Luen huolestuneena kirjoituksiasi. Ésiinnyt seuroissa käyvänä vL:kristittynä ja samalla lainaat Miikka Ruokasen tekstejä esim. 70-luvun tapahtumista.
Jokin ei nyt täsmää!
Jokin ei nyt täsmää!
Miksi munkki arvostelet purevasti uskovaisia ?
JanHus
687123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Mikä siinä on vikana, jos Ruokasen kuvaukset ovat totta ja vl-liike ei ole korjannut asioita kärsineiden ihmisten kanssa? Eikö munkin toiminta ole aivan esimerkillistä kristitylle - halutaan korjata vääryydet, vaikka niistä olisi kulunutkin jo aikaa?
Munkki on yksi perustelluimmista kirjoittajista pastalla. Useinmiten omasta mielestäni hän on raamatuntotuuksien edessä juuri oikealla tavalla. Eli pitää Jumalan sanan opetuksen korkeamalla kuin seurakunnan opetuksen niissä kohdissa, joissa on havaittavissa seurakunnan lipsumista väärään.
Joitakin nimimerkkejä voi surullisena seurata kuinka he ovat sokeassa uskossa, toisin sanoen söisivät vaikka kiviä jos seurakunnan näkemys niin vaatii. Elävä usko tarkaillee elämää ja uskoa, eikä sokeudu virheellisten tulkintojen edessä.
Niin opettaa myös raamattu ettemme voitelisi silmiä öljyllä vaan näkisimme totuuden asioista.
Voin itsekkin todeta että joillakin palstalla esiintyvillä vl-uskovaisiksi tunnustautuvilla tuomitsijoilla on eri uskonkäsitys kuin minulla vaikka kuljemme seuroissa samassa talossa.
eräässä Oulun naapurikunnassa maatilan vanhoillinen lestaherra oli poistunut aina iltalypsyn aikaan. Tovin kuluttua heräsi vl-rouvalla kumma ajatus ja hän seurasikin mihin uros vl tallustelee. Uros vl menikin naapurustossa elelevän leskirouvaa hoitamaan. Tästä vl-rouva käräytti Lars Leevin nimeen vannovan miehensä. Kuten tunnettua vl-populaatio painostaa henkisesti ry:llä. vl-porukka ei kuitenkaan erottanut yhteisöstään vl herraa, ennekuin syntiset ulkopuoliset ryhtyivät vikomaan asiaa, että mikäli noin vapaasti eletään ryhtyvät hekin vl-populaatioon, ties kuinka seksikkäitä maatilanrouvia löytyisi leasing käyttöön. Asialla oli onnellinen loppu 1)kulissiavioliitto tuli ilmi 2)leskirouva sai tarvitsemansa "veljeni älä pane siemeniä hukaan" (laulujen laulu) 3)vl-populaation kulissiperversiot tuli julki 4)vl-rouvalla ei enää tarvinnut jatkaa synnytyskoneen rooliaan.
Ovatko esimerkiksi kuvaukset Saarenkylän ry:n hoitokokouksista valhetta vai totta?
Vai onko mielestäsi niin, että totta tai ei, niin kirjoittaa ei niitä saa tänne?
Miksi on niin vaarallista, että joku haluaa keskustella uskomisen asioista Raamatun valossa? Munkkihan kirjoittaa maltillisesti eikä sorru epäkunnioittaviin henkilökohtaisuuksiin kenenkään toisen kirjoittajan suhteen. Minusta sellainen ansaitsee täyden arvostuksen.
Munkin kirjoitukset nojaavat vahvasti Raamattuun. Hoitokokokouksia koskevissa kirjoituksissa on kysymys lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta sekä siitä, miten suhtaudumme Raamatun opetukseen. 70-luvun hoitokokousten monenlainen ongelmallisuus on vl-liikkeessäkin laajalti tunnustettua. Lisäksi niiden jäljiltä keskuudessamme elää paljon ihmisiä, jotka kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi. Eikö siinä ole tarpeeksi syytä keskustella asiasta?
Minä näkisin niin, että toiset meistä suhtautuvat kaikkeen hankalaan vähän "maton alle lakaisu"-meiningillä, eli jättävät ikävät asiat mieluummin käsittelemättä. Toiset taas haluavat selvittää ja korjata asiat, uskoen sen johtavan kestävimpään lopputuloksen huolimatta tuollaisten prosessien raskaudesta. Munkki kuuluu jälkimmäisiin.
Jotenkin tuo jatkuva toisten keskustelijoiden motiivien ja hengellisen tilan arvioiminen tuntuu samanlaiselta hengelliseltä vallankäytöltä kuin 70-luvun henkioppi. Kiusallisia näkemyksiä esittävä henkilö on helppo yrittää mitätöidä kyseenalaistamalla hänen uskonsa (tai 70-luvulla väittämällä hänessä puhuvan milloin minkäkin "hengen").
Toivoisin sellaista palstalle vähemmän ja tilalle asiallista ja kunnioittavaa keskustelua kyseessä olevista aiheista.
Asiallista keskustelua ja myös toisten vakaumusta kunnioittaen, vaikka se ei olisikaan omasta mielestä oikeaa.
Niistä -70 luvun asioista on paljon kirjoitettu ja on ymmärrettävää että niistä asioista täytyisi päästä selvyyteen ja rauhaan.
Lukiessani munkin kirjoittamia lainauksia Ruokasen kirjasta, en niistä tunnista sitä vl-seurakuntaa jossa nykyisin elämme.
Ei ole sitten ihme, jos joku mummu rukka on hätääntynyt ja ymmällään moisesta "hoitamisesta"
ja ääneensä hokenut "kosos kosos, sokos," ja saanut ahaa elämyksen, että kyseessä on Sokos.
Jumala antakoon viisautta ja rohkeutta SRK:n edustajille ryhtyä selvittämään, mitä vielä voi korjata ja ei kai se anteeksipyyntö voi olla ihan mahdoton asia,koska kyllä siinä "pyörityksessä" meni "lapsia pesuveden mukana"
He jotka näin ovat kokeneet ja ovat pois "potkittu" saisivat edes sen hyvityksen,eli anteeksi pyynnön.
Jumalan työ se on, jos sen seurauksena saisi syntyä anteeksiantavaa mieltä puolin ja toisin.
Kiitän Munkkia tässä "hoitokokous"-asiassa, hänellä on selvät sanat.
Tarkoitan, että muistan hyvin 70-luvun "hoitokokousten" sarjan joita silloisella asuinpaikkakunnallani järjestettiin useita.
Ja kuinka ihmisiä "sidottiin ja vapautettiin".
En osaa kuitenkaan sanoa, että kuinka SRK:n nykyjohdon tulisi toimia asiassa tänä päivänä; olin itse myös "hoidon" kohteena myöhemmin, "hoitajilla" oli ehkä omasta mielestään hyvä tarkoitus, mutta minun kohdallani se oli kaikkea muuta kuin hyvä.
Keskustelu oli asiallinen, mutta viesti oli selkeä: "nuo ajatukset eivät ole soveliaita uskovaiselle".
Asiassa joka ei ole uskonelämää estämässä sinänsä, oltiin kuitenkin sitä mieltä että "on vaarallista" olla kiinnostunut sellaisesta joka ei sovi uskovaiselle.
Vl-liikkeen sisältö on yksimielisyydessä; "olemme yhdessä hengessä, yksimielisiä" ja jos joku ei ole samaa mieltä hän on vastustaja. "Joka ei ole meidän puolellamme, hän on meitä vastaan".
Toiset ovat jo nähneet sen mikä on viisasta, minun ei tarvitse ajatella itse, riittää, että otan vastaan sen ajatuksen minkä toiset esittävät, epäröimättä, tottelevaisena ja kuuliaisena.
Kun olen kuuliainen, saan kokea rakkautta toisten taholta; jos ilmaisen erimielisyyteni, olen hoidon kohde, ja ollessani eri mieltä, olen tottelematon.
On selvä että me ihmiset tarvitsemme toisiamme, ja siinä asiassa lähimmäiseni ovat minulle tärkeitä koska he näyttävät minulle sen mikä minua vaivaa; lähimmäiseni näkevät tilanteeni paremmin kuin itse.
Mutta silloin kun he eristävät yksilön yhteydestään "rakkauden" nimessä, (esim erimielisyys opista) kyse on vakavammasta asiasta.
Jokainen yhteisö päättää itse omista sisäisistä periaatteistaan, kunhan vain muistamme että "yhdistys" on jotakin ihan muuta kuin "herran valittujen, oikeassa olevien" joukko.
Voimmeko iloita Luojan lahjoista ilman että siitä tehdään joku oppi, joka pitäisi sisäistää ennekuin on oikeutettu iloitsemaan Luojan hyvyydestä ja armosta?
kirjoituksellasi.
En sitä kiellä, että ei asioista olis aihetta puhua. Mutta näitä asioita ei ruukata hoitaa yli Jumalan valtkunnan rajojen.
Sinullako on vara ottaa oma linja tässä asiassa, vaikka toiset Jumalan lapset olis kuinka eri mieltä?
Tiedätkö että jos seurakunnan käsitys on eri kuin sinun näissä asioisssa, että mitä se merkitsee?
"Tiedätkö että jos seurakunnan käsitys on eri kuin sinun näissä asioisssa, että mitä se merkitsee?"
Mitä se sitten merkitsee, jos jollain on vähän eri käsitys asioista kuin "seurakunnalla"?
Kuka muuten määrittelee "seurakunnan" kannan ja käsityksen asioihin? Onko ry:llä eri asioista äänestys, ja enemmistön mielipide jää voimaan, vai tekeekö joku pienempi porukka muiden puolesta päätökset, ja sitten asia vain ilmoitetaan muulle seurakunnalla, että näin täytyy toimia?
Onko vl-liike demokraattinen liike?
mikä hirvittää?
Kirjoittanut: ma_ria 9.3.2006 klo 17.22
mietihän vähän mitä kirjoitat?
ovat julkisia asioita, ja julkisesti ne pitää käsitellä ja hoitaa. Sitä salamyhkäisyyttä on liian kanssa ollut ja siitä saa kärsiä nykyinen vl- sukupolvi.
Ole hyvä äläkä sekaannu kaikkiin asioihin, joista kirjoittamiseen sinulla ei riitä ymmärrys. Vaikka sinä koet, että Maria ja jotkut muut nimimerkit ovat väärässä kun haluavat puhua asioista avoimesti, ei tarkoita sitä että sinun mielipiteesi asioista on totuus. Jokainen yksityinen ihminen on osa seurakuntaa, seurakunta koostuu heistä. Kaikilla on oikeus kertoa ajatuksistaan avoimesti. Meillä muillakin kuin sinulla.
missä munkin juttu on?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014664327
mikset kommentoi?
Olen vähän alkanut ihmetellä sinun ja vulgatan tapaa olla vastaamatta suoriin kysymyksiin. Se synnyttää epämääräisen vaikutelman.
Muuten kyllä arvostan teidän molempien kirjoituksia ja olen kanssanne keskustellutkin, siinä käsityksessä, että veeälliä ollaan kaikki. Mutta nyt siis olen vähän epävarman tunteen vallassa suhteenne.
En sitä tarkoita, että en keskustelisi teidän kanssa jos ette ole veeälliä mutta sellainen suora ja avoin toiminta tuntuisi kuitenkin mukavalta. Olisi kiva tietää, mitä edustatte.
Olen täällä palstalla pitkin matkaa todennut olevani lapsuudenkristitty tähän saakka ja tästä eteenpäinkin jos Jumala suo. En ole näihin kyselyihin yleensä vastannut, koska ne menevät ohi asian; täällä pitäisi keskustella asiasta eikä henkilöistä. Näiden vihjailujen keskellä kuitenkin itsekseni kysyn, että näinkö oikea kristitty tunnistetaan?
Kritiikin esittäminen kuitataan joskus epämääräisellä vihjailulla ja "toinen jalka maailmassa" -olemisella. Tämä on perinteinen vanhoillislestadiolainen keskustelutapa. Sellaisen keskustelun tavoitteena ei ole mielipiteiden vaihto vaan vaihdon tyrehdyttäminen. Tämä palsta on ensimmäinen askel avoimuuden lisääntymisessä - ja tämä toimii loistavasti. Esim. juuri tuo Kotimaan artikkeli joka pohjautui tämän palstan keskusteluihin, on herättänyt vilkasta kahvikuppikeskustelua eri puolilla. Ja sillä tulee olemaan seurauksia, joita odotan positiivisella mielellä. Keskustelukulttuurin suhteen meillä on vain parantamisen varaa.
Toin harkitusti esille noita Ruokasen kirjoituksia. Nehän ovat puhdasta historiaa. Jokainen tutkikoon niitä ja tulkitkoon halunsa mukaan. Niin teen minäkin. Nuo muutamat siteeraukset tuovat mielestäni selvästi esille 70-luvun synkän puolen. Asiat eivät olleet siten kuin Raamattu opettaa. Ja näistä virheistä voi ja tulee oppia. Nuo "kielletyt" ja piilotetut mutta ilmeiset virheet opissa ja toiminnassa seuraavat varjon lailla tämän päivän kristillisyyttä. Ne heijastuvat tämän päivän opillisiin ja käytännöllisiin kannanottoihin ja aivan erityisesti keskustelukulttuuriin. "Kauhun tasapainossako" täällä pitää Kristuksen vapauttaman kristityn elää?
Meidän opetuksemme ja toimintamme tulee kestää Raamatun valo. Pimeyden suojaa etsivät ne, joilla on salattavaa. 70-luvun osalta etsikäämme syitä ja seurauksia. Syyllisistä emme ole kiinnostuneita.
olet aivan oikeassa, että liikkeessämme ei kertakaikkiaan ole avointa keskustelukulttuuria vaan kaikki kritiikki status quota vastaan leimataan oitis "sielunvihollisen saarnaksi"
ja ko status quo on halvaantunut kymmeniä vuosia sitten aivan älyttömiin uomiin
ja kun vielä kyseessä on lähes yksinomaan kasvatuskristillisyys, tulos on irvokas, ja jo Raamatunkin valossa vino
samaan aikaan kun kilvoitellaan , usein niitä suurimpia tuskiakin tuntien, ihan omarakenteisella hassunnnäköisellä tiellä kieltäytyen milloin mistäkin "turhasta asiasta",
....eletään todellisuudessa laajamittaisessa ja julkisessa synnin luvallisuudessa jo 10 käskynkin valossa (esim älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi, kunnioita isääsi ja äitiäsi , nämä täysin inflatoituneita meikäläisten keskuudessa , jne...)
Eli jo omattuntomme ovat ei-raamatullisessa tilassa ja se on Jumalansilmissä aika vakava paikka
Toivotaan että Hän nämä vääristymät katsoo sormiensa läpi, mutta korjattavaa olisi...
Olehan jatkossa vieläkin epäilevämpi.
Vulgata ei ole VL (on niin lipsauttanut) , mutta ei vastaa suoraan, jos kysyt koska niin moni uskoo hänen juttujaan.
Munkki taaas kulkee VLnä mutta ei toimi suoraan ja avoimesti keskustellen seurakuntailloissa vaan jättäytyy mieluusti näistä pois.
puheenvuoroja käyttäneenä tiedän että ei ole helppo ihmisjoukon edessä pohtia ääneen sitä mikä mielessä "pyörii".
Mielessä oli enemmänkin ihmisten pelko, kuin Jumalan pelko, niin minä sen sanoisin tänään.
Varmaan sen vuoksi ne ajatukset joita siellä esitetään ovat sellaisia joiden uskoo olevan varmuudella oikeita; omista epäonnistumisista ja vaikeuksista mieluummin kuin siitä että "olen tullut siihen käsitykseen että tämä ja tuo toiminta voisi oikeastaan loppua".
Varsinkin kun joukossa on heitä jotka uskaltavat nuhdella/syyttää jotakin ihmistä julkisesti hänen toimintansa vuoksi; sellainen tilanne tapahtui noiden "hoitokokousten" aikana usein. Ei sellaiseen haluaisi joutua ihmisjoukon edessä; kahden keskenkin se on jo vaikea paikka.
Avoimestihan niissä tilanteissa tuli esille ongelmat ja mielipiteet, mutta kuitenkin käsittelytapa tuntuu enemmänkin kovuudelta kuin lähimmäisenrakkaudelta näin jälkikäteen ajateltuna.
Tämä kaikki tuntuu erikoiselta senkin vuoksi kun joukossa on akateemisesti kouluttautuneita ihmisiä joilla on käsitystä ihmisen psyykestä, ihmisiä joilla on käsitystä ryhmädynamiikasta, ja mistähän vielä.
Kuinka sellaista voi yleensäkään tapahtua? Kun sitä ajattelee älyllisesti, niin ensimmäinen reaktio on kieltää koko tapahtumasarja, joka on kuitenkin tosiasia.
Ainoa mahdollisuus on anteeksiantaminen, ja tarkoitan heitä joita on kohdeltu kovuudella ja rakkaudettomasti; siis se joka on vaikeinta, antaa anteeksi tuolle joka rikkoo rakkautta niin räikeästi.
Anteeksiantamisella hän joka siihen kykenee, voi jatkaa elämäänsä tasapainossa ja rauhassa, toisin kuin hän joka haluaa ylläpitää katkeruutta ja vaativaa ajatusta kokemaansa kovuutta ja rakkaudettomuutta kohtaan.
Oikeassaoleminen on ongelmallista, sehän ei halua tietää väärässäolevien ajatuksia.
häh häh häh hää
Emme mene vipuun! Luuletko, että kukaan vl puhuisi noin tolloja? Voithan yrittää mainettamme mustata ja monen kohdalla onnistutkin alhaisessa valheen ylläpitämisessäsi, mutta vl-palstalaiset ainakin tietävät, ettet ole meitä.
Mitäs jos lopettaisit veeällien mustamaalaamisen työksesi ja alkaisit tehdä kunnon hommia? Mitä hyödyt siitä, että aiheutat vahinkoa veeällien maineelle? Luulisi itseäsisikin jo kyllästyttävän jatkuvana feikkipellenä olo.
Munkki vastasi tyhjentävästi kysymykseeni, kiitos. Olen tuntenut ja kokenut sydämessäni Jumalan lasten yhteyttä hänen kanssaan eli uskon täysin mitä hän sanoo. Olen ihmetellyt pelkästään sitä, miksei hän vastaa. Ja siihen tuli nyt selvyys.
Sinua Hynde sen sijaan pidän todella minäkin joko feikkinä tai sitten jonkun aivan erityisen fundamentalistisen ääriaineksen edustajana, joka toimii vl-liikkeen sisällä. Vl:nä en tunne mitään hengen yhteyttä kanssasi vaan kavahdan rakkaudettomia kirjoituksiasi. Eivät tunnu yhtään tutuilta.
Eli olen kyllä jatkossa vieläkin epäilevämpi, mutta en munkin vaan sinun suhteesi.
sinä, munkki, maria, ym tervejärkiset ja -henkiset veeällät vastaatte TÄYSIN minunkin henkeeni
seurakuntahan olemme me kaikki
seurakunta ei ole esim ainoastaan pm:n toimittajaneiti
pitäkäämme me omaa ääntämme kuuluvilla
tämä palsta on siihen yksi -erittäin hyvä- kanava
mutta myös uskovaisten välisissä keskusteluissa, kahvipöydissä, kyläilyissä yms.
äärivanhoilliset eivät istu urheilukilpailujen katsomoissa, eivätkä katso videoilta muuta kuin itse kuvaamiaan juttuja
tavallisella järjenjuoksulla varustettu vl voi huoleti katsoa sopivaa videoelokuvaa sekä istua lehterillä hurraamassa
itsekös voit kehua rakkaudella.
-feikki
-fundis
-ääriaines
Empä voi kehua itse osaavani kirjoitttaa muuten kuin rehellisesti ettei noin uskovaiset opeta.
En voi heidän vääriä väitteitä rakastaa. Rakkaus iloitsee totuuden kanssa.
Voin tarvittaessa esittää mielipiteitäni avoimesti keskusteluilloissa tms. neuvonpidoissa.
Koskaan kukaan ei ole fundamentalistiksi sanonut, ennemmin toisin päin moitittu.
Mainitut henkilöt eivät halua käydä esittämässä niitä. Eikä heidän mainostamasta avoimesta keskustelusta ole näin ollen tietoakaan.
Ratkaisuksi kopioi vaikka vulgatan ja munkin tekstejä ja lue seurakunnan edessä niin katso mitä vastataan.
Kirkkolain mukaan voisimme ratkaista seurakunnan edessä nämä meidän riitamme- koska se on jokseenkin mahdotonta niin antakoon aika korjata tahollaan valheen puhujat. Kuka onkaan.
nyt kun on seurakuntapäiviä ja kysy miks on niin.
"syöttää pajunköyttä" :)
:)
:)
"Kirkkolain mukaan voisimme ratkaista seurakunnan edessä nämä meidän riitamme-...."
...noniin, semmoista keskustelukulttuuria siellä"päässä"....
mutta jälleen:
onneksi siionissa on myös meitä normaaleilla älynnystyröillä varustettuja, jotka osaamme suhteuttaa asiat oikein
keskustellen, perustellen, kuunnellen, ymmärtäen, suvaiten jne.
ei "riidellen seurakunnan edessä kirkkolain mukaisesti" (ihan sairas ajatuskin)
ei ole tuo asia mun huoliani
huolehdin mieluummin oikeista uskon asioista
en välitä liikkuvan kuvan vaaroista
mutta meitä on moneen junaan
olkoon niin
minä teen niinkuin hyväksi näen
niinhän muutkin tekevät
näköjään
marssitte pöntön taakse ja sanotte valitut sanat mikrofoniin .
"ja toiset arvostelkoot"
1. Korinttolaiskirje 14:29
Eikö nämä tuomiot muka voisi käsitellä todistajien ja seurakunnan läsnäollessa.
Mitä hyödyttää olla riidoissa pitkän ikää.
Loppuis leikki ja näkis kuka on feikki.
15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina
mutku asia ei ole mun huoliani
sitku joku on, menen ja pidän komeen puheen joka muistetaan oikein pitkään
mua kiinnostaa nääs oikeat uskon asiat
ei liikkuvan kuvan tai lehterien varominen
täysi vapaus äärivanhoillisilla on niitäkin pelätä mutta ihan turha tulla multa moiselle varovaisuudelle kuuliaisuutta vaatimaan
Tuntuu oudolta kun sanot joitakin uskovaisia "äärivanhoillisiksi".
Kuitenkin on niin, ettei ole olemassa "tiukkapipokristittyjä". Jos sellaista käsitystä tuo esille niin on syytä katsoa peiliin. Kaikki vl-kristityt ovat saman Isän lapsia ja keskinäisestä rakkaudesta heidät tunnetaan.
Tehdään sellainen ajatusleikki, että 70-luvun tapahtumissa ei itse Herra Jeesus olisi ollut mukana. Olisivatko ne monet ja monet, jotka silloin halusivat korjata asioitaan siinä laajuudessa kuin olivat pahennusta aiheuttaneet olleet sittenkin väärässä ? Tekivätkö he turhaan parannusta ?
Muistan itse tarkalleen ne ajat. Olen siitä joskus kirjoittanutkin tällä palstalla. Ne olivat todella siunattuja aikoja.
Sanot 70-luvun hoitokokousten olleen "todella siunattuja" aikoja. Muistan Sinun kirjoittaneen niistä joskus aikaisemminkin, enkä epäile kertomuksesi aitoutta Sinun omana kokemuksenasi.
Kuitenkin noissa vaiheissa on nähty ongelmallisiakin piirteitä. Niistä ovat julkisesti puhuneet esim. Erkki Reinikainen ja viimeksi Seppo Lohi Kotimaan haastattelussa. Myös monilla ihmisillä, sekä vanhoillislestadiolaisilla että muilla, on raskaita henkilökohtaisia muistoja noilta ajoilta.
Miten Sinun mielestäsi JanHus em. asioihin pitäisi suhtautua?
joka vastaa esittämääsi kysymykseen on hyvin yksinkertainen. Oliko mainitsemissani Saarenkylän hoitokokousten esimerkeissä Herra Jeesus mukana näin jälkikäteen katsottuna? Jos kyllä, niin miksi tänään ei toimita samoin (Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti)? Jos ei, niin onko ihme että jälki oli tuollainen?
Pidän ylihengellisenä loruna sellaista ajatusta, että meidän inhimillisten ihmisten kokoontumisissa Herra Jeesus on aina mukana. Olihan Jeesuksen äitikin ja Joosef 3 päivää kotimatkalla Jerusalemin "suviseuroista" ennen kuin huomasivat että itse Jeesus puuttuu! Matkanteko sujui rattoisasti, ympärillähän kulki se sama tuttu uskovaisten joukko jonka kanssa oli vuosia kuljettu samaa tietä. Eihän Jeesus voinut puuttua? Mutta kun puuttui. Näin on käynyt läpi historian uskovaisille ihmisille ajoittain, mm. 70-luvulla. Sen tärkein syy oli Raamatun unohtaminen. Jos me kiinnitämme katseemme Raamattuun, niin silloin meidän silmiemme edessä avautuu Vapahtajana yksinomaan Kristus, ei seurakunta. Seurakunta ei ole kuollut meidän puolestamme vaan Kristus. "Missä kaksi tai kolme kokoontuu MINUN NIMEENI, siellä minä olen heidän kanssaan..."
En suinkaan väheksy 70-luvulla parannuksen tehneitä, enkä niitä jotka korjasivat asiansa. Ja kaikki ne hoitokokoukset joissa toimittiin Jumalan Sanan johtamina ja vain sen perusteella, ovat varmasti olleet siunaukseksi. Miksi Saarenkylän seurakunta ei kuitenkaan nojannut Jumalan Sanaan? Ja samalla tavalla tapahtui lukemattomissa muissakin seurakunnissa. Kyseessä on historiallinen fakta, josta pienen mutta järkyttävän esimaun antaa tuo Ruokasen kirja. Kyseessä oli laajamittainen, systemaattinen ja vakava harha. Sen vuoksi tuo ajanjakso olisi OPIKSI perinpohjin tutkittava ja OPIKSI julkituotava kaikille kristityille ym.
Minä en ymmärrä miksi tuota 70-lukua pitää karttaa. Jos se on ollut "todella siunauksellista" aikaa, niin jaettakoon se riemuvuosien aika kaikille tiedoksi ja otettakoon siitä entistä enemmän mallia. Jos se taas on ollut 4 opillisen harhan aikaa (Kotimaa, Lohi), niin jaettakoon tuo harhaoppien kirjo varoitukseksi kaikille uskovaisille. Eihän tuon ajanjakson tutkimisesta siis ole mitään muuta kuin hyötyä. Vai mitä?
"Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. (Room 15:1)"
"Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö.(Room 14:1-3)."
Jo 2000 vuotta sitten Paavali havaitsi, että seurakunnassa oli vahvoja ja heikkoja. "Halveksijoita" ja "tuomitsijoita" (Room 14:3). Siksi hän antoi nämä ohjeensa roomalaiskirjeessään. Tässä on meilläkin joka päivä nieltävää, pakkaa nimittäin ajoittain turmelus iskeä tiettyjen teemojen tiimoilta. Jumalan armo ulottuu heikoista vahvoihin, ja Hänen luomiaan ja lunastamiaan ihmisiä me emme voi käsitellä rakkaudettomasti. "Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. (Room 14:3)."
tällaista selitystä en ole ennen kuullut. että Jeesus olisi ollut 70-luvun sekamelskan organisaattori. Pyhän Hengen pilkkaa?
"Jeesus sallii pimeyden tulla päällein totta, että minä valokseni Sanan mahdan ottaa", sanotaan Siionin laulussa.
Kun pakotettiin tekemään parannusta asioissa, joihin ei koskaan ollut osallisenakaan, niin turhaahan se oli, eikä tosiaan "hoitajien" mukana ollut Jeesusta, vaan aivan joku muu henki.
Ja kun pakotettiin tekemään parannusta sellaisista kuin television katselu ja viikkolehden lukeminen, niin aivan turhaa oli se parannuksen tekemiseen käskeminen (ja parannuksen tekeminen oli turhaa), eikä parantajia lähelläkään ollut Jeesus ja Jumalan Henki.
Oliko tässäkin tilanteessa Jeesus mukana: henkilö, joka jo ties kuinka monetta kertaa, eri sanamuodoin, pyysi tekemättömiä syntejään anteeksi, mutta siitä huolimatta niitä ei hänelle annettu? Hän itkien aneli, että antakaa minulle synnit anteeksi, mutta puhemies ja seurakunta pysyivät hiljaa. Anteeksiantoa ei kuulunut. Ja hän painostuksen alla YRITTI tehdä parannusta synnistä, johon hän ei edes ollut syyllistynyt.
Oliko tässäkin tilanteessa Jeesus mukana, armahtamassa heikkoa?
mutta ei mitenkään väärin puhunut. Sanoi vaan, että sellaista on ollut.
Ja hän sanoi myös, että kun on paljon koolla uskovaisia, niin on myös paljon Pyhää Henkeä.
Eikö vastaa oikealta.
luu kurkkuun. Vai miksi vaikenet? Hyökkäsit isoin kirjaimin uskonveljesi munkin kimppuun ja itse vaikenet kun perustelusi on vakavasti kyseenalaistettu.
Miksi et vastaa? Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
kirjoituksissasi "omaa vanhurskautta"? Mitä tarkoitat yhteisellä puheenparrella? "ruukata, kiikarit väärinpäin, mitallin toinen puoli, puskista huutelut,
Munk-ki on asiallisempia ja rehellisempiä keskustelijoita ma-rian kanssa, molempien uskoa sinä olet oman korvasyyhysi mukaan "tuominnut". samoin oulun vl. puhuu asiaa.
Jospa me kukin pitäisimme huolen siitä,että itse kelpaamme Jumalalle, tekomme sanamme ovat sellaisia,ettemme loukkaa lähimmäisiämme ja kenenkään uskontilaa emme ihmisinä pysty arvioimaan, sen tekee Jumala. Tärkein valvomapaikka on oma itsemme, siis käännetään ne kiikarit sinne omaan puseron sisään:)
Ne asiat ovat kipeitä asioita, niin kauan kunnes ne on selvitelty.
"Raamattu sanoo, että jotka ei ole meidän puolellamme on meitä vastan."
Tämä on tullut käsittämättömän monta kertaa esiin tällä palstalla, vaikka Raamatussa EI sanota näin. Oikeasti Jeesus toteaa opetuslasten ihmetellessä "vierasta ihmeidentekijää", että "joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme". Ja yksinkertaisempikin huomaa sen suuren eron, mikä näissä kahdessa lauseessa on.
Kukapa meistä kaikkea teitää, ei kukaan. Joku lisätieto kuitenkin lisää joko tuskaa tai antaa selvennystä asioihin, sdellaisen lisätiedon löysin eilen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014757382
Vähän historiaa hoitokokouksista minun näkövinkkelistä.
Olin tuolloin n. 17-vuotias nuorukainen.
Hoitokokouksia pidettiin useita pitemmällä aikajaksolla. Rauhanyhdistykset pyysivät SRK:n veljiä apuun selittämään raamattua ja osoittamaan ”missä oli vikaan jouduttu”. Oikeastaan nämä kokoukset ehkä paremmin kuvastivat seurakuntailta-nimikettä. En kiistä sitä etteikö kokousjakson alussa olisi tapahtunut ylilyöntejä, koska helposti ”hoitajat” ja ”hoidettavat” tahtoivat mennä sekaisin. Oli puhujaveljiäkin joita neuvottiin ja tarvittaessa vapautettiin puhujantehtävista asioiden selkiyttämiseksi. En muista että Helsingissä kokouksissa olisi ollut minkäänlaista dramatiikkaa. Pikku hiljaa asiat selkiytyivät ja useamman vuoden aikana oli silloin tällöin sellaisia veljiä ja sisaria, joilla ”oli asiaa seurakunnalle”. Tämä oli täysin raamatullista asioiden korjaamista evankeliumilla.
Miksikö olen sitten sitä mieltä ettei 70-luvun tapahtumia kannattaisi eikä ole syytä tutkia.
Ensiksi olen sitä mieltä että Saarenkylässäkin hoitokokouksia pidettiin pitemmän aikaa eikä ehkä niin dramaattisia alkuhässäkän jälkeen kuitenkaan kuin Miikka Ruokanen antaa ymmärtää. Varmasti sielläkin vähitellen päästiin ”asiassa eteenpäin” ja tuntemiset rauhoittuivat. Kaikki joilla oli nöyrä mieli ja halu kilvoitella Jumalan seurakunnan kanssa yhdessä uskossa saivat sielunrauhan.
Toiseksi olen sitä mieltä ettei anteeksiannettuja vanhoja asioita ole syytä kaivaa esille. Joillakuilla saattaa ”tutkijan” näkövinkkelistä katsottuna olla sellaiseen tarvetta, mutta eiköhän jätetä nämä asiat niiden henkilöiden (SRK ja paikalliset rauhanyhdistykset) harteille, joille asioiden käsittely julkisesti kuluu.
Kolmanneksi. Kaikki mitä me tällä palstalla esitämme pitäisi kestää päivänvalon myös uskovaisten kanssakeskusteluissa, seurakuntailtojen keskusteluissa jne. Olkaamme samaa mieltä asioissa kuin Jumalan seurakunnassa ollaan.
Neljänneksi. En tiedä onko jollakulla traumaattisia kokemuksia noista ajanjaksoista ja pakottava tarve saada asiaan selvyyttä. Jos on niin oikea osoite on mielestäni keskustelut sellaisten ihmisten kanssa henkilökohtaisesti, joita asia koskee. Ei julkisesti repien tällä palstalla. Ei rippiasioitakaan täällä saa repiä auki.
Viidenneksi. Mistä on tullut se erityinen ”valo ja ymmärrys”, jonka mukaan em. tapahtumia tulisi tutkia ?
Tai mistä on tullut se erityinen ymmärrys, jonka mukaan ko. tapahtuvat olisivat olleet ”väärää henkioppia”?
lauseeseesi vastaisin. Siis että mistä on palstalle tullut "ymmärrys" ikäänkuin 70-luvun tapahtumat olisivat olleet "väärää henkioppia".
Olen seurannut tätä palstaa pitkään.
Täällä on muutaman kirjoittajan klikki, joka lietsoo ihmettelemääsi slogania. Se on aivopesun kaltaista, väsymätöntä työtä. Vaarallista lukijoille ja raskauttavaa tekijöilleen.
Se että he kirjoituksillaan pitkän ajan kuluessa tulleet paljastaneeksi henkilöllisyytensä, se on auttanut ymmärtämään mistä on kyse.
Ehkä tunto on hiukan "raollaan" vielä, sen syytöksiä pitää peitellä tuontapaisilla kirjoitteluilla.
"Kolmanneksi. Kaikki mitä me tällä palstalla esitämme pitäisi kestää päivänvalon myös uskovaisten kanssakeskusteluissa, seurakuntailtojen keskusteluissa jne. Olkaamme samaa mieltä asioissa kuin Jumalan seurakunnassa ollaan."
Mitä tarkoitat ? Mikä ei kestä päivänvaloa ? Missä ei kestä päivänvaloa ? Tarkoitatko päivän valolla päivän valkeutta eli Jumalan Sanan valkeutta ?
Kuinka voit etukäteen tehdä päätöksen että olet samaa mieltä kuin muut, tietämättä mitä mieltä ne on ?
Tartuit tuohon "ei kestä päivänvaloa". Oma tulkintasi on ihan oikea. Varsinaisesti tarkoitin sillä sitä, että kaikki puheenvuoromme olisivat seurakunnan "yhteiseksi rakennukseksi", eikä repimässä tai hajoittamassa yhteistä rakkautta. Uskovaiset tunnetaan siitä (omasta mielestämme ja raamattu sen todistaa), että meillä on yli "ihmisymmärryksen" ulottuva keskinäinen rakkaus. Emme halua pahoittaa toinen toistemme mieliä. Tämä ei kyllä aina näy tällä palstalla johtuen ehkä siitä, että ei tunneta henkilökohtaisesti toinen toisiamme, emmekä tunne toisiamme "sydämestä".
Tuo jälkimmäinen kysymyksesi on hyvä kysymys. Kun uskovaiset kokoontuvat yhteen esim. seurakuntailtojen merkeissä kuulemaan ensin ramattuun pohjautuvan alustuksen ja kesksutelemaan sen pohjalta, niin on aina se rukous Jumalan puoleen, että hän Pyhän Henkensä kautta saisi olla ohjaamassa ja neuvomassa meitä "taivastiellä" ja että hän antaisi "kuulevaa korvaa ja kätkevää sydäntä".
Toivottavasti tämä selvensi jotenkin asiaa. En osaa tämän paremmin.
"Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. (Luuk 12)."
Oikea ja aito rakkaus "ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. (Kor 13)." Rakkaus on ensimmäinen ja suurin "Hengen hedelmä", ja tuo Henki joka saa aikaan virhettömiä hedelmiä = Jumala. Koska Jumala on rakkaus (1 Joh). Tällaista on Raamatun julistama rakkaus. Se ei teeskentele seurakuntailloissa eikä se nyökyttele oman aseman varmistamiseksi eikä se vähättele ihmisten aiheuttamaa kärsimystä ja tuskaa lähimmäiselle.
Henki luo "ykseyden": "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys." (Ef 4). Meidän tulee säilyttää rauha kaikkien ihmisten kanssa, "sikäli kun se on meistä riippuvaista". Sen sijaan "ykseys" (= Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi lauma jne.) on Hengen eli Jumalan aikaansaannosta. Ja jos Jumala suo, niin tuo "ykseys" saa näkyä ulkopuoliselle kutsuvana valona.
Meidän ainoa turvamme on Jumalan Sana. Se ei erhedy. "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. (Luuk 11)"
Puolustelet kokouksia / seurakuntailtoja. Olet kokenut ne myönteisinä. Sinä epäilet Ruokasen (julkaisemassaan kirjassa) liioitelleen toisaalla olleita kokoustapahtumia. Millähän perusteella?
Et muista oman paikkakuntasi kokouksissa olleen "minkäänlaista dramatiikkaa".
Vastausta: Epäilemättä olet kirjoittanut rehellisesi omista tuntemuksistasi. Mutta sitä sinä et ilmeisestikään tiedä, että jollakin toisella (ehkäpä samaan Rauhanyhdistykseen jääneellä) on ollut "sydän vereslihalla".
Mielestäsi "kaikki joilla oli nöyrä mieli ja halu kilvoitella Jumalan seurakunnan kanssa yhdessä uskossa saivat sielunrauhan".
Vastausta: Tarkoitus olikin saada kaikki yksimielisiksi keinolla millä hyvänsä. Eli, että henkilö tunnusti olleensa väärässä hengessä ja teki siitä parannusta ja "löysi" tai joku muu löysi kyseisen väärän hengen hedelmät, eli teot.
Kuitenkin Raamatun mukaan vain synneistä tehdään parannus, ei mistään hengistä. Siitä kai on otettu käyttöön nimitys "henkioppi".
Kirjoituksesi neljännessä kohdassa väität, ettet tiedä jollakulla olleen traumaattisia kokemuksia ko. ajanjaksosta ja pakottavaa tarvetta saada asiaan selvyyttä.
Vastausta: Huonostipa olet palstaa lukenut, jos noin olet ymmärtänyt, otappas uusiksi!
Kyse on valtavia ihmismääriä koskettaneista tapahtumista. Omaan kansankirkkoomme kuuluvat Rauhanyhdistyksen tapahtumatkaan eivät voi eivätkä saa olla salaisia. Asioista tulee voida avoimesti keskustella, tutkia ja kirjoittaa, kuten muustakin historiasta, esimerkiksi ristiretkistä.
"Yö joutuu etehemme..."
menevä rakkaus on jotakin joka saa allekirjoittaneen tarttumaan tietokoneen hiireen ja klikkaamaan "vastaa tähän viestiin".
"Ei kestä päivänvaloa", siis mikä ei kestä? Sekö, että joukossa on henkilöitä jotka ajattelevat eri tavalla kuin me muut, vai sekö että olemme haluttomia itse huomaamaan omia käsityksiämme virheellisiksi?
Jos tarkoitus on keskustella "yhteiseksi rakennukseksi", onko se sitä, että erilaisia käsityksiä ei suvaita? Niitähän selvästi pidetään huonoina, sopimattomina, ne repivät ja hajoittavat yhteistä rakkautta.
Rakkaus olisi siis yksimielisyyttä, ts tarkoitus on rakastaa yksimielisyyttä niin paljon että erimielisyyttä ei suvaita, koskapa se pahoittaa lähimmäiseni mieltä.
Kun Jumala ohjaa ajatuksiamme, niissä on nöyryyttä ja rakkautta lähimmäistä kohtaan myös silloin kun ihmiset ovat keskenään erimieltä jostakin asiasta.
Ristiriidat ja eripuraisuus kanssakäymisessämme aiheutuu siitä että emme halua käsitellä erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä rauhallisesti ja kuunnellen; olemme käännyttämässä tuota "eksynyttä ja vikaan mennyttä" varmana siitä että itse olemme oikeassa.
Juuri niin, että eriytetään toisistaan "riita" ja "erilaiset ajatukset". Eihän erilaisista ajatuksista keskustelu ole riitaa ! Riitaa on vääränlainen keskustelu. On hätävarjelun liioittelua, jos riidan pelossa ollaan olevinaan yksimielisiä ihan kaikesta. Tällöin yhdenlainen ajattelu tulee autuuden perustukseksi.
Voimme täysin avoimesti keskustella kaikista näistä mieltä painavista asioista, tosin täytyy muistaa seuraavat seikat:
1. Anonyymilla palstalla ei ole hyvä selvittää tällaisia asioita, vaan mieluummin kasvotusten.
2. Pienessä uskovaisten piirissä ei ole myöskään hyvä setviä asioita, joihin ymmärrys ei riitä. On vaarana, että pienessä ryhmässä tulee eriävä käsitys yhteiseen ymmärrykseen nähden.
3. Yleisesti seurakuntapäivillä, nuortenilloissa tms. tulee muistaa ettei puhu mitään sellaista joka saattaisi aiheuttaa pahennusta. Omista epäilyksistään ei ole hyvä puhua sellaisessa tilanteessa.
Tuntuu, että rakkaus usein yhdistetään samaa mieltä olemiseen käytännön kysymyksissä ja rakkauden särkyminen taas erilaiseen näkemykseen niistä.
Eikö meitä yhdistävän rakkauden synnyttäjä ole Pyhä Henki yhteinen kokemus ansiottomasta armon osallisuudesta? Eikö siitä lahjaksi saadusta mittaamattomasta armosta tule halu iloita samasta asiasta myös lähimmäisen kohdalla ja synny sydämestä saakka rakkaus häntä kohtaan kanssani samanlaisena, Luojan luomana ja armahtamana syntisenä ihmisenä?
Miten se liittyy näihin yksimielisyys videoiden katsomiseen liittyen ym. kysymyksiin? Eikö niissä asioissa ole hyvin lähellä inhimillinen "rakkaus" tai sen puute siinä muodossa, että itsensä kanssa samoilla linjoilla olevasta ihmisestä on helppo pitää ja taas itselle selvässä ja mieluisessa asiassa vastaan pullikoiva tyyppi ärsyttää.
Eli tuntuu kivalta, kun toinen on samaa mieltä ja tekee samanlaisia valintoja kuin itse. Sellainenhan yhdistää ihmisiä inhimillisellä tasolla.
lähtökohdiksi.
Ja sitten (em. seikkoja unohtamatta), eikun vaihtamaan vappaasti ajatuksia!
Olisko niin, että jos ei koskaan puhu mitään - niin ei myös sydämessään ajattele mitään. Vai onko niin, että "aivot ne ajattelevi... miten se nyt jatkuikaan.
Eli ei tosiaankaan kannata puhua eikä kirjoittaa mitään,silloin kukaan ei tiedä mitä ajattelet.
Vaimo sanoo joskus, ettei korvieni välissä ole mitään!
Ajatelkaa!
Mitähän se noin käytännössä mahtaa kohdallani tarkoittaa !
Olen huolestunut.
kirjoitan ja ajattelen, että asia on tärkeämpi kuin henkilöni, joten kenenkään ei tarvitse nähdä kasvojani lukiessaan näitä rivejä
>> 1. Anonyymilla palstalla ei ole hyvä selvittää tällaisia asioita, vaan mieluummin kasvotusten. >>
Viittaan edelliseen kappaleeseen. En ymmärrä mitä etua lukija saa siitä että näkee minut tai tuntee minut; tarkoitushan on keskustellä ajatuksista eikä henkilöistä!!??
>> 2. ...ei ole myöskään hyvä setviä asioita, joihin ymmärrys ei riitä. On vaarana, että pienessä ryhmässä tulee eriävä käsitys yhteiseen ymmärrykseen nähden. >>
Mitä vaarallista siinä on että joku/jotkut ovat erimieltä kanssani? Paitsi se että tuo joku on "huolissaan" minun vuokseni kun olen erehtynyt ajatuksissani.
Yhteinen ymmärrys on sopimuksenvarainen asia ja se voidaan muuttaa jos yhteisesti niin päätetään; että koska olemme yksimielisiä tästä asiasta niin se todistaa että olemme oikeassa!!??
>> 3. Yleisesti seurakuntapäivillä, nuortenilloissa tms. tulee muistaa ettei puhu mitään sellaista joka saattaisi aiheuttaa pahennusta. Omista epäilyksistään ei ole hyvä puhua sellaisessa tilanteessa. >>
Se aiheuttaa ilmeisesti pahentumista muissa läsnäolijoissa kun yksi joukosta puhuu/ajattelee toisin kuin muut; epäilee toisten ajatuksia ja sanoo sen ääneen. Tällaista ei saa sanoa julki, eikä julkisesti.
Julkisesti ei saa epäillä. Minä ainakin epäilen ihan näin julkisesti että ihmiset jotka uskovat olevansa oikeassa uskossa, erehtyvät.
Mutta täällä saa haukut siitä, jos uskaltaa olla eri mieltä. Minäkään en pidä munkin kirjoitustavasta.
Kiitos Jan Hus kannanotostasi, nyt tunnen että en ole yksin.
Kuka muuten on tuo Ruokanen jonka kirjasta mainitsit.
Minulla on sellanen tunne, että ei VL:ät ruukaa ulkopuolisten kannanottoihin ja heidän soimauksiin vl:iä kohtaan yhtyä. Eikä muutenkaan usko tämän maailman rienauspuheita meistä.
Ja minusta Jumalan valtakunnan asiat ei kuulu ulkopuolisille. Epäuskoisen ja eriseurasen, sekä vl:n välillähän kulkee valtakunnan raja.
Pidän sinun kirjoitustavasta ja raittiista katsantokannasta uskon kannalta ajateltuna.
Minä ajattelen muuten sillä tavalla, että jos on epäuskoisten keskellä, ei VL:ät ruukaa omaa hengellistä kotia liata tämän maailman keskellä.
Jos sinulla on e-mail haluaisin kirjoittaa sinulle jotain erittäin tärkeää. En voi sitä tänne yleiselle laittaa.
juups juups. Näin meitillä. Olkaatten hyvä vaan.
asianomaisten kesken jos niitä on tullut ja sopia myös. Mutta ei täällä koko maailman silmien alla.
erimielisyydet, riidat, erottamiset, tuomiot, synnit, yms. jotka jäi 70-luvulla sovittamatta?
Eli tuolla logiikalla "Jumalan valtakunnan asukas" saa rikkoa "epäuskoista" vastaan kuinka paljon tahansa, koska asiat hoidetaan kuntoon vain Jumalan valtakunnan sisällä?
Raamattu ei kerta kaikkiaan opeta noin, vaan asiat on korjattava riippumatta täysin siitä, mihin ihminen elämässään uskoo vai uskooko mihinkään!
Munkki se on myös niin, että jos sinua uskovaiset neuovoo ja aiheutat pahennusta näillä kirjoituksillasi täällä. Niin sinun tulis korjata asiat, niin kuin uskovaiselle kuuluu.
Ei tuollaiset nimittelyt toisista ihmisistä kuulu uskovaisille.