjan (ei heikkohermoisille). =) Meillä kaikki meni tosi hienosti ja paranin todella nopeasti.. Haluaisin joskus kokea normaalin alatiesynnytyksen, mutta toinen sektiokaan ei maailmaa kaada. =)
Koska kyseessä oli hätäsektio, niin mut nukutettiin. Muussa tapauksessa aina puudutellaan, koska se on vähemmän riskialtista. Kammoa sektiota kohtaan ei jäänyt, vaan tuli pelko, että miten se vaikuttaa jatkossa.. Mielellään meinaan kokisin alatiesynnytyksen. Tässä sektiossa tuli niin kiire, ettei meinannut mukana pysyä. Toipuminen ollut helppoa ainakin tähän asti.
kysyisin vain jälkivuodosta, kuinka kauan sektion jälkeen se kestää? oon vaan kuullu et lyhemmän aikaa kun normaalin alatie synnytyksen jälkeen..
kestää esikoisen synnyttyä jotain reilu 4 viikkoa ja kaksosten synnyttyä varmaan reilut 5 viikkoa.. molemmat sektioita..eli aika pitkään.
Mulla kesti jälkivuoto kolmisen viikkoa, ensimmäisen viikon vuoto oli runsasta, sitten alkoi hiipua sellaiseksi tiputteluksi, että pikkuhousunsuojalla pärjäsi.
Mulla jälkivuodon määrä on vaihdellut kaikissa kolmessa sektiossa. Sanoivat viime kerran jälkeen, että se riippuu ainakin siitä, kuinka hyvin "putsaavat" leikkauksen jälkeen vatsan, siis imuroivat puhtaaksi. Se kuulostaa vähän kurjalta, mutta mitään paniikkia ei mulle ainakaan ole koskaan tullut. Siinä vaiheessa jännittää kyllä, mutta olo on vaan odottava, että kunhan kaikki olisi pian ohi ja menisi hyvin.
Minulla on ensimmäinen sektio tehty -99, hätäsektio oli kyseessä, ja tehtiin nukutuksessa. Toipuminen oli melko hyvää, mutta sitä varmaankin hidasti osaltaan kahden vuorokauden alatiesynnytysyritys. Silloin olin kuusi viikkoa tekemättä raskaita juttuja, se kun oli mahdollista vielä. Puolesta vuodesta kahteen vuoteen suosittelivat raskauksien väliä, vähän lääkäristä riippuen.
Seuraava raskaus alkoikin hiukan viiveellä, sekin päättyi hätäsektioon turhan synnytysyrityksen jälkeen vuonna 2003. Kohtu ei kestänytkään rasitusta jostakin syystä, ilmeisesti oksitosiinitippa oli liikaa, ja kohtu repesi, edellisen arven kohdalta sai repeämä alkunsa. Riskiä ei pitänyt olla, siksi alatiesynnytykseen päädyttiinkin alunperin. Toipuminen oli tästäkin melko nopeaa, alussa oli kyllä kipupumppu tarpeen olin niin älyttömän kipeä. Nopeammin aloin kuitenkin nostelemaan taakkojakin, kuukauden kuluttua en enää juurikaan muistanut varoa.
Kolmas raskaus alkoi yllättäen nopeasti, lapsille olis tullut ikäeroa vain reilu vuosi. Tämä kuitenkin päättyi keskenmenoon. Ei sillä ole välttämättä ollut mitään tekemistä sektioiden kanssa kuitenkaan.
Neljäs raskaus olikin sitten hiukan vaikeampi, ja olin seurannassa alusta asti. Nyt oli jo selvää, että suunniteltu sektio on turvallisin tapa synnyttää, takana oli jo kaksi sektiota, ja kohdunrepeytyminen. Kohdunkuntoa yritettiin seurata ultralla, kudoksen oheneminen olisi ollut huolestuttavaa. Myös supistuksia seurattiin, niitä ei olisi saanut tulla. Vauvan kasvamista seurattiin tarkasti, ja varauduttiin mahdollisesti aikaiseen sektioonkin. Takarajaksi oli laitettu 37 viikkoa, ja silloin sektio sitten tehtiinkin. Kohdunpaksuus oli jo riskirajalla, yksi alue oli enää puoli milliä paksu. Itse sektio meni hyvin, se tehtiin spinaalipuudutuksessa, ja toipuminen oli tosi nopeaa. Jo samana iltana pääsin hiukan jaloittelemaan, vauva oli alusta asti vierihoidossa, ja hoitajat auttoivat tarvittaessa. kipulääkkeitä sai ihan tarpeeksi, ja kotiuduimme neljäntenä päivänä vauvan kanssa. Lenkkeilyn aloitin varovaisesti viikon kuluttua, mutta raskaita hommia vältin, se onnistui, koska mieheni pystyi jäämään isyyslomalle. Tämä siis tapahtui elokuussa 2005.
Seuraavaankin raskauteen on "lupa", mutta alkaa olla riskit jo sitä luokkaa, että enpä taida enää uskaltaa. Mutta tarkalla hoidolla ja seurannalla, sekä vieläkin aikaisemmalla sektiolla niitä pystytään pienentämään.
Eikö sinulla ottanut sairaalasta kotiutuessa lääkäri asiaa puheeksi. Itselläni on näin tehty joka kerta. Papereissasi on merkintä kohdun kunnosta, eli varmaankin jälkitarkastuksessa ne ovat jo lääkärillä käytettävissä. Täällä on ainakin käytäntönä se, että jos ensimmäinen synnytys päättyy sektioon, niin aina ennen seuraavaa tehdään synnytystapa-arvio, varsinkaan jos ei ole mitään selkeää syytä siihen, miksi alatiesynnytys ei onnistunut. kaikkeahan ei voi tuolla arviossa tietysti ennustaa, mutta minulta ainakin kysyttiin itseltäni mielipidettä myös synnytystapaan.
Ai niin, noista ohjeista liikunnan suhteen vielä. Minulle sanottiin, että esimerkiksi kävelylenkit ovat hyviä, mutta mitään raskaita vatsalihaksia rasittavia ei pidä tehdä muutamaan kuukauteen. Heti kuitenkin kehotettiin aloittamaan sellaiset pienet vatsalihasharjoitukset, eli vatsa kovaksi ja rentoutus tyyliin.