Minulle lihavuus oli tietoinen valinta, ja viihdyn paremmin lihavana kuin laihana. Tämä voi tietysti kuulostaa kummalliselta, mutta antakaas kun kerron.
Nuorena n. 16-21 vuotiaana olin aikasta pirun hehkeä kissa, ja sekös viliinnytti miehiä, niin nuoria kuin vanhoja, jotka sekosivat ihan täysin läsnäollessani. Aikansa se hiveli itsetuntoa, kunnes se alkoi kyllästyttämään totaalisesti. Yhteenkään mieheen ei pystynyt luomaan mitään älyllistä tai kaverillista kontaktia, kun ne olivat heti veivaamassa sänkyyn, tuntemattomat ottivat asiakseen kommentoida kaikissa paikoissa ulkonäköäni tyyliin " onpas nätti kuin nukke" yms. ja limaiset casanovat lähentelivät törkeine ja tökeröine iskurepliikkeineen kaikkialla ja etenkin varatut naiset karsastivat seuraani, koska olin heidän mielestään uhka parisuhteelle. Olin pelkkä nätti ulkokuori ihmisille ja hyvin yksinäinen ja surullinen.
Päätin, että tästä on tultava loppu ja lihotin itseäni hitaasti, ja kas kuinka ollakaan ääni muuttui kellossa kilojen lisäännyttyä. Ihmiset olivat ystävällisempiä, miehet eivät tuojottaneet enää himokkaasti, vaan jopa keskustelivat kanssani, ja nyt 40 kiloa ylipainoisena minulla on lukuisia miespuolisia sydänystäviä, ja aitoja lämpimiä ystävyyssuhteita naisten kanssa, eli elämässäni on nyt ihmisiä joiden kanssa voi jakaa ajatuksia ja kokemuksia, ja jotka eivät pidä minua enää uhkana,eikä kukaan enää kadehdi minua. Saan olla rauhassa, saan olla kokonainen ihminen ja olen onnellinen siitä.
Nuorena n. 16-21 vuotiaana olin aikasta pirun hehkeä kissa, ja sekös viliinnytti miehiä, niin nuoria kuin vanhoja, jotka sekosivat ihan täysin läsnäollessani. Aikansa se hiveli itsetuntoa, kunnes se alkoi kyllästyttämään totaalisesti. Yhteenkään mieheen ei pystynyt luomaan mitään älyllistä tai kaverillista kontaktia, kun ne olivat heti veivaamassa sänkyyn, tuntemattomat ottivat asiakseen kommentoida kaikissa paikoissa ulkonäköäni tyyliin " onpas nätti kuin nukke" yms. ja limaiset casanovat lähentelivät törkeine ja tökeröine iskurepliikkeineen kaikkialla ja etenkin varatut naiset karsastivat seuraani, koska olin heidän mielestään uhka parisuhteelle. Olin pelkkä nätti ulkokuori ihmisille ja hyvin yksinäinen ja surullinen.
Päätin, että tästä on tultava loppu ja lihotin itseäni hitaasti, ja kas kuinka ollakaan ääni muuttui kellossa kilojen lisäännyttyä. Ihmiset olivat ystävällisempiä, miehet eivät tuojottaneet enää himokkaasti, vaan jopa keskustelivat kanssani, ja nyt 40 kiloa ylipainoisena minulla on lukuisia miespuolisia sydänystäviä, ja aitoja lämpimiä ystävyyssuhteita naisten kanssa, eli elämässäni on nyt ihmisiä joiden kanssa voi jakaa ajatuksia ja kokemuksia, ja jotka eivät pidä minua enää uhkana,eikä kukaan enää kadehdi minua. Saan olla rauhassa, saan olla kokonainen ihminen ja olen onnellinen siitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mahdatko itsekään uskoa siihen mitä kirjoitit? Että ihan omasta tahdostasi olet ylipainoinen. Etkö vaan voisit myöntää (edes itsellesi) että olet ylipainoinen aivan muista syistä. Nyt sitten v*tuttaa kun muistelet niitä aikoja jolloin herätit huomiota menitpä mihin tahansa. Sorry, ei mene läpi. :)
Nuorena ihmiset ovat yleensä hyvännäköisiä, niin minäkin olin. Ei kuitenkaan tulisi mieleenikään kirjoittaa jotain vastaavaa huuhaata (sellainenkin palsta on, ehkä kirjoituksesi sopisi paremmin sinne). Kyllä nuori sopusuhtainen, hoidettu ja hyvin pukeutunut saa huomiota, muutkin kuin sinä.
Läskiä on helppo hankkia, mutta siitä on vaikea päästä eroon. Että sen pituinen se!
Aika hyvä provo! ;)
En tiedä onko alkuperäisen kirjoitus provo vai ei, mutta kyllä meitä omasta tahdostaan lihavia on. En siis tarkoita että minäkään olen lihottanut itseni tähän kuntoon vaan nuoruuden kokemusten jälkeen en enää kiinnittänyt huomioita syömisiini ja sen takia painoa alkoi nousta. Hyvä niin, koska nyt olen paljon tyytyväisempi itseen ja elämääni kun silloin.
Minulle siis hoikkuus oli kirous. Omasin tosi isot rinnat ja kauniit muodot teini iässä ja sain kokea paljon pahaa sen takia(mm. monta raiskausta ja seksuaallista hyväksi käyttöä). 15vuotiaana aloin miettimään että jospa olisinkin vähän pyöreämpi niin karkoitan ainakin nuoremmat ihailijat kannoiltani, kuka teinipoika nyt läskin kanssa seukkais.. Näin kävikin. Jatkoin liikkumista kyllä, mutta ruokavalioon en enää kiinnittänyt huomiota. Olo oli ihana. 17v. löysin sitten nykyisen mieheni. Lapsen teon jälkeenkään en ole halunnut laihduttaa entisiin mittoihin. Nyt paino 94kg ja olo on parempi kuin koskaan. Liikun paljon, mutta myös nautin hyvästä ruuasta ja siitä etten saa liikaa huomioita miehiltä enkä pahoja katseita naisilta!
Kieltämättä tarinani saattaa vaikuttaa provosoivalta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Olen kommentoijien kanssa samaa mieltä, että ajatteluni lihavuuden autuudesta saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta sitä se ei ole. Kuvitelkaa jos olet nuori tyttö, vasta naiseutta oppimassa, eli siirtymässä lapsuudesta naiseuteen ja kohtaat vain nälkäisiä, himokkaita katseita miehiltä ja epäluuloa ja kateutta naisilta. Ja ei ole mitään elämänkokemusta tämän todellisuuden ymmärtämiseen. Kun alkaa se " Sä oot niin kaunis" -läppä lentää ympärillä ja pojat ja limaiset vanhat sedät puristelevat tisseistä ja pitävät sitä oikeutenaan.
Ja kun itse ei tajua mitään muuta kuin, et mä olen sit kai jotenkin muuttunut, joksikin ulkonäköni johdosta kaikkien omaisuudeksi, jota saa puristella, iskeskellä ja kommentoida. Kyllä läski-look alkoi maistua nopeasti todella hyvältä.
Nyt olen täyttänyt 30-vuotta ja olen tuuminut, että nyt voisi ehkä terveyden nimissä luopua siitä ylipainosta, joka aiheuttaa terveyshaittoja (max. 20 kg), muuten edelleenkään voi edes haaveilla niistä normikauneusmitoista, joissa taas ehkä pinnallisuus kukkii. 50-vuotiaana voisi sitten laihduttaa normipainoihin, kun ikä ja rypyt ehkäisevät ulkonäöstä johtuvat ihmissuhdepaskamaisuudet, ja tissien ja perseen puristelut.
Luin kerran artikkelin lihavuudesta. Luultavasti se oli jonkun psykologin kirjoittama. Lähdettä ei ole muistissani.
Teoria oli, että nainen voi rakentaa turvalinnoituksen (lihavuutta) ympärillensä näyttääkseen ettei ole "helpolla haavoitettava" (tai tavoitettava) vaan että hän voi ja osaa puolustautua.
Voikin olla, että sinun tilanteessasi kauneudestasi tuli uhkaa, jolta suojauduit siten, että et priodisoinut ulkonäköäsi. Tiesit, että sinussa oli muitakin arvoja kuin kauneutesi, etkä halunnut tulla kommentoiduksi ulkonäkösi perusteella.
Mielestäni monet naiset ovat nättejä ja terveen näköisiä, kun heillä on vähän ylipainoa. Pääasia, ettei ylipainosta tule liiallista, niin että se johtaisi sairauteen. Siinä mielestäni kulkee raja!
Kuulostaa, aika todennäköiseltä selitykseltä mun reaktioihin. Mulla on ympärillä lihavuuden turvalinna, joka on mun niiden ominaisuuksien koti, jotka jäisivät huomiotta, jos olisin vain nätti ja normilaihan kaunis.
Ja linna on nyt tehnyt tehtävänsä ja olen saanut sen turvissa kehittää ja peilata itseni niitä puolia, joita arvostan ja siksi nyt vanhempana ja kokeneempana voin luopua ainakin osasta linnoitustani, koska ehkä osaan jo pitää paremmin puoliani.