Mikä siinä on niin vaikeaa uskoa, jos on todella ujo, niin niitä kokemuksia on hyvin hankala saada.
Siinä ei iällä ole mitään merkitystä. Sama onko 25, 35, tai 55.
Todella paha mieli tulee kun joku väittää, ettei usko. Pitäisikö sitten laittaa naru kaulaan?
Kateus ja katkeruus varmaan myös näkyy minusta ulospäin. Tekee pahaa katsella käsikädessä käveleviä pareja.
Onko se vaikeaa uskoa, etten ole edes koskaan pussanut ketään?
Siinä ei iällä ole mitään merkitystä. Sama onko 25, 35, tai 55.
Todella paha mieli tulee kun joku väittää, ettei usko. Pitäisikö sitten laittaa naru kaulaan?
Kateus ja katkeruus varmaan myös näkyy minusta ulospäin. Tekee pahaa katsella käsikädessä käveleviä pareja.
Onko se vaikeaa uskoa, etten ole edes koskaan pussanut ketään?
Vastaukset 27
Vanhimmat
siis jos pugut seksistyä ja kokemisesta niin;
ei se naiminen niin autuaallista ole, mutta
- se on perustarpeita, niinkuin juominen ja syöminen.
Sen voi ohitta ja ilmankin voi olla. Jotkut jopa onnellisempia kuin kanssa.
Mutta vaikeeta on. En oo kokeillu, vaikka neitsyyteni meni vasta 25 vuotiaana.
Enkä seksistä perusta nytkään.
Emilia
En usko olevani seksiin ikinä valmis, mutta rakkautta haluaisin kokea ja läheisyyttä, se ei tarkoita välttämättä seksiä.
Ei kaikki uskokaan, että ei ole edes suudellu ketään. Itselläni tuntuu vaikealta ajatella, että joku voisi edes rakastua minuun. Ensirakkaus kokematta ja lähellä 25:ttä mennään...
Niin, kieltämättä kun kuvaas kattoo (todennäköisesti omasi) niin tulee kyllä pari kysymysmerkkiä mieleen...;)
Toisaalta olen kyllä itsekin ihan kivan näköinen tyttönen, ja ujous on se mikä on ollut esteenä sille, ettei kokemuksia ole kovinkaan paljon voinut kertyä. Kokemuksilla tarkoitan ihmissuhdekokemuksia yleensäkin.
Niin se vaan menee, että meitä ujoja on niin monenlaisia...ja ujous johtuu niin monesta asiasta, että toiset eivät välttämättä ulkonäön perusteella edes voisi kuvitella, että toinen on ujo, eikä saa sanaa suusta kun kysytään vaikka nyt... "mitä kuuluu?".
Itseäni on monesti sanottu ylimieliseksi, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja loukkaa minua todella pahasti.
Ja kyllä. Kuvasi perusteella on vaikea usko, että et olisi pussannut ketään. Mutta uskon sen silti, jos niin sanot.
Minuakin on monta kertaa sanottu ylimieliseksi. Olen todella hiljainen ja ujo ja kovasti kauniiksi kehuttu, mutta en vaan saa sanaa suustani vieraiden ihmisten seurassa, varsinkaan jos niitä vieraita ihmisiä on useampi. Olen niin vaivautunut muiden ihmisten seurassa että muutkin vaivaantuu ja haluaa pois seurastani. On niin vaikeaa rentoutua ja olla oma itsensä. Rohkeammat sanoo että "reippaasti vaan älä välitä mitä muut sanoo sehän on sun elämä"... On niin helppo sanoa, kun ei ole itse kokenut kaikkea sitä pilkkaa ja kiusaamista. Siksi olenkin vaan kotona, en enää jaksa sitä kaikkea ja olen alkanut suorastaan pelkäämään ihmisiä. Ulkoinen olemus ei todellakaan kerro yhtään mitään. On ikävää kun ihmiset muodostavat mielikuvan toisen luonteesta pelkän ulkonäön perusteella.
juttelemaan ihmiselle, jos paremmin tunnen. En kyllä täysin mykkä uuden ihmisen kanssakaan ole. Helpompi kuitenkin jutella kahden kesken kuin suuremmassa porukassa, jossa jään vaan helposti kuuntelemaan muita.
Naisia en uskalla lähestyä baareissa, en kyllä ole hirveästi niissä ollutkaan.
En usko olevani niin kamalan toivoton tapaus, mutta olen melkein koko lapsuuden ja koko teini-iän ollut ilman kavereita.
Monille ujoille on suuresti hyötyä rohkeista kavereista, jotka näyttää tietä ja tekee ujoillekin mahdolliseksi asioita joita he eivät ehkä yksinään kykenisi tekemään.
Eipä ole kuin muutama ottanut yhteyttä minuun tuon profiilin perusteella. Eihän tämä tosin olekaan mikään seuranhakupalsta
Jotenkin teidän tekstit on ihan kuin omasta suustani tai omia ajatuksiani. Monet ihmiset luulee että minäkin oon hirveän tyly, kylmä ja itsekäs kun en oo koko ajan ns. "suuna päänä" vaan kuuntelen mieluummin kuin että höpöttäisin kokoajan. Olen vähän hiljainen ja hiukan ujokin. Se tuntuu tosi kurjalta että joku ihminen menee ja sanoo että "ku se on niin itseensä täynnä", vaikka ei edes kunnolla tuntisikaan. Miksi ihmiset on niin pinnallisia, että muodostavat kuvan ihmisestä pelkästään ulkonäön ja olemuksen perusteella? Tietysti ne ovat olennainen ja tärkeä osa meidän persooniamme, mutta kun se ei kerro sitä mitä siellä pinnan alla on.
Ihmiset jotka sitten ovat tutustuneet paremmin ovat sanoneet että ulkonäön ja ujouden perusteella luulivat ylpeäksi, mutta kun tutustuivat olen kiltti ja ujo. Mut vikanihan ne mussakin ja kukaan ei ole täydellinen!
Olen vaan ikäisesi ja tottunut miesten huomioon. Tiedätkö että toi on ollut myös joitenkin pelimiesten kommentti kun yrittävät päästä pöksyihin.
Varoitin vaan kokemattomia teinejä susta ettei tule sydän suruja. Mutta älä nyt ole noin masis jos puhut totta!
Olisit unelma kundi esim mun laiselle naiselle jolla on erittäin pitkä (7v)ja vaikea suhde takana vankilakundiin joka oli kaikkea muuta kuin kokematon.
Jos puhut totta olet täydellinen kundi! Sellanen mistä mun kaltanen nainen vaan unelmoi. Jostain syystä saan kimppuuni vaan niitä miehiä joilla on yli iso ego ja naisia riittää.
Kaikki kiltit ja ujot pelkää mua tai eivät halua lähestyä. Olen itse ujo joten odotan että mies lähestyy.
Nyt tosin olen päättänyt elää loppuelämän yksin. Sen verran pahasti toi parisuhde kolhii. Ole iloinen että sua ei ole satutettu.
"Kaikki kiltit ja ujot pelkää mua tai eivät halua lähestyä."
Nii-in, kuinka usein ne kiltit ja ujot ylipäänsä lähestyvät ketään...
Pelimies tulee luoksesi pyytämättä, mutta ujo aikaisintaan runsaan silmäpelin tms. jälkeen. Mietipä mitä siis saat, jos vain jäät odottamaan passiivisena.
jos koittaisit etsiä niitä kilttejä miehiä täältä netistä? Uskoisin, että kilttejä miehiä pyörii deitti-palstoillakin vaikka kuinka paljon, niinkuin tuntuu tällä keskustelupalstallakin pyörivän.
Saattaa vain olla niin, että se on monesti joskin tietoinen valinta etsiä erittäin "rohkeaa" seuraa. Ujot&kiltit yhdistelmä ei sytytä monia ja sen takia heihin ei haluta tutustuakaan.
Sinun kohdallasi on vaikeaa uskoa, että olet vielä kokematon. Tai se, että seksin suhteen olet kokematon ei nykymaailmassa ole mitenkään ihmeellistä. Miehenä (en ole homo) on aika hankalaa arvostella sinänsä toisen miehen ulkonäköä, mutta siitä huolimatta ulkonäkö ei voi sinulla olla mikään este. Itse olen myös ujo, erona vain on vähän vaatimattomampi ulkonäkö. Ainakin omasta mielestäni.
Voisin kuitenkin olla varma, että jos teet ilmoituksen tänne treffipalstalle, niin varmasti herätät monien naisten kiinnostuksen. Sitä on turha odottaa, että naiset kirjoittelisivat viestejä, vaikka näyttäisit miltä tahansa.
Mutta jos itse vain lähettelet viestejä, varmasti he vastaavat.
Rehellinenhän kannattaa aina olla, mutta ujoudesta ei kannata puhua alkuun mitään. Edes profiilissa siitä ei kannata mainita. Jostain syystä nykynaiset pitävät sitä suurena syntinä. Ennemmin vaikka pahoinpitelijä-vankilakundi, kuin ujo mies. He eivät vain ymmärrä sitä, ettei ujous välttämättä tarkoita sitä, että ihminen viettäisi 24h vuorokaudessa koodaten tietokoneella. Tai puhuisi 24h vuorokaudessa vain tekniikasta ja muista nippeleistä. Tai sitä, että ujo ihminen ei peseytyisi koskaan, ja käyttäisi pullonpohjarillejä.
Itse myös ujona en voi antaa mitään neuvoja tai vinkkejä naisten kiinnostuksen herättämiseen. Mutta itselläni liikunta on parasta terapiaa. Silloin ei kerkeä murehtimaan mitään turhia, ja kaikenlisäksi tulee hyvä mieli kovan treenin jälkeen. Parasta siinä on kuitenkin se fiilis: mitä naisilla tekee kun voi pelata lätkää, käydä salilla tai lenkillä, pyöräillä jne...
...mieleen että myös monet naiset ovat ujoja??! Minä ainakin itse jos hakisin seuraa vastaisin mieluiten miehelle joka rehellisesti ilmoittaa olevansa ujo, koska hän todennäköisesti ymmärtäisi myös minun ujouttani. En ikinä vastaisi jollekin "linnakundille". Ja se, että heti alkuun ilmoittaa olevansa ujo, kertoo että on myös hyväksynyt sen osan itsessään, eikä esitä jotain muuta. Ensitapaamisella se kuitenkin tulisi ilmi että toinen on ujo.
Tiedän kyllä, että on ujoja naisiakin, mutta heillä on siihen oikeus. Miehillä sellaista oikeutta ei ole. Siis jos joskus haluaa seurustella...
Silti en vieläkään suosittele kenellekkään miehelle, että kertovat heti olevansa ujoja. Ok, ehkä on olemassa muutamia naisia, joita se ei haittaa. Mutta se on vähän sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Parempi siis jättää kertomatta kokonaan. Toisin sanoen, jos haluaa edes päästä ensitapaamiseen asti, niin ei missään nimessä saa kertoa mitään negatiivista itsestään. Ja ainakin minun ikäluokassani naiset tuntuvat pitävän ujoutta huomattavasti vaikka sitten sitä linnareissua pahempana asiana.
...sinä olet? Minulle ujous on positiivinen piirre ihmisessä, ei negatiivinen. Mutta olet kyllä oikeassa, että suurin osa pitää ujoutta negatiivisena asiana, suurin piirtein jonkinlaisena henkisenä kehityshäiriönä.
Olen parikymppinen... ja vielä asun pk-seudulla. Vaikka kaipa muualla maassa on sama meininki.
...olen 22v. Mutta niinhän me ihmiset ollaan erilaisia. Mutta itse olen mieluiten yksin kuin jonkun ujoutta ymmärtämättömän/halveksivan kanssa =).
kyllä minulle ujo mies kelpaisi:) eri asia kelpaanko minä..
Siinä on asenne kohdillaan. Kieltämättä neuvoisin muitakin ihmisiä hankkimaan samanlaisen asenteen elämään kuin Jeolilla.
Minäkin olin aina ujo, olin ajautunut erakoituneeksi ja katkeroituneeksi, 28-vuotiaana en ollut suudelut ketään, puhumattakaan sen pitemmälle viedyistä hellyyden osoituksista kun minulla ei ollut ikinä oikeastaan ketään, ja niin uskoin jatkuvan hamaan kuolemaani asti. Vaan eräs ujon ja yksinäisen oloinen nainen oli jättänyt teksti-TV:n kirjeenvaihtopalstalle ilmoituksen että tahtoi kirjeseuraa. Minä vastasin, ja kirjoittelimme vuoden verran, kunnes hän rohkeni ehdottaa tapaamista. Ja se oli menoa! Eikä hän ollut mikään epätoivoinen luuseri, vaan hauska, hellä, ymmärtäväinen, intohimoinen ja vaatimattomien vaatteiden ja puuttuvan meikin alla kauniskin nainen! Monet nykynaiset pitävät kokematonta, yksinäistä miestä jonain ongelmajätteenä tai vammaisena, mutta eivät kaikki. Sinulla on toivoa!
olisi luuseri?
Vähän riippuu siitäkin että miten sosiaalinen on. Kyllä se kokemattomuus voi muodostua erittäin suureksikin taakaksi, lähinnä omalle itsetunnolle.
Onhan sillä selvä vaikutus myös siihen, että haluaako kukaan sinua tavatakkaan. Varsinkin jos se seikka tulee liian selvästi ilmi sinusta tai pyrit tuomaan itse sitä seikkaa esille.
En suosittele varsinkaan alussa puhumaan siitä yhtikäs mitään, sillä useimmat tyypit ajattelevat helposti että "mitähän vikaa tuossakin on kun ei ole kellekään kelvannut?". Tuo on se ensimmäinen ajatus joka saattaa tulla mieleen, joten on parempi olla hiljaa koko asiasta.
Minun kokemattomuuteni johtuu varmasti suurilta osin myös siitä ettei minulla ole yläasteen jälkeen jäänyt vierelle pysyviä kavereita, vain yksi naispuolinen ystävä (itsekin siis olen nainen).
Minulta on myös kysytty, että "Ihanko oikeesti et oo seurustellu kun oot noin nättikin?" Olen myös täysin kokematon näissä asioissa. Ujo kun olen niin eipä ole sellaisiin tilanteisiin koskaan tultu jouduttua ja jos joutuisin lähtisin pois.
Kommentti olikin tarkoitettu lähinnä miekkosille. Naikkosilla se kokemattomuus saattaa olla jopa eduksi.
Olen aina silloin tällöin seurannut tätä palstaa ja ensi kertaa tuli sellainen aihe eteen, joka oikeasti koskettaa. Ja kaikenlisäksi ihmiset jotka ovat tämän otsikon alle kirjoittaneet ovat samaa ikäluokkaa kanssani.
Itsekin olen auttamattoman ujo. Surullista. En ole ikinä seurustellut kenenkään kanssa. En ole ikinä ollut rakastunut. Ihmiset ajattelevat usein, että olen ylimielinen ja töykeä, mutta pakkohan se on muutamalla sanalla vain vastata, kun en enempää uskalla. Enkä ikinä keksi mitään järkevää sanottavaa kuitenkaa.
Aloittajalle sanoisin, että sinun ulkonäössä ei todellakaan ole mitään moittimista, mutta kuten tiedämme ujokin voi olla miten kaunis tai komea tahansa.
Näistä asioista voi tosiaan kasvaa muuri sisimpään. Elämänkokemusten tai henkisen kypsymisen(???) myötä se muuri voi myös alkaa murentua. Kun ujolle ja estyneelle tulee tarpeeksi tuhtia omien sisäkuvioiden ulkopuolista ajateltavaa, hän ei enää muista muistuttaa itselleen, että jokin "outous" erottaa hänet muusta ihmiskunnasta. Suhteellisuudentajun kasvaessa hän ymmärtää olevansa vain yksi ainutkertainen ihminen muiden joukossa. Kun armoton uskomus omasta "poikkeavuudesta" hellittää, vanhat sisäiset rajoitukset alkavat romuttua ja mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Kun tilanne on oikea, asiat rullaavat omalla painollaan - pitkälle.