Hei
Haluaisin kuulla teiltä runsaasti ylipainoiset odottavat äidit ja "valmiit" äidit miten teillä on mennyt/meni raskaus?
Itselläni raskaus on aivan alku tekijöissään, ensimmäinen neuvolakäynti on varattuna ensiviikolle.
Mulla ylipaino menee sairaanloisen puolelle reippaasti (pituutta 166cm ja painoa 139kg) ja kysyisinkin myös, että miten meihin ylipainoisiin suhtaudutaan neuvolassa, entäpä itse synnytyksessä?
Hoikat älkää vaivautuko vastaamaan ja muutenkin vain asiallisia viestejä kiitos :))
Haluaisin kuulla teiltä runsaasti ylipainoiset odottavat äidit ja "valmiit" äidit miten teillä on mennyt/meni raskaus?
Itselläni raskaus on aivan alku tekijöissään, ensimmäinen neuvolakäynti on varattuna ensiviikolle.
Mulla ylipaino menee sairaanloisen puolelle reippaasti (pituutta 166cm ja painoa 139kg) ja kysyisinkin myös, että miten meihin ylipainoisiin suhtaudutaan neuvolassa, entäpä itse synnytyksessä?
Hoikat älkää vaivautuko vastaamaan ja muutenkin vain asiallisia viestejä kiitos :))
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse on tehny 3 lasta ja aina on suhtauduttu hyvin neuvolassa,vaikka painoa oli ennen raskautta ihan liikaa!!!Kyllä minuaki aina aluksi hirvitti mennä siihen vaakalle ko painoa katottiin...mutta siihen sitte tottu.
Ei minua ainakaan missään vaihessa katottu karsaasti!!
Joten tsemppiä sulle :) ja sulla on elämän ihanin aika nyt menossa ja vielä ihanempaa on ko se vauva syntyy :))
Minä painoin 152kg kun tulin raskaaksi. Aloin odottamaan vielä kaksosia. Hyvin kaikki meni. Nauvolatäti oli tosi mukava ja ei mukissut painostani. Samoin äitipolilla oli hyvin ystävällisiä lääkäreitä. Tietysti lähtökohta oli se että paino ei saisi nousta raskaus aikana juurikaan. Minulla itseasiassa tippui alussa paino.
Raskausajan diabetes tosin todettiin rv. 17 ja aloitin insuliinin, en pitänyt sitä ongelmana. Tietenkin olisi hyvä jos sitä ei tulisi, mutta minulla oli sokerit niin korkeella ettei siihen olisi ruokavaliokaan auttanut. Meillä siis suvussakin 2.tyypin diabetesta, joten se oli odotettavissakin.
Verenpaineet oli välillä hieman koholla, mutta muuta ongelmaa ei ollut. Olo oli kyllä tukala rv. 20 jälkeen, mut senkin kestää. Pitää muistaa vaan pitää kunnostaan huolta. Kävely auttaa liitos kipuihin jne.
Ultraus voi olla vaikeaa myöhemmässä vaiheessa kun sinullakin varmasti on massaa vatsan seudulla. Näkyvyys on siis huono. Kannattaa siis varautua siihen että siitä saattavat kommentoida useaan kertaan. Kandee vaan sanoo et asialle kun nyt ei mitään voi niin turha siitä valittaa nyt.
Pidä huolta itsestäsi ja noudata neuvolan antamaa ruokavalioita. Liiku ja ota rennosti. Stressi nostattaa verenpainetta ja se ei ole hyvä juttu.
Minun raskaus päättyi rv. 32(niinkun kaksosraskaudet yleensä päättyvät hieman aikaisemmin), sitä ennen oli maannut sairaalassa 4vk! Mutta terveet kaksoset sain. Nyt jo 2.5v.! :)
Minulla oli myöskin reippaasti ylipainoa kun sain ihanan tyttäreni pari vuotta sitten. Raskauden alkaessa painoin noin 120 kiloa. Raskausaika meni melko hyvin vaikka minulla oli raskausajandiabetes jota alussa hoidettiin ruokavaliolla ja loppuvaiheessa insuliinilla. Paino nousi raskauden aikana reilut kymmenen kiloa ja synnytyksen jälkeen kun turvotuksetkin hävisivät oli painoa enää 112 kiloa. Näin jälkeenpäin olen pitänyt itseäni melko tyhmänä kun en laihduttanut ennen raskautta, kun olisin sen ihan hyvin voinut tehdä. Kyllähän runsaasta ylipainosta seuraa monia riskejä lasta ja odottavaa äitiä ajatellen. Minulla raskaus kesti ihan laskettuun aikaan asti ja sitten käynnistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi. Vauva oli iso, mutta terve ja itse toivuin todella nopeasti. Raskausaikana vointini parani huomattavasti kun jäin pois töistä kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Neuvoisin sinua nyt heti tarkistamaan ruokavaliotasi vaikka vielä ei diabeteksesta olisi tietoa. Koita liikkua paljon ja voimistaa itseäsi. Kuuntele omaa kehoasi ja toimi sen mukaisesti.Minulle ei painostani erityisesti missään huomauteltu. Juuri tuo ultrauksen huono onnistuminen minuakin harmitti, mutta onneksi kaikki oli hyvin. Nauratti kun lääkäri sanoi hoitajalle, ettei näe kovinkaan hyvin runsaiden vatsanpeitteiden vuoksi, oli aika hienotunteisesti sanottu :)
Paljon onnea sinulle ihanan ajan alkamisesta elämässäsi!
Ihana kuulla, että teillä on raskaudet menneet suht. hyvin ylipainosta huolimatta.
Olen ruokavalioon jo jonkin kuukauden kiinnittänyt tarkasti huomiota, ehkäpä sen takia tärppäsikin, kun aijemmin en raskaaksi meinannut tulla millään.
Kiloja tosin ei ole lähtenyt kuin 5-6kg, mutta elämäntaparemontti se taitaa tärkeintä ollakin, että jättää ne turhat rasvat ja sokerit pois.
Nyt, kun on joku muukin kenenkä terveydestä olen vastuussa on antanut uskomattomasti motivaatiota entisestään parantaa ruokavalioo ja muutenkin elää terveellisemmin.
Itse olen ollut hedelmöityshoidoissa mukana (toistaiseksi tuloksetta) johtuen miehen spermanlaadusta. Ja olin hyvin ylipainoinen, kun ensimmäistä kertaa menin neuvolaan. (Neuvolan kautta lääkäriin ja siitä gynelle ja siitä hoitoihin..) Heti ensin sanon, että minusta oli TODELLA ajattelematonta hoidattaa tällaisia ihmisiä kuin minä ÄITIYSNEUVOLASSA, missä onnellisia odottavia äitejä ja äitejä pienine lapsineen oli joka puolella. Tunsin oloni todella surulliseksi, hyvä etten itkuun pillahtanut.
Minun kokemukseni neuvolasta ja myöhemmin lääkäreistä oli huono. Neuvolassa täti tenttasi moneen kertaan, poltanko tupakkaa. Sanoin, että en (koska en tosiaankaan polta, en ole koskaan polttanut!) Täti jankkasi siitä samasta asiasta useamman kerran ja muutenkin oli varsin tyly.
Lääkärit kieltäytyivät antamasta hedelmöityshoitoa, ellei paino laske. Aloin dieetille ja pudotin puolessa vuodessa 30 kiloa. Minua ärsytti suunnattomasti se tapa, jolla lääkärit koko ajan jankuttivat sitä, että "nyt paino ei saa nousta", siellä oli 100 kiloa joku maaginen raja, sen yli painavia ei hoidettu. (Tämä siis tapahtui TYKSin naistentautien osastolla, siis hedelmöityshoidoissa). Sanoin, ettei minulla ole aikomustakaan antaa painon nousta (olihan hoitojen saanti kiinni siitä!), mutta silti vain jankutettiin, ihan kuin olisin lihavan lisäksi ollut vielä typeräkin.
Paha maku suuhun jäi kaikista näistä hommista. Ja ISO lovi lompakkoon. Ilman tuloksia. En tahdo kokemuksillani todellakaan masentaa ketään lihavia, koska pääsääntöisesti olen itsekin kuullut neuvolantätien suhtautuvan OK-tavalla pulleampiinkin odottajiin.. :) Minulla kai sitten vain oli huono tuuri niin neuvolassa kuin lääkärissäkin.
Kannattaa muistaa se, että jokainen on oikeutettu ihmisarvoiseen kohteluun kiloihin katsomatta.