Olen nyt 40-vuotias entinen ravintolatyöntekijä. Tällä hetkellä opiskelen sairaanhoitoalaa ja haluan jättää
nuo ravintolatyöt kokonaan. Syynä on alkoholi.
Ensimmäisen humalan otin 15-v. ja se oli vielä (yllätys-yllätys) kotona,
kun saimme pikkusiskon kanssa maistaa olutta ja viiniä. Vanhemmat tarkoittivat hyvää ja tottakai oli tarkoitus, että tulee ns. terve
suhtautuminen alkoholiin. Päinvastoin. Se ihana nousuhumala sai vaan mielihalut lisääntymään ja vanhemmat kaverit ostivat omppuviiniä Alkosta.
Sitä sitten litkittiin ja melkein joka viikonloppu.
Pääsin ravintolakouluun mikä oli mulle lukion jälkeen ihanaa yhden
työssä vietetyn vuoden jälkeen. Saisin
tarjoilijan ammatin, koska kuulovamman takia en voinut hakeutua hotellin
vastaanottovirkailijan ammattitutkintoon.
Koulu meni ok ja pääsin ekaan työpaikkaan Kuopiossa. Koska vanhemmat
tarjoilijat ottivat yleensä pari paukkua työn jälkeen, miksi en siis minä? Jäivät kyllä ryyppäämään enemmänkin, mutta minä lähdin
kotiin.Monta mokaa tuli tehtyä...Yhden poikaystävän luo menin yöllä
taksilla,mutta ei hän kuullut huutoani ikkunan takaa.
Sitten muutin Jyväskylään. Oli ihan hyviä työpaikkoja, mutta mokasin pari
kertaa. Menin krapulassa töihin ja minut laitettiin kotiin. En saanut
varoitusta, koska olin pidetty työntekijä ja kyllä teinkin työni ihan
tunnollisesti. Viina vaan alkoi viedä liikaa ja kaksi kertaa olin
putkassa mukavan työkaverin kanssa vietetyn "terapiaillan" jälkeen. En
ikipäivänä kehdannut myöntää asiaa vanhemmillen.
Silloinen mies tiesi ja oli hiljaa. Aviomies number 1 oli myös kapakka-alalla ja
löysi uuden naisen.Syy oli muka mun alkon käyttö, vaikka oli ite
samanlainen.Erottiin ja alkoi entistä hulvattomapi meno. Hain kertakäyttöseuraa kapakoista ja minä käytin hyväkseni- maksatin laskut ja kutsuin kylään.Aamulla heivasin jäbät pellolle.
Sinnittelin työssä ja olin välillä karmeessa krapulassa, mutta ei se
mitään. En mokannut. Selvisin ja muutin uuden miehen perässä Espooseen.
Aviomieheni, jonka kanssa olemme olleet jo yli 15 vuotta yhdessä...
Sain heti hommia eräässä ravintolassa ja viihdyin tasan 2
kuukautta. Hain silloiseen hienoon uuteen ravintolaan ja pääsin. Olin 10
vuotta ja irtisanottiin tal- ja tuot. syistä.
Väliin mahtui työpaikkakännäilyitä ja 1 varoitus. Kävin doctor XXX
luona muutaman kuukauden, mutta ei ollut mitään apua moisesta jenkkihömpästä. Maksa-arvot
tutkittiin, no hätä- ja lääkäri itse oli vähintään yhtä alkkiksen näköinen kuin minäkin- turvonnut. Olin kuitenkin innostunut ja "uusi
elämä" hymyili.
Vähän aikaa... Otin reilusti taas kuppia työaikana muiden kanssa, mutta
minähän olin se silmätikku. Ei onneksi silloin käry käynyt!Työnantaja salli maistella uusia viinejä "vähäsen" ja minähän maistelin. Kerran
alkkis-aina alkkis.
Kun minut pyydettiin takaisin työpaikkaan jossa yksi hlö oli
äitiyslomalla, niin otin suosiolla epämääräisen homman vastaan. Olin
ekstra,jolle ei määritety tunteja,vaan tarpeen mukaan. Olin siis välillä
klo 8-22 eikä ylitöistä maksettu. Tunti tunnista. Sitten jotkut henkilöt
tulivat natkuttamaan liioista tunneista minulle ja ihmettelivät miksi
tein pitkää päivää. Minua ei arvostettu lainkaan-olin vain pakollinen menoerä firmalle.
Äiti kuoli v.2000 ensin-sitten isä 2002. Isä ryyppäsi kokopäiväiseti
äidin kuoleman jälkeen. Oman surun keskellä piti hoitaa alkkis-isää ,joka oli hoidossa ja sai juoppohulluuskohtauksia.
Myös sisko on samalla tavalla ottanut vanhempien poismenon tosi
raskaasti ja vetää keppanaa joka vkonloppu!
Onko tuttua tarinaa???
Tosi on tämä juttu---minun elämästä.
nuo ravintolatyöt kokonaan. Syynä on alkoholi.
Ensimmäisen humalan otin 15-v. ja se oli vielä (yllätys-yllätys) kotona,
kun saimme pikkusiskon kanssa maistaa olutta ja viiniä. Vanhemmat tarkoittivat hyvää ja tottakai oli tarkoitus, että tulee ns. terve
suhtautuminen alkoholiin. Päinvastoin. Se ihana nousuhumala sai vaan mielihalut lisääntymään ja vanhemmat kaverit ostivat omppuviiniä Alkosta.
Sitä sitten litkittiin ja melkein joka viikonloppu.
Pääsin ravintolakouluun mikä oli mulle lukion jälkeen ihanaa yhden
työssä vietetyn vuoden jälkeen. Saisin
tarjoilijan ammatin, koska kuulovamman takia en voinut hakeutua hotellin
vastaanottovirkailijan ammattitutkintoon.
Koulu meni ok ja pääsin ekaan työpaikkaan Kuopiossa. Koska vanhemmat
tarjoilijat ottivat yleensä pari paukkua työn jälkeen, miksi en siis minä? Jäivät kyllä ryyppäämään enemmänkin, mutta minä lähdin
kotiin.Monta mokaa tuli tehtyä...Yhden poikaystävän luo menin yöllä
taksilla,mutta ei hän kuullut huutoani ikkunan takaa.
Sitten muutin Jyväskylään. Oli ihan hyviä työpaikkoja, mutta mokasin pari
kertaa. Menin krapulassa töihin ja minut laitettiin kotiin. En saanut
varoitusta, koska olin pidetty työntekijä ja kyllä teinkin työni ihan
tunnollisesti. Viina vaan alkoi viedä liikaa ja kaksi kertaa olin
putkassa mukavan työkaverin kanssa vietetyn "terapiaillan" jälkeen. En
ikipäivänä kehdannut myöntää asiaa vanhemmillen.
Silloinen mies tiesi ja oli hiljaa. Aviomies number 1 oli myös kapakka-alalla ja
löysi uuden naisen.Syy oli muka mun alkon käyttö, vaikka oli ite
samanlainen.Erottiin ja alkoi entistä hulvattomapi meno. Hain kertakäyttöseuraa kapakoista ja minä käytin hyväkseni- maksatin laskut ja kutsuin kylään.Aamulla heivasin jäbät pellolle.
Sinnittelin työssä ja olin välillä karmeessa krapulassa, mutta ei se
mitään. En mokannut. Selvisin ja muutin uuden miehen perässä Espooseen.
Aviomieheni, jonka kanssa olemme olleet jo yli 15 vuotta yhdessä...
Sain heti hommia eräässä ravintolassa ja viihdyin tasan 2
kuukautta. Hain silloiseen hienoon uuteen ravintolaan ja pääsin. Olin 10
vuotta ja irtisanottiin tal- ja tuot. syistä.
Väliin mahtui työpaikkakännäilyitä ja 1 varoitus. Kävin doctor XXX
luona muutaman kuukauden, mutta ei ollut mitään apua moisesta jenkkihömpästä. Maksa-arvot
tutkittiin, no hätä- ja lääkäri itse oli vähintään yhtä alkkiksen näköinen kuin minäkin- turvonnut. Olin kuitenkin innostunut ja "uusi
elämä" hymyili.
Vähän aikaa... Otin reilusti taas kuppia työaikana muiden kanssa, mutta
minähän olin se silmätikku. Ei onneksi silloin käry käynyt!Työnantaja salli maistella uusia viinejä "vähäsen" ja minähän maistelin. Kerran
alkkis-aina alkkis.
Kun minut pyydettiin takaisin työpaikkaan jossa yksi hlö oli
äitiyslomalla, niin otin suosiolla epämääräisen homman vastaan. Olin
ekstra,jolle ei määritety tunteja,vaan tarpeen mukaan. Olin siis välillä
klo 8-22 eikä ylitöistä maksettu. Tunti tunnista. Sitten jotkut henkilöt
tulivat natkuttamaan liioista tunneista minulle ja ihmettelivät miksi
tein pitkää päivää. Minua ei arvostettu lainkaan-olin vain pakollinen menoerä firmalle.
Äiti kuoli v.2000 ensin-sitten isä 2002. Isä ryyppäsi kokopäiväiseti
äidin kuoleman jälkeen. Oman surun keskellä piti hoitaa alkkis-isää ,joka oli hoidossa ja sai juoppohulluuskohtauksia.
Myös sisko on samalla tavalla ottanut vanhempien poismenon tosi
raskaasti ja vetää keppanaa joka vkonloppu!
Onko tuttua tarinaa???
Tosi on tämä juttu---minun elämästä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meikäläinen otti ensimmäisen kännin 16-vuotiaana. Omenaviiniä tuli juotua. Nyt olen vähän alle nelikymppinen ja yhdeksän vuotta on oltu raittiina. Tänä päivänä en keksi mitään asiaa, jonka takia ottaisin ensimmäisen ryypyn (ja sitä kautta humalan). Jos alkoholi on ongelma, niin meikäläiselle raittius on avannut "uuden" ja ennenkaikkea mielekkään elämän. Itse menin AA-ryhmään ja sillä tiellä ollaan. Tsemppiä vaan siulle.
Ammatin vaihtaminen rav.työnyekijästä tyrveydenhuolto-alalle tuskin on se ratkaisu, joka alkoholismisi eteen on ratkaiseva tekijä. Olen toiminut sairaanhoitajana 7-vuotta ja vannon, että paine työssä on juopolle helppo kynnys antaa itsellen lupa juoda ja unohtaa työn aiheuttamat paineet, potilaiden surulliset kohtalot ym,ym,ym. Toisaalta en usko, että juomis himoja vähentää ollenkaan sekään vaikka opiskelisit veturinkuljettajaksi. Alkoholismi ei ole ammattitauti.
Itse jäin juuri a-klinikan psykiatrin määräämälle kolmen viikon sairaslomalle. Eilen vedin lärvit itsesääliin, mutta tänään olen sinnitellyt ekan päivän ilman kaljan kaljaa moniin kuukausiin.Oon muuten aika ylpee itsestäni, aploodeita tuskin heruu, mutta yritystä kuitenkin on. Toivottavasti pystyn samaan huomennakin.
Minulla on viikottainen hoitosuhde a-klinikan psyk.sh:n ja koen se hyvänä, mutta en riittävänä. Olen näillä sivuilla samoillessani saanut tukea monelta entiseltä ja nykyiseltä alkoholistilta. sAAmari esim. on ollut minua innostava ja motivoiva kirjoittaja. Hänen "tarinansa", kuin kuulostaa yhtä raadolliselta, kuin minunkin elämä. Ja olenkin päättänyt kokeilla mitä tarjottavaa AA:lla minulle olisi,.. tai onko minussa jo rohkeutta ottaa vastaan se apu.
Myönnän että olen skeptinen, mutta parempi huono kokemus AA:ssa, kuin olla yrittämättä mitään.
Rohkeutta ja voimia meille kaikille.
Itse vaihdon ravintola-alata terveydenhuollon töihin 39-vuotiaana ja sitä päätöstä en koskaan ole katunut.
"parempi huono kokemus AA:ssa, kuin olla yrittämättä mitään"
Tuo on iso askel! Toivottavasti saat hyvän kokemuksen AA:sta, mutta todellakin jo se, että yrität ennakkoluulottomasti, on iso asia! Hävitähän et voi muuta kuin kurjuutesi :-)
On toki syytä vaihtaa ammattia, mutta jos ammatin vaihdon syy on alkoholismi se ei kausa kanna. Oletan.
Olen niin tottunut lärtsyjä vetämään että eilinen ja tämä päivä sekoittuu toisiinsa, mutta sääli lärvit vedin keskiviikkona ja eilen eli to.9.2 olin viina tuskissani,..painovirhe paholainen;O) Niin ylpee oon että oli pakko korjata
No sen verran ainaskin on eroa, ettei ole se alkoholipiru siinä työtä tehdessä aina esillä. Tuskin sairaalassa tai mihin sitten ikinä töihin pääsen tulee sama kiusaus, että työaikana jne.
Kyllä se ongelma tietty on ja pysyy, mutta tuskin nyt tällä uudella alalla on helppo mitään pirtuja yms. ruveta naukkailemaan. Tai mitään "nappeja"...
Joskus olen parikin kuukautta ilman mitään, mutta kuten sanottu- aina löytyy syitä ottamiselle. Milloin iloon- milloin suruun. Ainakin nyt yritän kovasti päästä voiton puolelle.
Sairaanhoitaja on aina kiinni lääkekaapissa, jossa on ns. myrkkykorti ym. lääkkeet käsien ulottuvissa. Itselläni ei LUOJAN KIITOS ole lääke riippuvuutta, mutta sekin kynnys päihdeogelmaisen helppo ylittää.
Pirtua tietyillä osastoilla aina tarjoolla joten hoida oma holismisi ennen kuin hoidat potilaita jotka todella tarvitsevat ammatti-apua.
84566546546
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.