Mulla on aina ollut hieman tuuliset ystävyyssuhteet. Oon aina ollut kameleontti ystävien suhteen, mulla on paljon kavereita ja ns. hyvänpäiväntuttuja.
About kaksi vuotta sitten vaihdoin ystäväpiiriä, koska edelliset ystävät käyttivät minuun henkistä väkivaltaa. Noh, sainkin mitä ihanimmat ystävät, jotka todella olivat minun ystäviäni.
Heidän kauttaan sain poikaystävän, jonka kanssa suhde päättyi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Jo tuolloin olin sairastunut masennukseen, joka vain pahentui.
Masentuneena en halunnut seuraa. Tyrmäsin kaikki, jotka lähelleni tulivat. Ainoa seura, joka minulla oli, oli tietokone: kirjoittelin tarinoita yömyöhään.
Eräs ystävistäni sanoi viime kesänä toiselle ystävälleni, ettei hän enää jaksa minua, hän haluaa jättää minut yksin. Kun kuulin siitä, loukkaannuin syvästi.
Masennuksestani rupesin toipumaan, mutta samalla sairastuin syömishäiriöön, ja luonnollisestikin masennus rupesi uusiutumaan.
Paljon en kavereideni kanssa jaksa olla. He sopivat omia menojaan ja ystäväkokoontumisia, joista ei minulle tiedoteta. Joihinkin minut kutsutaan, mutta annetaankin vääriä tietoja.
Tunnen olevani niin yksin. He tietävät syömishäiriöstäni, mutta saan kuulla vain haukkuja ja nälvimisiä, jos yritän pahasta olostani puhua. Tiedän, että heidän on vaikeaa ymmärtää näin vaikeaa asiaa, mutta heidän kuuluisi olla minun ystäviäni ja edes yrittää tukea minua. Mutta ei.
Mitä oikein voin tehdä? Olen niin yksin. Olen täysin kyllästynyt ystäviini, todennäköisesti hekin minuun. Tunnen oloni hyvin vaivaantuneeksi heidän seurassaan.
About kaksi vuotta sitten vaihdoin ystäväpiiriä, koska edelliset ystävät käyttivät minuun henkistä väkivaltaa. Noh, sainkin mitä ihanimmat ystävät, jotka todella olivat minun ystäviäni.
Heidän kauttaan sain poikaystävän, jonka kanssa suhde päättyi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Jo tuolloin olin sairastunut masennukseen, joka vain pahentui.
Masentuneena en halunnut seuraa. Tyrmäsin kaikki, jotka lähelleni tulivat. Ainoa seura, joka minulla oli, oli tietokone: kirjoittelin tarinoita yömyöhään.
Eräs ystävistäni sanoi viime kesänä toiselle ystävälleni, ettei hän enää jaksa minua, hän haluaa jättää minut yksin. Kun kuulin siitä, loukkaannuin syvästi.
Masennuksestani rupesin toipumaan, mutta samalla sairastuin syömishäiriöön, ja luonnollisestikin masennus rupesi uusiutumaan.
Paljon en kavereideni kanssa jaksa olla. He sopivat omia menojaan ja ystäväkokoontumisia, joista ei minulle tiedoteta. Joihinkin minut kutsutaan, mutta annetaankin vääriä tietoja.
Tunnen olevani niin yksin. He tietävät syömishäiriöstäni, mutta saan kuulla vain haukkuja ja nälvimisiä, jos yritän pahasta olostani puhua. Tiedän, että heidän on vaikeaa ymmärtää näin vaikeaa asiaa, mutta heidän kuuluisi olla minun ystäviäni ja edes yrittää tukea minua. Mutta ei.
Mitä oikein voin tehdä? Olen niin yksin. Olen täysin kyllästynyt ystäviini, todennäköisesti hekin minuun. Tunnen oloni hyvin vaivaantuneeksi heidän seurassaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä ihme sut sai sitten masentumaan, vai iskikö se tuosta vaan? Sullahan oli hyviä ystäviä ja poikaystävä, ja muutenkin taisi mennä ihan hyvin vai? Aika kummaan aikaan se masennus iski.
ei ole noin tyhmiä, joten olet omaa lajiasi täysi lahopää. Ota kirja käteen ja sivistä itseäsi, jotta et nolaa täysin itseäsi.
Jättivinkki: Masennus on sairaus, joka ei katso aikaa, paikkaa, ihmistä, tuloveroastetta, yhteiskuntaluokkaa, sosiaalisuutta tai onnellisuuttakaan. Se on kumma että syöpään voi sairastua ilman syytä, mutta masennuksesta syyllistetään!! Ja helvetti tekisi mieli toivoa sinulle masennusta..mutta ei sitä voisi toivoa pahimmalle vihamiehellekkään. MIETI SITÄ.
Eli sinun mielestä masennukseen ei voi olla mitään syytä?
Kyllä siihen masennukseen yleensä aina joku "syy" on. Se voi olla ihan vaan ihmisen persoona, eli sellaiset ihmiset jotka ovat vähän herkempiä voivat masentua pienistäkin vastoinkäymisistä. Lapsuuden traumat saattavat aiheuttaa masennusta puskiessaan esiin aikuisiällä. Herkillä ihmisillä kyseessä ei tarvitse olla seksuaalista hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä tai heitteillejättöä, vaan esim. kylmyys tai salaisuudet, rakkauden puute tai koulukiusaus voi aikuisiälläkin herätellä masennusta kun asioita alkaa pohtimaan.
Kaikki muutokset elämässä, oli ne sitten hyviä tai pahoja voivat aiheuttaa masennusta. Mun käsityksen mukaan ainoa masennus jolle ei ole jotain "syytä" on esim. kilpirauhasen toimintahäiriöön liittyvä masennus, mikä aina tsekataan verikokeella kun potilas valittaa masennusta. Voi olla muitakin fyysisiä syitä, mut muita en ite oo kuullu.
Kirjoissa lukee kaikenlaista ja lääkärit ovat innokkaimpia tämän teorian kannattajia että masennus on vain kemiallista! Se on vaikeaa hyväksyä että voisi olla sellanen sairaus jota ei voi täysin lokeroida ja hallita. Lääkäreillä onkin tarkat taulukot oireista joita sitten laskevat että joo on ollut viimeisen kahden viikon aikana 6 kertaa unettomuutta ja 10 kertaa ahdistusta.. Yhteenlasketuista oireista saa sitten diagnoosin että onko vaikea vai keskivaikea masennus.. Onhan siitä tieten hyötyä sellaisille ihmisille jotka ajattelevat kaikkea noin teoreettisesti, ehkä se jotenkin auttaa hahmottamaan sitä että on pakko pysähtyä, että todella on sairas..
Miten se sitten selitettäisiin että terapia on se toimivin hoito masennukseen?! Siis jos sille ei olisi mitään syytä? Terapiassahan nimenomaan keskustellaan ihmisen ongelmista ja tunteista jotka ovat johtaneet masennukseen, ei istuta ja toivota että maaginen masennus lähtisi pois. Lääkkeillä voidaan korjata se kemiallinen epätasapaino minkä masennus aivoissa aiheuttaa, mutta ongelmat eivät sillä ratkea. Ennemmin tai myöhemmin ihmisen on kohdattava asiat joista tuli niin ahdistava olo että masennus puhkesi.
Näin juuri.
Masennuksen syitä myös etsitään monesti jostain kaukaa kuten kemiallisista tasapainoista sun muusta mahdollisimman epämääräisestä, vaikka ongelmat ja niiden ratkaisut olisivat usein hyvinkin käytännöllisiä.
Masennus käsitetään nykyään sairautena, mutta sekin on välillä hieman nihkeää. Pekka Sauri antoi aiheesta kerran esimerkin; jalkansa murtanut voisi sanoa "mä en voi juosta kun mun jalka on poikki", mutta masentuneen on vähän hölmöä sanoa "mä en voi piristyä koska mä oon masentunut".
Kuten nämä muutamat muutkin jo totesivat, kyllä masennuskin voi puhjeta jonkin asian/asioiden seurauksena. Joten voisit sinäkin sivistää itseäsi tollo!
Niin, mikäkö aiheutti masennukseni?! Stressi. Kolmen sukulaisen kuolema puolen vuoden sisällä. Rankka sairastelu. Stressi. Sairastelu. Stressi. Sairastelu. Stressi, stressi ja vielä kerran stressi.
Vuoden sairastin putkeen, olin koko ajan heikkona enkä jaksanut tehdä mitään. Siihen päälle vielä rankka koulu (enkä nyt todellakaan puhu mistään yläasteesta tmv). Ja siihen vielä päälle vaikeudet ihmissuhteissa.
Eikö tuossa ole jo tarpeeksi aihetta masennukseen?
Sitä paitsi, koska masennus voi olla myös perinnöllistä, sen sain varmasti myös sukuni kautta, sillä olen jo viides masentunut perheessäni.
Ehkä minulla on maailman parhaat ystävät, mutta olen vain niin tyhmä etten sitä näe.
Masennukseni aikaan he jättivät minut yksin, yksi hylkäsi ihan täysin.
Entinen poikaystäväni hylkäsi minut, koska rupesin masentumaan.
Että siinä sinulle hyviä ja ihania ihmisiä.
Sinulla loppuu koulu nyt sitten? eiköhän se stressikin siitä sitten kaikkoa. ehkä ne ihmiset pelkäsi eivätkä tajunneet että olet oikeasti masentunut. eivät vaan osanneet asennoitua ja auttaa.
Niin, ja haluaisin jotain vastausta tuohon ensimmäiseen viestiini, jossa kerron kavereistani. Mitä voin tehdä? Vai voinko tehdä mitään? Koulu päättyy nyt, ja kaikki lähtee kukin mihin lähtee, ympäri Suomen maata. Jään ihan yksin. Mutta eipä tuo pahemmin enää taida tuntuakaan, koska olen yksin ollutkin ystävistäni huolimatta.