Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen käskyttää Turun Sanomien kolumnissaan, kuinka Keskustan tulee tulevaisuudessa menetellä, jottei hallitusyhteistyö vaarantuisi. Aika yksipuoliselta tuntuu. SDP:n hallituskumppanin tulee olla täydellisesti sylikoira muuten ruoska heiluu.
Lipponen jakelee neuvoja sellaisella varmuudella, kuin todella uskoisi olevansa esimiesasemassa Keskustan ja kaikkien keskustalaisten suhteen.
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:1:2006-03-10;4:140:0:0:0;6:1:0:0:0,104:139:364336,1:0:0:0:0:0:
Keskustan sisäinen tilanne tuskin on yksinkertaisempi kuin vasemmistoliiton. Keskustassa käydään ankaraa kamppailua eduskuntapaikoista ja johtajuudesta. Populistinen, "me tehrään mitä tahrotaan" -linja nostaa päätään.
Puoluesihteerin paikkaa tavoitteleva Mikko Alkio teki näyttävän avauksen haukkumalla alkajaisiksi sosialidemokraatit. Olisi hyvä tietää, mikä on tämän tendenssin sisältö - missä on pihvi? Mistä löytyvät varat kaikkiin suuriin vaatimuksiin tukiaisista niin maataloudelle kuin yrityksille sekä muihin hyviin asioihin, joihin sosialidemokraattinen valtiovarainministeri ei suostu rahaa antamaan?
Keskusta hakee kasvojen kohotusta puoluejohdon tehtävien jakamisesta pääministerin ja jonkinlaisen hengen nostattajan välillä, jollaiseksi kaavaillaan ministeri Paula Lehtomäkeä. Lehtomäki on lahjakas ja itsenäinen poliitikko, josta vielä kuullaan. Toivottavasti hänestä ei kuitenkaan tehdä politrukkia, joka kommentoi hallituksen tekemisiä ja panee aina paremmaksi hallituskumppaneille. Eikö sellaiseen riitä puolueen varapuheenjohtaja Antti Rantakangas?
Hallitusyhteistyö ei kestä hallituksen sisältä tulevaa naapuriministereiden asioiden kommentointia ja "kyllä me mutta kun nuo demarit" -puheita. Ministeri Lehtomäki näytti esimerkkiä oikeasta pelin hengestä painottaessaan, että kehitysyhteistyö on koko hallituksen, ei vain valtiovarainministerin asia.
Kehys- ja budjettineuvotteluissa pärjäävät parhaiten ne ministerit, jotka ovat panneet omat tavoitteensa tärkeysjärjestykseen. Ei ole reilua lähteä neuvotteluista valittamaan julkisuuteen, kuinka hallituskumppanit tyrmäsivät hyviä asioita pitkältä listalta.
Hallitus menestyy kun katsoo eteenpäin ja uskoo kykyynsä ratkaista edessä olevia ongelmia. EU:n puheenjohtajuus suorastaan edellyttää rivien tiivistämistä.
Lipponen jakelee neuvoja sellaisella varmuudella, kuin todella uskoisi olevansa esimiesasemassa Keskustan ja kaikkien keskustalaisten suhteen.
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:1:2006-03-10;4:140:0:0:0;6:1:0:0:0,104:139:364336,1:0:0:0:0:0:
Keskustan sisäinen tilanne tuskin on yksinkertaisempi kuin vasemmistoliiton. Keskustassa käydään ankaraa kamppailua eduskuntapaikoista ja johtajuudesta. Populistinen, "me tehrään mitä tahrotaan" -linja nostaa päätään.
Puoluesihteerin paikkaa tavoitteleva Mikko Alkio teki näyttävän avauksen haukkumalla alkajaisiksi sosialidemokraatit. Olisi hyvä tietää, mikä on tämän tendenssin sisältö - missä on pihvi? Mistä löytyvät varat kaikkiin suuriin vaatimuksiin tukiaisista niin maataloudelle kuin yrityksille sekä muihin hyviin asioihin, joihin sosialidemokraattinen valtiovarainministeri ei suostu rahaa antamaan?
Keskusta hakee kasvojen kohotusta puoluejohdon tehtävien jakamisesta pääministerin ja jonkinlaisen hengen nostattajan välillä, jollaiseksi kaavaillaan ministeri Paula Lehtomäkeä. Lehtomäki on lahjakas ja itsenäinen poliitikko, josta vielä kuullaan. Toivottavasti hänestä ei kuitenkaan tehdä politrukkia, joka kommentoi hallituksen tekemisiä ja panee aina paremmaksi hallituskumppaneille. Eikö sellaiseen riitä puolueen varapuheenjohtaja Antti Rantakangas?
Hallitusyhteistyö ei kestä hallituksen sisältä tulevaa naapuriministereiden asioiden kommentointia ja "kyllä me mutta kun nuo demarit" -puheita. Ministeri Lehtomäki näytti esimerkkiä oikeasta pelin hengestä painottaessaan, että kehitysyhteistyö on koko hallituksen, ei vain valtiovarainministerin asia.
Kehys- ja budjettineuvotteluissa pärjäävät parhaiten ne ministerit, jotka ovat panneet omat tavoitteensa tärkeysjärjestykseen. Ei ole reilua lähteä neuvotteluista valittamaan julkisuuteen, kuinka hallituskumppanit tyrmäsivät hyviä asioita pitkältä listalta.
Hallitus menestyy kun katsoo eteenpäin ja uskoo kykyynsä ratkaista edessä olevia ongelmia. EU:n puheenjohtajuus suorastaan edellyttää rivien tiivistämistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.