Olen kaikissa suhteissani läpi elämäni kiinnostunut vain varatuista miehistä. Kun tyttönä muutin pois kotoa, ihastuin yläkerran avoparin isäntään. Hän oli suurin piirtein ikäiseni ja minusta oli äärettömän kiihottavaa "vampata" tuo toisen oma kumppani.
Kun muutin toiselle paikkakunnalle työn perässä sama jatkui. Kukaan ei yksinkertaisesti kiinnostanut, mutta kun oli jo ns. varattu, niin johan alko kiinnostaa.
Työkaverillani oli pientä vipinää pomon kanssa. Pomo oli naimisissa. Vipinä hiipui, kun kaverini löysi poikaystävän. Silloin minun oli ihan pakko alkaa piirittää pomoa ja sitä vipinää kestikin vuosikaudet. Tämä työkaverini sai selville, että hänen uusi poikaystävänsä olikin kahden eri naiselle tekemänsä lapsen isä ja että tämä vieläkin matkusti viikonlopuksi viimeisimmän lapsensa ja tämän äidin luo. Työkaverini järkyttyi. Hän oli uskonut, että tämä kaveri matkusti vanhenpiensa luo viikonloppuina, jotka tarvitsivat maatalouden hoidossa apua. Eräänä viikonloppuna hän soitti ikävissään miehen kotiin, josta miehen veli vastasi ja kertoi, että mies ei asu kotona, vaan "kirkolla" perheensä kanssa.
työkaverini oli raivoissaan. Hän pani välit kerralla poikki. Tämä mies kuitenkin kävi säännöllisesti työpaikallamme ja soitteli työkaverilleni. Koska hoidin keskusta, oli minulla oiva tilaisuus lirkutella miehelle ennen kuin yhdistin puhelun edelleen. Kaveri alkoi todella kiinnostamaan. Hän oli minua yli kymmenen vuotta vanhenpi, mutta silmissäni oikea unelmauros.
Niin siinä kävi, että minä aloin seurustella tämän miehen kanssa. Olin aivan hullaantunut. Lopulta sain hänet jättämään perheensä. Tein hänelle lapsen.
Äitiysloman alkaessa muutin hänen kanssaan yhteen.
Mutta tuskin olisin hänestä kiinnostunut, ellei hän olisi ollut "toisen oma". Mieheni kuoli joitain vuosia sitten. Nyt olen jälleen yksin ja katselen itselleni uutta kumppania. Tällä ikää noita varattuja on tarjolla paljon enemmän kuin ennen. Varsinkin tuo talon päätyasunnon mies tuntuu kiinnostavalta. Kuinkahan tässä käy?
Kun muutin toiselle paikkakunnalle työn perässä sama jatkui. Kukaan ei yksinkertaisesti kiinnostanut, mutta kun oli jo ns. varattu, niin johan alko kiinnostaa.
Työkaverillani oli pientä vipinää pomon kanssa. Pomo oli naimisissa. Vipinä hiipui, kun kaverini löysi poikaystävän. Silloin minun oli ihan pakko alkaa piirittää pomoa ja sitä vipinää kestikin vuosikaudet. Tämä työkaverini sai selville, että hänen uusi poikaystävänsä olikin kahden eri naiselle tekemänsä lapsen isä ja että tämä vieläkin matkusti viikonlopuksi viimeisimmän lapsensa ja tämän äidin luo. Työkaverini järkyttyi. Hän oli uskonut, että tämä kaveri matkusti vanhenpiensa luo viikonloppuina, jotka tarvitsivat maatalouden hoidossa apua. Eräänä viikonloppuna hän soitti ikävissään miehen kotiin, josta miehen veli vastasi ja kertoi, että mies ei asu kotona, vaan "kirkolla" perheensä kanssa.
työkaverini oli raivoissaan. Hän pani välit kerralla poikki. Tämä mies kuitenkin kävi säännöllisesti työpaikallamme ja soitteli työkaverilleni. Koska hoidin keskusta, oli minulla oiva tilaisuus lirkutella miehelle ennen kuin yhdistin puhelun edelleen. Kaveri alkoi todella kiinnostamaan. Hän oli minua yli kymmenen vuotta vanhenpi, mutta silmissäni oikea unelmauros.
Niin siinä kävi, että minä aloin seurustella tämän miehen kanssa. Olin aivan hullaantunut. Lopulta sain hänet jättämään perheensä. Tein hänelle lapsen.
Äitiysloman alkaessa muutin hänen kanssaan yhteen.
Mutta tuskin olisin hänestä kiinnostunut, ellei hän olisi ollut "toisen oma". Mieheni kuoli joitain vuosia sitten. Nyt olen jälleen yksin ja katselen itselleni uutta kumppania. Tällä ikää noita varattuja on tarjolla paljon enemmän kuin ennen. Varsinkin tuo talon päätyasunnon mies tuntuu kiinnostavalta. Kuinkahan tässä käy?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuvitellusta juonesta. hyvä mielikuvitus
Minä nyt vain olen sillä tavalla ohjelmoitu. Ikinä en ole aloittanut suhdetta yhdenkään ns. vapaan miehen kanssa. Ei kiinnosta.
Eksoottisin kokemus toisen omasta oli, kun tapailin yhtä yönmustaa urheilijaa, joka pelasi kotipaikkakuntani kotijoukkueessa vahvistuksena. Hän oli todella yksi elämäni kiihottavimmista miessuhteista. Vieläkin iho nousee kananlihalle....
mies joka luulee ties mitä.... tietää tasan tarkkaan että mua on muutkin iskeskelly ja sit halus vaan että saa tietää että hänkin saa mut... v**un ukko... no eipä jää ainoaksi olen petturiksi syntynyt ja aion olla vastedes, varokaa herkkätunteiset näitä riittää.
Millainen on/oli isäsuhteesi tai suhteesi vanhempiisi ylipäänsä? Etkö saanut isältäsi riittävästi tukea, hyväksyntää ja huomiota? Oliko lapsuutesi tunneympäristö yleensäkin kylmä ja ristiriitainen?
Jatka samaa malliin!
Selittäisi taipumuksesi.
Isin tyttö. Nyt olen kuitenkin psyykisesti sairas ja tukeudun poikani apuun. Soittelen sille entiselle työkaverille ja haikailen nuoruusvuosien perään. Koin olevan rakastunut siihen johtajaan. Hänkin on kuulemma kuollut syöpään. Miksi minulle kävi näin. Olin ihana ja kaunis nainen, seksikäs ja haluttava. Pieni vyätärö ja upea peppu. Kuniit sääret. säihkyvät silmät ja pörröpää. Näillä eväillä olisi pitänyt saada vaikka kummonen kumppani. Minä henkisesti kieroutuneena satsasin vääriin tyyppeihin. Valittuni kuoli viinaan alkoholistina. Ex työkaverini ei selvästi halua pitää minuun yhteyttä. Olen yksin. Ypöyksin.