Seuramme painijat pääsevät kisoihin vain, jos painijoiden vanhemmat lähtevät kuskiksi. Kisoihin starttaa useampikin henkilöauto, joissa kussakin ehkä vain yksi painija. Vanhemmat eivät ota autottomia painijoita kyytiin. Yleensä perusteluna, että haluavat päästä lähtemään heti, kun oman pojan kisat ovat ohi. Aikaisemmin oli tapana kerätä auto täyteen painijoita ja vanhempia lähti mukaan, jos vapaita paikkoja oli. Kun oli 3 painijaa kyydissä, niin seura maksoi pienen km-korvauksen ja kuskille yhden aterian. Mielestäni se oli reilu sopimus. Nyt se ei enää nykyvanhemmille kelpaa. Ja todella säälin niitä poikia, jotka surullisena kuuntelevat viikonlopun kisareissukuulumisia, kun itse eivät autottomina mukaan päässeet. Eihän ketään voi pakottaa ottamaan vierasta lasta mukaansa, tietenkään. Mutta mihin on kadonnut se seuratoiminnan idea eli yhteishenki? Tiedän, että nämä autottomat vanhemmat ovat valmiit tulemaan itse paikanpäälle kaitsemaan jälkikasvuaan ja maksamaan omat matkakulunsa (osuus pensasta), joten tuntuu käsittämättömälle, ettei sitä vertaa siedetä omien lapsien harjoituskumppaneita.
Miten teidän seurassa?
Miten teidän seurassa?
Vastaukset 35
Vanhimmat
ovat mielestäni taho, joka voisi asiaan puuttua. Kaikilla seuran painijoilla, jotka kilpailla haluavat tulisi järjestää siihen mahdollisuus. Puhupa asiasta jollekin seuran hallintoihmiselle.
Joissain seuroissa on "budjetoitu" etukäteen, mihin kisoihin osallistutaan. Kysy, että mihin seuroihin on etukäteen päätetty osallistua. Ja ainakin niihin kisoihin seuran johdon on myös järjestettävä kuljetus. Tämä tarkoittaa sitä, että muihin kisoihin osallistutaan omalla kustannuksella (ruokailu, ilmoittautumismaksu, matkakulut). On tietysti vanhenpien oma asia, jos vievät lapsensa omalla kustannuksellaan myös muihin kilpailuihin. Ja niihin muihin kisoihin päästäkseen pitää yrittää neuvotella niiden autollisten kanssa, mutta kenenkään ei tietysti ole pakko huolia muita mukaan.
Ihmeelliseltä toiminta seurassanne kyllä tuntuu. Oikeastaan käsittämättömältä. Paini kuitenkin on kilpailulaji. En kyllä millään jaksa edes uskoa kertomaasi!
Jos omalla autollani ja omat pensani itse maksavana haluan viettää laatuaikaa lapseni kanssa, niin en huoli muita mukaan. Ne meidän seuran autottomat ovat niitä villiviikareita, joita ei ikinä löydä mistään silloin, kun aika matsiin olisi mennä. En jaksa huolehtia heistä. Huolehdin oman lapseni ajallaan matolle ja se riittää. En ole mikään valmentaja. Maksan itse itseni kisapaikalle enkä kaipaa turhia murheita muitten mukuloista. Varsinkin, kun kokemuksesta tiedän, että niistä koituu vain riesaa.
...haluan viettää laatuaikaa... AUTOSSA kertoo paljon sinusta. Sekö on sinusta laatuaikaa. HUHUH
yhtään mitään. ei muuta kuin vain ihmetellä että jopa oli kommentti...
johon edellinen kuvaus sopii. Ja jos kyseessä on sama tyyppi, niin ei sen kyytiin olisi kukaan kyllä pyrkimässäkään. Sääli vain poikaa...
..jos kyytiin tuppaavan huoltajat eivät osaa käyttäytyä...saatikka painijalupaus
Jos on jo kokemusta, että kotimatkalla tulee suurin piirtein nyrkkitappelu auton takapenkillä, niin ei paljoa kiinnosta satsata noihin "lupauksiin".
Oma lapseni on hyvin sosiaalinen ja kavereita on paljon. Ainoastaan hänellä on keittänyt, kun kyydissä ollut "lupaus", joka ei pärjännyt kisoissa alkoi kotimatkalla ärsyttämään.
Lapset ovat lapsia. Mutta koska lapseni eivät halua noita muita mukaan, kunnioitan heidän päätöstään ja vien omalla kustannuksella omat poikani kisoihin.
Kyllä on ihme juttuja - hei sinä joka kehuit omaasi. Onko totta vai pitäiskö kattoo peiliin. En tunnista nimimerkkiäsi, mutta kokemuksesta tiedän monta tapausta, jotka väittävät: "Mun lapsi suuttuu vain jos sitä ärsytetään". Voi olla, että minä vanha kettu olen väärässä, mutta kyllä mun äiti opetti, et riitaan tarvitaan aina kaksi.
Ei millään pahalla, mutta jos ottaa vieraan lapsia kyytiin, niin säännöt pitää vaan olla selvät, niin homma toimii.
Olen kuskannut 11v mukanani muitakin kuin omiani - välillä jopa niin, ettei omat ole olleet mukana ja ikinä ei oo ollu ongelmia. Pojat on olleet paikalla, minä en ole heitä tarvinnut etsiä. Ja, kun autossa on meinannut tulla riitaa, niin kyllä AIKUINEN ihminen sen pystyy hoitamaan.
Mutta mutta tottakai jokaisella on oikeus laatu aikaan lapsensa kanssa ja jos sitä ei muuloin voi pitää kuin kisa reissuilla niin sitten se on tehtävä niin.
Kyydissä ollut "lupaus" pärjäsi paremmin, kuin sinun lapsesi? Ettei vaan olisi kyse silkasta kateudesta?
Tuli vaan mieleen....
Vihjasit, ettet ota kyytiin näitä autottomia, koska vanhemmat eivät osaa käyttäytyä eikä painijakaan? Millä tavoin tämä on ilmentynyt? Liian kovaäänisenä kannustuksena ottelun aikana? Vai miten? Olisi kiva kuulla, etten ainakaan itse syyllistyisi sellaiseen ja osaisin neuvoa lastanikin. Kiitos.
Sorry!
...kun saa kyydin on syytä olla lakki kädessä; vanhempia myöten. jos ei olla ...ei kyytiä. niin metsä vastaa kuin huudetaan. ei miun tartte antaa esimerkkejä sulle, kärry ja ajatusmaailmani ovat omiani ja samanhenkiset saavat palvelua, erihenkiset eivät, erihenkiset löytävät kyllä samanhenkisiä!
on miulla ollu kyydissä äijien suomemestareitakin.....pikkupojille en oo kateellinen mistään, itepä otit puheeksi...joten kateellisuus on sulle arkipäivän sanastoa?
Kyllä meidän seurassa on aina kyyti löytynyt halukkaille, kun vain on saanut suunsa auki. Joskus joku on jäänyt matkasta, kun kukaan ei tiennyt kyydittömyydestä. Nyttemmin valkut varmistaa, että kaikilla on kyyti ja järkkää jos joku on ilman.
Silti aika monta vajaatakin autoa käy lähikisoissa. Usein kuitenkin aamulla menevät autot on täynnä niin, ettei varsinkaan pikkulasten vanhempien tarvi raahata koko revohkaa jo punnitukseen, tulevat sitten vasta paineihin. Eikä vieraista lapsista ole koskaan mitään erityistä vaivaa ollut, siinähän ne menevät samalla kuin omatkin, tottelevat jopa paremmin. Ja kun ne vain puntarille saakka saa niin sitten on jo valkutkin ottamassa osan vastuusta.
Ymmärrän myös niitä vanhempia, jotka eivät viitsi ottaa toisten lapsia mukaan, sillä meidän seurassa ne ovat yleensä niitä, joiden vanhemmilla olisi kyllä mahdollisuus tuoda lapsensa, mutta ei halua siihen. Eli he mielellään pukkaavat lapsensa toisten vastuulle.
Sitten on myös näitä ns "huoltajia" kisoissa. Kuuluvat seuran johtokuntaan, ovat itse entisiä vaikuttajia ja heidät on nimetty lasten huoltajiksi. He tuovat oman lapsensa ja seura maksaa heille esim ruokalipun. Minä kustannan itse. Kuitenkaan he eivät huolla ketään muuta kuin omaansa paikan päällä, eivät edes tiedä, miltä nuorimmat näyttävät, eli minun kontolleni on jäänyt sitten muidenkin lasten huolto. Ei siinä mitään, teen sen mielelläni, mutta ärsyttää, kun joku muu saa siitä "korvauksen".
Yleensä kyllä huolto jä kyydit pelaavat. Tosin ne vanhemmat, jotka ovat mukana lapsiensa kanssa sitten tekevät tuplatyötä myös muiden kanssa. Mutta eihän se niiden lasten syy ole, jos ei omia kiinnosta sen vertaa, että tulisivat kisapaikalle katsomaan.
Nämä huoltajiksi nimetyt, seuran kustannuksella tulevat "Vanhat Parrat" ovat kyllä ottaneet pattiin minuakin. Jos sen "Vanhan Parran" vielä saakin istumaan kulmalle, kun nassikka painii, niin eipä hänestä paljoa iloa ole, kun katselee vain koko ajan, että mitä siellä naapurimatolla tapahtuu. Kääntää ihan selkänsä. Mieluummin menen itse kulmalle. Vaikka en mitään neuvoja osaa antaakaan, niin olenpahan kuitenkin henkisenä tukena.
Kisoissa olen nähnyt kuitenkin valtavasti valmentajia, jotka henkeen ja vereen puolustavat omia suojattejaan. Ihailen heidän intoaan ja jaksamistaan. Ja myös kadehdin niitä seuroja, joilla sellaisia kultakimpaleita on joukossaan. Tsemppiä teille!
Sama vika täällä. Kadehdin suunnattomasti muutamien seurojen valkkuja, jotka jaksavat neuvoa ja tsempata muitakin kuin omia muksujaan. Omalta saa korkeintaan laimean "hyvin se meni" lausunnon hävityn kisan jälkeen. Eikä puhettakaan, että kukaan neuvoisi, miten välttää tekemäänsä virhettä, mistä esim joutui seljälleen. Poikaani ovat lähinnä näissä neuvoneet seuran muut jo kaemmin kisoissa kulkeneet painijat.
Harkitsin jopa yhteen aikaan seuran vaihtoa, mutta kunnioitin sitten pojan omaa halua pysyä tutussa, missä on jo saanut kavereita.
Toiset valmentajat ovat tempperamenttisempia kuin toiset. Mutta voihan niitä "omiaan" kannustaa hiljaisemminkin. Pääasia, että nassikka siellä molskilla kokee, että taustatuki istuu kulmalla.
Jos kulmalla istuja on täydellisen välinpitämätön, niin kyllä lapsi se tajuaa ja kokee varmasti mielipahaa, kyselee itseltään, että onko minussa joku vika.
Meillä onkin sitten ilmeisesti erityisen hyvä tilanne, kun kaikkien kilpailevien lasten vanhemmat käy lähialueen kisoissa ja vastavuoroisuus pelaa. Osansa on varmasti asialleen omistautuneella valkulla, joka jaksaa käydä kisoissa viikosta toiseen.
Kun lähdetään kauemmaksi,sinne lähtee valkku ja tarvittava määrä vanhempia kuskeiksi ja huoltajiksi, silloin kun yhteiskuljetusta ei ole. Aina on voinut luottavaisin mielin laittaa omat painijat muiden kyytiin ja vastavuoroisesti ottaa muiden lapsia mukaan.
Sekin on mukavaa huomata, että kun ollaan oman alueen ulkopuolella, yhteisvastuuta löytyy myös naapuriseurojen kesken. Tai onhan sitä kyllä muulloinkin mutta se korostuu aina kun ollaan kauempana.
...ei huuto valmentajaa tee...
Mielestäni olisi järkevintä vuokrata/ lainata ns. tila-auto, linja-auto johon kaikki painijat mahtuvat(seura maksaa tai jos seuralla ei ole rahaa, niin painijoiden vanhemmat maksavat kyydistä oman osuuden).
Mielestäni painijat ovat valmentajan vastuulla kilpailuissa. Kokemuksesta voin sanoa, että kun useamman painijan kanssa reissaa, niin usein autossa on aikamoinen "meno", mutta mielestäni se kuuluu asiaan!
Vanhemmat voivat tulla kilpailuihin omalla kyydillä, tai jos mahtuvat samaan kyytiin painijoiden jälkeen. Vaikka kilpailuissa olisikin vanhempia mukana, niin silti valmentaja hoitaa koko kilpailutouhun, valmentaja on kilpailuissa pomo.
Jos valmentajalla on vähänkin auktoriteettiä, niin hän saa porukan kyllä aisoihin!
Kilpailuissa valmentajan pitää olla kulmalla kannustaa voiton ja tappion hetkillä!
Ps. Jos oma valmentaja ei kannusta muita painijoita kuin omaa, niin pyytäkää toisen seuran valmentaja kulmalle!
Voipi vaan mennä välit, jos rupean naapuriseurojen valkkujen perään huhuilemaan, Ja eiköhän niilläkin oo kädet täynnä hommaa kisoissa.
Mutta ihan hulluahan on kun naapuriseuran valmentaja on kiinnostuneempi minun muksuistani kuin omamme. Eli meiltä on suunnilleen sama matka aika moneen painiseuraan ja olemme käyneet "vieraisilla" myös muiden harkoissa. Näiden harkkojen vetäjät ovat olleet kannustamassa omiani enemmän maton reunalla kuin oma valkku!
Tekisi mieli vaihtaa seuraa, mutta lapset ovat tulleet sen oman seuran porukoiden kanssa tutuiksi, eivätkä halua, joten en minä väkisellä... Ja mukavaa porukkaahan siellä seurassa on, valmentaja vain saa suunsa auki vain omille lapsilleen.
palatakseni kaikkeen edelliseen kommentointiini voin sanoa, että kyllä Suomesta löytyy aina samanhenkisiä ja mukaansatempaavia, kannustavia persoonia yli seurarajojen, jos......osaat käyttäytyä!
On tästä onkelmasta joitain kertoja hieman puhuttukin, mutta on niin arka aihe, ettei siitä oikein kehdata puhua. Meidän seura Kantavat Voimat ovat itseoikeutetusti jättäneet kisoissa juoksemisen joka viikonloppu nuoremmille. Minkäs hekään sitten sille voivat, jos tämä uusi sukupolvi ei seuratoiminnan ajatusta ole sisäistäneet.
Seurat ovat kovasti itsenäisiä. Tämänkaltaisessa kysymyksessä, jollei siihen ratkaisua synny, pitäisi olla joku "ylempi taho" tai "valtakunnansovittelija", joka asiaan voisi puuttua.
tää valkkujen leipääntyminen. minä sanoisin, että olkaa tyytyväisiä, ku joku valmentaa. meidän seurassa sen puolen hoitaa muutama keskenkasvuinen poika, joilla on omassakin harjoittelussa varmasti kylliksi. nämä ex-painijat kyllä tuovat poikansa salille, mutta itse häipyvät heti, eivätkä ala ottamaan vastuuta ainakaan valmennuksesta. taitaa olla lopun alkua...
Kuulin, että erään seuran toiminta loppui, kun ei saatu mistään valkulle jatkajaa. Seuran Veturi ja Valmentaja oli yli 70-vuotias. Hän haki kovasti jatkajaa työlleen. Yksi nuorempi ilmoittautuikin vapaaehtoiseksi, oli muistaakseni pari kuukautta nuorempi tätä "Nestoria"...
joiden vanhemmat ovat aktiivisesti mukana seuratoiminnassa esimerkiksi omien kisojen talkoissa, apuvalmennuksessa jne
Niinhän se ei saisi olla. Lapset ne ovat kun harrastavat. Ei ole lapsen vika, jos vanhenpansa eiväti voi/halua talkootöihin osallistua.
Tässä talkootöihin osallistumisessakin usein ei niinkään ole kyse siitä, että vanhemmat eivat haluaisi. Uudet eivät ehkä kehtaa tupata konkarien joukkoon. Kokevat olevansa niin untuvikkoja ja mistään mitään tietämättömiä, että pelkäävät eitteivät kelpaa. Joskus olen tällaistakin kuullut.
vanhempien aktiivisuuden mukaan listata. Mutta onhan selvää jos vanhemmat on mukana talkoissa ne tulee tutuiksi ja kynnys kysyä ja tarjota kyytiä alenee, puolin ja toisin.
Onko siinä sitten jotain pahaa, kyllä sille työpanokselle pitää vastikettakin saada, muutakin kuin mukavaa seuraa ;) ja kyllä niitä uusiakin aina yritetään houkutella.
vuorata sellainen pikku-bussi? Entäs minkälaisella ajokortilla sellaista ylipäätään saa ajaa?
1 9 paikkaiseen pikkubussiin. Hinta on sitten toinen juttu vuokraajasta riippuen hinnat 400EUR molemmin puolin naftat.
siis vuokrahinta yhdestä päivästä
Tulee halvemmaksi mennä omilla autoilla ja pakata ne täyteen painijoita. Seura voisi sitten kustantaa kuskille aterian ja polttoaineen. Ja jos mukana vapaaehtoisia aikuisia, niin he voisivat myös maksaa kuskille vähän pensarahaa.
Jos kisareissulle ollaan lähdössä, niin kyllä valmentajan on kysyttävä kaikilta, että kuka haluaa mukaan. Ja sen jälkeen selvittää kyytiasiat. Seuratoiminta on seuratoimintaa eikä mitään yksin sooloilua. Minkälaisen kuvan lapsetkin saavat oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta, jollei lajin kannalt oleellista perusasiaa, kisakyytiä saada järjestetyksi?
Kyllä tosiaan !!!
Kaikille kisoihin halukkaille on järjestyttävä kyyti. Jos tähän ei pystytä, on vika seuran toiminnassa. Selvä pikapalaverin paikka. Puhukaa asiat halki ettei jää kellekkään mitään hampaankoloon.