ex-poikaystävät

juu mäki oon huomannu että exät on aika häiritsevä tilanne parisuhteessa...kiemurtelen kanssa samojen ongelmien kanssa.kertokaa mullekkin miten existä pääsee eroon.jaksamisia!

..mun poikaystävää vaivaa mun exä sekä menneisyys ja lyhyemmätkin äijäsuhteet.mut miks? minkä takia teidän täytyy mennéisyyteen kurkotella kun voi elää nykyisyydessä/tulevaisuudessa??
me ollaan koitettu ratkaista tätä tilannetta siten et elellään puhumatta asiasta ja ehkä se mun p-ystävä joskus pystyy unohtamaan tuon. Koska jos otetaan asia esille niin siit syntyy vaan tappelu : verta hikeä ja kyyneliä ja kumpikin kituu ja katuu et otti asian esille. NIIn mistä johtuu tuo mustasukkaisuus? Olisitteko tekin tahton että teidän tyttö olis ollu impi ku sen tapasitte? siitäkö se teidän mustasukkaisuus johtuu ettette ollut eka suhdekokemus tytölle? Koska minä naisena en ajattele mieheni menneisyyttä koska se on menneisyyttä.Sais varmaan kaikki parit riitoja aikaan ku kaikki miettis vaan rakkaansa menneisyyttä eikä keskittys tulevaan. Silloin mikään suhde onnistuis. mut vastauksia teille et kertokaa ensin mistä toi mustasukkasuus juontaa juuresa??

Huomasin tuossa eilen, että olen itsekin hieman mustasukkainen tyttöystäväni ex-poikaystävälle. En edes ymmärrä miksi.

Kyseinen suhde oli kaukosuhde (vain muutama kymmenen kilometriä, mutta silti) ja kaveri vaikuttaa sen perusteella, mitä tyttöystäväni on minulle esitellyt (mm. kyseisen henkilön IRC-galleria-kuvat ja blogin) aika lailla rentulta.

Silti, tyttöystäväni haluaisi pitää tähän kaveriin yhteyttä. (Ex-poikaystävä taas ei halua kuullakaan enää tyttöystävästäni.) Tämä kaveri ei ole vain ex-poikaystävä, sillä hän on osa ryhmää jonka kanssa tyttöystäväni aikoinaan koki jotakin hyvin tärkeää. Siksi minä ymmärrän miksi hän haluaa pitää yhteyttä ex-poikaystäväänsä. Mutta silti asia kalvaa minua jonkin verran.

En tiedä mitä tekisin jos törmäisin tähän heppuun, mahdollisuus on sosiaalisten piiriemme koon huomioon ottaen olemassa. En edes tiedä tietääkö hän minusta. Järkevästi ajatellen hänellä olisi suurempi oikeus olla katkera minulle kuin minulla hänelle, sillä näin jälkikäteen tarkasteltuna taisin olla tärkeä osasyy heidän eroonsa.

Mutta silti, olen tavallaan katkera. En edes itse tiedä syytä. Seksistä ja koskemattomuudestakaan ei ole kysymys, sillä kyseisessä suhteessa ei koskaan päästy siihen vaiheeseen (vaikka suhde kesti vuoden ja rapiat päälle). Ehkä kyseessä on vain pelkoni siitä, että minua saatetaan verrata alinomaa johonkin toiseen henkilöön.