Tänään taistelin tosiaan ajatuksen kanssa, että olisiko parempi vain antaa periksi.
jostain olen aina saanut voimia kehittää uusia tavoitteita-> kesä talvi synttärit työn vuosijuhla.
tänään tuntui pelottavan tyhjältä ja se pelotti...
Missä vika kun kaikki on hyvin paremmin kuin useammmalla mahtava koti ei mitään rajoitteita.
ei mitään huolta pienet rahavaikeudet tuppaa ressaan mutta niistäkin selviäisi jos jaksaisi ottaa itseään niskasta kiinni mutta kun tuntuu että voimia ei ole, ei elämänhalua ja en voi ymmärtää miksi näin on.
Perskeles.
vituttaa voivottaa tyhjästä mutta silti mikään ei nappaa.
tekisi mieli paeta jonnekkin ulkomaille asumaan tuntuu kuin vihaisin koko Suomea ja yhteiskuntaa.
mutta onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vai onko se taas pakokeino kurjuudesta.
syön masennuslääkettä yhden nelikymppisen optparin otan aamuisin ja vaihtanut edellistä lääkettä.
no kai sitä taas jaksaa ...
muistakaa ihmiset hyvät. puhuminen muille auttaa mutta vain sellaisille joihin voi luottaa ja joka ymmärtää. tuntuu että itse en jaksa enää edes puhua.
elämän halu on kyllä niin luja että ajattelin elää vaikka piruuttaan, täytyy vain elää korteilla jotka saa.
Katse kohti universumia ja sen taakse. sieltä tulee apu, tai tuho sitä odotellessa, martikainen tulille.
jostain olen aina saanut voimia kehittää uusia tavoitteita-> kesä talvi synttärit työn vuosijuhla.
tänään tuntui pelottavan tyhjältä ja se pelotti...
Missä vika kun kaikki on hyvin paremmin kuin useammmalla mahtava koti ei mitään rajoitteita.
ei mitään huolta pienet rahavaikeudet tuppaa ressaan mutta niistäkin selviäisi jos jaksaisi ottaa itseään niskasta kiinni mutta kun tuntuu että voimia ei ole, ei elämänhalua ja en voi ymmärtää miksi näin on.
Perskeles.
vituttaa voivottaa tyhjästä mutta silti mikään ei nappaa.
tekisi mieli paeta jonnekkin ulkomaille asumaan tuntuu kuin vihaisin koko Suomea ja yhteiskuntaa.
mutta onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella vai onko se taas pakokeino kurjuudesta.
syön masennuslääkettä yhden nelikymppisen optparin otan aamuisin ja vaihtanut edellistä lääkettä.
no kai sitä taas jaksaa ...
muistakaa ihmiset hyvät. puhuminen muille auttaa mutta vain sellaisille joihin voi luottaa ja joka ymmärtää. tuntuu että itse en jaksa enää edes puhua.
elämän halu on kyllä niin luja että ajattelin elää vaikka piruuttaan, täytyy vain elää korteilla jotka saa.
Katse kohti universumia ja sen taakse. sieltä tulee apu, tai tuho sitä odotellessa, martikainen tulille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on menty,mut päivää kerrallaan juuuuuu,muuta saksaan
Mitäs saksassa on. nehän puhuuki ihan outoja.
espanjaa olen ajatellu tai austraaliaan tai hollantia
ja mä tykkäsin siitä täsmällisyydestä
Teet tilit vihasi kanssa, vaikka lista epäoikeudenmukaisuuksista joita olet kohdannut. Eniten sen viha sinua syö. Se mistä haluat eroon tulee ihollesi vihan myötä. Ja sitä et varmaan halua. Viha on ansa ja siitä ei pääse muuttamalla etelänavalle vaan katsomalla omaan napaan.
ihan vaan kiusaksi pitää elää, jos ei ole ittellä helppoa voi aina lisätä muitten "rekeen" kiviä. kiusa se on pienikin kiusa ja sillä jaksaa taas huomiseen. en ole muutakaan tarkoitusta tälle elämälle löytäny.
(tosi v-mäinen ihminen olen)
vituttaa.
martikainen=)