eli toiselta palstalta kyselinkin jo tätä. Eli 3v lapsemme puhuu kuin merimies tarhassa varsinkin kun enempi porukkaa. Ymmärtäisin, jos kotiolot olisivat huonot ja kiroilua olisi muutenkin paljon kotona, mutta näin ei todellakaan ole. Kotona en ole koskaan kuullut pojan kiroilevan. Nyt on sitten yritetty hyvällä ja pahalla. Puhumalla ja ymmärtämällä. Huutamalla ja lelujen pois otolla. Nimenomaan tämä kiroilu tulee mukaan kun porukkaa on ryhmässä.Mikä mahtaa vaivata poikaa, tänäkin aamulla lupasi ol kiroilematta ja nyt kuulin että oli oikein muitakin yllyttänyt! Olen niin helvetin väsynyt tähän et tekis mieli sanoa sille että senkun kiroat niin paljon kun ikinä jaksat ei kiinnosta. MUTTA NIINHÄN NYT EN TIETENKÄÄN TEE!!!
MIKÄ SYYNÄ
APUA PIAN
9590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä huoli, sama vika on meillä. Eilen mentiin pulkkamäkeen lasten kanssa, siellä oli muitakin lapsia. Tämä kuusi vuotias alkoi kiroilla retostamaan ja puhumaan pieru juttuja!! Olin aika ymmälläni, ihan kuin olisi esittänyt jotain kovista...Kotona ei kiroilla joten kyllä ne opitaan ihan jostain muualta, ehkäpä kaveripiirissä on joku kirosanojen muotivillitys.
onkin normaalinpaa eskari-ikäsillä, mutta tämä on kolme!! Tunnen tällä hetkellä olevani niin epäonnistunut kasvattajana ettei mitään järkeä,,
Nolottaa hakea poikaakin tarhasta kun muiden vanhemmat ajattelee ties mitä. Pahinta täs on se etten tiedä mistä tää tulee ja kun en voi tehä mitään, tai osaa tehdä. Mut tsemppiä teille ja toivottavasti teillä ainakin kiroilu loppuu..
Meillä on kolme poikaa ja tämä kiroilu on varsinkin nuorimmaisen ongelma. Kyllähän isommiltakin joskus pääsee paha sana, mutta nuorin on ollut aina ihan hirveä suustaan. Alkoi n 3 vuotiaana (kohta hän on 7v). Eritysesti kiroilua ilmenee isompien lasten seurassa. Jotenkin hänen täytyy tuoda oma pienuutensa esille näillä puheilla. Onneksi ei huutele aikuisten kuullen, sen on jo oppinut. Olemme asiasta keskustelleet paljon, hyvällä ja pahalla, mutta kovin suurta muutosta ei ole tapahtunut. Itse työnikin puolesta tiedän, että kiroilu on osa poikaporukan kieltä, silloin kun aikuisia ei paikalla ole, mutta ei todellakaan ole kivaa, että jonkun pitää aloittaa se jo noin pienenä. Eikä tapa tietysti muutenkaa ole hyväksyttävää.
Meilläkään ei kotioloissa kiroilla, no mieheltä pääsee joskus paha sana, mutta sekin hyvin harvoin.
siis löytyy?
Mun tulee tästä ensiksi huoli siitä, että kuinka vanhana poika on vielä noin altis vaikutteille.. siis ilmeisesti jostain itsetunnon puutteesta on kyse kun tarvii siel tarhassa pärrätä ja viedä muut mukaansa. Kiroilu on sinänsä kamalaa, mutta enemmän olen huolestunut ilmiönä juuri tästä porukan vetämisestä pahantekoon..arvatkaa tuleeko mieleen että 20v päästä se vetää jo jotain rikollisliigaa..enkä halua ajatella...
Ja kotona on kuin enkeli..ja vaikka miten ollaan koetettu saada poika luottamaan itseensä ja että hänellä olisi hyvä itsetunto. Valitettavasti olen onnistunut luomaan pikkuterroristin jolla on suuri ego. Äidin vika ei voi mitään.Mut koetetaan keksiä jotain taas!
3-vuotias siis pompottaa. Antaako tarha mahdollisuuden siihen? Tulee mieleen nyt englantilainen Supernanny, jonka ideana on, että sovituista säännöistä ei liu'uta. Lasten kohdalla se tarkoittaa sitä, että aikuiset eivät liu'u.
Kun lapselle on osoitettu mietintäpenkki, mietintätyyny tai pohtimisporras, sen merkitys selviää lapselle vain siten, että hänet viedään sille joka kerta, kun hän tekee jotain sovitusta poikkeavaa. Käsistä roikottamalla, ellei itse kävele. Näin hän ei saa kokoihokontaktia.
Minua hämää pahasti, kun käytetään sanaa timebreak suomennettuna "jäähy". Pienikin lapsi ymmärtää, että nyt hänen käsketään jäähtyä, mitä hän vastustaa viimeiseen saakka. Hänellähän oli aivan päinvastainen päämäärä ja vakaa aikomus myös ajaa se läpi.
"Aikalisä" on paljon armollisempi ja onkos se vielä timebreakin oikea suomennoskin? "Puhuit sopimattomasti, nyt saat aikalisän ja menet kolmeksi minuutiksi(=lapsen ikävuosien määrä) pohdintaportaalle."
Nanny korostaa sitä, että lapselle puhutaan lapsen tasolta, aikuisen täytyy kyykistyä ja katsoa lasta silmiin samalta tasolta.
Lisäksi äänensävy on erittäin tärkeä. Äänessä ei välitetä suuttumusta eikä huudeta. Lapselle kerrotaan aiemmin sovittu asia: Olet puhunut sopimattomia ja sinä tiedät, että siitä seuraa pohdintaa.
Kun aika on kulunut aikuinen menee lapsen luo ja kyykistyy samalle tasolle. Hän selittää uudelleen, että sinä sait aikalisän, koska puhuit tuhmasti. Lapsen kuuluisi nyt pyytää anteeksi ja sen päälle aikuinen halaa ja suukottaa lasta.
Herra 3v:n pohdintoja olisivat tuhmien puhuminen ja toisten samaan hommaan manipuloiminen. Vaikka hän on niin pieni, hän tajuaa kyllä mitä on tekemässä. Siitä syystä hänen olisi hyvä oppia myös tekojensa merkitys seuraamusten avulla.
Onko tässä jokin pullonkaula juuri tarha? Suostuisivatko tarhatädit tällaiseen käytäntöön?
Ystävällisin terveisin
Jaana
olen aikanani miettinyt samoja asioita, joita juuri otit esille, että miksi he suostuvat tällaiseen käytökseen ym.. sillä kotona lapsi tietää ettei se onnistu. No kun sain epäilyni puettua sanoiksi myös pk:ssa, sain kuulla että he todella ovat olleet jämäköitä jne... ja sitten´tulee tämä iänikuinen resurssi kysymys, paljonko aikaa voidaan uhrata yhden lapsen kuikutteluun, kun lapsia ryhmässä on kuitenkin 16?
Niinpä. Ja selventääkseni vielä, nämä kiroilut ja huomion haut tulevat nimenomaan ryhmän ollessa täysilukuinen. Pienemmällä ryhmällä helponpaa. Tulen juuri eräästä tuokiosta jossa väläytettiin mahdollisuutta sairastaa adhd:ta. Olen kertakaikkiaan äärimmäisen pettynyt koko tilanteeseen. En olisi tällaista voinut koskaan kuvitella kohdallemme ja pelkään enemmän kuin ikinä..Mutta kiitos vastauksesta! Mukavaa päivänjatkoa!
Kiitos lisävalaisusta.
Tarhan täditkin ovat ihmisiä, mutta se kyllä ihmetyttää, että selkeän haasteellisen tilanteen kohdatessa vetäydytään.
Tunteet ovat liikaa mukana, eihän tätä muuten voi ymmärtää. Loukkaannutaan, sillä koetaan vanhempien arvostelevan ammattihenkilöitä. Mutta silloin ammatillisuus on kaukana, jos tunteita ei osata pitää erillään.
Tuollaisella asenteella heillä kohta onkin pitelemätön sakki lapsia kaittavana. Uskomatonta, ettei tämän pikkuherran johdonmukainen kasvattaminen oikeaan suuntaan kiinnosta. He aliarvioivat loppujen ryhmäläisten kykyä oppia molemmistakin tilanteista; siitä, että teoilla on seuraamukset ja siitä, miten itse asiassa saa tehdä aivan mitä tykkää.
Tarhatädit ovat mielestäni tässä tarjoamassa sellaisia ympäristötekijöitä pikkuherralle, että niiden ansiosta on alttiusgeenit saavat kasvualustaa.
Tekisi mieleni kysyä tarhatädeiltä, että ettehän te kuitenkaan leimaa lasta AD/HD-nimityksellä huviksenne. Tehän, jos kukaan osaatte AD/HD-lasta käsitellä, eikos juu?
Ystävällisin terveisin
Jaana
alkaisin miettiä yhtään enempää niitä ympäristötekijöitä (16 lasta ja tilaa 10m2, eli saman verran kuin hänen oma huoneensa kotona)
niin tulisin hulluksi. Ja sitten vielä parhaassa tapauksessa yksi hoitaja puuttuu niin avot!
En tiedä miten muiden lapset kestää tän hälinän ja sälinän ympärillä mutta meidän lapsi ei ja musta sen ei tarvitsekaan. En henk.koht hyväksy kenenkään kohdalla sitä että lapset tungetaan samaan tilaan ja jusulauta jos et tottele...
Mutta se miksi tätä ollaan päätetty jatkaa on se fakta, että koulu on edessä eikä se ryhmä siitä ainakaan pienene. Hiotajat vaikuttaa kuitenkin ihan fiksuilta. Tässä on silti vaan jotain mitä en ymmärrä, jotain en ole ratkaissut vielä..
Olen ad/hd tyttö. Itsekin olen kiroillut. Vanhempani saivat minut lopettamaan sen kun 4 vuotta. He eivät huomioineet kirouluani mitenkään. Kun en saanut huomiota kiroilullani se jäi. Ad/hd lapselle on kaikista pahinta jos hän ei saa huomiota. Voitte kokiella. Omalla kohdalla se on toiminut. Älkää rangasko lasta kiroulusta. Älkää kiinnittäkö siihen mitään huomiota. Hän ei saa saada kiroilullaan huomiota.
jos haluat jutella lisää
[email protected]
Olen nyt 17 vuotias ad/hd tyttö, joka sai diagnoosin 6 vuotiaana.
Tiedän Ad/hd:sta jonkin verran. Olen ottanut paljon selvää asioista.