Kannattaako kertoo läheisille?Ootteko itse kertoneet vai pitäneet vuosikausia salassa?Ku mietin et jos kertoisin nii sukulaiset ymmärtäis mua paremmin(täti).Ku mun täti ei millää ymmärrä et miks mä lopetan mun harrastuksen(voimistelun),jota oon harrastanu jo 8vuotta.Ja pelkään et se kertoo muille,jos nyt joku kaunispäivä sattuisin sille mainitsemaan asiasta.Ja "perheelleni en voi sanoo ku mun pikkuveljet vaan haukkuu mua päivittäin ja on TOSI ILKEIT ja asun mummin ja ukin luona ja ne ei nyt tajuu ollenkaan ku on niin vanhanaikasii ja mun sisko jotenki tuntuu suhtautuvan turhamaisesti syömishäiriöisiin.(äiti kuollu,isä vankilas).Olen ennen sairastanut anoreksiaa ja sen jälkeen se muuttui bulimiaksi josta he eivät siis tiedä.Eli kandeeko mun kertoo mun tädille tästä,että mitä haittaa/hyötyy siitä ois?Ku haluisin laihtuu takasin anamittoihini,nii pelkään et jos kerron mun syömishäiriöstä nii ne laittaa mut pakkohoitoo.Niin ja käytän myös laksoja yliannostuksin.Joten please kertokaa mitä tehdä?
Kandeeko kertoo läheisille???
masentunut ja väsynyt
2289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun äiti tietää ja hyvä niin.
Kerro jollekkin kuitenkin, jollekkin aikuiselle joka tietää jotakin tällaisista asioista.
Esim. joku joka on ollut syömishäiriöinen mutta on jo parantunut, eli voisi auttaa ja tukea sinua parantumisessasi.
Sinun isovanhemmat ei välttämättä osaa yksinään auttaa sinua, pahimmassa tapuksessa he reagoivat tavalla joka ei auta sinua ja parhaimmassa tapauksessa he suhtautuvat myötätuntoisesti ja osaavat suhtautua ongelmaasi rauhallisesti.
Voithan ensin kertoa sinun isovanhemmille, jos he eivät ymmärrä niin älä hermostu vaan kerro sitten jollekkin ammattiauttajalle.Tee niinkuin sinusta itsestäsi tuntuu oikealta ratkaisulta. Minä jokatapauksessa kertoisin jollekkin ammatiauttajalle myös, koska bulimia on hengenvaarallinen sairaus ja oma tahto parantua ei aina ehkä riitä vaan tarvitsee tukeutua ulkopuolisiin auttajiin. Älä ihmeessä jätä itseäsi yksin sen asian kanssa, olen itse kokenut myös bulimian ja tiedän miten vakavasta asiasta on kysymys. Muista tämä: et saa luovuttaa, sitkeyttä!