Pojalle harrastus

Harmittelen itsekkin kun en aloittanut taekwon-doa jo pikku poikana.nyt 18-vuotiaana olisin jo aika mestari:)
Varmasti poikasi voi aloittaa judon harrastuksen jos häntä kerran se kiinnostaa ja sehän on tärkeää. tuskin nyt kovin huono isä olet jos yrität pojallesi harrastusta löytää:)Onnea harrastuksen etsinnässä

Tapanilan Erällä on judoseura, tosin en tiedä tarkemmin, että onko heillä junnuille alkeiskurssia.
Judo on tosi hyvä harrastus vähän nuoremmallekin.

kuin menoksi! Ja sinähän olet vielä nuorimies. Jos vain aikaa löytyy niin sehän on mahtavaa kun isällä ja pojalla on sama harrastus.

Karatessa on pappa- ja juniori-treenit ja uskon myös judossa olevan samat sävelet. Poikasi nuoruuden huomioiden hän ei pääse samalle kurssille jos ei sitten ole isä/poika-kursseja. Jos ei ole niin sellaisethan kannattasi laittaa pystyyn. Uskon olevan kiinnostusta.

Oma poikani halusi junnukarateen ja kävikin poikasi ikäsestä 1,5v mutta vetäjän vaihtuessa hänen mielenkiintonsa lopahti. Nyrkkeilyäkin hän harrasti vuoden verran. Mikään muu urheilu ei ole häntä kiinnostanut pätkääkään, mitä nyt puntteja joskus vähän kolisuttelee. On jo armeijaikäinen ja suorittamassa palvelustaan.

On nykyään enempi kiinnostunut kitaran rämpyttelystä ja pitihän ne nekin vehkeet hommata. Siitä hän on innostunut piirtämisen ohella. Kaikia liikunta ei kiinnosta mutta kannustaa kannattaa. Huipulle ei tarvitse tähdätä mutta jo oman hyvinvoitinsa vuoksi kannattasi oppia liikkumaan.

Aina kannattaa kannustaa siihen mihin on mielenkiintoa. Itseeni iski liikuntakipinä jo pikkuvekarana kun enon saunan takana serkkupojat työnsivät kuulaa ja minunkin antoivat yrittää. Kuula tippui melkein varpailleni mutta vanhin serkku kehui suoritustani ja siitä se syttyi. Ei tarvinnut paljon.

Itselläni kohta sama homma edessä, tosin itselläni on pari vuosikymmentä karatea ja jujutsua takan. Meidän piltti halusi formulakuskiksi, mutta kun nuo rahat ja aika ei tuohon touhuun (siis carttiin) riitä, niin sain pojan innostumaan judosta (tosin halusi kyllä isin mukaan Jutsusalille (perinteisempää sellaista)).

Kannattaakin siis suunnata judoliiton sivuille (http://www.judoliitto.fi) ja kurkkaa sieltä kotialueesi seurat ja käydä kurkkaamassa niiden kotisivut ja ottaa yhteyttä mahdollisuudesta junnujudoon.

Useilla seuroilla on junnujudo, jossa suositellaan myös yhden vanhemman mukanaolo auttamassa/motivoimassa/tiedät kyllä treeneissä.

Kahdeksanvuotiaille kyllä on enemmänkin noita 'oikeita' treenejä, minne ei isit ja äiskät tule häiritsemään.

Itsellä on sen verran tietoa, että esim. Hontai judolla (http://www.dlc.fi/~hontai/) on erittäin laadukas lapsi ja junnujudotoiminta. Kannattaa kuitenkin ottaa ja soittaa eri seuroihin ja tunnustella fiilistä.

Ilahduttavaa että kannustatte ja pidätte hyvänä ajatuksena ohjata poika tällaisen harrastuksen pariin. Minulle kun kamppailulajit ovat vieraita, en oikein tiennyt kuinka nuorena niitä voi aloittaa. Nytpä alan tutkailemaan sopivaa seuraa.
Kiitos vielä kerran!

ehdottomasti vie poikasi HPM:n painitreeneihin....siellä poikasi opppii kehon hallintaa mikä aloitetaan ihan kuperkeikasta asti...vaikka pojasta ei panijaa tulisikaan niin jo puolenvuoden treenin jälkeen huomaat miten poikasi on kehittynyt oikeaan suuntaan ja siitä on hyvä lähteä harrastamaan vaikkapa sitä surullisen kuuluisaa jääkiekkoa...ilosia vääntö hetkiä...

Kyllä paini ja judo ovat parhaat vaihtoehdot ala-asteikäisen nappulan kamppailulajeiksi: molemmissa lajeissa on säännöt ja mahdollisuus turvalliseen kamppailuun ja kilpailuun niiden puitteissa, sekä pyrkimys kasvattaa harrastajansa reilun pelin hengessä.

Mielestäni erittäin painava plussa on se, että kummassakaan ei (sääntöjen mukaan) potkita eikä hakata. Sen tyyppiset budo- tai vastaavat lajit on mielestäni parempi (jos ylipäätään haluaa) aloittaa vasta teini-iän jälkeen kun mieli on kypsynyt ymmärtämään ihmisruumiin haurauden ja myös kunnioittamaan sitä.

Muutoin olen sitä mieltä, että yleisurheilu ja (teline)voimistelu ovat lapsen fyysisen ja motorisen kehityksen kannalta oivallisia ja monipuolisia lajeja. Niitä ensin tai muun lajin rinnalla ainakin yläasteikään saakka, niin onhan hyvä pohja harrastaa/kilpailla/tulla mestariksi missä lajissa vain. Ja jos ei tule mestaria, niin ainakin terve ja hyväkuntoinen aikuinen, ja se on jo paljon!

Näihin periaatteisiin ajattelin tukeutua sitten joskus omienkin kersojen kanssa. Onnea ja menestystä laji(en)valintaan!

Mielestäni on erittäin hienoa jos isä ja poika harrastaa samaa lajia. Lisäksi jos mukaan saadaan vielä talon mahdollinen naisväki, niin aina parempi. Omasta mielestäni Han Moo Do on pehmeänä lajina erittäin hyvä niin vauvalle, kuin vaarillekin (ja myös naisille). Joissakin seuroissa on ikärajoituksia, mutta minun mielestä (ja meidän seurassa) riittää jos lapsi jaksaa keskittyä treenien ajan. Lisätietoa Han Moo Do:sta ja alueenne seuroista saa osoitteesta http://www.hanmoodonet.com. Ei muuta kuin iloisella mielellä kamppailulajien kiinnostavaan maailmaan

Minä vein poikani karate-dojolle hänen ollessa n. 8 vuotias. Siitä on nyt n. 4 vuotta.
Poikani on hieman erilainen, häntä on kiusattu ym ym. tavallista. Siksi karate- siis noin itsepuolustusmielessä. Mutta se kaikkein tärkein ja merkittävin asia näiden vuosien aikana on ollut jotain muuta kuin lyömisen/potkimisen oppiminen.
Poika on muuttunut. Hän on kasvanut henkisesti paljon tänä aikana. Hän on oppinut kunnioitusta muita kohtaan, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, esiintymisvarmuutta, rohkeutta, uskallusta, itsetuntemusta, itseluottamusta. Hän on saanut vastuuta itsestään ja muista ja oppinut kantamaan sitä, hän on oppinut fyysisyyttä, oppinut olemaan enemmän sinut kivun kanssa, hän on saanut menestystä sopivasti kilpailuissa ennen kaikkea kunniottamalla muita-ei aliarvioimalla.
Ja paljon muuta.
Mutta paljolti on kysymys myös valmennuksen/ohjauksen tasosta ja laadusta. vanhemmat olkaa tarkkoja mihin seuraan lapsenne viette. Katselkaa ja kuunnelkaa...