Olen viimein suostunut ymmärtämään, että sairastan bulimiaa. Menin ystävieni pakottamana ja terveydenhoitajan avustuksella psykiatriselle ja kävin siellä pari kuukautta ihan vähän aikaa sitten. Halusin kuitenkin jättää sen koska en tuntenut tarvitsevani kenenkään apua. Nyt on tilanne kuitenkin todella huono. En ole ollut koulussa kahteen viikkoon, koska en voi sietää enää ollenkaan itseäni. Inhoan peilejä ja kauniita ihmisiä. Haluan apua ja nyt voin rehellisesti sanoa myös tarkoittavani sitä. En vain usko, että saisin hoitoa enää mistään. EN vain pysty itse kontrolloimaan itseäni. Olen laihtunut todella paljon (josta tosin olen iloinen), mutta eilen todella säikähdin kun oksennuksen joukossa oli verta. Tarvitsisin todella apua.
Menetin muutaman hyvistä ystävistäni, joita ei koskaan voi olla liikaa. En haluaisi tuottaa kenellekään enää mielipahaa. En halua ainakaan kuolla tähän typerään, itserakkaaseen sairauteen, jota ei voi kun vain vihata. Se on vienyt persoonallisuuteni ja suuren palan elämääni. Tahdon siitä eroon.
Onko jollain samankaltaisia kokemuksia? Olisiko kenties neuvoja siitä mitä voisin tehdä.
Olisin hyvin kiitollinen vastauksista.
"Annika"
Menetin muutaman hyvistä ystävistäni, joita ei koskaan voi olla liikaa. En haluaisi tuottaa kenellekään enää mielipahaa. En halua ainakaan kuolla tähän typerään, itserakkaaseen sairauteen, jota ei voi kun vain vihata. Se on vienyt persoonallisuuteni ja suuren palan elämääni. Tahdon siitä eroon.
Onko jollain samankaltaisia kokemuksia? Olisiko kenties neuvoja siitä mitä voisin tehdä.
Olisin hyvin kiitollinen vastauksista.
"Annika"
Vastaukset 5
Vanhimmat
miksi pitää olla(täydellinen)!
eli miksi sun pitää oksentaa?
ei tuo itsetunto noin kohoa,pieniä muutoksia,pikku hiljaa.
syö hedelmiä ja vähä kalorista ruokaa.
urheilulla saa kaloreita poltettua myös ja kiinteän kropan.
itsestä se on kiinni,ei kukáan voi auttaa.jos haluaa itsensä tuhota.
voi halloo.. olipa taas viisaat kommentit tuolla edellisellä! "syö hedelmiä ja vähä kalorista ruokaa".. tosin, en itsekään osaa varmaan mitään viisasta sanoa.
Mielestäni sun kyllä pitää lähteä uudestaan hakemaan apua. Se on normaalia, että aluksi on vaikeaa ottaa apua vastaan. Itsellänikin on ollut, kun olen syömishäiriön takia hakenut apua. Sanoin kerran lääkärille suoraan, että "mua hävettää olla tällanen, että en pysty ottaa apua vastaan vaikka sitä on tarjolla". Se sanoi sitten, että se on aika normaalia tällasissa asioissa, että mun ei tartte potea huonoa omatuntoa siitä. Asioilla kestää aikansa kypsyä päässä ja kyllä ne ammattilaiset sen tietää ja ovat vain iloisia kun menet nyt tosissasi hakemaan apua. Koska apua sä näytät tarttevan...
ongelmaisten pitäs syödä....hei haloo!
Tyttäreni sairasti ainakin viisi vuotta bulimiaa.
Hän oli useasti sairaalahoidossa ja kaikista paras hoitopaikka ainakin hänelle on Lapinlahden sairaala, jossa on syömishäiriöihin erikoistunut osasto. Hän ei ainakaan olisi päässyt omin avun tai perheenkään tukemana kuiville, vaan tarvitsi lääke- ja sairaalahoitoa. Nyt nuo vuodet ovat kuin pahaa unta ja hänen elämänsä on taas mallillaan
Älä anna periksi vaan vaadi hoitoa. Jos mahdollista, niin jaa asia vanhempiesi kanssa. Omat ajatuksesi eivät ole tällä hetkellä selkeät, joten avunhakemiseen tarvitaan ehkä lisävoimia. Tsemppiä!
Kiitos vastauksista. Ehkä uskallan hakea uudestaan apua.
Tänään on ollut taas niin huono päivä. Menin kouluun ja tyypit joita hädintuskin tunnen kyselevät missä olen ollut, sairaanako? Mitä vastaan? Joo tosi sairaana oksentelin niin paljon etten oikein voinut tulla kouluun.
Ei tästä taida tulla mitään. Poissaoloja on kertynyt ihan mukavasti ja kaikki tuntuu menevän vaan huonommin.
Olen alaikäinen, joten kertovatko terveydenhoitjat yms. vanhemmilleni jos haen apua uudestaan? Viimeksi annoin suostumukseni, mutta entä nyt?
Hoidosta ei ole minulle apua jos erittäin ymmärtämättömät vanhempani huohottavat niskassa ja pakottavat minua syömään ja haukkuvat hulluksi.
En tiedä enää mitä tekisin.
-Annika-