Olen entinen VL. Ja entinen vain, koska en halua isoa perhettä!
Tarina on tuttu. Menin nuorena naimisiin, reilu vuosi, niin olin äiti. Siitä reilu vuosi olin jo toisenkin lapsen äiti. Ja ilmeisesti meille on taas tulossa lapsi... Ja olen ollut naimisissa vajaa 3 vuotta.
Minulla on aivan ihana mies, joka edelleen VL. Lapsista olen tietenkin onnellinen, vaikken niitä koskaan ole "hinkunutkaan".
Haluaisin tietää, miksi olen huonompi vain sen takia, että en jaksa olla koko elämääni kotona hoitamassa lapsia?
Uskon täysin samalla tavalla kuin ennen päätöstä lähteä VL:istä. Mutta en usko, että teen siinä synnin, kun en jaksa vuodesta toiseen olla raskaana, synnyttää, imettää ja taas olla raskaana. Mielestäni pahempi on, jos synnytän lapsia enemmän kun jaksan.
Ennen päätöstäni rukoilin todella paljon sitä oikeaa mieltä ottaa lapset vastaan, vaikka sitten joka vuosi. En siis edes toivonut, ettei Jumala niitä meille antaisi, vaan että Hän antaisi minulle voimaa olla lapsistani onnellinen. Miksi sitä ei sitten annettu? Voisiko joku selittää?
Olisiko minun pitänyt olla kokonaan menemättä naimisiin, koska tiesin, etten ole lapsirakas? Miksi kaikki aina olettavat, että kaikki VL:t haluavat/jaksavat ottaa vastaan paljon lapsia?
Uskon, että pääsen taivaaseen tällä uskolla, mikä minulla on. Uskon, että Jumala on nähnyt paremmin ja antanut minulle ymmärryksen, ettei ehkäisy ole syntiä, jos ehkäisen sen takia, etten masentuisi enää enempää ja että jaksaisin hoitaa hyvin ne lapset, jotka minulle on jo annettu.
Tarina on tuttu. Menin nuorena naimisiin, reilu vuosi, niin olin äiti. Siitä reilu vuosi olin jo toisenkin lapsen äiti. Ja ilmeisesti meille on taas tulossa lapsi... Ja olen ollut naimisissa vajaa 3 vuotta.
Minulla on aivan ihana mies, joka edelleen VL. Lapsista olen tietenkin onnellinen, vaikken niitä koskaan ole "hinkunutkaan".
Haluaisin tietää, miksi olen huonompi vain sen takia, että en jaksa olla koko elämääni kotona hoitamassa lapsia?
Uskon täysin samalla tavalla kuin ennen päätöstä lähteä VL:istä. Mutta en usko, että teen siinä synnin, kun en jaksa vuodesta toiseen olla raskaana, synnyttää, imettää ja taas olla raskaana. Mielestäni pahempi on, jos synnytän lapsia enemmän kun jaksan.
Ennen päätöstäni rukoilin todella paljon sitä oikeaa mieltä ottaa lapset vastaan, vaikka sitten joka vuosi. En siis edes toivonut, ettei Jumala niitä meille antaisi, vaan että Hän antaisi minulle voimaa olla lapsistani onnellinen. Miksi sitä ei sitten annettu? Voisiko joku selittää?
Olisiko minun pitänyt olla kokonaan menemättä naimisiin, koska tiesin, etten ole lapsirakas? Miksi kaikki aina olettavat, että kaikki VL:t haluavat/jaksavat ottaa vastaan paljon lapsia?
Uskon, että pääsen taivaaseen tällä uskolla, mikä minulla on. Uskon, että Jumala on nähnyt paremmin ja antanut minulle ymmärryksen, ettei ehkäisy ole syntiä, jos ehkäisen sen takia, etten masentuisi enää enempää ja että jaksaisin hoitaa hyvin ne lapset, jotka minulle on jo annettu.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Älä ota paineita turhista. Keskity iloitsemaan kolmesta lapsestasi ja jaa heidän kanssaan rakkautesi. Sierainparia kohden tulee enemmän.
Me kun ei voida tietää omaa jaksamista eteen päin.Jumalan käsissähän kaikki on.Hän voi antaa sairautta ja vastoinkäymisiä vaikkemme sitä haluaisikaan,eihän raskaus ole edes sairaus vaan normaali tila naisella .Mistä sinä voit tietää että saat joka vuosi lapsia, ei niitä noin vain oteta ,jos ei Jumala niitä anna ja jos antaa hän tietää myös voimamme ja tunteemme lapsiin .Loppujen lopuksi olenmme Jumalan armoilla kaikessa,uskoimme tai emme.
Joilekkin lapsia ei tule ollenkaan vaikka kuinka niitä haluaisivat. Oletko sinä miettinyt, ettei snullekaan välttämtä tule enää yhätään lasta.
ettei lapsia enää tule. NAIVIA kerta kaikkiaan. Ja jokaisen lapsen jälkeen tuudittautua samaan ajatuksen.
Raskaus ei ole naisen normaali tila vaan mitä kovin fyysinen ja psyykkinen stressi tila. Raskaus ei ehkä niiden mielestä ole sairaus joiden elimistö jaksaa tämän rasituksen. NE naiset joilta tämä kyky puutuu voivat olla koko 40 viikkoa sairaita ja sairastaa pitkään raskaudesta johtuvia oireita jotka pahimmillaan vievät työkyvyn kokemuksella.
Niin että mistä tämä naivi ajatus on peräisin - ei enää tule yhtään lapsta? Ei ehkä tule mutta elämää ja terveyttä ei voi loputtomiin uhrata.
Ap kirjoittaja tiedostaa erittäin hyvin tilanteensa ja ymmärrän kirjoittajaa todella. (...voisi lukea tuon toisen ketjun sielä on ajatuksia tähän aiheeseen liittyen)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014690777
"Me kun ei voida tietää omaa jaksamista eteen päin".
Eihän me voida, mutta työssäkäyvänä opiskelijana minun on jatkuvasti arvioitava omaa jaksamistani.
Olen yleensä ollut oikeassa,liika on aina liikaa.Olen ensin kuusi tuntia koulussa viisi päivää viikossa, ja joskus on pyydetty töihin vielä viisi iltaa viikossa. Siinä vaiheessa olen usein arvioinut että jaksankohan, mutta olen kuitenkin mennyt. Lopputulos: burn out. Olisi pitänut sittenkin uskoa omaa arviota ja luottaa siihen ettei jaksa. Kyllä ihminen itse tietää omat voimavaransa, ja siihen on parasta luottaa.
Saatikka jos kyse on pienistä lapsista, ne on juuri lapset jotka kärsii jos äiti ei jaksa.
että ei niitä välttämättä enää tule! Todennäköisempää on, että lapsia tulee kuin että ei tule jos jatkatte siementämistä.
joka sanassa samaa mieltä kanssasi. jos ei jaksa tehä tusinaa lapsia niin ei jaksa... voimia...:)
Tarinasi on hyvin tuttu minulle. Minä tosin olen vl yhä, vaikkakin tilanteeni on seuraavanlainen.
Meillä on kolme lasta. Rumbaa siis riittämiin. Meillekin ne ovat tulleet peräkanaan. Rakastan lapsiani, mutta kun voimat ovat tiukilla jo näiden kanssa en uskalla edes ajatella lisää tähän. Mieheni on onneksini ajattelevainen, hänen mielestään on naisen rääkkäämistä saattaa hänet raskaaksi vuoden välein, jos ihminen ei oikeastii jaksa.
Me olemme alkaneet ehkäistä yhteisestä päätöksestä. Uskonasioihin tämä ei ole vaikuttanut, vaikka tiedän että meidät tuomittaisiin tämän vuoksi.
Minä haluan nauttia näist saamistani ihanista lahjoista onnellisesti. samanaiset ovat ajatukset kuin sinulla ap, voimia teille! Täytyy vain muistaa se, että jo´kaisella ihmisellä on vastuu omista tekemisistään, synneistään jne. Ihmisten on turha tuomita niitä, sen tekee kyllä Jumala.
tällaisiinkin aisoihin tarpeen mukaan.
"Niin on sinun päiväs niin kuin on sinun voimas".
Mukava huomata, että täällä saan vapaasti olla sitä mieltä, mitä olen. Oma kokemus on, ettei ry:n piireissä tästä asiasta oikeen voi keskustella.
Minä yritin luottaa siihen, ettei lapsia anneta enemmän kuin jaksaa, mutta entäs kun ei jaksanut edes kahden kanssa ajatella, että kolmatta tulisi. Ja näillä geeneillä tuskin pelkkä toive riittää ehkäisyksi (suvussani lähes kaikilla suurperheet ja itselläkään ei ongelmia tulla raskaaksi). En vaan voi uskoa, että minut olisi tarkoitettu kärsimään koko loppu elämä. En tarkoita, ettenkö kaikkia lapsiani rakastaisí, vaan sitä että elämänilo on kokonaan hukassa, kun pelkään jatkuvasti uutta raskautta.
Nyt on jotenkin paljon helpompi hengittää, kun sai päätöksen tehtyä. Voin alkaa uudelleen nostamaan pintaan omia haaveita ja tavoitteita elämässä.
Ja vielä sinulle kolmen lapsen äiti. Ymmärrän todella teidän tilannettanne. Voimia teille! Itse en halunnut ehkäistä ennen kuin tein lopullisen päätöksen lähdöstä VL:istä, koska tunsin, että petän sillä itseäni ja muita. Uskoani en halunnut jättää, vain VL-porukan, ja uskon edelleen, että Jumala pitää huolen omistaan.
Minulla myös yksi suuri syy vl-liikkestä eroamiseen oli se, että en halua toistakymmentä lasta.
Aika huvittava perustelu että "Ei Jumala välttämättä anna lapsia." Meillä ainakin antoi neljä peräkkäin ennen ehkäisyn käyttöönottoa ja suurimmalle osalle ihmisiä näyttää antavan pitkästi yli kymmenen. Jotkut pärjäävät paremmin lapsilauman kanssa, mutta on monia jotka eivät meinaa jaksaa.
Rakkaat äidit,
Itse olen tällaisen "väsyneen" äidin aviopuoliso ja 5 lapsen isä. Inhimillisen järjen mukaan niitä voisi tulla vielä vähintään toinen mokoma. Tältä pohjalta tahdon teille rakkaat äidit sanoa jotain.
****
Väsymys, riittämättömyyden tunne, huonouden tunne, napinamieli ja ilo, nautinto, jne. eivät katso perheen kokoa. Ne eivät katso oikeuden mukaisin perustein ihmiselämää ollenkaan, kenenkään kohdalla. Sellaisen oikeuden mukaan, joka meillä kaikilla omasta järjestämme nousee.
Rakkaat äidit, niin uskottomat kuin uskovaiset, Jumalan sana opettaa meitä rakkaasti ja kalliisti, kuinka Jumala on salattu Jumala ja ei Hänen viisautensa ole sellaista viisautta, joka olisi järkemme kanssa yhtenäinen.
Tällöin ne oman elämän vastoinkäymiset, uupumiset ja väsymiset, ja järjenvastaisuudet laittavat meidät kyselemään: olenko minä hyvä äiti? Onko minut luotu suurperheen äidiksi, vaikka en koe olevani sopiva, kykenevä siihen? Miksi minulle näin käy? Miksi minun elämäni on tällaista? Onko Jumala hylännyt minut? Kuuleeko Jumala rukouksiani ja huokauksiani? Miten minä selviän? Miten perheeni selviää? Jne., jne. Paljon nousee kysymyksiä.
Kuulehan rakas Jumalan lapsi, jos sinä luet tätä ja olet juuri sellainen kipuileva ja väsynyt äiti. Nosta katseesi ja muistele jotain sellaista tapahtumaa, jossa Jumala on sinua erityisesti puhutellut ja virvoittanut. Oliko silloin epäilyksiä, kipuilua? Ei. Ei minullakaan. Mitä silloin oli päällimmäisenä? Liikutuksen keskellä itselläni on ollut niinä hetkinä päällimmäisenä mielessä "Abba, rakas Isä". Sydän on kiittänyt ja mieli on ollut puhdas. Uskon, että kokemasi sisältö on ollut sama.
Mistä tällaista Kristuksen mieltä sitten saisi kokea uudelleen ja uudelleen? Mistä löytyisi se voima, joka saa päivästä toiseen kiittämään omasta elämästä? Mistä löytyy se voima, jonka turvin ei tarvitsisi tätä ajallista elämää murehtia ja miettiä niin, että se Jumalan lapsen ilo ja rauhakin himmenisi?
Kuulehan rakkaani, keskustele aviopuolisosi kanssa kaikista asioista, jotka mieltä painavat tai keskustele läheisen ystävän, Jumalan lapsen kanssa. Kun te tahdotte keskustella sillä nöyryydellä ja arkuudella, jota se Pyhä Henki teille kirkastaa, niin teidän keskellänne saa virrata myös elävä vesi. Ei ole väliä mitä tunnette tai miltä elämä tuntuu, niin teillä on lupa pyytää ja Jumala teille antakoon voimia pyytää evankeliumia omalle kohdalle. Kun se Isä saa meitä näin hoitaa, kirkastaa Hän meille uskon kalleutta ja sitä viisautta, joka ajallaan meille opettaa niitä mieltä askarruttavia asioita. Silloin käy usein niin, että ihan ihastelemme sitä, kuinka asia näkyykin niin kirkkaana ja selkeänä, vaikka aluksi oma järki näki sen ihan mustana ja ylipääsemättömänä.
****
Sitten vielä lopuksi kirjoittelen jotain dialogimaisesti avaukseen viestiin. Avatkoon Jumala sitä tahtonsa jälkeen.
****
"Haluaisin tietää, miksi olen huonompi vain sen takia, että en jaksa olla koko elämääni kotona hoitamassa lapsia? "
Rakas ihminen, se ei tee meitä huonommaksi muita, jos meillä on omia unelmia ja tavoitteita elämässämme ja näyttää siltä, että ne eivät toteudu jostain tietystä syystä ja haluaisimme vaikuttaa niihin syihin. Kuten edellä sanoin, niin Jumalan suurta viisautta ja hyvyyttä on sekin, että elämämme ei mene kaikissa asioissa meidän mielemme jälkeen. Jos se menisi, niin voisimmeko sanoa tarvitsevamme tai muistavamme, keneltä olemme elämän lahjan saaneet?
********
"Uskon täysin samalla tavalla kuin ennen päätöstä lähteä VL:istä. Mutta en usko, että teen siinä synnin, kun en jaksa vuodesta toiseen olla raskaana, synnyttää, imettää ja taas olla raskaana. Mielestäni pahempi on, jos synnytän lapsia enemmän kun jaksan."
Rakas ihminen, usko epäilyksesi ja epäuskokin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin sinä saat sen voiman, josta puhuin. Voiman, jonka turvin jaksat ja Jumala sinulle tahtoo kirkastaa näitä asioita ja sinustakin pitää huolta. Älä rakas ihminen luota järkeesi ja ihmisviisauteen, jota täällä ollaan sinulle kynsin ja hampain tarjoamassa.
*********
"Ennen päätöstäni rukoilin todella paljon sitä oikeaa mieltä ottaa lapset vastaan, vaikka sitten joka vuosi. En siis edes toivonut, ettei Jumala niitä meille antaisi, vaan että Hän antaisi minulle voimaa olla lapsistani onnellinen. Miksi sitä ei sitten annettu? Voisiko joku selittää? "
Jumalan sanasta voidaan lukea, kuinka Jumala on vastannut aina omalla ajallaan ja tavallaan. Vanhan liiton ajoilta voi lukea, kuinka vastaus on saattanut kestää vain vähän aikaa tai jopa vuosia, vuosikymmeniä. Tähän haluaisin liittää kalliit Jumalan sanat Roomalaiskirjeestä:
"Mutta ei ainoasti siitä, vaan me kerskaamme myös vaivoissa; sillä me tiedämme, että vaiva saattaa kärsivällisyyden, mutta kärsivällisyys koettelemuksen, koettelemus toivon. Mutta toivo ei anna häpiään tulla, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on."
Olkaa siis alati kärsivälliset ja rukouksissa, sillä vanhurskaan rukous voi paljon kuin se totinen on.
***********
"Olisiko minun pitänyt olla kokonaan menemättä naimisiin, koska tiesin, etten ole lapsirakas? Miksi kaikki aina olettavat, että kaikki VL:t haluavat/jaksavat ottaa vastaan paljon lapsia"
Rakas ihminen, tällaista ei tarvitse edes ajatella. Jumalan lapsella on oikeus elää vapaana Jumalan lapsena ja siihen vapauteen ei liity mitenkään itsensä orjuuttaminen ajatuksillakaan.
*****
"Uskon, että pääsen taivaaseen tällä uskolla, mikä minulla on. Uskon, että Jumala on nähnyt paremmin ja antanut minulle ymmärryksen, ettei ehkäisy ole syntiä, jos ehkäisen sen takia, etten masentuisi enää enempää ja että jaksaisin hoitaa hyvin ne lapset, jotka minulle on jo annettu. "
Rakas ihminen, ei se ymmärrys ole Jumalalta, joka ei ole Jumalan sanan mukainen. Se on vihollisen oppia ja se on meidän ihmismielemme, järkemme ylin ystävä.
Ehkäisystä sanon vähän, kun olen siitä jo puhunut jotain täällä. Kuulehan rakkaani, kumpi on parempi: saada nauttia lihan töistä ja tehdä sielulleen vahingon vai olla Jumalan sanalle, Pyhälle Hengelle kuuliainen ja kantaa se risti kaikissa koettelemuksissa ja vaivoissa, saaden kerran voiton seppeleen kunnian taivaassa.
Jos meidän mielemme on seksin jälkeen ja haluamme tehdä sen vain itsemme ja/tai puolisomme vuoksi, niin kehoitan meitä pidättäytymään ja kavahtamaan sitä perkeleen oppia, joka meissä silloin on sijaa saamassa. Rukoillaan aina Jumalalta voimaa uskon kilvoitukseen ja Jumala meitä varjelkoon tältä maailman hengeltä ja viisaudelta.
t. Aabraham
Tämän jälkeen en enää ikinä harrasta seksiä. Se on siis paholaisesta?Tuntuu oikeasti tosi pahalta!Miksi ihmiseen on pantu tällainen vietti, joka on paholaisesta?Ja puolisoiden välinen rakkaus on perkeleen työtä. Kiitos tämän palstan:elämäni on mennyt pilalle ja ahdistaa mielettömästi tämä usko. Mihin voi enää uskoa?Mikä on oikeasti hyvää?Mistä saan voimia?Tämä Aabraham on vienyt multa elämän toivon.Onko elämä oikeasti näin ahdasta?
Rakas ihminen,
Ei seksi ole perkeleestä. Tässä seksin ylikorostuneessa maailmassa tahtoo vain Jumalan lapsellakin olla vaikeaa ja se järki ja maailmallinen himo pyrkivät saamaan otteen jokaisesta meistä.
Rakas ihminen, meidän perheessä on tästä asiasta myös taisteltu ja taistellaan varmasti jatkossakin. Ei se perkele ketään helpolla päästä. Meidänkin perheessä on kipuiltu ehkäisyasian kanssa, on kyselty, että miksi näin ja näin, jne. Kuten edellä puhuin.
Ei näihin Jumalan lapsen taisteluihin sielunvihollista vastaan ole muuta voimavaraa kuin Jumalan armoevankeliumi, jonka ydin on siinä syntien anteeksisaamisessa Jeesuksen nimessä ja veressä. Tuon evankeliumin varassa on miedänkin perhe selvinnyt tähän päivään saakka.
Kuulkahan te rakkaat, ei se ristin tie ole helppo. Ei kenellekkään. Vihollinen se saa meidät näkemään toisen Jumalan lapsen ristin helpompana kuin omamme. Vain siksi, että luopuisimme omastamme. Älkää rakkaat luopuko. Nostakaa päänne ja kohottakaa raskaat kätenne taivaaseen ja huutakaa "Abba, rakas Isä". Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette ennen kuin edes pyydätte.
Raamatusta voidaan löytää lukemattomia esimerkkejä, millaista Jumalan lapsen elämä on. Esim. 2. Moos. 17 luku. Siinä on kuva Jumalan lapsen taistelusta sielunvihollista vastaan. Me tarvitsemme saattomiehiä, jotta selviämme. Saattomiehiä, jotka meitä lohduttavat ja kantavat, kun emme jaksa.
Jeesuksen elämä aina Golgatalle on myös omalta osaltaan kuva Jumalan lapsen matkasta taivastiellä. Kyllä me niin usein ihan lysähdämme maahan, kun se risti niin suuresti painaa, mutta Jumala on lähettävä aina avun lastensa hätään ja silloin me taas jaksamme palan matkaa, kunnes kerran mekin olemme Golgatan voittajia yhdessä Kristuksen kanssa. Silloin vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa, silloin Herran kansa on päässyt iankaikkiseen lepoon, taivaan rauhaan.
t. Aabraham
tuollaista saatanan oppeja opettavaa Aabrahamia.
Ehkäisy ei ole Raamatun mukaan kiellettyä eikä syntiä. Seksuaalisuus on hyvin tärkeä osa ihmistä. Jotkut valheapostolit opettavat, että mies ja vaimo eivät saa nauttia seksistä. Ainoa tavoite on lapsien aikaansaaminen.
Tuon mielettömämpää ajatusta uskovainen ei voi esittää. Jumala on antanut seksuaalisuuden aviopuolisoille, että nämä voivat nauttia toistensa läheisyydestä ja tuottaa mielihyvää toinen toisilleen.
Järkyttävää tekstiä suoltaa palstalle tuo eräs tyyppi.
Rakastelkaa, nauttikaa seksistä, ehkäiskää. Olkaa vapaat.
Jaksamista ja siunausta!
Mitä tuo tarkoittaa tuo "kulkaahan te rakkaat","rakas ihminen","älkää rakkaat".Mun mielestä tuo kuulostaa jotenkin imelältä ja epäaidolta.Tuntuu kun istuisit jollain valtaistuimella monta metriä muiden yläpuolella.Ja vielä olet nimennyt itsesi uskon esikuvaksi.
Minäkin ihmetellyt, kun sanaa "rakas" viljellään kovasti tämä Abrahamin kirjoituksissa.
Yleensä luonnossakin olen kaukaa kiertänyt miehet jotka alkavat heti tutustuttuaan "lässyttämään rakkaudesta", siinä myös syy miksi en ole koskaan alkua pidemmälle lukenutkaan tämän Abrahamin kirjoituksia, en ensimmäistäkään loppuun asti.
Rakkaus sana on kaunis ja arvokas silloin kun sen merkitys on tiedossa, mutta sana menettää merkityksensä jos sitä lausutaan joka käänteessä.
Ja taitaa olla ihan oikein osunut arvio sillä se rakkaus ei enään siitä kirjoituksesta taida heijastua koska saa aikaan pahennusta, omienkien keskuudessa jos nyt oikeasti vl on.
Abrahamille mietittäväksi, jos et ole oikeasti vl, niin ei kannata turhaan sitä esittää olevansa, sillä sinä loukkaat läheisiäsi ja myös vl-uskovaiset ovat läheisiäsi vaikka et itse olisikaan vl. Me ei-vl ihmiset emme kirjoituksistasi välitä koska meitä ne ei kosketa, mutta vl-ihmisiä ne koskettaa koska sanot olevasi vl, ja suotta aiheutat pahaa mieltä läheisillesi.
Tämä nyt oli kyllä henkilöön käyvää arvostelua, mutta en itsekkään pidä siitä, että joku tekeytyy vl-uskovaiseksi vaikka ei sitä ole (en tiedä vaikka olisi), mutta vl-uskovaisetkin ovat epäilleet feikiksi, ja siksi uskallan sanoa omankin mielipiteeni asiasta. Kuitenkin itsenikin lähellä on aivan ihania vl-ihmisiä, enkä halua, että kukaan ajattelee kaikkien vl-ihmisten olevan samanlaisia.
Abba..? Sillikö vai se muinainen euroviisubiisi?
Minusta sinä teit oikein!
Mitä järkeä on tehdä jotain jos tietää että ei kerta kaikkiaan jaksa sitä?
Eikö meillä ole jo liikaa masentuneita ja muita potilaita? Eikö meillä ole jo liikaa lapsia ja nuoria joilla ei ole rakastavaa perhettä jolla riittää aikaa ja energiaa heille?
Kaikkien yllä mainittujen hoitaminen yhteiskunnan varoilla ja kallista.
Ei naisen perustehtävä voi olla suurperheen äiti. Kyllä Jumala on antanut meille tärkeämmän tehtävän.
Elää Jumalaan uskoen, sovussa muiden kanssa ja itseään kunnioittaen.
Kuka voi kunnioittaa itseään jos aiheutta tahallaa kuluja yhteiskunnalle antamalla itsensä tai lastensa kärsiä?
Ei JUmala ole mikään sadisti vaan rakastava Jumala!!!
(Meistä ihmisistä ei voi olla aina samaa mieltä.)
Jumalan rakkautta sinun elämääsi ja lapsillesi!
Pidä heistä hyvää huolta, sillä hekin ovat Jumalan luomia ja ansaitsevat sinun aikaasi.
T. Uskova lapseton sisar
Miten ihmeessä tällä palstalla on näitä vinkujia tyyliin -olenhan uskovainen, vaikka ehkäisen?-. Jos estää lasten syntymisen, kai sitä tietää jo itsekin, että Jumalan silmissä se ei ole oikea teko. Turhaa siitä on muilta ihmisiltä vakuutteluja hakea. Niillä ei ole mitään merkitystä siihen, kun sinä -itse- teet Jumalan edessä tiliä elämästäsi.
Ehkäisee jos ehkäisee, jokaisen oma asia. Vanhoillislestadiolaisen opin mukaan se ei ole oikein. Eikä ole todella mitään virkaa vakuuttelulla, että asialla ei ole merkitystä uskomisen kannalta. Senhän tiedät itsekin, tuskin muuten hakisit hyväksyntää teoillesi.
"Ehkäisee jos ehkäisee, jokaisen oma asia. Vanhoillislestadiolaisen opin mukaan se ei ole oikein."
että vanhoillislestadiolaisuudesta löytyy lukuisia oppeja ja "syntejä", joita ei Raamatusta löydy isonkaan suurennuslasin kanssa.
"Ihme vinkujia!"
Vastaan nimimerkille "anisani". Kirjoituksesi oli aika hyvä, mutta tuo otsikko oli jotenkin ikävä. Ei pidä leimata muita keskustelijoita "vinkujiksi". Todella ikävä otsikko.
No mutta asiaan.Tällä palstalla on keskusteltu todella paljon näistä ehkäisyasioista ja keskustellaan edelleenkin, mikä on mielestäni aika ymmärrettävää. Kyllä suuret lapsikatraat ovat vanhoillislestadiolaisuudessa melkein tunnusmerkkinä. Ja meitä ihmisiä on niin monenlaisia, että kaikki ei välttämättä koe jaksavansa niin monen lapsen kanssa. Monenlaisia tuntemuksia iso perhe herättää ja on ihan oikein että niistä keskustellaan.
Minulla itselläni ei ole aivan tarkkaa käsitystä siitä, että mihin tuo ehkäisykielto tarkkaan ottaen perustuu. Siis toki olen kuullut kaikenlaisia selityksiä raamatusta, mutta en ole ihan varma siitä ovatko ne vain joidenkin tulkintoja vai eivät. Olen alkanut ajattelemaan että ehkäisy ei ole oikein eikä väärin. Toisinsanoen minulla ei ole siihen mitään kantaa.
Mutta näissä ehkäisyasioissa kaikkein mielenkiintoisinta minusta olisi seuraavanlainen tilanne:
Ajatellaan, että yhtä-äkkiä vanhoillislestdiolaisten piirissä tultaisiinkin siihen tulokseen, että ehkäisy oi olekaan syntiä. Eli toisinsanoen ehkäisyä voisi jokainen käyttää ihan mielensä mukaan. Kyllä minä sanon, että vanhoillislestadiolaisuutta ei sen jälkeen enään olisi olemassakaan.
Sen jälkeen olisi ehkä parilapsisia perheitä, lapsettomia perheitä, isompia perheitä. Mutta luultavasti näitä perheitä ei yhdistäisi enää mikään.
Eli toisinsanoen ei ole vanhoillislestadiolaisuutta olemassa ilman ehkäisykieltoa. Nämä kaksi asiaa eivät voi mitenkään mahtua samaan tilaan, vaan ainoa mahdollinen kuviteltavissa oleva tilanne on eriseura, liikkeen hajoaminen tai ehdoton kielteisyys ehkäisyyn.
Minun elämässäni uskon tärkeimmät asiat korostuvat kymmenen käskyn noudattamisessa, jotka ovat kristinuskon tärkein peruspilari. Ne ovat asiat, joita noudatan erityisesti siis. Nämä kaikki muut säännöt, joita kyllä riittää ja jotka ovat hyvin tulkinnanvaraisia näin syntiä tekivien ihmisten keskuudessa. Minusta ei esim. ole oikein tuomita muita Jumalan luomia ihmisiä vääräoppisiksi uskonsa tähden. Aina voi neuvoa, mutta tuomitseminen ja kyttäys ovat pahasta.
En minä sinulle mitään vakuutellut, kerron vain tarinani toiselle äidille, joka on kamppaillut samojen asioiden kanssa.
Minä kun en taas ymmärrä niitä lestadiolaisia äitejä, jotka vinkuvat ja nerisevat siitä että ovat Taas raskaana. Rankkaahan se on, mutta ei ole minun näkökulmasta oikein, ettei onnellisin mielin ole ottamassa jumalalta saamaa lahjaa. Mielestäni Jumalalta saamia lahjoja: terveyttä, lapsia, aviosuhdetta yms tulee vaalia ja hoitaa kunniallisesti.
Ja edelleen, olen uskovainen. Jos minun ehkäisyni on synti jumalan silmien edessä, tupomitkoon hän minut.
"Jos estää lasten syntymisen, kai sitä tietää jo itsekin, että Jumalan silmissä se ei ole oikea teko."
Mikäs logiikka tässä on?
Tilanteesi kuulostaa todella tutulta, ite elän samanlaista elämäntilannetta. Kiinostaako sinua vaihtaa ajatuksia sähköpostin kautta, vaikka anonyyminä? Jos niin laitatko osoitetta?
Minulle voit kirjoittaa osoitteeseen [email protected].
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia! Kirjoittele.
Olen menossa pian naimisiin VL-miehen kanssa. Itse en ole VL-perheestä, enkä kyllä koe olevani VL. Uskon Jumalaan, mutta ne kaikki "säännöt", jotka eivät kuulemma ole sääntöjä alkavat ottaa päähän. Minua ahdistaa se, että olen miehelleni luvannut tehdä, ei vaan siis saada ensimmäisen lapsen. Jos sellainen alulle lähtee. Ensimmäisen jälkeen kyllä alan käyttämään ehkäisyä, koska en ole todellakaan mikään pullantuoksuinen kotiäiti-tyyppi. Nyt minua ahdistaa se luulevatko kaikki minua lestadiolaiseksi jos tulen heti naimisiin menon jälkeen raskaaksi. Hassu panikoinnin aihe, mutta se ahdistaa oikeasti.