Veneet toimitetaa pääsääntöisesti gelcoatpintaisina, myös vedenalaisilta osiltaa.
Lisähintaan saa pohjaan epoksimaalauksen, jonka useimmat (lähes kaikki?) tilaavat ainakin kalliimpiin matkaveneisiin.
Mihin tämä perustuu, muuhun kuin kokemuksiin 70-luvun eli lujitemuoviveneiden "lastentautikauden" veneistä, joista OSA kärsii osmoosivaurioista? Eikö gelcoatin ominaisuuksia ole viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen kehitetty paremmin osmoosia torjuvaksi tai lujitemuovin rakennetta paremmin hydrolyysiä kestäväksi? Onko epoksikäsittelyn tarpeellisuudesta uusille veneille mitään faktaa?
Vai onko kyse samanlaisesta kuluttajan rahastamisesta, kuin nykyautojen alustan massauksessa. Nehän eivät sitä tarvitse, tai se voi olla jopa haitallista koska autoteollisuus on kehittänyt pohjapeltien käsittelyä (sinkitys paremmat pintamaalit).
Näin kertoo vikipedia:
"Many marine craft, including large yachts, are manufactured using composite materials and the outer layer, or gelcoat, is typically 0.5mm - 0.8mm in thickness. Gelcoats are designed to be durable, providing for example, resistance to ultraviolet degradation and hydrolysis."
Lisähintaan saa pohjaan epoksimaalauksen, jonka useimmat (lähes kaikki?) tilaavat ainakin kalliimpiin matkaveneisiin.
Mihin tämä perustuu, muuhun kuin kokemuksiin 70-luvun eli lujitemuoviveneiden "lastentautikauden" veneistä, joista OSA kärsii osmoosivaurioista? Eikö gelcoatin ominaisuuksia ole viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen kehitetty paremmin osmoosia torjuvaksi tai lujitemuovin rakennetta paremmin hydrolyysiä kestäväksi? Onko epoksikäsittelyn tarpeellisuudesta uusille veneille mitään faktaa?
Vai onko kyse samanlaisesta kuluttajan rahastamisesta, kuin nykyautojen alustan massauksessa. Nehän eivät sitä tarvitse, tai se voi olla jopa haitallista koska autoteollisuus on kehittänyt pohjapeltien käsittelyä (sinkitys paremmat pintamaalit).
Näin kertoo vikipedia:
"Many marine craft, including large yachts, are manufactured using composite materials and the outer layer, or gelcoat, is typically 0.5mm - 0.8mm in thickness. Gelcoats are designed to be durable, providing for example, resistance to ultraviolet degradation and hydrolysis."
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minun 35v vanha ilman epoksia eikä mitään ruttoa,pohja kuin posliinia.
Taisit Viki unohtaa, että epoksilla on tärkeä tehtävä myös
myrkkymaalin tarttuma-alustana !
Itse sen tiedän, vedin uuteen veneeseeni tarkkaan ohjeiden mukaan
4 kerrosta epoksia 2 kerrosta myrkkyä. Nyt, 4:n kesän jälkeen
vain pienten alueiden paikkausta myrkkykerrokseen. Eli olisiko
pelkkä myrkky pysynyt siinä sen 4 kesää, tuskinpa.
myrkkyä.
Tartuntamaaliksi luulisi yhden kerroksen riittävän?
Kyllä, mutta sen lisäksi en uskalla uskoa gelcoatin vedenpitävyyteen...
ja kuulemma isot veistämöt vetävät enemmänkin niitä kerroksia !
Sitäpä kyselen, jotta mihin tämä usko perustuu?
Kuulemma monet isot veistämöt myyvät veneensä ilman yhtään epoksikerrosta? Monet venekauppiaat sitten (reiluun) lisähintaan vetävät niitä kerroksia.
Mitä isot veistämöt kertovat veneidensä pohjien vedenpitävyydestä? Onko FAKTAA tai edes veistämöjen lausuntoja asiasta olemassa?
Viilaavatko vene- ja maalikauppiaat hyväuskoista kuluttajaa linssiin, perustuen historiallisiin tosiseikkoihin, joilla ei tänä päivänä ole välttämättä totuuspohjaa?
Ainakin Beneteaulla pohjan epoksointi on osmoositakuun ehto. Ei taida olla siis tehtaalla uskoa gelcoatin pitävyyteen.
mutta luotettavia vastauksia on vaikea saada. En ole kuullut koskaan venevalmistajan tai -myyjän kertovan, että pohja ei kestäkään vettä. Ehkä tämä ilmiö aikoinaan tuli yllätyksenä heillekin. Itsekin käytin lujitemuoviveneitä vuosia, ennen kuin minulle selvisi, että se epoksiterva vedetäänkin vettä eristämään eikä vain pohjamaaliksi myrkkyvärille.
Veneilijöille on kyllä helppo myydä kaikenlaisia kalliita litkuja, joiden tarpeellisuus on kyseenalaista. Esim. myrkkymaaleja käytetään paljon enemmän, kuin olisi tarpeen. Ainakin takavuosien myrkyt toimivat monta vuotta peräkkäin, mutta silti niitä lutrattiin joka kevät ja sitten kiroiltiin monta milliä paksua lohkeilevaa maalikerrosta.
Joku keskustelijoista voisi yrittää saada veneenvalmistajalta tai muulta asiantuntijalta vastauksen kysymykseen, mikä on nykyisten gelcoatien vedenläpäisy ja onko niissä eroja eri venevalmistajien välillä.
kyllä tarttis!
Jos nyt muistelen, mitä kaikkea aiheesta vuosien varrella on kirjoitettu, niin laittaisin roponi epoksin tarpeellisuuden puolesta. Käsityksekseni on jäänyt kemistien lausunnot, joiden mukaan polyesterihartsit lähtökohtaisesti eivät ole vesitiiviitä molekyylirakenteeltaan. Miksi jotkut veneet ilman tiivistä epoksiakaan eivät kärsi osmoosista, on sattumaa, eikä tarkkoja syitä tiedetä. Gelcoatin ja ensimmäisen laminaattikerroksen välinen rajapinta on ainakin ratkaiseva ja sehän nykyään tehdään mahdollisimman pian ennenkuin väliin pääsee laskeutumaan pölyä tai muita epäpuhtauksia. Sen arvonnan ottaisin mieluummin varman päälle ja vetäisin epoksia pari kerrosta enemmän, kun kerran joka tapauksessa sitä tarttumapohjaksi tarvitaan.
Jos asiat ovat näin surkeasti, että veistämöt eivät ole lasikuitupaattien reilun nelkytävuotisen historian aikana oppineet tekemään vesitiivistä venettä, niin hävetkööt!
Teknisesti se on tietysti mahdollista. Epoksilaminaatti kestää vettä!
Mikäli oikein käsitin niin on myös epoksipohjaisia gelcoateja jotka kestävät vettä?
Eikö vedenalaisten osien ulommat kerrokset voisi tehdä epoksilla? Paljonko se nostaisi esim. 100 ke (33 ft/4-5 tn) purkkarin hintaa? Eipä ainakaan koskaan tarvitsisi epokseja uusia, jos ne ovat osa rakennetta, paitsi karilleajon jälkeen. Mutta tee-se-itse-ensinmies tekeekin kaikki vedenpinnan alapuolelle tulevat paklaukset tai korjaukset epoksipakkelilla tai hartsilla. On se kumma että veistämö ei voi tehdä samaa?
...palata katselemaan historiaa: mikä mahtaa olla niiden 40 vuoden aikana tehtyjen lasikuituveneiden tilanne? Moniko on yhä pinnalla ja käytössä? Suomen suhteen olen esittänyt arviota, että lähes kaikki... Mikä toisaalta on osmoosin ja vettymisen todellinen merkitys umpilaminaatissa? Sandwichissa lienee selvä, että välissä olevan puun muuttuminen kukkamullaksi heikentää rakennetta ja Suomen ilmasto-oloissa voinee olettaa, että laminaatin vettyminen merkitsee sille lisärasitusta. Mutta kaiken tämän merkitys sittenkin?
En tiedä. Maalivalmistajatkin (esim. International) sanovat vain suosittelevansa tai pitävänsä "erittäin järkevänä" epoksisuojausta. Minä nukun paremmin, kun pohjassa epoksia on, mutta onko se vainoharhaisuutta?
Ainakin maalatessa epoksi/polyuretaani (likimain sama kuin polyester) tarttuvuuden kanssa ongelmia, johtuneeko siitä ja UV:n kestämättömyydestä miksi ei käytetä ulkopinnassa epoksia,epoksi liituuntuu paljaana auringonvalossa.
Sitten, kun omalle kohdalle on sattunut tunnetun valmistajan vene, jonka pohjassa on uudesta asti ollut myrkkymaali primereineen, mutta ei epoksia ja jonka pohjaan on tullut osmoosia, niin alkaa aivan eri tavalla arvostamaan pohjatöiden laatua.
On nimittäin sen verran työläs ja kallis homma osmoosivaurioisen pohjan kuntoon saattaminen, että jatkossa ostan vain sellaisen veneen (uuden tai käytetyn), jonka pohjassa on kunnollinen epoksikäsittely js jonka maalaushistoria on tiedossa ja josta mielellään löytyy myös dokumentit. Omasta löytyy nyt sekä käytettyjen aineiden kuitit että sarja digikuvia kunnostustöiden eri vaiheista.
Vaikka useimmissa veneissä ei koskaan esiintyisikään osmoosia, niin epoksi on joka tapauksessa ikäänkuin vakuutus pahimman varalle. Voi olla tarpeetonkin niin kuin vakuutuksetkin usein, mutta eipä siitä juuri haittaakaan ole kustannuksia lukuun ottamatta. Valmistajat varmaankin laskevat, että takuuaikana ainakaan ei ongelmia esiinny ja käsittely lisää kuitenkin jonkin verran hintaa, joten se myydään vain niille, jotka sitä ymmärtävät vaatia.
Vaikka omassa veneessäni olikin käytetty laadukkaita raaka-aineita, niin ilmeisesti ensimmäisen gelcoatin päälle tulleen laminaattikerroksen telaus oli tehty huolimattomasti tai sitten kovettuminen oli tapahtunut liian nopeasti tai olosuhteissa oli ollut jotain häikkää. Gelcoatin alle oli jäänyt ilmataskuja tai huonoja tartuntakohtia, jotka alkoivat kuplia reilun kymmenen vuoden makeassa vedessä olon jälkeen. Eli vauriot voivat olla perua virheista valmistusvaiheessa, ei välttämättä raaka-aineiden huonoudesta. Hinta ja vaiva kunnossa olevaan pohjaan tehtynä on merkityksetön verrattuna siihen, että osmoosia joutuu korjailemaan myöhemmin. Sen verran tästä tapauksesta viisastuin, että jatkossa vastaavaa ei kohdallani tule tapahtumaan...
Valmistusvirhettä ei korjata myöhemmällä epoksikäsittelyllä,ilmeisesti oma paattini tehty kunnolla -70 luvulla,eikä ole epoksia.
Milläs näet päällepäin, onko veneen pohja tehty kunnolla? Onko kovetinta laitettu varmasti tarkalleen oikea määrä? Onko gelcoatin paksuus speksin mukainen ja on vahvuus kauttaalta riittävä? Onko puhtaudesta juuri sinun veneen kohdalla huolehdittu? Ikävintä näissä osmoosivaurioissa on se, että ne tulevat esille usein vasta vuosien (kymmenen tai jopa yli) käytön jälkeen. Itse kyllä laittaisin epoksin mieluummin jo uutena kuin odottaisin 10 v ja toteaisin sitten, että kappas vain, valmistaja oli tehnyt virheen.
Valmistusvirheitä ei epoksilla korjata, mutta sillä voidaan estetään vakavampien vaurioiden muodostuminen. Oman veneeni kohdalla olen melko varma, että uutena tehty epoksikäsittely olisi estänyt osmoosin synnyn. Ei gelcoatissa muuten päällepäin mitään vikaa näkynyt, sattui vain olemaan otolliset olosuhteet mahdollisesta valmistusvirheestä johtuen. Todellista syytä ei tarkkaan selvitetty, esittämäni syyt ovat vain arvauksia.
Olen siis edelleenkin sitä mieltä, että epoksimaalilla voidaan myös ehkäistä vaurioita, jotka syntyvät mahdollisen valmistusvirheen seurauksena. Jos vene on tehty kunnolla ja virheettä kunnon aineista, ilman epoksiakin pohja kyllä kestää pitkäänkin. Edellinen veneeni oli nykyistä kymmenkunta vuotta vanhempi norjalainen eikä sen pohjassa ole vieläkään mitään huomauttamista ilman epoksiakaan.
Jos teet laminaatista säiliön, jonka sisäpuoli on pinnoitettu gelcoatilla ja täytät sen normaalilla makealla vedellä ja säilytät sitä lähes kokonaan ilman ympäröimänä, niin gelcoat päästää säiliön sisällöstä noin 0,2% vuodessa läpi. Eli esim. piripintaan täytetystä 1000 litran säiliöstä häviää noin 2 litraa vettä vuodessa gelcoatin läpi. Erään lasikuituvenetehtaan muottien huoltajan/valmistajan suusta kuultu tuo juttu, elikkä en mene ihan takuuseen oikeellisuudesta, mutta ei tuo nyt ihan mahdottomalta kuulosta.
"Milläs näet päällepäin, onko veneen pohja tehty kunnolla? Onko kovetinta laitettu varmasti tarkalleen oikea määrä? Onko gelcoatin paksuus speksin mukainen ja on vahvuus kauttaalta riittävä? Onko puhtaudesta juuri sinun veneen kohdalla huolehdittu?"
Tuosta kovettajan määrästä tai puhtaudesta en olisi niin huolissani, koska nämä asiat on helppo pitää tehtailla kunnossa. Sensijaan gelcoatin paksuudesta kylläkin.
Vaikka venettä olisi ollut ammattimiehet tekemässä ja muotin maalaaja olisi kokenut, niin silti gelcoatin paksuudet vaihtelevat suuresti.
Jokaisella tehtaalla korjaillaan veneiden pohjista kuultoja, eli sellaisia kohtia, joissa gelcoatia on niin vähän, että siitä näkyy laminaatti läpi. Tällainen valmistusvirhe korjataan hiomalla virheellisestä kohdasta vähän ainetta pois, jonka jälkeen kohtaan laitetaan vähän uutta gelcoatia ja lopuksi pinta hiotaan sileäksi.
Tällaisen korjauksen jälkeen kohdassa harvoin on riitävä määrä gelcoatia, mutta kuitenkin niin paljon, että virhettä ei päälle päin näe, kuin kokenut henkilö. Lisäksi veneessä voi olla myös sellaisia kohtia, joissa gelcoatia on liian vähän, mutta silti ei ole syntynyt kuultoa. Tällaista virhettä ei näe edes kokenut henkilö.
Tällaisia virheitä on kaikissa lasikuituveneissä varmasti. Laadukkaissa veneissä ehkä vähemmän, mutta kuitenkin niitä varmasti löytyy. Riippuukin siis tuurista saako kunnollisen veneen vai ei.
Menee vähän ohi topicin, mutta täydellinen harhakuva sinulla on noista autoista. Autot ruostuu edelleenkin, koska tehtaat haluavat myydä niitä. Toki tilanne on parantunut jonkin verran 80-luvulta. Täällä mielenkiintoinen kuvagalleria: http://www.finikor.fi/Kuvat.pbs
Parmmin alaa tuntevat tietävät sitten noista veneasioista.
Kyllä taitaa olla autojen pohjanrötjäysfirmoilla paniikki, kun perkales sinkitsevät autojen pohjat. Enää ainoastaan yltiöjämptit jotka meinaavat ajaa elämänsä loppuun samalla autolla, viitsivät mönjäyttää autojaan. Muistaakseni oman autoni ruostetakuu ei salli käsittelyjä ensinkään?
En minä ainakaan aio käsitellä mitenkään autojani, toinen niistä uutena ostettu vm02. Huolto/öljynvaihtovälikin on 30tkm, nyt mittarissa vajaa puolitoistasataa tuhatta, hyvin jurnuttaa menemään ja ruosteet ei haittaa
Tämä jo menee hieman aiheen vierestä, mutta sanompa silti. Katsoin joskus jotakin auto ohjelmaa telkkarista, jossa selvitettiin autonpohjan ruostetakuuta.
Kun selvitettiin, mitä kattaa takuu, jossa luvataan 10 vuoden autonpohjan ruostumattomuus takuu. Kävi ilmi, että takuu korvaa pohjan ruostumisen vain jos ruostuminen on alkanut pohjan sisältäpäin. Tämä kuulemma lienee äärettömän harvinaista.
Hyvä Viki, pidä tuo. On niin suloista lapsenomainen usko markkinamiesten puheisiin. En tiedä pohjanrötjäysfirmojen paniikista, mutta meille autoläkkäreille se tietää vain enemmän hommia, vaikka olisihan sitä sarkaa riittänyt kolarikorjauksissakin.
Voit muuten unohtaa kaikki höpinät epoksikäsittelyistäkin. Etkö ole kuullut, että veneet kestävät nykyään ikuisesti niin kuin autotkin. Voit rauhassa täräytää vaikka rantakivikkoon, ei ne siitä hajoa. Ja jos nyt sittenkin käy niin, että ikuisuus ei olekaan niin kauan kuin halusit, voit aina ostaa uuden veneen. Kerskakulutus kunniaan!
Hyvä autoläkkäri. Onneksi olen päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, että minulla ei tule asia yhdenkään autoläkkärin juttusille! Huoltofirmoja onneksi joutuu vielä käyttämään, mutta onneksi vain 30 tkm välein, käytännössä meikäläisen keskituloisen pitää tehdä noin kuusi tuntia töitä, jotta pystyn maksamaan yhden tunnin huoltofirman työtä! Eikä tämä vielä ole välttämättä ainut syy ko "palvelun" hyljeksintään. "Palvelun" laatu ja saatavuus ovat olleet sitä tasoa, että olen tosi iloinen kun enää ei tarvitse ajella vanhoilla roppeloilla kuten aikoinaan.
Kuten "autoläkkäri" tietää, niin viime vuosina autojen korroosiokestävyys on parantunut huimasti. Esimerkkinä vaikka Astra, jonka 80-90 taitteen mallit olivat todellisia ruostepesiä. Astra G-sarja sai jo kehut ainakin ruotsalaisten autolehtien testeissä ruostumattomuudestaan. Näin se kehitys kehittyy, onneksi!
Mutta, onko niin että veneiden osalta vastaavaa kehitystä ei ole?
Gelcoat ei ole täysin vesitiivis. Lisäksi aina tulee jonkin verran valmistus/laatuvirheitä. On aika halpa "lisävakuutus" vedellä epoksiprimerit pintaan, jos vaihtoehtona on mahdollinen osmoosivaurio.
Näin viime syksynä ison kovapohjaisen 10 vuotiaan kumiveneen, jonka pohja oli aivan täynnä osmoosirakkuloita.