Todellista anteeksiantoa ei ole

Anteeksianto on todellinen vain, jos se tulee sisimmästä. Itsepä pahantekijä on omantunnontuskansa itselleen hankkinut, ja hänen onnensa on, jos kohteeksi joutunut henkilö antaa anteeksi. Jos ei, kärsikööt kipunsa.

Sama asia anteeksipyydön kanssa. Itse en edes suostu pyytämään anteeksi, ellen sitä todella halua tehdä ja ellen todella kadu anteeksipyydettävää tekoa.

Uskonnot nyt toitottavat vähän mitä sattuu, ihminen nähdään hyvempänä kuin hän todellisuudessa onkaan.

Ei tule nyt yhtäkkiä mieleen sellaista asiaa, jota en olisi antanut anteeksi...

Olen itse sen verran töppäillyt, että ymmärrän ihmisten tekevän virheitä. Ja olen sitä mieltä, että turha jäädä märehtimään asioita, se kaunan kantaminen on kaikista vahingollista itselleni.

Mutta jos ei pysty antamaan anteeksi, niin ehkä siinä olisi itsetutkiskelun ja henkisen kasvun paikka, ja vaikkapa ehkä keskustelun paikka sen loukanneen ihmisen kanssa. Turha kai teeskennellä että olisi antanut anteeksi, jos ei pysty siihen, mutta silloin pitää tiedostaa osan syytä olevan itsessään.

Hollantilainen nainen, Corrie Ten Boom, joutui siskonsa kanssa nuorena naisena natsien keskitysleirille, koska osallistui juutalaisten piilottamiseen natsien vainoilta. Sisko kuoli leirillä. Maailmansodan jälkeen Corrie kohtasi kerran puhujamatkallaan erään omaa siskoaan piinanneen entisen saksalaissotilaan. Uskoon tullut ex-natsi ojensi kätensä ja kysyi, voisiko Corrie antaa hänelle anteeksi. Ensin Corrien sydämessä tuntui vain kylmä tunne, mutta hän muisti Jeesuksen opetuksen anteeksiannosta. Konemaisesti, vain halusta olla kuuliainen Mestarinsa opetuksia kohtaan, Corrie ojensi kätensä. Sillä hetkellä, kertoo hän kirjassaan, Pyhä Henki kosketti häntä ja hän alkoi myös TUNTEA rakkautta tuota miestä kohtaan, jonka hän oli nähnyt piinaavan siskoaan.

Anteeksianto on valinta. Kun valitset oikein, seuraa tunne valintaasi aikanaan. Herra siunatkoon valintaasi.

Kun olen valmis sanomaan haluan antaa anteeksi niin Herra auttaa sen toteutumiseen. Huomaan Jopa vaimoni kans jos on jotain erimielisyyttä ja Herran edessä annan hänelle anteeksi niin pahat tunteet äkiä sulaa. Myös yksi henkilö pahasti loukas minua sanoilla. Seisoin kotona ja Jeesuksen nimessä annoin anteeks ja pyysin Herra avuksi siihen. Rakkaus vuotti sisimpääni ja heti seuravan kerran kun näin hänet niin sisimässäni oli tosi lämmön tunne. Se ei ollut mitään teskentelyä eikä minulle mahdollista itsesäni vaan se oli Jumalan Rakkautta.

Uskontoa tarvitsevat ihmiset joita omat teot soimaa.

Paljon tärkempää on kuin anteeksianto, ettei ole anteeksi annettavaa.
Jos ei loukkaannu kun loukataan, niin silloin ei tarvita anteeksiantoa
Loukkaantumattomuus on viattomuutta rakkautta, lapsenkaltaisuutta

Jeesuskin sanoi, että ellette tule lapsen kaltaiseksi, niin ,ette ikinä pääse taivasten valtakuntaan
lapsenkaltaisuus viattomuus on elämistä tavastilassa jo täällä maan päällä

Rakkaudella ei ole syytä eikä aiheuttajaa, ja jos sillä on syy tai aiheuttaja, niin se ei ole rakkautta, vaan rakkauden nimissä tapatuvaa, omistuksenhalua

Vihalla on aina syy ja aiheuttaja, ja se on ihmisen keksimää, valtapyyteidensä saavuttamiseksi

Ilo jolla on aihettaja on vain hetkellistä, mutta ilo jolla ei ole aiheuttajaa on ikuista

Onnellisuus ei ole elämän päätavoite, vaan tulee seurauksena oikenlaatuisesta elämästä

Tyhjäksi tekeminen on asian kiertämistä positiivisella tavalla, jollei joku ole mitään merkinnyt ei myöskään loukkaaminen niin paljon.
On sanottava ääneen kun on loukkaantunut, sitten sen voi unohtaa.

Aloitetaan tästä,
Darvinistisesta evolutionismista on muuten mielenkiintoisia kirjallisia tarkasteluja. Kannattaa tutustua Sven Lindqvistin teokseen: tappakaa ne saatanat. Onhan tuo yli-ihmisyyden historia murheellista tutkittavaa. Darwinin serkku Francis Galton esimerkiksi kehitteli imperialismiin sopivaa käsitystä siitä, miten muiden länsimaalaisten rotujen on väistämättä tuhottava muita rotuja tieltään. Tietääkseni Francis ei ollut uskovainen. "ilmeisesti maapallon historian millään muulla kaudella ei mikään eläin ole tuhoutunut yhtä laajalla alueella ja yhtä hätkähdyttävän nopeasti kuin villi-ihminen."(Hereditary Genius, 1869). Brittiläinen ihmiskäsitys alkoi 1800-luvun lopulla olla evolutionismin mukainen. Alkukantaiset heimot eivät siis olleet ihmisiä samassa mielessä kuin "kehityksen takakaarteessa" jo viilettävät sivistyskansat. Siksi sääli olisi ollut sairautta myös suuren ja mahtavan Great Britain -yhteisön kansalaisille.
Ja nyt voidaan todeta että, edelliseen viitaten Benjamin Kidd (britt. sosiologi http://en.wikipedia.org/wiki/Benjamin_Kidd) totesi kirjassaan Social Evolution (1894), että brittiläinen imperialismi on hävittänyt vähemmän-kehittyneitä kansoja tehokkaammin kuin muut kansat. Ja muutamia vuosia Darwinin kirjan jälkeen Kidd oli vakuuttunut siitä, että eloonjäämisoppi on kristillistä moraalia merkittävämpi ihmiskunnan kehittymistä ohjaava tekijä. Huonommat joutuvat väistymään. Se kuuluu Kiddin mukaan kilpailun ankariin, "väistämättömiin ehtoihin".

Tuo toisten kansojen hävittäminen on vain oire ei.
Syy löytyy ihmisen psykologisesta perimästä perisynnistä

Kun ihminen oppi kommunikoimaan toisten kanssa puhekielen avulla, niin siitä kehittyi puhekielen mukainen ajatus
Materialistisen filosofian mukaan henki on materian korkein tuote
ja tuo ajatus on se.
Ajatus oli hyvä asia, mutta se että se tuli myös ihmisen henkiselle alueelle, niin se tietämättään synnytti sinne ajallisen keskuksen ego sielun
Seurauksena syntyi kaksinaisuuden maailma hyvä ja paha ym.

Pahan kokemisen seurauksena muodostui ihmisen psykologiseksi perimäksi toisen hyväksikäyttaminen sekä taloudellisesti, että henkisesti

Tästä sai alkunsa riisto joka pahimmin ilmenee kapitalismissa
Vastavoimaksi kehittyi sosialismi, joka vaati riiston lopettamista
kansallistamalla tuotantovälineet, mutta risto ei päättynytkään sosialismissa, se vain muutti muotoaan

Miksi näin kävi sen takia, että ihminen omasi tuon riiston perimän,eikä se päättynyt sosialismissakaa.
Oletettiin että kun taloudellinen riisto poistetaan niin se automaattisesti pääsee irti perimästään, mutta niin ei käynyt

Riisto voi päättyä vain jos ihminen ymmärtää, syyt miten tuo riistäjä ego on syntynyt, ja miksi se seuraa perimänä

Uskonto pitää sielua jumalallisena alkuprältään, mutta sitä se ei ole, vaan materiasta kehityksen kautta syntynyt
Ihmisen elämä on aivan muuta kuin sielu.
Uskonnon mukaan sielu on ihmisen korkeien elin henki elämä vain sen ominaisuus

Sen tulosta on sitten tämä kaaosmainen maailma

on anteeksiantamus, toki vaikeitakin asioita varmasti on kun tunteet antavat pohjaa syytöksille, mutta mikä on Jumalan tahto, se on parasta jokaiselle ihmiselle.

Annetaan anteeksi aina ja tehdään parannusta kaikesta huonosta.

Eisor, anna anteeksi vasta sitten kun sinusta siltä tuntuu. Ehkä se hetki tulee ymmärryksen kanssa myöhemmin. Anna anteeksi esim. silloin kun pahantekijä sen teollaan ansaitsee.

Nuo usko hommat voit unohtaa, älä luo lisää painetta itsellesi noista.
Raamattu on kirjoitettu noin 2000 vuotta sitten, sen ajan ihmisen ymmärryksellä.

Nyt vuonna 2013 jos joku kirjoittaisi "Raamattu 2013" olisi sen antama informaatio varmaankin toisenlainen. Ihmisten käsitys elämästä sekä maailman kaikkeudesta jms. on nyt aivan erilainen. Veden päällä ei kukaan kävele uskon voimalla jne.

Minäkin joskus nuorena käänsin toisen poskeni tappelupukarille, kuten isossa kirjassa kehotetaan vaan turpaan tuli. Toiste en enää käännä.

Paljon tärkeämpää kuin anteeksi anto on, että ei synny anteeksiannettavaa, vaan kaikki on jo etukäteen annettu anteeksi.
Jos emme loukkaannu kun loukataan niin ei tarvita anteeksiantoakaan, ja maailma olisi aivan toisenlainen kuin nyt,
ei olisi väkivaltaa kärsimystä eikä tuskaa ja ahdistusta.
Tätä Jeesuskin yritti opettaa, mutta hänen seuraajansa eivät häntä ymmärtäneet, vaan poerustivat opin jolla jeesuksen nimissä saa kaikki synnit anteeksi, ja sen seurausta on tämä väkivaltainen ja kaaosmainen yhteiskunta