Mielenterveydenhoidolla ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa . Kokemukseni hoidosta viittaa pitkälti valtion ylimieliseen alistamiseen . Itsestään epävarma ihminen voi ehkä luulla potevansa jotain , ja uskotellaanhan ihimisille hyvinvointia .
Nuorena-aikuisena saadessani työtä pääsin vihdoin toteuttamaan itseäni . Joidenkin pienten epäonnistumisten kautta aina vaan parempaa saavutettuani hyvinkin pienellä vaivalla alkoi epäuskoisten alistaminen .
Selkänitakana oli useita vuosia puuhastellut kostonhimoiset sukulaiset sekä tuttavat . Kaikki konkretisoitui poliisin hyökätessä asuntooni kuin salama kirkkaalta taivaalta . Henkilöllisyystodistus oli ainut jota kysyttiin ja kolmenviikon vapaudenriisto odotti lukitussa psykiatrisessa sairaalassa .
Sairaalassa mielenterveydenhoitajat sekä lääkärit esittivät päräättömiä ja omituisia väitteitä . Esimerkkinä typeristä kysymyksistä :
- Sinuun ei saa yhteyttä .
( minulla oli kännykkä taskussa jonka numeron saa tiedustelusta , minulla on vakituinen kotiosoite josta poliisi haki , minulla on jopa sähköpostiosoite )
- Olette irtisanoutunut työstänne
( työ perustuu vapaehtoisuuteen ja minut irtisanottiin taloudellisista syistä samoin kuin kymmeniä muita )
Näin jatkoimme jonkinaikaa saadessani hymyn vastaukseksi . Vaadin vapautusta turhaan . Kanneltuani oikeusasiamiehelle laittomasta vapaudenriistosta ja vaatiessani edelleen vapautusta sain kostona sairaalasta pakkohoitopäätöksen . Päätökseen sisältyi lääkitys jonka kieltäytymisestä seuraisi väkivaltainen pakkokeino ruiskulääkitykseen . Oikeusasiamiehen mukaan poliisin tunkeutuminen asuntoon ja pakkohoito oli sallittavaa virka-apu pyynnön vuoksi . Pyyntö tuli lääkäriltä jota en ole koskaan nähnyt ja olihan tämä apuapyytänyt lääkäri saanut pyynnön yksityiseltä lääkäriltä jolla vanhempani kävivät . En ollut tavannut häntäkään eläissäni .
Sairaalassa suoritettiin perhetapaamisia joissa hoitajista kostuvan komiten edessä vanhempieni alistaminen sai jatkua . Puolustautuminen oli aivan turhaa . Olinhan aikoinani muuttanut pois kotoa huonojen kotiolojen vuoksi .
Viikkoja kärsin huonetovereista jotka piereskelivät , masturboivat ja esittelivät näkymystään suhteellisuusteoriasta . Potilaista jotka yrittivät itsemurhaa silmieniedessä ja hoitajista jotka olivat itse enemmän hoidon tarpeessa kuin potilaat . Tässä vaiheessa oli jo selvää ettei kieltäytymällä päästä vapauteen . Olihan mahdollisuus karata , mutta hoitajat uhkailivat lähettää poliisit perääni .
Esittämällä kiinostusta mielenterveydenhoitoon sekä miellyttävästi puhumalla pääsin vapauteen . Lääkärin mukaan ketään ei saa sääntöjen mukaan pitää vastentahtoisesti sairaalassa pitkää aikaa . Hoitaja vakuutteli hyvää mieltä hoidon jälkeen ja pyysi käymään uudelleen . Ehtona vapautukseen oli kuitenkin edelleen päiväosastolla käynti . Päiväosastolla oli lapsellista askartelua sekä turhasta plätisemistä . Tämäkin oli täysin vapaaehtoista sekä maksullista . Poliiseja ei siis lähetettäisi ahdistelemaan mikäli kieltäydyn . Minun oli siis turha maksaa vastenmielisestä osastolla käynnistä koska joudunhan maksamaan omasta kotiasumisesta .
Pakkohoidosta sai kuulopuheen mukaan valittaa jälkikäteen oikeuteen . Valitukseen tarvittiin joitain asikirjoja joita en saanut edes pyytämällä . Edes oikeusavustaja johon otin yhteyttä ei vastannut .
Tämänpäivän tilanne on hyvin vaikea . Olen puun ja kuoren välissä , mielivallan heittopussina . Työnantajat eivät ota mielellään ihmistä töihin jolla on "punaiset paperit" saavathan nämä pitkiä sairaslomia halutessaan . Työttömänä ollessa virkavalta katsoo oikeudekseen ahdistella . Kieltäydyn ehdottomasti julkisensektorin töistä .
Aivan tavallinen elämäni on nyt käännetty minua vastaan . Olen pikkukaupungin virkapaskiasten silmätikkuna aivan turhaan .
Jos lähtisin spekuloimaan tilannetta voisin epäillä virkavallan ja vanhempien ahdistelun johtuvan pelkästään pyrkimyksestä pakottaa vapaaehtoiseen koulutukseen taikka työhön .
Jos kumpaakaan ei löydy , vapauttakaan ei sallita .
Julkisensektorin työntekijä pyrkii mielestäni työllistämään itseään keinolla millähyvänsä . Virkavalta etsii hakemalla sellaisia ihmisiä joita voisi pyörittää omassa organisaatiossaan työlistäen itsensä .
Nuorena-aikuisena saadessani työtä pääsin vihdoin toteuttamaan itseäni . Joidenkin pienten epäonnistumisten kautta aina vaan parempaa saavutettuani hyvinkin pienellä vaivalla alkoi epäuskoisten alistaminen .
Selkänitakana oli useita vuosia puuhastellut kostonhimoiset sukulaiset sekä tuttavat . Kaikki konkretisoitui poliisin hyökätessä asuntooni kuin salama kirkkaalta taivaalta . Henkilöllisyystodistus oli ainut jota kysyttiin ja kolmenviikon vapaudenriisto odotti lukitussa psykiatrisessa sairaalassa .
Sairaalassa mielenterveydenhoitajat sekä lääkärit esittivät päräättömiä ja omituisia väitteitä . Esimerkkinä typeristä kysymyksistä :
- Sinuun ei saa yhteyttä .
( minulla oli kännykkä taskussa jonka numeron saa tiedustelusta , minulla on vakituinen kotiosoite josta poliisi haki , minulla on jopa sähköpostiosoite )
- Olette irtisanoutunut työstänne
( työ perustuu vapaehtoisuuteen ja minut irtisanottiin taloudellisista syistä samoin kuin kymmeniä muita )
Näin jatkoimme jonkinaikaa saadessani hymyn vastaukseksi . Vaadin vapautusta turhaan . Kanneltuani oikeusasiamiehelle laittomasta vapaudenriistosta ja vaatiessani edelleen vapautusta sain kostona sairaalasta pakkohoitopäätöksen . Päätökseen sisältyi lääkitys jonka kieltäytymisestä seuraisi väkivaltainen pakkokeino ruiskulääkitykseen . Oikeusasiamiehen mukaan poliisin tunkeutuminen asuntoon ja pakkohoito oli sallittavaa virka-apu pyynnön vuoksi . Pyyntö tuli lääkäriltä jota en ole koskaan nähnyt ja olihan tämä apuapyytänyt lääkäri saanut pyynnön yksityiseltä lääkäriltä jolla vanhempani kävivät . En ollut tavannut häntäkään eläissäni .
Sairaalassa suoritettiin perhetapaamisia joissa hoitajista kostuvan komiten edessä vanhempieni alistaminen sai jatkua . Puolustautuminen oli aivan turhaa . Olinhan aikoinani muuttanut pois kotoa huonojen kotiolojen vuoksi .
Viikkoja kärsin huonetovereista jotka piereskelivät , masturboivat ja esittelivät näkymystään suhteellisuusteoriasta . Potilaista jotka yrittivät itsemurhaa silmieniedessä ja hoitajista jotka olivat itse enemmän hoidon tarpeessa kuin potilaat . Tässä vaiheessa oli jo selvää ettei kieltäytymällä päästä vapauteen . Olihan mahdollisuus karata , mutta hoitajat uhkailivat lähettää poliisit perääni .
Esittämällä kiinostusta mielenterveydenhoitoon sekä miellyttävästi puhumalla pääsin vapauteen . Lääkärin mukaan ketään ei saa sääntöjen mukaan pitää vastentahtoisesti sairaalassa pitkää aikaa . Hoitaja vakuutteli hyvää mieltä hoidon jälkeen ja pyysi käymään uudelleen . Ehtona vapautukseen oli kuitenkin edelleen päiväosastolla käynti . Päiväosastolla oli lapsellista askartelua sekä turhasta plätisemistä . Tämäkin oli täysin vapaaehtoista sekä maksullista . Poliiseja ei siis lähetettäisi ahdistelemaan mikäli kieltäydyn . Minun oli siis turha maksaa vastenmielisestä osastolla käynnistä koska joudunhan maksamaan omasta kotiasumisesta .
Pakkohoidosta sai kuulopuheen mukaan valittaa jälkikäteen oikeuteen . Valitukseen tarvittiin joitain asikirjoja joita en saanut edes pyytämällä . Edes oikeusavustaja johon otin yhteyttä ei vastannut .
Tämänpäivän tilanne on hyvin vaikea . Olen puun ja kuoren välissä , mielivallan heittopussina . Työnantajat eivät ota mielellään ihmistä töihin jolla on "punaiset paperit" saavathan nämä pitkiä sairaslomia halutessaan . Työttömänä ollessa virkavalta katsoo oikeudekseen ahdistella . Kieltäydyn ehdottomasti julkisensektorin töistä .
Aivan tavallinen elämäni on nyt käännetty minua vastaan . Olen pikkukaupungin virkapaskiasten silmätikkuna aivan turhaan .
Jos lähtisin spekuloimaan tilannetta voisin epäillä virkavallan ja vanhempien ahdistelun johtuvan pelkästään pyrkimyksestä pakottaa vapaaehtoiseen koulutukseen taikka työhön .
Jos kumpaakaan ei löydy , vapauttakaan ei sallita .
Julkisensektorin työntekijä pyrkii mielestäni työllistämään itseään keinolla millähyvänsä . Virkavalta etsii hakemalla sellaisia ihmisiä joita voisi pyörittää omassa organisaatiossaan työlistäen itsensä .
Vastaukset 15
Vanhimmat
On valitettavaa ja mielestäni surullista ettei aina apua tarvitseva edes itse tiedä tai tiedosta sitä tarvitsevansa. Itselleni on näitä esimerkkejä tullut vastaan monien sairauksien yhteydessä, mutta myös esim kaksisuuntaisissa mielenhäiriöissä. Joskus ko. tapaus saattaa selvitä erinomaisesti yhteiskunnassa, mutta kauanko?
Suljettuista löytyy suht koviakin mestoja ja itselläni on kokemusta ko. mestoista lähinnä asiakkaana, elvytyksen tai muun kautta mm. M1 eli pakkohoitolähetteellä. Pois olen kuitenkin päässyt ja ompahan se muistuttamassa tilanteesta jonne en takaisin halua. Itse olin ko. mestassa iloinen lääkityksestä, joka annettiin intra muscular ja oli riittävän vahva, jotten muistaisi niistä viikoista mitään. Seuraavalla kerralla osasin jo vaatia ko. lääkitystä ja sen verran sitä sainkin, että ensiavun kautta pääsin sitten pois. Annokset taisi ylittää hienokseltaan kestokyvyn.
Punaisista papereista ei mulla ole akateemisen koulutuksen kanssa työmarkkinoilla ollut mitään merkitystä. Ne tuskin näkyvät siis missään. Hoidon tarvitsijoita on jonoksi ketään tuskin aiheetta hoitoon pakotetaan, vaikka itsestäni hieman liioittelulta suljettu tuntuikin. Jälkeenpäin olen ihan jees homman kanssa.
Ei mitään mielikuvaa suljetunosaston toimenpiteistä . Ainut kuulopuheeseen perustuva väite kertoi suurimman asiakaskunnan turhasta hoidosta . Väitteen mukaan n. 80% voisi päästää suoraan kotiin .
Sehän on jokaisen oma asia miten suhtautuu mielenterveyteen . Mielestäni on todella sairasta esittää virallisesti lääkärin toimesta jo aivan selkeästi omituisia väitteitä . Mielestäni on myös hyvin sairasta vaatia vuosia ulkopuoliselle hoitoa . Mielestäni on hyvin sairasta ottaa asia puheeksi ryntäämällä yksityisasuntoon poliisin toimesta .
Lääkityksestä sen verran , että on sairasta alkaa peukaloimaan aivojen kemiaa pillereillä taikka ruiskulla pakonomaisesti . Kukaan ei voi osoittaa tarvetta , eihän aivojen kemialle ole olemassa minkäänlaista oletusarvoa joka voidaan osoittaa näytepalalla poikeaavaksi . Kenelläkään ei ole mitään asiaa tunkeutua toisen ihmisen aivoihin .
Olen huomannut todella miten koulutetut hakeva ylivaltaa kouluttamattomista tekemättä ja ansaitsematta mitään . Ihminen voi olla kroonisesti sairas sekä alkoholisti joka ei ole käytännössä tehnyt yhtään mitään kunnollista , mutta kokee itsensä etuoikeutetuksi pelkästään koulutuksensa vuoksi . Siksipä nämä koulutetut voisivatkin kirjoitella sairaslomia toisilleen .
Voimme vain todeta ihmisvapauden halvan arvon suomessa .
Siis oletusarvoja on olemassa. Ei ihminen mikään sen ihmeellisempi kokonaisuus ole. Vaikka aivojen toimintaa ei täysin tiedetäkään perustoiminnot on hyvin tiedossa ja esim hormonaaliset arvot kertoo aina jotain aivokemiasta. Tunteet etc pelkkää sähköä ja kemiaa--->mitattavissa ja hoidettavissa, yhtenä vaihtoehtona kemiallinen hoito, sähköhoito etc...
Tarve on osoitettavissa esim siten, että ihminen käyttäytyy itsetuhoisesti tai ympäristötuhoisesti. Toisaalta myös esim psykoottisesti tai maanisesti, jolloin ei itse tiedosta aina hoitoa tarvitsevansa.
Mä olen eri mieltä. Koulutettujen ei tarvii hakea ylivaltaa. Sivistynyt ihminen ei pyri alistamaan toista. Jokaisessa yhteiskunta ryhmässä, luokassa etc on mätiä omenoita.
On ne kytät rynnänny mun kämpille välillä keskeyttänyt hyvät panotkin. Välillä syystä, välillä ilman syytä... ainakaan ei ole löytäneet =). Samoin on sinne hoitoon haettu. Olin itse aluksi tosi vihainen sitä mielivaltaa kohtaan jonka koin. Nyt tiedän paremmin ja mitä merkitystä niillä toisen kerran 5 viikolla ja toisen 2 viikolla on? En edes muista niistä mitään. Niistä mitään traumoja aíkuiselle jää. Get over it ja funtsi tulevaa mieluummin. Ylivoimaisesti nää todelliset ylilyönnit on poikkeustapauksia ja aina sattuu vaikka hyvää tarkoitettaisiin.
Sit vielä mitä tulee vanhempien nöyryyttämiseen: Vanhemmalla pitäis olla sen verran itsetuntoa, jotta osaa suhtautua oikein kohdistettuun kritiikkiin. Ulkopuolinen ammattilainen on täysin oikeutettu kritisoimaan, vanhemmatkin tekee virheitä. Mutta mitä menneistä, voisin itsekin nostaa esiin epäkohtia sen suhteen, mutta entä sitten?
Vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia sen jälkeen kun ihminen on tullut täysi-ikäiseksi . Holhoaava ja alistava käytös vanhemmilta kotoa poissa-asuvaan aikuiseen ihmiseen jo suorastaan sairasta .
Mikäli nämä arvot olisivat olleet mitattavissa , näitä pillereitä olisi tyrkytetty verikokeen jälkeen eikä suinkaan pienen vittuilun jälkeen .
Yksityinen lääkäri joka teke perusteellisen lääkärintarkastuksen ei löytänyt moitittavaa.
Se mitä sinulle on tehty on oma asiasi . Minä joudun sotimaan olemassaoloni puolesta .
Se mitä minulle sattui on tietysti oma asiani ja suhtaudun siihen omalla tavallani. Halusin ottaa esimerkiksi lähinnä siitä syystä ettei asia vaikuta edes näiden keskustelujen perusteella ihan musta/valkoiselta.
Niin vanhempien vastuu aikuisesta penskastataan. Sanotaan vaikka niin, että omaisilla on tietty vastuu yhteisönsä jäsenestä. Se realisoituu mm. itsetuhon jälkeisinä itsesyytöksinä vanhempien osalta jne... Mutta tietenkin holhoavaan ja alistavaan käytökseen on puututtava itse.
Mitattavista arvoista: Osa näistä aivokemiallisista häiriöistä näkyy ilman mittausta esimerkiksi häiriöinä persoonallisuudessa, käytöksessä etc... Mittausta ei siis aina tarvita.
Jokseenkin rankkaa tarinaa. Jäin miettimään minkälainen olisi "toisen osapuolen" kertomus. Nimimerkki "jr" tuossa jo antoikin ymmärtää, että toimenpide oli tarpeen. Hän kun itse toteaa saamastaan lääkityksestä " Annokset taisi ylittää hienokseltaan kestokyvyn.", otaksun hänen olevan antenniosastolla.
En ole koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen, mutta joskus pohdiskellut olisiko tuon tapainen edes mahdollista. Jos ihminen toimitetaan pakolla hoitoon ilman lääkärin konsultaatiota (kasvotusten) on yhteiskunta mielestäni melkoisen mätä.
Kaiken kaikkiaan jään miettimään, että kuinka paljon mielenterveystyössäkin on vain "tasapäistämistä" - jos poikkeaa normistosta niin hoitoon mars. Kuitenkaan ei ole selkeää mittaria millä mitattaisiin "hulluutta"; poikkeavaan käytökseen on helppo fokusoida.
Siis poliisithan ryntäsi oventaakse ja asuntoon sisälle josta uhkaillen saattoivat ambulanssinkyydissä terveyskeskukseen jossa lääkäri kysyi henkilöpapereita ja lähetti poliisisaattueessa psykiatriselle avo-osastolle .
Osasto oli perustettu elämänkriisistä kärsiville . Mitään kriisiä elämässä ei ollut . Joitain pieniä tavallisia muutoksia .
Viikonpäivä oli perjantai-iltapäivä eikä minua pästetty ulos sairaalasta ennen kuin lääkäri olisi tullut . Käskettiin odottamaan . Odotettuani useita tunteja minulle ilmoitettiin lääkärin saapumisesta jossakin vaiheessa maanantaita .
Suoranaista kusettamista .
Olet aiemmin esittänyt hyviä kommentteja, mutta tämä iskee noteerausten alle.
"antenniosasto" whatever, olin psykiatrisessa osastohoidossa. Huom. Olin, "hänen olevan" on siis väärä otaksuma. Olen ollut myös avo-osastollakin. Avopaikkoja on vain kovin vähän, ettei aina tarvitsijat sellaiselle pääse. Aloittaja on ollut onnekas. Avo-osastot ovat hyviä ensiapupaikkoja ja potilaat kohtuu kunnossa. Ne on musta todella lepokoteja, eikä mitään verrattuna "suljettuun mestaan missä ei ole edes rajoitettua liikuntaoikeutta".
Ja pohtijalle tuon tapainen on mahdollista ja joskus tarpeellista. Asiaa voi tarkastella kahdesta näkökulmasta:
A yhteiskunnan kannalta, jolloin toisille vahingolliset yksilöt on järkevä "pakkohoitaa".
B yksilön kannalta, jolloin itselle vahingolliset on järkevä hoitaa. Esim systeri vietiin sairaalaan pakkohoitoon 28 kiloisena, laihtui vielä sairaalassa 3 kiloa, selvisi kuitenkin. Ilman pakkohoitoa tuskin. Samoin minäkin itsetuhoisena, jouduin virkavallan viemänä pakkohoitoon. Itsetuhoinen vahingoittaa joskus ympäristöäänkin. Niin ja mm. maaniset tai maanisdepressiiviset voivat esim maanisuudessaan tarvita hoitoa ja sitä he eivät todellakaan tiedosta itse!
Yhteiskunta ei mielestäni ole mätä jos hoitoa on olemassa. Yksilön kannalta joskus tapahtuu ylilyöntejä. Mutta kaksi viikkoa... come on mitä merkitystä....
Pakkohoitaa eli alistaa ja kiristää tässätapauksessa . Kyseessä oli vain vanhempieni yrityksen huono tilanne joka provosoitui minuun . Minulle luvattiin niin paljon rahaa lainaksi korottomasti ja ilman takaisinmaksu aikaa mitä sitten eläminen vaatiikin . Nyt raahaa meni muutaman sadantuhaneneuron verran kaikkialle muualle paitsi minulle . Työttömyyttäni en pystynyt maksamaan täysin normaalia elämääni , joten minulle ehdotettiin luopumista vuokra-asunnosta ja takaisin kotiin muuttamista .En suostunut , joten isäni halusi yhteiskunnan holhoaavan minua rahan loppuessa .
Nyt luultavasti lanttumaakarit pyrkivät miellyttämän minua hyvitykseksi laittomista pakkokeinoista . Ainut tapa hyvittää on päästää asia OIKEUTEEN .
Olen pahoillani jos ja kun näin on.
Oikeuslaitos on valitettavasti pajatso, kerran olen voittanut käsittämättömästi (tuomioni lieveni minustakin perusteettomasti) muutaman kerran hävinnyt. Mm työsuhteen osalta isommat on valitettavasti oikeammassa vaikka lakiteksti toisin sanoisikin.
Veikkaan et nää on niin tulkinnan varaisia et ainut mahis on niellä kalkki... =(
olen pahoillani
Hyvä "jr", minä luin keskustelun avauksen enkä halunnut niistä lähtötiedoista vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kirjoittaja ilmaisi asiansa ilmiselvästi kiihkeässä mielentilassa joka tuollaisen kokemuksen jälkeen olisi varmaankin jokaisen kohdalla ymmärrettävää. Kaikesta huolimatta viesti oli mielestäni fiksun ihmisen kirjoittama.
Minä en halunnut sinulle kummemmin pottuilla, valitettavasti kuitenkin provosoiduin nimenomaan siitä syystä, että luin asennettasi "Joopa joo, et itse näe tilaasi". Mielestäni esitetty tieto ei oikeuttanut sinua kommentoimaan tuolla tavalla.
Serkkuni sairastui aikoinaan masennukseen ja hänen k-päinen isänsä erityisesti roikkui kaverin kannoilla ja poikaansa "viisaampana" ohjasi hoitoon. Poika päätyi sitten junan alle ja suku vielä arvailee oliko vahinko vaiko itsemurha.
Tässäkin keskustelussa kuten kaikissa muissakin voi pyrkiä selvittämään enemmän taustoja ja faktoja ennen "tuomiota". Myöskin koen, että tämä on palsta jossa voidaan auttaa toisia neuvoin, ohjein tms. Sinun ensimmäisestä viestistäsi en juurikaan löytänyt positiivista sisältöä M:ää ajatellen.
Minä en ole koskaan ollut "sisällä" hoidossa enkä tiedä siitä puolesta mitään. Mielestäni jo se, että yksi lääkäri pystyy hoitamaan kansalaisen lukittujen ovien taakse, se on loukkaus kansalaisten persoikeuksia vastaan. Kyllä moinen pakkohoitolähete pitäisi olla vähintään kahden lääkärin kannattama ja asianososaista itseään tulisi ehdottomasti kuulla.
Voisitko "jr" vielä lukea ensimmäisen kommenttisi ja jos edelleen olet mielestäsi "oikeassa", minä voin perääntyä ja pyytää anteeksi. Minun mielestäni sinä olet anteeksipyynnön velkaa. Hlö M:lle, ei minulle.
jr:lle ja miksei muillekin: Olen käyttänyt ilmaisua "antenniosasto" samassa merkityksessä kuin "pihalla kuin lumiukko". Onko tuolla ilmaisulla joku "sisäpiirin" merkitys joka on kaukana siitä miten minä olen mieltänyt? Näiltä palstoilta antenniosaston joskus sieppasin huvittuneena.
En halunnut lähteä sen kummemmin osoittamaan, mutta halusin tuoda esiin sen, että moni esim maanisista/maanisdepressiivisista/psykoottisista ei itse tiedä apua tarvitsevansa. Oireet ovat nähtävillä usein paljon ennen totaalista romahdusta, joka tulee kuin talvi... En vähättele tilaa päinvastoin. Mutta asioilla on taipumus järjestyä ja aina kaikki ei ole niin yksipuoleista kuin subjektiivisesti näyttää.
Kaikki osannottoni serkkusi johdosta. Masennus on hoitamattomana varsin tappava. Olen pahoillani.
Itse epäonnistuin, koska juna ei tullut tai olin väärällä raiteella ko. aikaan. En muista hiukka sekavaa oli. On siis joskus hyväkin, että ulkopuolinen ohjaa hoitoon. Masentunut ei sitä itse oma-aloitteisesti tule tekemään vaan päätyy syvemmälle. Hoitoon ohjaus voi siis pelastaa hengen... Ja milläs esim mua ois muut hoitoon ohjannu ku virkavalta. Autolla oli mukana aina pistooli ja kilojakin on reilu 100... eikä ko. hetkellä mitään menetettävää.
En tuomitse. Mutta suljetulla osastolla on lakisääteisesti 4 päivän tarkkailujakso, jos olet saanut M1 lähetteen eli tahdonvastaiseen hoitoon. Kerran olin vain 3 päivää, koska lääkäri ei kokenut pidempään tarvetta. Avo-osastolla ei tarvitse olla. Sieltä voi lähteä pois ja esim jos lomilta tullessa puhaltaa muutakuin nollat pääsee automaattisesti pois. Ei siis avo-osastolla, missä ko. ketjun aloittaja oli pidetä vastointahtoaan. Tässä on valitettavasti aistittavissa ristiriitaa.
Niin otetaan realiteetit, missä pikkukuntien tai isompien kuntien päivystyksessä on kaksi lääkäriä samaan aikaan yövuorossa? Kyllä jos sinne tulee toisia vahingoittava tai uhkaileva tapaus on myös yhdellä oltava oikeus tehdä päätös. Kuten omasta esimerkistäni selviää, ko päätöksen pitää kelvata muillekin tai potilas laitetaan "vapaalle". Selliin vietäessä yksilö saattaa hirttäytyä ja lääkärin etiikkaan kuuluu elossa pitäminen. Joskus yksittäisen yksilön etu on taka-alalla. Yhdessä muodostamme yhteiskunnan ja siksi mm. ko M1 lähete on olemassa.
Olen edelleen sitä mieltä mitä sanoin. Toisaalla ketjussa esitän pahoitteluni ko. henkilölle asiasta, jossa huomaan siihen olevan osaltani tarvetta. Mielestäni olemme oikeutettuja vaihtamaan myös keskenämme kritiikkiä ja oikeutteja pahoittamaan mielemme sekä myös sen ilmaisemaan. Mutta tietyt ilmaisut ovat loukkaavia esim vähemmistöjä syrjivät ilmaisut kuten mielenterveyspotilaita luokittelevat "antenniosasto" ilmaisut... niin inttitermi (tilkka os. 11) kuin onkaan. Kukaan ei intissäkään päinnaamaa sanonut antenniosastosta, vaikka siellä neurologisissa kokeissa vitummoinen kasa antenneja päässä olinkin epilepsian uudelleen puhjetessa. Odotin ja toivoin että joku olisi sanonut.. kaikki ois saanu mitä tisseistä ois irronnu ja hieman sivistystä kanssa syrjintään liittyen...
...pysty ketään tahdosta riippumattomaan hoitoon lähettämään. Pakkohoidon toteuttamiseen tarvitaan lain mukaan (mielenterveyslaki 8 §) vähintään kolmen lääkärin kannanotto.
Ensimmäinen lääkäri kirjoittaa M1 lausunnon potilaan lähettämiseksi tarkkailtavaksi mielisairaalaan, jos epäilee potilaan olevan tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa. Tähän lääkäri voi pyytää virka-apua poliisilta.
Psykiatrisella osastolla potilasta voidaan tarkkailla kolme päivää ja neljäntenä päivänä tarkkailusta vastaava lääkäri teke tarkkailulausunnon, jonka perusteella sairaalan ylilääkäri määrää potilaan tahdostaan riippumatta hoitoon. Eli jos nämä kolme lääkäriä eivät ole yksimielisiä siitä, että potilas on tahdostaan riippumattoman eli pakkohoidon tarpeessa, ei hoitoon voida määrätä.
Lisäksi potilasta on kuultava ja tätä varten on erillinen kohta ihan tarkkailulomakkeessakin.
mutta en viitsi tähän niitä kirjoittaa.
kyseessä ei ollut sukulaiset vaan henkilö jonka mielestä suomalainen ei kuulunut samaan kaupunkiin hänen kanssaan, asuin tällöin ulkomailla.
tuskin olisi kotimaassa sen kummempaa kohtelu.