Ajattelin lähteä tekemään työtä Espanjaan. Paikallismurre on sen verran hallussa ja byrokratia toivon mukaan ehkä erilainen kuin Suomessa, että tyylilläni kysyä suoraan” Onko talossa töitä?” voi olla toivonmurunen, että hullummankin näköiselle miekkoselle jonkinlainen pesetanpuolikas tipahtaa kun on oikein yrittää työnsä tehdä pyydetyllä tavalla. Tietysti kannattaa aina varoa, ettei ole liian kärkäs, innokas, tai tee työtään lian hyvin, jos vaikka Espanjaankin on pesiytynyt asenne, jossa johtamistaidot, luovuus tai erilaisuus tarkoittaa pakkohoitoa ja aivopesupäätöstä*.
Koska kuitenkin tällainen oma-aloitteisuus, holhousyhteisössä jossa ei aikoisi työllistää valtion palkollisina olevia neuvojia taitaa jo periaatteessa olla kriminaalinen on myöskin järjestetty niin, ettei se myöskään hallintobyrokraattisesti onnistu.
Esitän alla asiasta kirjaston salliman pikaversion.
Neuvonta tutussa työvoimatoimistossa on ystävällistä ja se puoli on kyllä
erittäin sujuvaa. Kaikki suomalaiset varmasti saavat neuvonsa, mutta
muutoin näyttää siltä, että työntekijät työvoimatoimistossa ovat melko lailla asemassa, joka näyttää ulkopuoliselta kuin vastassa olisi lainsäädännön puolesta lukijoilta. Lainsäädännöllä työnhakijan puolesta päättämään pyrkivän asenteen vuoksi ei työvoimatoimiston työntekijöiden toimenkuvakaan millään tavalla ainakaan auta työpaikkahakijoiden luovuttaa ja aloitekykyä lisätäkseen**.
**Tästä herkullisesta aiheesta tulossa lisää
Olen aiemmin ollut työnhakijana EU maassa ja tuolloin rahat saapuivat useita kuukausia sen jälkeen kun olin jo palannut Suomeen. Hommalta putosi kokolailla pohja pois. Byrokratian uskomattomuutta kuvastaa se, että maksaja olisi kuitenkin ollut Suomi.
Se, huoli tapahtuisiko sama jälleen 9 vuoden päästä uudelleen perustuu kaiketi virheistä oppimiseen ja uuden saman virheen välttämiseen.
Kuinka Europarlamentti on hoitanut kallispalkkaisen työnsä tällä välin. Siitä jouduin ottamaan selvää.
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus:
Kysymykseni työvoimatoimistolle:
”..Olisiko jollakulla mahdollisuus lyhyesti vastata, kuinka nopeasti
toisessa EU-maassa (3 kuukauden työnhakua varten)
saa ensimmäisen kuukauden rahan?
Itselläni on kokemus, jossa raha tuli vasta vuoden päästä.
Mistä voi olla varma koska raha tulee? Tästähän tulee olla turvallisuuden vuoksi
varmuus”
Vastaus työvoimatoimistosta: Siitä ei voi antaa Suomesta käsin mitään takeita. Osoitteesta
http://eurpa.eu.int/eures löydät kunkin maan euresneuvojat ja heille voi
laittaa sähköpostia ja tiedustella mikä on todennäköinen rahan saannin
ajankohta. Oletkin jo saanut tiedon, että työmarkkinatukea ei voi siirtää
eu-maihin työnhakua varten.
Oma vilpitön ajatukseni:
Miksi ehkäistä jo ennen vuotta 1992 kovasti mainostettuun tavaroiden, palveluiden ja työvoiman liikkuvuutta?
Miksi Suomi siinä kuin muutkin maat eivät ota huolehtiakseen
suoraa 3 kuukauden työttömyysturvan maksua ilman tarpeettomien henkilöiden työllistämistä EU:ssa, jotka voitaisiin potkaista luukulle itse jonottamaan tarpeettomina paperinsiirtelijöinä?
On järkevää ja kohtuullista kannattaa tervehenkisyyttä ja hyviä yhteisöllisiä asioita, jotka sanovat asiasta seuraavaa:
Tässä laki jonka säätämiseen kuului 30 sekuntia:
”Mikäli henkilö ei siirry lain asettamalla tavalla 3 kuukauden pituista työnhakua varten toisen EU maan sisällä useammin kuin yhden kerran 5 vuoden aikana maksaa tällöin henkilön lähtömaa 3 kuukauden työttömyysturvan tarvittaessa (piste).”
Sitten vielä äidin ja isän evästykset tuhmille lapsille, alla jotta työt jatkossa sujuvat laiskottelun lomassa:
Miksi ylipäätään kannattaa byrokratiaa asiassa ja olla korjaamatta tilanne, vaikka tässäkin kohtaa on ollut 9 vuoden aika tehdä havaintoja?
Mille asian korjaamattomuus perustuu? Perustuuko tämä byrokratia kenties ajatukselle että 100% väestöstä on terroristeja?
Asian korjaamiseksi em. asialliselle tolalle ei luulisi kauaa
hilseentupsuttelua mahonkipöydälle vievän.
Tärkeä kysymys: miksi korjauspäätöksen tämänkaltaisen vaivattoman asian korjaamiseksi tulisi kestää muutamaa viikkoa kauempaa?
Onko kenties epäoikeudenmukaista vai pelkästään epämieluisaa tiedusteluni: Miksi esim. tämänkaltainen päätös tulisi kiertää tuhannen valtuustosalin kautta, kalliiden, korkeasti sivistyneiden ja johtamiskykyisten kalvosinnappien hipelöimänä?
Eikö erinomaisen älykkäillä, ja erinomaiset tiedot omaavilla ihmisillä ole parempaa käyttöä tai halua pyrkiä tuloksekkuuteen kuin istuskella hyvin ilmastoiduissa ja lämmitetyissä saleissa ja puuhastella ja jättää puuhastelematta tämänkaltaisia asioita?
Oma ehdotukseni työmoraalista ja vastuusta Euroopan veronmaksajille:
Tämän työnäytteen tekoon kului työaikaa yhteensä analyyseineen 30 minuuttia josta 15 minuuttia meni tarpeettomaan byrokratiaan, tässä tapauksessa tekstin stilisointiin ja muuntamiseen käyttöjärjestelmästä toiseen PC-kelpoiseksi.
Tarvitaanko siis Euroopan parlamenttia nykyisessä kokoonpanon laajuudessaan?
Copyright 7th March 2006
Janne Huttunen
*
· Voit lukea tutkimusehdotukseni Kansanedustaja Halmeen pakkohoitopäätökseen liittyvistä asioiden esille tulleista epäjohdonmukaisuuksista ja koko prosessin kustannusarviosta noin viikon päästä.
http://politicalpropagandas.blogspot.com/
Koska kuitenkin tällainen oma-aloitteisuus, holhousyhteisössä jossa ei aikoisi työllistää valtion palkollisina olevia neuvojia taitaa jo periaatteessa olla kriminaalinen on myöskin järjestetty niin, ettei se myöskään hallintobyrokraattisesti onnistu.
Esitän alla asiasta kirjaston salliman pikaversion.
Neuvonta tutussa työvoimatoimistossa on ystävällistä ja se puoli on kyllä
erittäin sujuvaa. Kaikki suomalaiset varmasti saavat neuvonsa, mutta
muutoin näyttää siltä, että työntekijät työvoimatoimistossa ovat melko lailla asemassa, joka näyttää ulkopuoliselta kuin vastassa olisi lainsäädännön puolesta lukijoilta. Lainsäädännöllä työnhakijan puolesta päättämään pyrkivän asenteen vuoksi ei työvoimatoimiston työntekijöiden toimenkuvakaan millään tavalla ainakaan auta työpaikkahakijoiden luovuttaa ja aloitekykyä lisätäkseen**.
**Tästä herkullisesta aiheesta tulossa lisää
Olen aiemmin ollut työnhakijana EU maassa ja tuolloin rahat saapuivat useita kuukausia sen jälkeen kun olin jo palannut Suomeen. Hommalta putosi kokolailla pohja pois. Byrokratian uskomattomuutta kuvastaa se, että maksaja olisi kuitenkin ollut Suomi.
Se, huoli tapahtuisiko sama jälleen 9 vuoden päästä uudelleen perustuu kaiketi virheistä oppimiseen ja uuden saman virheen välttämiseen.
Kuinka Europarlamentti on hoitanut kallispalkkaisen työnsä tällä välin. Siitä jouduin ottamaan selvää.
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus:
Kysymykseni työvoimatoimistolle:
”..Olisiko jollakulla mahdollisuus lyhyesti vastata, kuinka nopeasti
toisessa EU-maassa (3 kuukauden työnhakua varten)
saa ensimmäisen kuukauden rahan?
Itselläni on kokemus, jossa raha tuli vasta vuoden päästä.
Mistä voi olla varma koska raha tulee? Tästähän tulee olla turvallisuuden vuoksi
varmuus”
Vastaus työvoimatoimistosta: Siitä ei voi antaa Suomesta käsin mitään takeita. Osoitteesta
http://eurpa.eu.int/eures löydät kunkin maan euresneuvojat ja heille voi
laittaa sähköpostia ja tiedustella mikä on todennäköinen rahan saannin
ajankohta. Oletkin jo saanut tiedon, että työmarkkinatukea ei voi siirtää
eu-maihin työnhakua varten.
Oma vilpitön ajatukseni:
Miksi ehkäistä jo ennen vuotta 1992 kovasti mainostettuun tavaroiden, palveluiden ja työvoiman liikkuvuutta?
Miksi Suomi siinä kuin muutkin maat eivät ota huolehtiakseen
suoraa 3 kuukauden työttömyysturvan maksua ilman tarpeettomien henkilöiden työllistämistä EU:ssa, jotka voitaisiin potkaista luukulle itse jonottamaan tarpeettomina paperinsiirtelijöinä?
On järkevää ja kohtuullista kannattaa tervehenkisyyttä ja hyviä yhteisöllisiä asioita, jotka sanovat asiasta seuraavaa:
Tässä laki jonka säätämiseen kuului 30 sekuntia:
”Mikäli henkilö ei siirry lain asettamalla tavalla 3 kuukauden pituista työnhakua varten toisen EU maan sisällä useammin kuin yhden kerran 5 vuoden aikana maksaa tällöin henkilön lähtömaa 3 kuukauden työttömyysturvan tarvittaessa (piste).”
Sitten vielä äidin ja isän evästykset tuhmille lapsille, alla jotta työt jatkossa sujuvat laiskottelun lomassa:
Miksi ylipäätään kannattaa byrokratiaa asiassa ja olla korjaamatta tilanne, vaikka tässäkin kohtaa on ollut 9 vuoden aika tehdä havaintoja?
Mille asian korjaamattomuus perustuu? Perustuuko tämä byrokratia kenties ajatukselle että 100% väestöstä on terroristeja?
Asian korjaamiseksi em. asialliselle tolalle ei luulisi kauaa
hilseentupsuttelua mahonkipöydälle vievän.
Tärkeä kysymys: miksi korjauspäätöksen tämänkaltaisen vaivattoman asian korjaamiseksi tulisi kestää muutamaa viikkoa kauempaa?
Onko kenties epäoikeudenmukaista vai pelkästään epämieluisaa tiedusteluni: Miksi esim. tämänkaltainen päätös tulisi kiertää tuhannen valtuustosalin kautta, kalliiden, korkeasti sivistyneiden ja johtamiskykyisten kalvosinnappien hipelöimänä?
Eikö erinomaisen älykkäillä, ja erinomaiset tiedot omaavilla ihmisillä ole parempaa käyttöä tai halua pyrkiä tuloksekkuuteen kuin istuskella hyvin ilmastoiduissa ja lämmitetyissä saleissa ja puuhastella ja jättää puuhastelematta tämänkaltaisia asioita?
Oma ehdotukseni työmoraalista ja vastuusta Euroopan veronmaksajille:
Tämän työnäytteen tekoon kului työaikaa yhteensä analyyseineen 30 minuuttia josta 15 minuuttia meni tarpeettomaan byrokratiaan, tässä tapauksessa tekstin stilisointiin ja muuntamiseen käyttöjärjestelmästä toiseen PC-kelpoiseksi.
Tarvitaanko siis Euroopan parlamenttia nykyisessä kokoonpanon laajuudessaan?
Copyright 7th March 2006
Janne Huttunen
*
· Voit lukea tutkimusehdotukseni Kansanedustaja Halmeen pakkohoitopäätökseen liittyvistä asioiden esille tulleista epäjohdonmukaisuuksista ja koko prosessin kustannusarviosta noin viikon päästä.
http://politicalpropagandas.blogspot.com/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.