Sairastuin masennukseen ja ahdistukseen viime syksynä.Tunsin oloni hirveän väsyneeksi uneliaaksi jo edellisenä kesänä. Oloni oli epätodellinen.Meni päiviä jolloin elin kuin itseni sisällä en jaksanut keskittyä, kuunnella radiota tai lukea.Ympäristö näytti sumealta, ja jotenkin kuin olisi katsonut jotain huonoilla piuhoilla varustettua tietokoneen näyttöä, eli silmissä välähteli etenkin nukkumaan mennessä.
Aamuisin elisi jaksanu herätä, kun en kokenut nauttivani asioista entiseen tapaan.Sain paniikkituntemuksia tykytystä, hikoilua pyörrytystä myös öisin.Hirveätä! Nyt olen syönyt masennus lääkettä ja olo on hiukan parempi. Väsymys on edelleen kova ajoittain ja epätodellinen uni olo vaivaa vieläkin.Nyt olen miettinyt onko minulla sittenkin jokin muukin sairaus esim. aivokasvain, tai olinko vaipumassa psykoosiin.
Aamuisin elisi jaksanu herätä, kun en kokenut nauttivani asioista entiseen tapaan.Sain paniikkituntemuksia tykytystä, hikoilua pyörrytystä myös öisin.Hirveätä! Nyt olen syönyt masennus lääkettä ja olo on hiukan parempi. Väsymys on edelleen kova ajoittain ja epätodellinen uni olo vaivaa vieläkin.Nyt olen miettinyt onko minulla sittenkin jokin muukin sairaus esim. aivokasvain, tai olinko vaipumassa psykoosiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet sairastumassa skitsofreniaan.
olen ite sairastanu masennusta varmaan 10 vuotta muttei minulla näkö harhoja vielä ole, on minulla myös paniikkihäiriö sekä loputon väsymys mutta sinun sairauksien pelko taas on harhaa.
jos olis aivo kasvain niin valittasit paineen tunnetta päässäsi ja epä tasapainoa sun muita miusti häiriöitä.
lääkärillesi kaikista oireistasi. Voit pyytää häneltä psykoosin estolääkityksen. Minulla on Risperdal 2mg iltaisin psykoosin estoon. Ei siitä kokeilusta ainakaan haittaa ole ja psykoosia en suosittele kenellekkään.
ole esiintynyt, mutta maisemat näyttää epätodelliselta aivan kuin näkisin maailman uusin silmin. olen lukenut että tämä voisi liittyä paniikkihäiriöön eli olla derealisaatiota, olen puhunut lääkärille epätodellisesta olostani mutta hän ei ottanut sen kummemmin kantaa. Mitään psykoosi lääkitystä en aio pyytää.
...en näe kyllä mitään psykoosiin viittaavaa,en ole lääkäri,mutta kokenut samankaltaisia tuntemuksia..olen kuin pullossa;näen ja kuulen,ymmärränkin,mutta se ei kosketa ikäänkuin itseäni..olen ulkona,poissa,en läsnä kyseisessä hetkessä.Olen saanut diagnoosin,yliherkkä,syvästi kokeva,neuroosiin taipuva,paniikkihäiriötä sairastava.Minulla on serotoniini vajaus..eli tämä on ns.biologista perimää..syön seroxatia ja ahdistuksen tai pelkohetken tullen rauhoittavan.En pahemin ole jäänyt koukkuun jälkimmäiseen,vaara tietenkin on.Olen käynyt myös terapiassa ja nyt maailma on muutakin kuin unta.Sinä tervehdyt..taatusti.
Tuntuupa tutulta tuo sinun kertomuksesi. Myös minä olen neuroottinen, yliherkkä, masentunut ajoittain ja sairastan paniikkihäiriötä. Nyt on seronil-lääkitystä takana jo 6-7 vuotta ja ei taida enää tehota kun alkaa tulla näitä "epätodellisia oloja" varsinaisten paniikkkihäiriöiden tilalle. On tosi karmaisevaa!! Minulla myös ahdistuslääkkeet pahimpiin oloihin. Mutta jos melkein joka toisen päivän olen jatkuvassa "olotilassa" niin alkaa kyllä kärsiä perhe- yms. suhteet. Tällä hetkellä en ole työssä.
Miten sinulla on tuo seroxat auttanut näihin vaivoihin.. siinähän on vaikuttavana aineena eri kuin seronilissa?? Tai ylipäätään miten näistä oloista pääsee eroon, kun ei oikein uloskaan voi lähteä. Terapiassa olen joskus käynyt, mutta ei auttanut. Pitäiskö olla ratkaisukeskeistä vai mitä??? kun pelkkä puhuminen ei auta.