Siinähän sinä olet, aborttipalstalla.
Kertokaahan lyhyesti, miksi aihe teitä koskettaa.
Oletteko harkinneet tai tehneet abortin / seuranneet vierestä jonkun muun aborttia? Kiinnostaako aihe muuten vain sinua? Onko työ- tai opiskelukontaktia asiaan?
Itse esikoisesta kuullessani muutaman sekunnin harkitsin toisenlaista vaihtoehtoa. Sen jälkeen ymmärsin, mistä aborttia punnitseva ihminen joutuu päättämään ja aihe tuli itselleni tärkeäksi. Toisaalta haluan olla vaikuttamassa siihen, ettei ns. turhia (kesäkuussa tein abortin ja heinäkuussa iskee vauvakuume -sarjaa) abortteja tehtäisi.
Kertokaahan lyhyesti, miksi aihe teitä koskettaa.
Oletteko harkinneet tai tehneet abortin / seuranneet vierestä jonkun muun aborttia? Kiinnostaako aihe muuten vain sinua? Onko työ- tai opiskelukontaktia asiaan?
Itse esikoisesta kuullessani muutaman sekunnin harkitsin toisenlaista vaihtoehtoa. Sen jälkeen ymmärsin, mistä aborttia punnitseva ihminen joutuu päättämään ja aihe tuli itselleni tärkeäksi. Toisaalta haluan olla vaikuttamassa siihen, ettei ns. turhia (kesäkuussa tein abortin ja heinäkuussa iskee vauvakuume -sarjaa) abortteja tehtäisi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
syy miksi tääll käyn, on se, että tulin raskaaksi tossa 22 viikkoa sitten ja aborttia hetkellisesti harkitsin.
lueskelin täällä juttuja ja tulin siihen tulokseen, että tämän lapsen haluan pitää.
sitten tänne jotenkin jumiutui ja kun näitä juttuja lukee, tulee itse hyvälle tuulelle, että tämän lapsen sittenkin piti, vaikka myöhemmin selvisi että kaikki ei olekaan lapsella ihan kunnossa.
kun sain selville lapsen "sairaudesta" kävin täällä lukemassa enemmän juttuja ja se antoi voimia, että jollakin on asiat vielä huonommin ja se auttoi minua omalla tavallaan kestämään tämän kauhean totuuden omasta lapsestani.
eli syy on kai se, että voimia täältä haen, vaikka se saattaakin kuulostaakin erittäin typerältä.
olen sivusta seurannut erään läheisen sielun tuskaa abortin takia ja toisenkin henkilön,jota abortti ei ihmeemmin liikuttanut, teki toisenkin aika pian ensimmäisen jälkeen.
niinpä sitten työni puolesta ajattelin perehtyä asiaan paremminkin.
sanoin, että yhden abortin hän vielä hyväksyy, mutta jos tehdään toinen täytyy olla päässä vikaa.... Tämä jäi iäksi mieleen.
No ehkä mulla on asiasta aika vahvat mielipiteet ja niitä kirjottamalla toivon saavani edes yhden asiaa harkitsevan toisiin ajatuksiin. Niin, oishan se hieno ajatella että tästä on hyötyä jos oon kukaties onnistunu pelastaan jonkun ihmisen tähän elämään! :)
sanottakoon tähän, että ihmiset, jotka alkavat selittämään abortin vaaroista, tai muuten sen laittomuudesta yhdysvalloissa tai moraalin puutteesta, tai mitä vaan, mikä on kielteinen asia aborttiin nähden, ei saanut minua muuttamaan mielipidettäni ja pitämään tämän lapsen.
itse kiinnitin lähinnä huomioita kokemuksiin aborteista ja asiallisiin vastauksiin, jotka eivät heti tyrmänneet aborttia moraalisena vääryytenä tai murhana, vaan todellakin selittivät asioista asiallisesti, ja että kuinka heidän toimenpiteensä suoritettiin ja kuinka sitten kävi.
eli ainakin minun kohdallani syytökset toisia ihmisiä kohtaan abortin vääryydestä/laittomuudesta/tms. haittasivat lähinnä päätöksen tekemisestä tähän suuntaan.
minulla apuna todellakin olivat abortin kokeneet, eikä vastustajat, jotka luulevat olevansa parempia kuin abortin tehneet.
eli joidenkin päätöstä turha agressiivisuus ja murha-mielipiteet voivat vaikuttaa siihen teidän kannaltanne eitoivottuun suuntaan ;)
ja tämä mielipide ei ollut tarkoitettu tietenkään yksinomaan sinulle, vaan yleisesti kaikille abortin vastustajille, että en sillä.
kunnioitan tietenkin myös sinun mielipidettäsi, vaikken itse ihan samoilla kannoilla välttämättä olekaan :)
on se että itse tein abortin 5 viikkoa sitten. Oli tosi rankkaa ja halusin lukea muiden kokemuksia. Olin päätöksestäni varma, mutta suru on silti ollut suuri. Tämän ratkaisun tehtyään monet joutuvat pohtimaan identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Itse en esimerkiksi koskaan aiemmin ajatellut, että tekisin joskus abortin, joten tämän ratkaisun tekeminen heilautti pahasti minä-kuvaani.
Jos kohtaat jonkun, joka pohtii ratkaisuaan, ei kannata puhua moraalista tai abortin oikeutuksesta -tai edes kertoa omaa mielipidettään. Jollei mielipide tule joltakulta hyvin läheiseltä, sillä ei ole juuri merkitystä. Omat olotilat voivat olla hyvin voimakkaat ja ahdistus suuri, ja ne kallistavat kyllä naisen lopulta suuntaan tai toiseen, jos saa vain rauhassa, mahdollisimman vähillä ulkopuolisilla vaikutteilla, tehdä päätöksensä. Vastauksen täytyy kummuta syvältä omasta sisimmästä.
Omat läheiseni viisaasti hokivat vain tukevansa mitä vain päätänkin ja kuuntelivat ja puhuivat -minua tukien. Yksikään läheisistäni ei edes kertonut minulle omaa mielipidettään, vaan keskustelivat asiasta minun lähtökohdistani. He näkivät, kuulivat ja kokivat ahdistukseni määrän, öiset itkupuhelut, painajaiset, surun ja loputtoman asian kääntelyn. Siinä tilassa on tärkeintä, että toinen vain on ja pitää kädestä ja sanoo, että mitä päätätkin, olen tukenasi. Silloin saa rauhan pohtia vain sitä mitä itse haluaa ja mihin pystyy -ja sehän se on tärkeintä kumman ratkaisun vain tekeekin.
Olen surullinen niiden puolesta, jotka esimerkiksi poikaystävän painostuksen alla päätyvät aborttiin, vaikka oma mieli ei olisikaan vielä varma. Aborttia pohtivalle kannattaa nimenomaan korostaa sitä, ettei, mahdollisuuksien rajoissa, antaisi kenenkään vaikuttaa ratkaisuunsa.
Aikaisemmin en ollut ajatellut koko asiaa. Sitten monia vuosia sitten sattui, että rakas ystäväni tuli suunnittelematta raskaaksi. Olimme jo varttuneita, hyvissä ammateissa eikä talous ollut ongelma. Kyse ei ollut yhden yön jutusta.
Olisin halunnut tämän lapsen. Hän ei lopulta halunnut ja teki jyrkästä vastustuksestani huolimatta abortin. Miehellä ei ole siihen asiaan laillista vaikutusmahdollisuutta. Tarjouduin jopa hoitamaan lapsen täysin itse, mutta sekään ei auttanut.
Tietysti erosimme.
Jäi kuolemansuru.
Lapsen kuolema on varjostanut elämää. Olen huomannut, miten vieraantuneita olemme ja miten vähän elämää ymmärrämme, kun emme salli siihen viatonta lasta.
Lapset lähetetään kuoleman portin lävitse kovin heppoisin perustein ja itse asiassa väärien ajatusten ja käsitysten perusteella. Olen toisinaan koettanut oikoa pahimpia loogisia ajatusvirheitä ja koettanut tuoda esiin elämän kantavuuden ja elämän jatkumisen näkökulmaa.
vastustus ajaa naisen vielä varmemmin aborttivaihtoehtoon. Se paniikki, jota tämän ratkaisun edessä tuntee, on joskus aika pakokauhuinen olotila ja painostuksen alla nainen voi päätyä jopa pahimmillaan itselleen väärään vaihtoehtoon. Naiselle täytyy antaa aikaa ja tilaa löytää tämä ratkaisu itsestään. Näin tapahtui läheiselleni, joka pohti ratkaisuaan pitkän aikaa eikä osannut päättää. Hän lopulta sai aikaa pohtia ratkaisuaan itsekseen -ja päätyi pitämään lapsen. On maailman suuria vääryksiä, että mies ei voi tähän päätökseen lopulta vaikuttaa. Mutta biologia on asian näin järjestänyt ja siksi olen lopulta täysin naisen päätösoikeuden kannalla.
aika monella jolle tulee vauvakuume abortin jälkeen on kyse abortista jota ei välttämättä olisi halunnut tehdä, mutta syystä tai toisesta taipui sille kannalle tai taivutettiin. Jokainen raskaana ollut tietää, että kun hormoonit heittelee niin järkeväskin ihminen käyttäytyy aika omituisesti ja ulkopuoliset vaikuttavat yllättävänkin paljon päätöksiin. Odottamaton raskaus myös saattaa saada tulevan äidin täysin paniikkiin jolloin ratkaisu on palauttaa asiat ennalleen..
Vauvakuumetta ei silloin olisi tullutkaan ellei tuota aborttiiin päätynyttä raskautta olisi ollut. Samankaltainen tilanne on keskenmenoon päätyneessä yllätysraskaudessa monasti.
"Turha" abortti aiheuttaakin silloin tavallaan kypsymisen äitiyteen tai on puhtaasti katuvan ihmisen korjaus tilanteeseensa.
Näin ainakin jotkut ovat kyseistä tilannetta selvittäneet itse..
koska tein syksyllä abortin (rv 6). Olen jo pitempään ihmetellyt kuinka on voinut lyhyessä ajassa palstan taso muuttua niin negatiiviseksi, syyllitäväksi ja loukkaavaksi.
Ilmeisesti tämä johtuu valvojan lopettamisesta. Ikävä asia sinänsä koska tämä oli ainakin minulle erittäin tärkeä ja hyödyllinen palsta. Kukaan joka ei ole aborttia tehnyt ei voi tietää millaista se on henkisesti vaikka olisikin ratkaisuunsa täysin tyytyväinen. Toinen asia on ettei monet todellakaan voi ymmärtää sitä harmituksen ja mielipahan määrää kun testi onkin posiviinen vaikka ehkäisystä on huolehdittu. Silloin et todellakaan auta moralisoinnin ja murhaajaksi haukkumiset. Olen myös miettinyt että tajuavatko nämä kiihko-hullu-vastustajat mitä moiset haukkumiset voivat tehdä nuoren abortin tehneen psyykkeelle? Onneks minä olen jo lähellä kolmeakymppiä, että minuun ei nuo vaikuta.
Ilmeisesti lyötyä on kiva löydä. Vai onko vastustajat niin pettyneitä elämäänsä, että ehdointahdoin pitää tuottaa mielipahaa tuntemattomille ihmisille???
Kun sain itse kuulla olevani raskaana, tiesin heti mikä ratkaisuni tulee olemaan. Tulin tälle palstalle lukemaan muiden selviytysmiskertomuksia, sillä, kuten sanoit, vaikka ratkaisu olisikin selvä, surutyö on silti tehtävä. Itsekin lähentelen kolmeakymppiä ja osasin tehdä siksi mielestäni kypsän ratkaisun. Myös minua surettaa se ajatus, että nuori ja ahdistunut tyttö joutuu tällä palstalla lukemaan haukkumisia ja nimittelyä, sen sijaan että saisi lukea asiallisia kommentteja ja toisten kokemuksia. Ahdistus on usein varsinkin aluksi niin suuri, että ihmisten kokemuksien lukeminen voi rauhoittaa mieltä ja antaa ehkäpä hieman mielenrauhaa abortin pohtimiseen.