onko niin, että jos on aikaisemmin ollu narkomaani, tai edes vkl-hupikäyttäjä, sitä sortuu aina uudestaan? kertokaa kokemuksianne!
kerran narkkis, aina narkkis?
elukka
161515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Erehdyin kokeilemaan kaverin kameraa. Jäin kerrasta koukkuun ja rahaakin on mennyt sievoiset summat (ensin riitti kyllä built-in-salama ja perus kitti-objektiivi, mutta nykyisin nuo eivät riitä juuri mihinkään).
Mutta vaikka itse olenkin jäänyt koukkuun niin se ei tietenkään tarkoita, että kaikki muutkin jäisivät. Useimmille riittääkin ihan perus digipokkari.
Ihmistä ei saa meistä tapetuksi kovilla huumeillakaan eikä vuosien käytöllä.
Eli siis, kuka tahansa voi alkaa taas elään normaalisti riippumatta käytöstään. Viikonloppuhupailijalle se on automaattinen onnistuminen jos vaan päättää niin, asiallisessa vieroitushoidossa oleva narkomaani onnistuu myös jos asenne on kohdallaan.
Itsellä takana useita vuosia päivittäiskäyttöä ja nykyisin ihan normaali kolmekymppinen mies josta ei ikinä uskoisi että mitään sellaista on takana. Tosin en ollut narkomaani, äärikäyttäjä kylläkin.
En retkahtanut kertaakaan lopettamisen jälkeen. Tosin käytinkin sitä pilveä enkä muuta joten se teki asiat ihan taatusti helpommaksi kuin minkään muun laillisen tai laittoman päihteen kanssa.
lopetti. Mites on vahvempien aineiden kanssa?
Jaa-a. Ainoastaan nikotiinista on kokemuksia ja sanotaan että siihen muodostuu varsin pitävä riippuvuus. Siitä luopuminen vaati minulta 8 yritystä joista 7 epäonnistui alle viikossa, viimeinen oli lopullinen... Käyttöä oli ollut siinävaiheessa 4 vuotta päivittäistä (poislukien lopetusyritysten muutamat päivät).
Kovemmat on sitten kovempia, tuolla mainitsin jo asiallisen vieroitushoidon joka lienee tarpeen monilla muilla aineilla.
vain haudassa.
Eli jos joku pystyy lopettaan esim. 10 vuoden päivittäiskäytön jota on rahoittanut rikoksin ja vaikka itseään myymällä niin EI ole ollut narkomaani jos pystyy vielä jollain keinolla lopettamaan vaikka 3 vuoden ajan kestävällä vieroitushoidolla?
Tuolla logiikalla suomessa on ollut 10 vuoden aikana noin 700 huumenarkomaania ja 15000 alkoholinarkomaania ja muilla ei sitten tätä N-tilaa ole ollut...
15v vedin hihaan melkein kaikkea mahdollista.
Tosin pidin huolta että aina oli putsit värkit jne.
Rikoksilla rahoitin.
Sitten ilman mitään syytä rupesi vain v******maan
kaverit ja se ainainen rahantarve, ja lopetin
kerralla kaiken käytön ja muutin toiselle puolelle
Suomea.
En tarvinnut mitään vieroitushoitoja tai uskoon-
tuloa. Fyysiset reflat kesti viikon verran mutta
himo pysyi n 6-7v.
Nykyään tulee kerran pari vuodessa vedettyä ihan
vain huvikseen. Olutta vähän useamminkin.
Mitä vedät kerran pari vuodessa? Miten miellät ja selität itselles ettet jatka putkeen?
Mitä nyt eteen tuodaan. Pollea en ole nähnyt vuosiin
joskus hyvälaatuista piriä, ehkä esson, riippuu
tilanteesta.
Millä selitän? Ehkä olen oppinut jotakin riippuvuuk-
sista.
Mites pollenistit nykyään duunailee, ostaaks suurin osa aina joltain samalta luotettavalta tyypiltä vai pitääks jatkuvasti säätää sieltä täältä? Ite oon ollu skenestä syrjässä yli 16 vuotta.
Ite tekis mieli joskus jotain ottaa, ei aina tota brenkkuu. Ikää on jo sen verran ettei näis keski-ikästen piireissä tulla mitään tarjoomaan. Mitä tehdä, minne mennä?
minä sorruin uudestaan vaikka visusti uskoin etten ...noh hyvin menee mutta menköön...mut yks juttu on salee piriä ei enää...eikä naksuja
Kyllä huumeista voi eroon päästä, ystäväpiiristäni löytyy useita, jotka ovat päässeet irti huumekoukusta, osa heistä on käyttänyt vuosia suonensisäisiä aineita. Olen myös sitä mieltä, että viihdekäytöstä eroon pääsy on helpompaa. Monien nuorten elämään huumeet kuuluvat viikonloppukäytön muodossa, osa heistä pystyy helposti irtautumaan tästä elämänvaiheesta. Toisaalta voisin kuvitella, että ihminen, joka on käyttänyt vuosia kovia huumeita, joutuu vuosikausia kamppailemaan psyykkisen riippuvuuden kanssa ja yksi ainoa sortuminen voi saada kierteen alkamaan uudestaan.Yksilökohtaisia asioita nämä myös tietysti ovat. Irtipääsyssä hyvin suuri merkitys on lähipiirillä.. Ja vanhat "ystävät" on parempi jättää, jos haluaa pystyä aloittamaan uuden elämän.
Väitän että vuosia käyttäneellä riippuvaisella joka on totaalisen kyllästynyt riippuvuuteensa on suuri onnistumismahdollisuus jos hän saa asiallista vieroitushoitoa. Tahtoisi pois oravanpyörästä muttei pysty. Jos onnistuu niin onnistuminen on tietyn kynnyksen jälkeen varma.
Henki vahva mutta ruumis heikko niinsanotusti.
Onnistumista edesauttavat paljon jos esim. perhe joka kenties on menetetty alkaa tukea parantumista, samoin esim. työ olisi äärimmäisen tärkeää koska se antaa sisältöä elämään - asia joka narkomaanilta usein puuttuu kun aineet lopetetaan.
Itseasiassa helvetin usein retkahdus tulee ennenkaikkea tylsyyden iskiessä. Narkomaani ei nimittäin välttämättä osaa itsekseen keksiä itselleen tekemistä kun viekkarit yms on voitettu, vuosiin ei ole tarvinnut kun on ollut kamat.
no ite ainakin oon pystyny lopettaan.Aikasemmin olin
IV käyttäjä ja käytin päivittäin joko piriä tai subuja nyt oon ollu ilman 2v (en oo käyttäny sinä aikana pilveä, viinaa, rauhottavia tai mitään muutakaan)
upeaa, mahtavaa..uskon siihen, koska itse lopetin n.2½ vuotta sitten lähes kuin seinään. sitä vaan tajus, että ei helevetti tämä ole ihmisen elämää. pari kertaa "retkahdin", mutta vain päiväksi pariksi ja sekin jätti niin pahan maun suuhun että hyi olkoon. yök. hyh. :) joo, no mutta mä olinkin aika huonossa hapessa, enkä pystyny enää puhumaan tms. vedin samoja satseja alusta asti kuin tyypit, jotka oli jo vuosia käyttäny (että oliko ihme jos olin kahvilla)..niin..älkää kysykö, että millä järjellä?(kuitenkin käytin aivan kaikkea kamaa laidasta laitaan useamman vuoden ajan) joups. nyt menee ihan hyvin, en juo, en polta, urheilen, opiskelen korkeakoulussa ja kaikkee muuta hianoo!:) (vähänks oon ylpee) että tämmönen vuodatus, vaikeuksien kautta voittoon ystävät!! ja se, että toisinaan kuuma aalto menee kropan läpi ja kädet hikoaa, kemian maku tulee suuhun ja kaikkee..yrjö meinaa lentää! ei tee mieli, ei.
Itse käytin ns. kovia huumeita useita vuosia, ja kovin kauaa käyttö ja elämä ei ollut kovin mielekästä. Väsyin jatkuvaan veivaamiseen, että mistä sitä roinaa saa lisää. Ja pikkuhiljaa syrjäydyin yhteiskunnasta, menetin todelliset ystäväni, olin vähällä menettää perheenikin. Toki ympärillä pyöri vetäviä "kavereita", mutta näissä ihmissuhteissa oli aina joku hintalappu.
2 vuotta sitten hakeuduin hoitoon ekan kerran, retkahdin kerran, ja nyt olen ollut raittiina 1,5 vuotta. En juo, en vedä kamaa, enkä syö lääkkeitä. Ihan normaalia arkea elelen ystävien ja perheen kanssa :)
Olen päivittäin tekemisissä entisten rapanistien kanssa, ja heistä jokainen on selvinnyt tavalla tai toisella. On se ihan mahdollista. Mutta pidän itseäni edelleen narkkarina. Tosin sellaisena, joka ei enää käytä.