Varsinkin aiemmassa keskustelussa (joka alkoi videolinkillä) on tullut paljon esille, että joidenkin mielestä abortti on kauheampaa, kun sikiöllä on söpöt pikku sormet ja varpaat. Siis: milloin sikiöstä tulee vauva (enkä nyt tarkoita sitä tieteellistä määritelmää, vaan teidän mielipiteitänne)?
Tuntuu, että monet kuvittelevat, että on kova paikka kun sikiö näyttääkin ihmiseltä. Mitä oikein kuvittelitte, että se näyttää sammakolta vai?
Omasta mielestäni "sikiöstä tulee vauva" (huono ilmaisu) ehkä gastrulavaiheessa, kun solut alkavat erikoistua.
Tuntuu, että monet kuvittelevat, että on kova paikka kun sikiö näyttääkin ihmiseltä. Mitä oikein kuvittelitte, että se näyttää sammakolta vai?
Omasta mielestäni "sikiöstä tulee vauva" (huono ilmaisu) ehkä gastrulavaiheessa, kun solut alkavat erikoistua.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun sikiön sisäelimet alkavat toimia ja pystyy pärjäämään itse elämässä
Eli siinä vaiheessa on vauva, kun pystyy pärjäämään kohdun ulkopuolellakin.
samaa mieltä, mutta pärjääminen on suhteellinen käsite.. Sikiö on vauva kun se on syntynyt tai se on kohdussa, mutta on elinkelpoinen syntyessään ilman tehotoimia. Eli sikiön ikä vaikuttaa asiaan ja se onko se syntynyt vai ei..
Aika nöyryyttävää alkaa kutsua jotain kymmenen vuotiasta (?) vasta vauvaksi... Ei kukaan pärjää elämän ensimmäisiä vuosia itsenäisesti.
Heheh, itse en pärjäisi varmaan vieläkään elämässäni ilman vanhempiani.
Mutta ymmärsin kyllä mitä pohjimmiltaan tarkoitit... Kuhan viilailin.
kiteytit sen vain paremmin. Kiitos!
Siis vauva, kunhan se OLISI elinkelpoinen kohdun ulkopuolella riippumatta siitä, onko se vielä kohdussa vai jo sen ulkopuolella.
Sinulla on ilmeisesti 4 lasta, ok!
Ja sinusta sikiö on lapsi vasta kun se voi eillä ilman kohtua.
Huomaa kyllä että sinulla on jo monta lasta.
Mutta miltä mahtaisi tuntua tekstisi ihmisestä jolla ei ole yhtään lasta joka voi olla kokenut jos neljo keskenmenoa?
Ajatteeko tämä, että en ole koskaan saanut lasta?
Vai ajatteleeko hän että minä olen menettänyt jo neljä lasta?
Kun äiti menee synnyttämään niin lapsi voidaan todeta siinä vaiheessa kuolleeksi, vaikka sen piti olla elävä.
Mutta miten luulet äidin ajattelevan?
Tai jos vielä ei ole ne raskaus viikot, jolloin sikiö eläisi ilman kohtua ja se kuolee, niin eikö tuleva äiti tällöin menettänyt lastaan?
Kyllä siellä mahassa kasvaa lapsi, äidin oma lapsi. Ja jos sitä lasta ei saa aikanaan syliinsä, vaikka niin kovasti toivoisi, niin suru on suuri: menetetystä lapsesta.
keskustelupalstalla voi ottaa jokaisessa kommentissaan huomioon, miten jotkut erityistapaukset menevät... Olen siis eri tapaus kuin tämä äitee, mutta vaikka määrittelee rajat tässä kysymyksessä, niin eihän se tarkoita, ettei joku muu saa ajatella toisin! Siksihän tässä asiassa määrittelyeroja onkin, kun asia ei ole ihan yksiselitteinen. Minun puolestani jokainen saa määritellä oman alkionsa lapsekseen vaikka jo hedelmöityshetkestä lähtien, mutta tässähän keskustelussa juuri yritettiin selvittää, miten eri ihmiset tämän sikiö/lapsi -rajan määrittelevät! Kai täällä silloin saa mielipiteensä asiaan ilmoittaa! Eihän tällä palstalla kukaan ole kieltänyt, etteikö monta keskenmenoa saanut nainen saisi tuntea surua menetyksestään!!
on kehittynyt ajatteleva olento...ellei sitten sukunimi ole Alkio. ;)
että Toni Halme ei ole vieläkään ihminen?
ja synnyttänyt hieman yli 12 viikkoisen kämmenen kokoisen pienen ihmisen. Se oli täydellisen näköinen vauva niin ulkoa, kuin ruumiinavauksen jälkeen kuulemma sisältäkin. Lapsihan ei hengitä itse vielä pitkään aikaan tuolla sisällä, mutta loppuraskaudessa harjoittelee hengitysliikkeitä.
Minulle tuo lääketieteellisesti sanottu sikiö oli vauva, kun sen synnytin ja aiempia onnistuneita raskauksia oli takana. Koska jouduin vielä lisäksi kaavintaan, tuntui siltä kuin olisin kokenut vielä abortinkin. Henkinen palautuminen otti koville ja uusi raskaus oli vaikea sen takia,vaikka onnistuikin.
Abortin kuitenkin ymmärtää jossakin mielessä, jos elämäntilanne ei yksinkertaisesti salli lapsen syntyä, mutta ns.turhat abortit ehkäisymielessä eivät juuri symbatioita saa. Ei riitä yksi abortti vaan se tapahtuu kuin liukuhihnalla, helpompi olisi ehkäistä ennalta, kuin rääkätä kohtuaan lukuisilla aborteilla. Näitäkin tapauksia kun on valitettavan paljon
Yksi aiempi kirjoittaja kirjoitti:
"Abortin kuitenkin ymmärtää jossakin mielessä, jos elämäntilanne ei yksinkertaisesti salli lapsen syntyä, mutta ns.turhat abortit ehkäisymielessä eivät juuri symbatioita saa. Ei riitä yksi abortti vaan se tapahtuu kuin liukuhihnalla, helpompi olisi ehkäistä ennalta, kuin rääkätä kohtuaan lukuisilla aborteilla. Näitäkin tapauksia kun on valitettavan paljon"
Onko tosiaan tällaisia abortteja -ja vielä paljon? Mihin tietosi perustuu? Tämä on tyypillinen kauhuskenaario-ajatusmalli tällä palstalla, mutta sen todenmukaisuus on aina minua mietityttänyt. Onko jollain oikeaa tietoa tästä asiasta? Entä onko ketään täällä joka voisi kertoa tehneensä ns. "hupiabortin"? Kuulisin mielelläni tietoa aiheesta.
joka neljäs kaavintaan tuleva on ollut operaatiossa aikaisemminkin. Tähän lukuun tosin sisältyy myös ne usean keskenmenon kärsineet, joilla kohtu ei tyhjenekään normaalisti kuten pitäisi. Myöskään siitä ei paljoa puhuta, että melkein joka toisella kaavinnassa olleella on jo lapsia entuudestaan. Eli pienenä vähemmistönä taitaa olla nämä paljon parjatut "ehkäisykeinona pitävät"...
Alkio, sikiö, lapsi tai vauva, aivan sama minulle miksi sitä kutsutaan. Mielestäni oleellisempaa on milloin ihmisestä tulee oma persoonansa. Sitten kun ihminen on oma ainutlaatuinen yksilönsä se on korvaamaton, ilman persoonallisuutta on aivan sama mikä sen kuoren kehitysaste on.
Psykologia väittää, että ihmisen persoonallinen syntyminen tapahtuu noin puolen vuoden iässä, siis puoli vuotta syntymästä. Mutta omille vanhemmilleen se lapsi on varmasti korvaamaton jo siinä vaiheessa kun se on konkreettisesti siinä. Kyllähän vanhemmat näkevät kaiken maailman persoona juttuja jo heti syntymän jälkeen, jotkut jo vauvan potkimisista mahassa, vaikka noilla jutuilla ei ole mitään tekemistä lapsen persoonallisuuden kanssa, vaan hengissä selviämisen ja ehdollistumisen kanssa, niin onhan se vauva jo tärkeä vanhemmilleen ja heille se on yksilö.
Yleensä siis ihmisiä pidän persoonina kun he ovat kykeneviä järjelliseen ajatteluun ja ilmaisemaan itseään, mutta ehkä omaa lasta alkaisi sellaisena pitämään sitten kun se on syntynyt ja näkee ilmeet, eleet, ulkonäön jne. Lapsi se minusta on automaattisesti alusta asti, aivan kuten se on sikiö, alkio tai ihminen, homo sapiens, suomalainen, tuleva veronmaksaja, soluista koostuva kasa, vetyorgaaninen yhdistelmä jne.
Jos ne vaikuttavat lapseen, niin eikö ne sitten vaikuta lapsen persoonallisuuteen?
Jos äiti odotusaikana kuuntelee vain rokkia / klassista, niin eikö se vaikuta lapseen?
Entä ruokavalio, ongelmallinen, sastuttava elämä?
Lapsi voi oll narkomaani jo syntyessään, eikö se vaikuta lapsen persoonallisuuteen?
Odotusaika on tärkeä!
Sikiö on tärkeä!
Ja äiti on tärkeä!
Persoonallisuuteen todellakin liittyvät sairautemme jne. joita voi olla jo ennen syntymää. Voidaan puhua, että ihminen on persoona aina, kun ajatellaan englannin termiä person. Mutta jos puhutaan ihmisen persoonasta, persoonallisuutena, niin sen synty todellakin tapahtuu väitteiden mukaan 6-10 kuukauden ikäisellä ihmisellä (kohdun ulkopuolella). Sitä ennen vaikuttaa tietenkin se perusturvallisuus ja tarpeiden tyydyttäminen, tunteeko kasvava persoona olonsa tyytyväiseksi vai onko olo hylätty. Mutta sitä ennen lapsi todellakin vain tyydyttää omia tarpeitaan vaistojensa varassa, ei siksi että ymmärtäisi olevansa olemassa, tai erillinen olio äidistään. Lapsi todellakin hymyilee jo hyvin varhain, se ei ole merkki valoisasta persoonasta, vaan merkki siitä, että lapsi on ehdollistunut siihen, että saa vastakaikua enemmän maailmansa keskipisteeltä, eli äidiltä hymyilemällä. Lapsi itkee, ei koska on apaattinen persoonallisuus, vaan itkulla on opittu tyydyttämään tarpeet. Kun aivot kehittyvät ja lapsi huomaa, että hän onkin erillinen otus, alkaa kehittymään se mikä tekee ihmisestä yksilön, siihen vaikuttaa eniten se millaisessa ympäristössä elää, ei se millainen isän siittiö on ollut (edelleen siis perinnölliset sairaudet jne vaikuttavat luonnollisestikin). Ihminen kasvaa vanhempien sukusoluista, persoona kasvaa ympäristön vaikutuksista. Ja kuten aiempikin kirjoittaja sanoi lapsi, tätä rotua oleva ihminen, se on hedelmöitys hetkestään lähtien, sitä ei voi kukaan kiistää. Mikään eläinlaji ei pysty lajiaan muuttamaan kesken kehittymisensä.
...ja musiikin kuuntelu raskaus aikana ei vaikuta lapsen persoonallisuuteen. Hän ehdollistuu myös tiettyyn musiikkityylin rytmiin tms. ja se perusturvallisuutta. Pienellä lapselle ei ole vielä muita kehitystehtäviä kun perusturvallisuuden luominen, johon kuuluu ruuan rakkauden ja lämmön saaminen. Lapsi ehdollistuu rokkiin jo kohdussa jos sitä kuunnellaan, myöhemmin pelkkä rokki voi tuoda lapselle turvallisen tunteen, kohtu on lapselle kuitenkin turvallinen ja lämmin paikka ja ruokahuoltokin pelaa. Myöhemmin kun lapsi alkaa oivaltamaan asioita saattaa rokki vaikuttaa persoonaankiin, mutta ennen kaikkea siihen vaikuttaa se, että rokkivanhempien perheellä on erilainen elämäntyyli kuin klassisesta tykkäävillä vanhemmilla, lapsen elinympäristö on siis erilainen.