Tuolla alempana morkattiin Paavo Väyrystä ja yritettiin todistella, että hän oli Keskustalle vahingollinen puheenjohtaja. Nimim. ahti vastasi niin sattuvasti kepukaunailijoille, että on pakko nostaa se esiin.
Nimim. ahti kysyy oikeutetusti, miksei Paavo Väyryselle ole myönnetty ansioistaan valtioneuvoksen arvonimeä? Hän on sen kiistattomasti ansainnut siinä missä joku Holkeri tai Uosukainenkin. Lieneekö kyse siitä, että arvonimen myöntäjänä on viime vuosikymmeninä toiminut se poliittinen taho, jonka tiellä Paavo Väyrynen seisoi?
******************************************
Totuus
Kirjoittanut: ahti 7.3.2006 klo 09.59
Mitäkö keskusta teki sillä kannatuksella? Keskusta nousi koko 1980-luvun vaaleissa. Sen avulla puolue oli hallituksessa vuosia 1987-91 lukuunottamatta Koiviston koko presidenttikauden, vaikka sinun ja muiden teeseihin on jo kauan kuulunut, että keskustan kannatus ja hallitusasema perustui Kekkosen presidenttiyteen.
Keskusta lisäsi Väyrysen pj-kaudella kannatustaan monipuolisesti eri ammatti- ja sosiaaliryhmissä, käynnisti määrätietoisen palkansaaja- ja yrittäjätoiminnan, uudisti voimakkaasti suomalaista perhe- ja sosiaalipolitiikkaa. Aikana, jolloin sinä ja kaltaisesi uskoitte sen katoavan.
Keskustasta tuli Suomen kuntien, kuntayhtymien ja kuntaliiton johtava poliittinen voima.
Ja, jos et ole havainnut, on Keskusta nytkin johtava hallituspuolue. Matti Vanhanen itse tietää ja on tämän julkisestikin myöntänyt, että Väyrysen kausi tahtopoliittisella otteella oli välttämätön keskustan pelastamiseksi.
Jaa, mitä Väyrynen teki tuolla kannatuksella? On edelleen maamme pitkäaikaisin ulkoministeri, toimi 33 vuotta ek:n jäsenenä ja on mepeistämme virkaiältään vanhin. Kaikista noista saavutuksista erikseenkin jollekin muulle olisi jo ammoin myönnety valtioneuvoksen arvo, mutta nykyään niitä saavat holkerot ja uosukaiset mitättömistä ansioista, kunhan vain ovat myötäilleet demarien politiikkaa oikeina hetkinä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014644635
Nimim. ahti kysyy oikeutetusti, miksei Paavo Väyryselle ole myönnetty ansioistaan valtioneuvoksen arvonimeä? Hän on sen kiistattomasti ansainnut siinä missä joku Holkeri tai Uosukainenkin. Lieneekö kyse siitä, että arvonimen myöntäjänä on viime vuosikymmeninä toiminut se poliittinen taho, jonka tiellä Paavo Väyrynen seisoi?
******************************************
Totuus
Kirjoittanut: ahti 7.3.2006 klo 09.59
Mitäkö keskusta teki sillä kannatuksella? Keskusta nousi koko 1980-luvun vaaleissa. Sen avulla puolue oli hallituksessa vuosia 1987-91 lukuunottamatta Koiviston koko presidenttikauden, vaikka sinun ja muiden teeseihin on jo kauan kuulunut, että keskustan kannatus ja hallitusasema perustui Kekkosen presidenttiyteen.
Keskusta lisäsi Väyrysen pj-kaudella kannatustaan monipuolisesti eri ammatti- ja sosiaaliryhmissä, käynnisti määrätietoisen palkansaaja- ja yrittäjätoiminnan, uudisti voimakkaasti suomalaista perhe- ja sosiaalipolitiikkaa. Aikana, jolloin sinä ja kaltaisesi uskoitte sen katoavan.
Keskustasta tuli Suomen kuntien, kuntayhtymien ja kuntaliiton johtava poliittinen voima.
Ja, jos et ole havainnut, on Keskusta nytkin johtava hallituspuolue. Matti Vanhanen itse tietää ja on tämän julkisestikin myöntänyt, että Väyrysen kausi tahtopoliittisella otteella oli välttämätön keskustan pelastamiseksi.
Jaa, mitä Väyrynen teki tuolla kannatuksella? On edelleen maamme pitkäaikaisin ulkoministeri, toimi 33 vuotta ek:n jäsenenä ja on mepeistämme virkaiältään vanhin. Kaikista noista saavutuksista erikseenkin jollekin muulle olisi jo ammoin myönnety valtioneuvoksen arvo, mutta nykyään niitä saavat holkerot ja uosukaiset mitättömistä ansioista, kunhan vain ovat myötäilleet demarien politiikkaa oikeina hetkinä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014644635
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun tuollaisia arvonimiä saadaan, ne täytyy ensin anoa. Miksei kepulaiset ole siis anoneet väyryselle arvonimeä? Vai pitääkö demareiden tehdä tämäkin teidän puolestanne, kun johtonne on niin saamatonta?
Wiljami
Valtioneuvoksen arvonimi on ollut tapana myöntää vasta siinä vaiheessa, kun henkilö on jättänyt päivänpolitiikan. Johannes Virolainen sai valtioneuvoksen arvonimen vuoden 1989 eduskuntavaalien jälkeen, Harri Holkeri vuonna 1998 ja Riitta Uosukainen vuonna 2004.
Eläkkeellä olivat yhtä lukuun ottamatta muutkin valtioneuvoksemme eli Martti Miettunen (1977), K-A Fagerholm (1969), Eero Pehkonen (1948) ja E.N. Setälä (1934).
Ainoa poikkeus sarjassa on J.K. Paasikivi, joka sai valtioneuvoksen arvon vuonna 1930 toimiessaan kokoomuksen puheenjohtajana ja KOP:n pääjohtajana. Ilmeisesti hän sai valtioneuvoksen arvon 60-vuotispäivälahjaksi. Muutkin valtioneuvokset ovat olleet arvon saatuaan vähintään 60-vuotiaita.
P.S. Paavo Väyrynen täyttää 2. syyskuuta 60 vuotta.
Hän on ollut aikaisemminkin aktiivinen näissä asioissa, eikä pelkästään demarien suhteen. Nyt olisi keskustalaisen kaiman vuoro. Paavo Lipponen mm. allekirjoitti eduskunnan kansliatoimikunnan esityksen jossa ehdotettiin valtioneuvoksen arvonimeä Uosukaiselle (kok).
Jäämme odottamaan eduskunnan kansliatoimikunnan ja puhemies Lipposen esitystä Paavo Väyrysen valtioneuvokseksi nimittämisestä.
Pertti Paasiolle on muuten myönnetty ministerin arvonimi, hyvin harvinainen sekin.
”Valtioneuvoksen arvonimi on hyvin harvinainen. Uosukainen on lisäksi
ensimmäinen nainen, jolle tämä arvonimi on myönnetty. Uosukaisen
arvonimiesityksen taustalla oli eduskunnan kansliatoimikunta, ja esityksen
on allekirjoittanut puhemies Paavo Lipponen (sd.).”
http://www.kaapeli.fi/hypermail/suomis-list/0470.html
Holkerista valtioneuvos
Tasavallan presidentti on myöntänyt pankinjohtaja, valtiotieteen maisteri
Harri Holkerille valtioneuvoksen arvonimen.
Holkeri, 61, siirtyi taannoin eläkkeelle Suomen Pankin johtokunnan jäsenen
virasta. Äskettäin Holkeri sai
suurta mainetta kansainvälisestä toiminnastaan oltuaan mukana kolmen miehen
ryhmässä, joka johti Pohjois-Irlannin rauhanneuvotteluja. Holkerin panosta
neuvotteluissa ylistettiin monessa yhteydessä.
Holkeri on pitkäaikainen kokoomusvaikuttaja. Puolueen puheenjohtajana hän
toimi 1971-79. Suomen Pankin johtokuntaan Holkeri valittiin 1978. Vuodet
1987-91 toimi porvarillisen hallituksen pääministerinä. Hänen johdollaan
kokoomus katkaisi yli kahden vuosikymmenen oppositiokauden.
Valtioneuvoksen arvonimi on aiemmin myönnetty vain kuudelle vaikuttajalle.
Riitta Uosukaiselle valtioneuvoksen arvonimi
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on myöntänyt eduskunnan entiselle
puhemiehelle Riitta Uosukaiselle valtioneuvoksen arvonimen.
Sosialidemokraattisen puolueen entiselle puheenjohtajalle,
kansanedustajalle, ministerille ja europarlamentaarikolle Pertti Paasiolle
presidentti myönsi ministerin arvonimen.
Valtioneuvoksen arvonimi on hyvin harvinainen. Uosukainen on lisäksi
ensimmäinen nainen, jolle tämä arvonimi on myönnetty. Uosukaisen
arvonimiesityksen taustalla oli eduskunnan kansliatoimikunta, ja esityksen
on allekirjoittanut puhemies Paavo Lipponen (sd.). Paasiolle arvonimeä
esitti Turun kaupunki. Paasio toimii myös Suomi-Seura ry:n puheenjohtajana
ja ulkosuomalaisparlamentin puhemiehenä.
Aiemmin Suomessa on ollut vain seitsemän valtioneuvosta, joista vain
entinen pääministeri ja pankinjohtaja Harri Holkeri on elossa. Myös
ministerin arvonimi on varsin harvinainen.
Paavo Väyrynen ei ole kunnostautunut muussa kuin poliittisessa pelaamisessa ja oman valtansa lisäämisyrityksissä.
Lisäksi Paavo Väyrynen todistetusti on vehkeillyt vieraan vallan tiedustelupalvelun (KGB) kanssa isänmaata vahingoittavalla tavalla.
Tämän takia Paavo Väyryselle ei misään olosuhteissa kuulu mitään arvonimeä.
Oletko muuten kuullut demareiden (mm. Erkki Liikanen) juosseen Kremlissä maamme asioita "järjestelemässä". A-studion hallussa olevien Kremlin arkistotietojen mukaan Erkki Liikanen oli hyödyllinen ja hyvin avomielinen yhteistyökumppani.
Näitä juttuja on onnistuttu pimittämään, mutta alkavat vähitellen putkahdella esiin.
Ei Erkki Liikasellekaan kuulu valtioneuvoksen arvonimi. Tosin Liikanen on puoluesihteeriaikojen jälkeen tehnyt paljon hyvääkin isänmaan hyväksi. Paavo Väyrynen sen sijaan ei ole ajatellut kuin itseään ja omaa vallanhimoaan.
Väyrynen oli ulkoministerinä erityisen aktiivinen hakemaan ja saamaan Suomen puolueettomussasemalle tunnustusta. Hän mm. ensimmäisenä ulkoministerinä vieraili Israelissa ja monessa sellaisessa arabimaassa, että pystyi aidosti YK-yhteyksissä liennyttämään vastakkaisnasetteluja.
Jos viittaat Vladimirov-jupakkaan, niin se on aikanaan käsitelty viimeistä piirtoa myöten, eikä siinä ole ´mitään väitteesi kaltaista havaittu.
Väyrynen ei ollut Moskovan suosiossa samaan tapaan kuin esimerkiksi Sorsa. Väyrynen joutui odottamaan omaa Moskovan vierailuaan pitkään vielä ulkoministerinäkin olleessan.
vahva Väyrysen kaipuu. Se tuntuu vähän ihmeelliseltä kun nyt on Pääministeri joka on hyvinkin suosittu. Mitä nyt sitten sillä Väyrysellä tehtäisiin, vai onko sittenkin jotain ongelmia olemassa.
Väyrynen on pitkäaikainen Ulkoministeri. Tosin hän toimi ministerinä pääasiassa Kekkosen aikana. Silloin Ulkoministeri oli paremminkin liturkiaministeri, kovin vaikea ei Ulkoministerin homma ollut, piti vain pysyä tiukasti UKK linjalla, joko Urkki sen itse sanoi tai piti itse kuvitella mitä Kekkonen ajatteli.
Väyrynen oli Ulkoministeri myös Ahon hallituksessa, siihen asti kun erosi tehtävästä. Pirän hänen silloista eroamistaan raukkamaisena tekona. Silloin elettiin hyvin vaikeaa aikaa. Oli menossa ennennäkemätön lama ja Suomella oli tärkeä päätös tehtävänä. Neuvoteltava sopimus EU:n kanssa. Siinä oli silloin Väyrysellä näytön paikka. Mutta mitä teki Paavo? Hän jätti pitkälti Suomen historiaan vaikuttavat tehtävät muille, tuollainen jänishousu on edelleenkin monille Messias. Tuota kaipuuta en voi millään käsittää.
Suomella oli myöskin hankala tilanne Kekkosen sairauren tultua ilmi. Silloin Väyrynen toimi kaikkea muuta kun isänmaallisesti. Väyrynen yritti horjuttaa hallitusta ,missä itse oli kaikin mahdollisin tekosyin että oli hallitus kaatunut. Silloin olisi kuvitellut tarvittavan sitä valtiomiesmäistä otetta myös Väyryseltä.
Väyrynen on varmasti älykäs mies, mutta lahjansa hän on käyttänyt järjästelmällisesti väärin. Hänellä on jatkuvasti menossa jokin oma projekti jonka etten hän tekee töitä. Valtiomies panee itsensä likoon ,ajattelematta etuaan.
Eipä tule heti mieleen yhtään epäitsekästä tekoa politiikan alalta.
Suurin syy Paavo Väyrysen putoamiseen oli lannistumattomuutensa demarihegemonian edessä. Hän ei suostunut tanssimaan sen pillinpuhallusten tahdissa. Sellaiset eivät ole menestyneet politiikan ylätasolla Kekkosen ajan jälkeen.
hoitaa, niin ovat monet muut tehneet.
Kannattaa myöskin muistaa Väyrysen temppuilu Ahon hallituksen aikana, silloin hän neuvotteli hallitusyhteistyöstä Uffen kanssa Ahon selän takana.
Väyrynen oli myösin vielä kansanäänestyksen jälkeen juonimassa EU:hun liittymistä vastaan. Vaikka jäsenyyden vastustajat nimenomaan vaativat kansanäänestystä. Väyrynen tuli Batman-lakanoissaan eduskuntaan ja yritti viivyttää sen äänestystä. Empä oikein voisi Valtioneuvokseksi suositella.
Tosiasiathan ovat päinvastoin taas kerran kuin mitä väität.
Väyrynen oli ulkoministerinä pitkään myös Koiviston kaudella, kolmessa eri hallituksessa.
Ensinnä: Kekkosenkaan aikaan ei UM ollut liturgiaministeri, vaan nimenomaan Väyrysellä oli vahva panos paitsi eurooppalaisessa liennytyksessä ETY-prosessin jatkajana. Suomen lähi-idän politiikka hoidettiin hänen aikanaan hyvään tasapainoon ja kehityskysymyksiin panostettiin.
Sinua saattaa yllättää, että Väyryseen ei oikein luotettu Moskovassa. Siihen oli kaksi syytä: hän oli neuvostoliittolaisten mielestä kovin nuori ja toiseksi: hän tapasi aktiivisesti länsipoliitikkoja, Nato-maiden johtajia ja teki mm. Suomen ensimmäisen virallisen vierailun Israeliin. Ei siis "liturkiaa"...
Väyrynen oli sitoutunut siihen, mitä Suomessa ja keskustassa päätettiin EU-jäsenyyttä haettaessa.
EU-jäsenyydellle asetettiin tiukat "reunaehdot", jotka koskivat niitä asioita, joissa maamme eniten poikkeaa muusta Euroopasta: alue- ja maatalouspolitiikkaa. Kun näitä ehtoja ei tarjottu sopimus täyttänyt, Väyrynen katsoi, että ei voi jatkaa UM:ssa.
Minä vastaan sinun valheisiisi: Ne olivat raukkamaisia, jotka ministereinä ja kansanedustajina pettivät lupauksensa: hyväksyivät sopimuksen, joka ei täyttänyt niitä ehtoja mitä kansalle oli luvattu. Raukkoja ovat nekin, jotka sellaista politiikkaa puolustavat!
tuo pohojalaane nilijakkuus. Muun muassa silloin kun kiertävä pohjalainen huonekalukauppias möi köyhälle leskirouvalle lumella pehmustetun sohvan.
(On muuten tositapaus. Sohvan muhkeus suli tunnissa olohuoneen lattialle. Silloin oli huonekalukauppias jo kaukana)
Kun Väyrynen erosi Ulkoministerin tehtävästä olivat varsinaiset liittymäneuvottelut käymättä. Haavistohan oli sitten se Ulkoministeri joka asiat hoiti yhdessä Ulkomaankauppaministeri Salolaisen kanssa. Taisi käydä vain niin että Haavistolla oli toisinaan vaikeuksia pysyä hereillä, no se siitä.
Kyllä silloiset Ulkoministerit olivat liturkiaministereitä, perustele kuinka haluat. Suomella oli ulkopolitiikka ja siinä noudatettiin liturkiaa. Tarkoin seurattiin että yhtäkään sanaa ei jäänyt pois. Esim. sana puolueettomuus oli silloin erittäin tärkeä, ja se oli hyvä asia tietysti.
No,eihän minua se yllätä ettei Väyryseen moskovassa oikein luotettu. Eihän Väyryseen kaikki luota Suomessakaan. Sinänsä tuo todistaa vain sen että Suomen ulkopolitiikassa olisi ollut jonkin verran liikkumatilaa.
Väyrynen oli raukka kun ei lähtenyt neuvottelemaan EU:n kanssa sopimusta.
pehmustettu. Mutta tietysti voi ulkona vähän lunta mennä pehmusteiden sekaan, ainakin jos kuomu puuttuu kärrystä.
Täällä taas kävi niin että jostakin Eteläsuomesta tuli pari miestä jotka sanoivat eristävänsä taloja jollakin seinien väliin ruiskutettavalla aineella. No, sekin haihtui pois kun oli saippuavaahtoa. Tuohon perheeseen kuului isä, äiti ja kaksi pientä lasta ja hekin olivat köyhiä.
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
”Toinen ulottuvuus, joka erotti Kokoomusta ja kepua, olivat painotukset. Kun Kokoomus yritti saada teknologiateemalla yhteyksiä länteen, kepu näki siinä mahdollisuuden pysytellä juurillaan maaseudulla, eikä liittänyt sitä Suomen lähentymiseen länteen.”
Vuoden 1988 presidenttipelistä:
”Väyrysen mahdollisuuksia kulutti hänen julkinen kuvansa, joka alkoi ärsyttää monia kansalaisia. Vastustus nousi, ja se heikensi hänen haaveitaan nousta joskus maan presidentiksi. Lisäksi hänen yhteistyösuhteensa hallituksissa muodostuivat vaikeiksi, jopa niin että pääministeri Sorsa tuskaili 1980-luvulla Johannes Virolaiselle Väyrysen vaikeutta. Sorsa muisteli heidän hallituksiaan 1970-luvuilla:
- Oli silloinkin vaikeita asioita, mutta ei milloinkaan sellaista riitaa kuin nyt Väyrysen aikana.”
Euroopan neuvostoon liittymisestä Väyrynen v. 1987:
”Euroopan neuvostoa lähestyttäessä on otettava varovainen linja.” ja perusteli sitä sillä, että ”nykymuodossa” sosialistiset maat eivät voi liittyä siihen. Väyrysen kanta oli käytännössä sama, jolla Suomi oli perustellut jo 40 vuotta poissaoloaan. Hän asiallisesti ottaen rinnasti Suomen sosialistisiin maihin. Syy oli siis Neuvostoliitto. Väyrynen ei edelleenkään kyennyt itsenäiseen toimintaan.”
”- - -Levisi käsitys, että kepun Paavo Väyrynen haluaisi Suomen valtuuskunnan pj:n paikan, mikä vaikeutti heti prosessia. Kepu ei kuitenkaan ollut osoittanut merkittävää kiinnostusta asiaa kohtaan, mikä näkyi monessa asiassa; eduskuntaryhmä ei edes keskustellut aiheesta ennen kuin se oli käytännössä selvä. Väyrynen oli aiemmin varoittanut Euroopan neuvostosta, mutta yht’äkkiä halusi sinne näkyvässä asemassa.”
”Poliittinen kehitys (EU-) neuvottelujen aikaan
- - - Kaikkien suurten tapahtumien keskellä elettiin syvää murrosaikaa. Puolen miljoonan työttömän tilanne kosketti lähes jokaista suomalaista. Murrosaika heijastui monella lailla politiikkaan. Hermot olivat kireällä vähän kaikkialla. Talous nousi poliittisena tekijänä yhä edellen ja alkoi syödä muita arvoja. Leikkaukset panivat monet sektorit ahtaalle, mutta siinä piili samalla mahdollisuus: talous kuoriutui tietoyhteiskunnan teknologiavoittoiseksi talousrakenteeksi, jossa alkoi nousta uusi elementti: huipputeknologian osuus Suomen viennistä nousi voimakkaasti näinä vuosina. Puheet ja panostukset alaan alkoivat kantaa hyvää hedelmää. Noin kymmenessä vuodessa vuosikymmenen loppuun mennessä huipputeknologian osuus Suomen viennistä nousi noin viidestä aina kahteenkymmeneen prosenttiin. Tämän merkitys oli suuri Suomen selviytymiselle lamasta varsin nopeassa tahdissa lainkaan väheksymättä perusteollisuutta metsä- ja metallialoilla sekä palvelualoilla.”
Asiayhteydestään irroitetut sitaatit ovat kaikkien historiantutkimuksen ystävien painajainen. Niillä juhlivat diletantit.
me diletantin tunnusmerkit? No että on paljon asiayhteydestä irroitettuja sitaatteja varastossa.