Voisitteko kertoa omia kokemuksianne paniikkihäiriön voittamisesta ja lääkkeiden syönnin lopettamisesta?
Paniikkihäriön
voittaminen
51182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
voittanut kokonaan paniikkihäiriötä mutta edistys-
tä on tapahtunut.Joudun vielä paniikkiin ja melkeinpä shokkiin kun olen ihmisten joukossa/keskellä ja minusta tuntuu että ihmiset katselevat minua ja tuolloin ruumiini lämpötila kohoaa ja käteni alkavat hikoilla.En pysty estämään tuota tilaa/kohtausta vaikka kuinka yritän ja monesti pakenen tuosta tilanteesta.Lääkkeiden syöminen on
ainakin vähentänyt jossain määrin käsien hikoile-
mista ja auttanut tasapainottamaan tilannetta kos-
ka minulla on todella paha paniikkihäiriö omasta
mielestäni.
Sain tammikuussa ensimmäisen paniikkikohtauksen, jonka jälkeen niitä tuli päivittäin ja sitten jäi vaan pysyvästi hirveän ahdistava olo. Aloin tarkkailla itteäni koko ajan ja pelkäsin koko ajan uutta kohtausta ja kaikista pahinta oli pelko siitä että sekoan lopullisesti. En voinut käydä luennoilla enkä töissä enkä oikeestaan liikkunut yhtään missään yksin. Pari viikkoa sitten pääsin vihdoin psykiatrille ja sain lääkityksen (Efexor 75mg). Jännitin lääkärille menoakin ihan älyttömästi ja tärisin ja itkin melkeen koko ajan. Olen nyt syönyt lääkkeitä 2 viikkoa ja aloitin samalla e-epan ja karnosiinin. Käyn nyt psykiatrilla kahden viikon välein ja huhtikuussa pääsen aloittamaan terapian. Olo on jo nyt huomattavasti parempi!! Myös lääkäri huomasi saman. En ole saanut ainuttakaan kohtausta ja ahdistuskin on vähentynyt, vaikka jännitystä vielä onkin. Tänään uskalsin käydä jopa yksin hammaslääkärissä ilman paniikkia ja tällä viikolla olen menossa töihin taas pitkästä aikaa!
parantuvat niin nopeasti paniikkihäiriöstä kun toisilla se kestää kymmeniä vuosia vai onko ky-
seessä joku muu sairaus tai tila?Hienoa kuitenkin että olet hakenut ja saanut apua paniikkihäiriöön.
Lääkitys auttaa kyllä voittamaan oireilua jos niistä ei muuten pääse eroon.Tärkeää varmaan on
kohdata tuo ahdistus ja elää se läpi mutta minulle
se tuntuu vaikealta kun olen oppinut pakenemaan
enkä uskalla,kun paniikkihäiriö tulee,mennä siihen
tilanteeseen ja kohdata se.
En voi sanoa parantuneeni paniikkihäiriöstä, koska jännitän ja panikoin vielä ajoittain. Pahoissa paikoissa tunnen että paniikki on iskemässä, mutta pystyn kohtaamaan sen, koska oireet eivät ole enää niin vahvoja kuin ennen. Uskon että se johtuu lääkkeestä, lääkärikäynneistä, joissa olen saanut puhua ahdistuksestani sekä hyvistä uusista kokemuksista..esim. ennen piti rynnätä kaupasta ulos paniikkikohtauksen takia ja aloin jo pelätä pelkkää kauppaan menoa. Nyt olen uskaltautunut uudestaan mennä niihin paikkoihin ja koska kohtausta ei ole tullut niin pelkokin on pikkuhiljaa mennyt. Mitä enemmän uskallan mennä "pahoihin paikkoihin", sitä parempi mieli itselle tulee!
En tiedä kuinka pahoja paniikkihäiriöitä ihmisillä on, mutta itse en olisi pystynyt enää olemaan kauan ilman lääkärin apua, koska oma paniikkini (alkoi tammikuussa) teki elämisestä mahdottoman ja se vaan paheni mitä enemmän aikaa kului.
Multa hävisi oireet Cipralex lääkkeellä. Itse todellakin kannatan lääkkeitä, enkä jatusta "se on vain kohdattava", en jaksais sellasta elämää.. Mutta sitte tietysti jos lääkkeistä ei ole apua.. Alussa söin Xanoria puoli vuotta, mutta siitä ei ollu apua, teki olosta vaan ihan oudon, poissaolevan. Sitten mulle määrättiin Cipralexia, jota olen nyt syönyt 1,5 vuotta, eikä sen aikana ole saanut ainuttakaan paniikkikohtausta ja olen muutenkin muuttunut paljon sosiaalisemmaksi:) Nyt annostus on 7,5mg. Kokoajan olen vähentämässä, tarkotus olis lopettaa sitte kun elämä "tasoittuu", vuoden 2006 lopussa valmistun sairaanhoitajaksi. Nyt on päättötyö stressit yms. ni en viitsi nyt koittaa lopetusta.. Näin mulla..