Plaah....
Ahdistaa kun erosin poikakaveristani vähän aikaa sitten, ja sosiaalinen elämä on aika köyhää tällä hetkellä. Minulla on tässä kaupungissa ainoastaan yksi todella hyvä ystävä, jota näen kerran viikossa.
Kun erosin poikakaveristani, minulle tuli ongelmia myös parin muun "kaverin" kanssa. Kukaan heistä ei enää pyydä minua baariin, ja tapaamisia perutaan viime hetkellä tai ei vastata tekstiviesteihin. Välillä masentaa, että joutuu alentumaan soittelemaan näille tyypeille, jos tahtoo saada baariseuraa.
Olen hauskaa ja mukavaa seuraa, jos tutustun ihmiseen kunnolla, mutta olen saanut niin paljon kolauksia elämäni aikana, etten enää uskalla kovin hyvin luottaa ihmisiin. Kaipaisin oikeasti enemmän mkavia ja aitoja ihmisiä ympärilleni, enkä epäreiluja teeskentelijöitä. Mutta mistä niitä löytää? Ja miksi jotkut tytöt tahtovat käydä ulkona pariskunnittain, mutta "sinkkukaveri" ei kelpaakaan enää? Poikapuolisten kavereiden kanssa tällaisia ongelmia ei kylläkään ole...
Ahdistaa kun erosin poikakaveristani vähän aikaa sitten, ja sosiaalinen elämä on aika köyhää tällä hetkellä. Minulla on tässä kaupungissa ainoastaan yksi todella hyvä ystävä, jota näen kerran viikossa.
Kun erosin poikakaveristani, minulle tuli ongelmia myös parin muun "kaverin" kanssa. Kukaan heistä ei enää pyydä minua baariin, ja tapaamisia perutaan viime hetkellä tai ei vastata tekstiviesteihin. Välillä masentaa, että joutuu alentumaan soittelemaan näille tyypeille, jos tahtoo saada baariseuraa.
Olen hauskaa ja mukavaa seuraa, jos tutustun ihmiseen kunnolla, mutta olen saanut niin paljon kolauksia elämäni aikana, etten enää uskalla kovin hyvin luottaa ihmisiin. Kaipaisin oikeasti enemmän mkavia ja aitoja ihmisiä ympärilleni, enkä epäreiluja teeskentelijöitä. Mutta mistä niitä löytää? Ja miksi jotkut tytöt tahtovat käydä ulkona pariskunnittain, mutta "sinkkukaveri" ei kelpaakaan enää? Poikapuolisten kavereiden kanssa tällaisia ongelmia ei kylläkään ole...
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla että meillä miehilläkin on samanlaiset kokemukset että sinkku jää yksin, ei tuttavat kutsu kylään tms. menoihin. Sitä kun jatkuu jatkumistaan niin lopulta kierre pahenee, yhä enempi olet itsesi kanssa. Ei siihen aina ole lääke se että menee johonkin toimintaan, harrastuksiin. Niissäkin piireissä saattaa olla sisäänlämmennyt piiri johon todella vaikea tulla tai porukka ei harrastusta pidä päällimmäisenä vaan oman statuksen esilletuomista.
Kun olet ns. vain yksinelävä muut suhteessa, perhettä niin puheet liikkuu noissa aihealueissa.
Harva sitten kysyy miten oikeasti voit tms.
Mitäpä sitä, tämä on oma tunne ja kokemus asioista. Olen miettinyt että onko naisten keskinäinen keskustelu suureksi osaksi samanlaista oman statuksen esilletuomista?
Mikäs siinä, voihan sitä saavuttamisestaan mainita mutta kun se menee helposti ylimitoitetuksi ja sitä käytetään toisen, yleensä yksinäisen olon pahentamiseen. Harrasta siinä sitten vaikka pitäisitkin siitä. Että semmoista.
Tuo on ikävää, etteivät ystäväsi enää ota sinua mukaan, mutta millainen itse olit, kun seurustelit? Muistitko pitää yhteyttä ystäviisi vai unohditko heidät ja nyt ihmetelet, kun he eivät enää jaksa lähteä kanssasi?
Minua huvittaa suunnattomasti eräs tuttavani, joka itse kirosi aikanaan, kun seurustelevat ystävät eivät lähteneet hänen kanssaan baariin, mutta nyt kunhän itse seurustelee, ei häntä saa millään pyydettyä baariin. Me naiset kun valitettavasti usein heitämme ne kaverit sivuun, kun mies ilmestyy mukaan kuvioihin.
En ole näitä kavereita syrjäyttänyt seurustelun aikana...Et nehän on seurustellu koko ajan kanssa.