Mulla on aina ollu yksin ja varsinkin iltaisin erilaisia pelkoja. Oon nyt 20 vuotta oleva nuori nainen. tuntuu että tämmöset "pimeän pelot" ois jääny johonkin lapsuus aikaan. Välillä on kausia että ei pelota yhtään ja välillä taas pitä nukkua valot päällä ja vähän väliä kattoo ympärilleen että kaikki on kunnossa.
Päivällä kaikki on ok ja nämä pelot ei tunnu ees pelottavilta. Mutta iltaisin en pysty ees aatteleen niitä ku alkaa hirveenä pelottaan ja tuntuu et ei uskalla ees liikkuu. Joskus iltaisin ku alkaa pelottaan ja oon sanonu poikakaverille siitä, niin hän monesti kysyy et mikä pelottaa. Mutta välillä tuntuu etten pysty ees sanomaan mikä pelottaa ku alkaa kyyneleet valumaan silmistä ja muutun ihan säikyksi. Yritän olla ajattelemmatta pelottavia asioita ja tuntuu että jos liikaa alan ajatteleen niin sen todempaa niistä ajatuksista tulee.
Mutta mikä pelottaa. en itekkään tarkalleen tiiä. nytkin joudun olan yli koko ajajn kurkkiin ku alkaa pelottaa mitä enemmän näitä asioita ajattelee. tai en pysty kertoon vaikka oikeestaan tiiän. Joskus iltaisin ajattelen että huomenna menen käymään jossain missä vois puhua jollekkin, mutta aamula onkin ihan hyvä olo ja asiat edelliseltä illalta tuntuu ihan naurettavalta.
Onko muilla tällaisia pelkoja. Lähinnä kaikkea yliluonnollista kohtaan et joku ilmestyy jne.
Kaikki aina naureskelee ku yritän kavereillekkin selittää ja ne ei niinku ota tosissaan ja oikein ymmärrä.
Päivällä kaikki on ok ja nämä pelot ei tunnu ees pelottavilta. Mutta iltaisin en pysty ees aatteleen niitä ku alkaa hirveenä pelottaan ja tuntuu et ei uskalla ees liikkuu. Joskus iltaisin ku alkaa pelottaan ja oon sanonu poikakaverille siitä, niin hän monesti kysyy et mikä pelottaa. Mutta välillä tuntuu etten pysty ees sanomaan mikä pelottaa ku alkaa kyyneleet valumaan silmistä ja muutun ihan säikyksi. Yritän olla ajattelemmatta pelottavia asioita ja tuntuu että jos liikaa alan ajatteleen niin sen todempaa niistä ajatuksista tulee.
Mutta mikä pelottaa. en itekkään tarkalleen tiiä. nytkin joudun olan yli koko ajajn kurkkiin ku alkaa pelottaa mitä enemmän näitä asioita ajattelee. tai en pysty kertoon vaikka oikeestaan tiiän. Joskus iltaisin ajattelen että huomenna menen käymään jossain missä vois puhua jollekkin, mutta aamula onkin ihan hyvä olo ja asiat edelliseltä illalta tuntuu ihan naurettavalta.
Onko muilla tällaisia pelkoja. Lähinnä kaikkea yliluonnollista kohtaan et joku ilmestyy jne.
Kaikki aina naureskelee ku yritän kavereillekkin selittää ja ne ei niinku ota tosissaan ja oikein ymmärrä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerran muistaakseni luokassa puhuttiin vähän tällaisesta pelosta, ja selvis että lähes kaikki myöntää pelkäävänsä ainakin joskus, ihan kotonaankin yksin ollessa. Tietysti asia tehostuu jos on katsonut elokuvia tai lukenut jotain kauhua tai jännitysromaania. Itelläni tulee säikkyjä kausia jolloin iskee "luulotauti" ja täytyy tarkistella paikat ja pitää valot päällä jne. Kaikkea kummaa. Satunnaisesti tulee myös kausia, jolloin näen pahoja painajaisia. Se on raskasta ja inhottavaa.
Niinhän se nyrkkisääntö menee, että jos asia vaivaa siinä määrin että alkaa elämänhalu laskea tai siitä koituu muuta haittaa, esim. suhteeseen tai harrastuksiin tai koulun/työn käyntiin, niin mene juttelemaan jollekin.
Itse laitan aina nukkumaan mennessäni teksti-tv:n auki, äänet pois ja sleepin päälle. Siitä tulee sopivasti valoa (tarkistan kyllä aina ohjelmistosta ettei kanavalta tule mitään kauhusarjoja tai -leffoja, jos tulee, laitan toisen kanavan. Vaikka on teksti-tv päällä, on kauhea ajatus että siellä taustalla menisi joku kauhujuttu). Jos on sellainen ilta etten meinaa saada unta ja telkkari sammuu sitten itsekseen siinä ajassa minkä säädän, ja olen vielä hereillä kun se sammuu, saan aivan hirveän paniikkikohtauksen ja syöksyn laittamaan valot päälle ja olen ihan ahdistuneena seuraavat puoli tuntia. Olen aina ollut sellainen, että joku valo on oltava päällä nukkumaan mennessä. Olen siis tällä hetkellä 22v. En minäkään pelkää päivisin, mutta iltaisin kun menen nukkumaan alan pelkäämään. Kesällä on helpompaa kun on niin valoisaa.
Minulla on varmaan eri syyt kuin sinulla sille että pelkään. Ainakin luulisin kirjoituksesi perusteella. Olen katsonut k-18-kauhuelokuvia jo ennen ala-astetta, ja tottakai ne ovat vaikuttaneet psyykeen. Olen myös luonteeltani äärettömän herkkä. En vain pysty kieltämään sen kaiken olemassaoloa mitä niissä elokuvissa oli, sillä pelkään että juuri silloin se yliluonnollinen näyttäytyy minulle. En uskalla katsoa peiliinkään hämärässä ja joskus vaan vedän peiton pään yli etten näkisi mitään. Mutta sitten täytyy kuitenkin katsoa ettei kukaan/mikään seiso vieressä. Yritän olla ajattelematta niitä kaikkia hirveitä asioita, mutta ne tulevat väkisin. Sitten täytyy lukea kirjaa tai katsoa telkkaa jotta saisi ne pois.
Tiedän todella, miltä tuntuu kun pelkää jotain, mitä muut pitävät naurettavana. Omat perheenjäseneni, kaverini, poikaystäväni eivät ole ottaneet tosissaan kun olen kertonut heille. Nauravat vain tai sanovat jotain tyyliin "ei tarvi pelätä", mutta eivät kuitenkaan oikeasti ymmärrä, että se pelko on minulle täysin todellinen, ne kaikki mielikuvat ovat minulle olemassa ja eläviä. Kuolleet ovat minulle eläviä.
En ole katsonut kauhuelokuvia vuosiin, enkä lukenut kauhukirjoja. Menen aivan sekaisin noista molemmista, enkä pysty nukkumaan moneen yöhön kunnolla, itken vaan ahdistustani kaikki valot päällä.
En usko että tämä loppuu koskaan, tähän ei auta edes terapia. Valo on se joka minut pelastaa joka yö.
Uskon, että pelko on hyvin todellista, vaikka se olisikin irrationaalista (ei järjellistä pelkoa). Meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja olen sitä mieltä, että jokaisella meistä on omat "kummallisuutemme". Hienoa on se, että pystyy myöntämään asiat, joka on ehkä itselle se heikko paikka. Ja hyvä, että on uskaltanut kertoa peloistaan läheisilleen, esim. poikakaverille, vanhemmille, siskoille / veljille. Se on jo paljon!
Ymmärsin niin, että koette, että yöllä nukkuessa ei tapahdu mitään pahaa, mutta silti pelottaa. Voisiko sellainen auttaa, että ennen nukkumaan menoa tarkistaisi rauhassa asunnon, jotta voisi todeta kaiken olevan kunnossa. Sitten kun sängyssä pelottaa, yrittäisi ajatella järjen avulla (vaikka tunnepuoli käskisi pelätä suunnattomasti), että kaikki on kunnossa, koska se tarkistettiin ennen sänkyyn menoa. Mitään ei tapahdu, koska se ei ole järjellä selittäen mahdollista. Jos joku meinaa murtautua asuntoon, sen kuulisi. Jos joku henkiolento tulisi asuntoon, sitä nyt ei tietenkään kuulisi, mutta järjellä ajatellen voisi sitten ajatella, että koska kukaan ei ole kai todistettavasti sellaista nähnyt, niin sekin on mahdotonta. Ja vaikka jokainen ihminen on äärimmäisen tärkeä, niin miksi ihmeessä se henkiolento valitsisi kaikista maailman ihmisistä juuri sinut? Aluksi varmaan on vaikeaa ajatella järjen avulla ja laittaa pelon tunteensa taka-alalle, mutta voisiko tälläista kokeilla? Voisin kuvitella, että jossain vaiheessa pitkän ajan kuluttua alkaa tympäsee tarkistaa aina koko asunto tarkkaan ennen nukkumaan mennessä, koska mitään ei ole tapahtunut ja äärimmäisen tarkka tarkistaminen alkaa tuntua ehkä tyhmältä, silloin ehkä pelkokin voisi alkaa laantua. Pelko on voimakas tunne ja niin tunnevaltainen kokemus, että sen nujertaminen on vaikeaa. Mutta uskon, että se on mahdollista.
Ja sit kaikki kauhuleffat tietysti kannattaa unohtaa, tai ainakin muistaa, että monet niistäkin ovat vain käsikirjoittajan mielikuvituksen tuotetta. Harmi, että niin moni asia on helpompi sanoa kuin tehdä, mutta toivon, että tästä olisi edes jotain hyötyä.
Minä en ole ikinä pelännyt murtovarkaita tai muita todellisia pelonaiheita, vaan juuri näitä henkiolentoja. Ehdotit, että jos järjen avulla ajattelisi, että kun ei ole koskaan nähnyt sellaista, niin se olisi mahdotonta nytkin. Tämä juuri on se asia, mitä en voi tehdä. En voi ajatella ettei sellaista ole, koska pelkään että se juuri silloin tulee. Ja tämä taas kertoo siitä, että ajattelen ihan tosissani että se on olemassa. En pysty sitä järkeni avulla kieltämään, koska alitajuntani väittää jotain ihan muuta.
En tiedä mitä tapahtuisi, jos yhtäkkiä joku ilta sanoisinkin itselleni että ei niitä ole olemassa, enkä tule sellaista ikinä näkemään. Todennäköisesti ottaisin sanani heti takaisin ja katuisin sitä mitä ajattelin. Olen jotenkin niin kasvanut siihen pelkoon, ettei ole olemassakaan toista todellisuutta, vaan on pakko elää siinä samassa missä ennenkin. Pelottaa kirjoittaakin tätä, jotenkin tuntuu että pelkkä kyseenalaistaminen saa ne ilmestymään selkäni taakse.
En tiedä miksi se henkiolento valitsisi juuri minut, ehkä siksi että minut on niin helppo saada pois tolaltani ja uskomaan siihen ja pelkäämään. Olen myös miettinyt, mitä oikein pelkään niin kovasti sen kohtaamisessa. Mikä siinä pelottaa enemmän kuin tavallisessa ihmisessä, joka yrittää tappaa minut? Tuollaista kun en pelkää erityisemmin, vaikka se olisi terveellä järjellä ajatellen todennäköisempää. En pelkää erityisemmin sellaisia kauhuelokuvia kuin esim. Texasin moottorisahamurhaaja tai Scream-elokuvat. Menen taas ihan sekaisin jos näen esim. vain mainoksen telkkarissa sellaisesta elokuvasta, jossa on jotain yliluonnollista, kuten esim. the ring.
Tiedän kaksisataaprosenttisen varmasti, että joutuisin mielisairaalaan jos esim. pelaisin spiritismiä ja jotain tapahtuisi.
Minä asun vähän päälle 20 neliön asunnossa, joten ei yleensä tarvitse tarkistaa mitään kun kaiken näkee sängyssä maatessaan =). Mutta totta on, että täällä pelkään ehkä vähän vähemmän kuin vanhempieni isossa talossa. Mutta toisaalta, täällä taas olen ihan yksin. Ja yksin on todella pelottavaa.
Kiitos kuitenkin hyvistä ehdotuksistasi, sain paljon uutta ajattelemisen aihetta. No toisaalta, pitäisi ehkä olla ajattelematta. Tärisen varmaan tänään peiton alla pelkästään tämän kirjoitukseni vuoksi. =)
Noista yliluonnollisten asioiden pelkäämisestä sellaista, että jos kyselee ihmisiltä, niin varmasti aika moni ihminen pelkää yliluonnollista. Eli aika luonnollista pelätä yliluonnollista, vai mitä?! Miksi? Varmaankin siksi, että se on jotain sellaista, mistä ei tiedetä. Ainahan sanotaan, että tuttu on turvallista. Yliluonnollinen liitetään usein myös negatiivisiin asioihin. Mutta jos niistä ei tiedetä mitään, voihan ne olla myös positiivisiakin asioita!
Pelkääminen on varmasti siis yleistä, mutta jos asiaa ei kauheasti ajattele, niin ei se paljon myöskään todennäköisesti pelota. Joitakin voi varmasti auttaa sekin, että tietää ettei ole ainoa, jota asia pelottaa. Monesti oma pelko kuitenkin ruokkii pelkoa, joten kun asiaa ei liiemmin ajattele, ehkä pelkokin voi lieventyä. No tietty helpompi sanoa kuin tehdä.
Minulla ei nyt tule äkkiseltään hirveästi mieleen muita vinkkejä, mutta toivon, ettet jää pelkosi kanssa yksin, jos pelko ei laannu tai se häiritsee normaalia elämääsi (ei saa nukuttua ja väsymys vaikeuttaa opiskelua / työtä). Aina voi käydä kysymässä neuvoa vaikka terkkarilta, hän ohjaa eteenpäin. Tätä en sano siksi, että leimaisin jotenkin hulluksi. Olen edelleen sitä mieltä, että jokaisella on omat kummallisuutensa ja se ei tee kenestäkään hullua, vain inhimillisen ja ajattelevan ihmisen. Mielestäni olet rohkea, kun uskallat myöntää ja puhua asiasta, joka sinua vaivaa.
Sen kuitenkin voin sanoa, että voit varmasti nukkua yösi rauhassa, kirjoituksesi takia ei ainakaan tarvitse täristä peiton alla. Se ei mielestäni loukkaa ketään/mitään. Ajattele vaikka päivän tai lähiaikoina sattuneita kivoja ja iloisia asioita, tai ajattele ainakin niitäkin edes vähän aikaa. Rauhallista unta!
Auttaisin itsekin mielelläni. Lapsena olin pelkoja täys koko poika.
Ei ne koskaan lopu, koska pelko kuuluu puolustusjärjestelmäämme ajalta
jolloin etnkin kissapedot olivat vakituinen ihmisolentojen pahin uhka.
mies hiljaisuudesta.
Heräsin juuri tuossa neljän aikaan hirveään painajaiseen. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt yhtä kauheaa painajaista, ja se liittyi juuri tuohon mitä eilen kirjoitin. Laitoin sitten kaikki valot päälle ja pukeuduin ja söin aamupalan. Alkaa se sunnuntai kai näinkin. Mahdotonta mennä enää nukkumaan, kauhea olo koko unesta. No, ehtiipähän tekemään tänään enemmän asioita kun heräsi näin varhain, ja yritän ajatella niitä iloisia asioita, jotta tuo kaikki inhottava menisi pois. Ikävät ajatukset vaan meinaavat väkisin pyöriä mielessä...miksi näin sellaista unta..?
auttaa, jos keskityn miettimään jotain ihan muuta kuin pelkoa. Pelko vain lisääntyy jos ajatukset sivuavat sitä mitenkään tai vaikka yrittäisi järkeistää. Pitää vain keksiä jokin sellainen ajatus, joka on voimakkaampi kuin ne pelkoajatukset.
Minusta tuntuu juuri samalta! Olen todella herkkä ja säikky ihminen. Katsoin ala-asteikäisenä X-Filesejä ja Äärirajoilla-ohjelmia. Nämä ohjelmat alkoivat pelottaa minua, pelkäsin silloin kovasti ja pelkään vieläkin avaruuden muukalaisia. Että ne pimeällä seisoisivat vieressäni. Tai vaikka ihan yksin kotonakin keskellä päivää seisoisivat selkäni takana ja kurkistelisivat yhtäkkiä silmäkulmissani. Ahdistaa kamalasti olla yksin! En edes pysty asumaan missään syrjäseudulla, koska siellä ei kukaan auttaisi jos alkaisi tulla omituisia valoja tai ufoja ympäristöön (tyyliin Paasselkä-järven todella omituiset ilmiöt). Tai jopa muukalaisia kotiini. Tämä pelko on yksi suuri syy siihen, että tahdon asua kerrostalossa Helsingin keskustassa. Täällä on aina muita ihmisiä turvana, jos jotain kävisi. Ratikoiden kolina rauhoittaa ja kun katson ikkunasta ulos, näen valoisia ikkunoita, aina joku valvoo ja näkisi omituiset tapahtumat. Silti pahin pelko on pääni sisällä. Pelkään saavani psykoosin tämän takia. Ainoa joka tähän pelkoon auttaa on toiset, hereillä olevat ihmiset samassa huoneessa. Kun asun yksin, kaksiossa pelotti aina, että siellä toisessa huoneessa tapahtuisi jotain yliluonnollista. Vielä kun Buzz Aldrin ja kaksi muuta astronauttia myönsivät Discovery Channelilla, että UFOt ovat totta, huh huh! Uteliaisuuteni pakottaa lukemaan aina vaan lisää, selityksen toivossa joka lopettaisi nämä pelot. Mutta yhä kummallisemmaksi muuttuu ja salaliittoajatukset heräävät, mitä enemmän luen.
No eikös pimeänpelko ole maailman yleisin pelko?