Kilpikonna, ongelma vai ystävä?

Tarina on vanha tuttu, ostetaan söpö pikku konna tietämättä paljoakaan sen vaatimista oloista ja luonnollisesta elinympäristöstä. Valitettavasti näitä konnia löytyy nyt joka paikasta, isoina ja puutteellisella tietämyksellä/taidolla hoidettuina, terveys pilattuna.

Valitettava tosiasia on, että kun konnalle ei löydy uutta kotia, se joudutaan lopettamaan. Varmasti löytyy niitäkin,jotka ottaisivat vaikka jokaisen konnan kotiinsa, mutta ei heilläkään aina riitä aikaa/tilaa/rahaa toteuttaa tätä haluaan. Pitää vain toivoa, että ihmisiltä löytyisi enemmän kunniantuntoa ja ymmärrystä, jotta he lopettaisivat konnansa eläinlääkärillä, eivät vapauttaisi niitä luontoon. Minkäänlaisella kilpikonnalla ei ole mahdollisuutta selviytyä Suomen luonnossa hengissä, ne eivät kuulu sinne. Se, joka vapauttaa kilpikonnan luontoon Suomessa, syyllistyy mielestäni eläinrääkkäykseen.

Nykyäänkään ihmiset eivät tiedä kilpikonnista tarpeeksi, omat kokemukseni pohjautuvat maakilpikonniin ja on (ainakin harrastajien keskuudessa) tunnustettu tosiasia, että suomenkielisessä kirjallisuudessa on vain yksi maakilpikonnia käsittelevä kirja, jonka tiedot ovat paikkaansa pitäviä. Tälläkin kirjalla on ikää jo 12 vuotta, joten sekään ei ole enää ajantasalla (Jarmo Perälä, Maakilpikonnat).

Tällä hetkellä heitteillejätön kohteena ovat punakorvakilpikonnat, kymmenen vuoden kuluttua samassa tilanteessa ovat Geochelone Sulcatat. Sulcata kasvaa käsittääkseni jopa 70kg painoiseksi ja tarvitsee trooppisen ilmaston (on kotoisin Afrikasta). Tällaiselle konnalle täytyy rakentaa oma navetta, eikä siihen kovin moni pysty. Varsinkaan, kun suuri osa ostajista ei edes tiedä, minkä on ostanut.
Ostetaan eläinkaupasta söpö konna, jonka kauppias sanoo olevan sukua eurooppalaiselle kannuskonnalle, kasvavan vain hiukan tätä suuremmaksi. Eikä tarvitse sen kummempaa terraariota, voi asua lattialla. UV-valoista tai lämpölampuista puhumattakaan.
Vaikka joku harrastaja kävisikin huomauttamassa asiasta kaupassa, siihen ei kiinnitetä huomiota. Jatketaan vain samalla tavalla. Tai näin olen kuullut.
Vaikka joku tietäisikin, minkä on ostanut, ei tietoa välttämättä ole helppo ymärtää. Osa ostajista voi ajatella kasvattavansa konnan lattialla, silloinhan tällä olisi tarpeeksi liikkumatilaa. Mutta mitenkäs nämä ihmiset ovat ajatelleet itse asua? 30C lämpötilassa ja 80% ilmankosteudessa? Entäs sitten, kun 70 kiloa painava tankki linnoittautuu vessan oven eteen, eikä sieltä pääsekkään ihan helposti enää pois? Moni kysymys jää vaille vastausta.

Mielestäni kauppiaan tulisi varmistaa, että ostaja tietää, millaista konnaa on ostamassa. Kauppiaiden tulisi myös itse olla valmiita etsimään uudempaa tietoa myymistään eläimistä. Voi olla, että tuntuu mahdottomalta ajatukselta, onhan eläinkaupoissa myynnissä monia muitakin eläimiä, kuin vain konnia. Mutta pitäisihän kauppiaan myös pystyä pitämään kaikkia eläimiään kaupassa pitempiäkin aikoja,jos ei ostajia satu olemaan tarjolla.

Tulipas nyt pitkä vuodatus, varsinkin noista sulcatoista, mutta itse ainakin närkästyin kovasti kuullessani tuosta eläinkaupasta, jossa toimitaan aikasemmin kuvailemallani tavalla, harrastajien vaikutus yrityksistä huolimatta.

epäoikeudenmukaista että eläimiä kohtaan toimitaan noin,ja kiitos sinulle siitä että pelastit nuo konnat.yhden pienen häiritsevän asian huomasin,ja se oli tuo uros ja narttu.minulla on käsitys että noita nim iä käytetään koirista,ja matelijoilla käytetään nimitystä koiras ja naaras,mutta eipä tuo vaarallista ole sillä kaikki ymmärsivät mitä tarkoitit(luultavasti).onnea konnien kanssa!

Meillä on kotona noin viiden vuoden ikäinen kreikan maakilpikonna. Lapsemme aikanaan saanut ja jäänyt meidän vanhempien hoidettavaksi. Sinänsä vaikeaa saada kunnon tietoa miten sitä pitää hoitaa jne. Ihan totta että on vain se yksi kirja olemassa suomeksi. Eläinkaupasta saa tosiristiriitaista tietoa ja pieneläinlääkäritkin tuntuvat olevan ihan hukassa kilpikonnien kanssa. Maakilpikonnaakin on pakko pitää terraariossa jossa vähän hiekkaa pohjalla. Muuten koti on sotkuinen ulosteista jne jos sen antaa juosta ympäriinsä. Tuntuu vaan aika pahalta kun se yksikseen siellä muovilaatikossaan kököttää ilman seuraa. Kesällä voi sentään pitää isossa häkissä ulkona pihalla. Kaikenlisäksi ruoka on koko ajan oltava tuoretta kun konna ei heinää syö. Eli päiväksikään ei voi oikein olla pois ilman konnahoitajaa. Eläintä on noin vaan vaikea lopettaakaan kun ei se oo sairas eikä mitään. Ihan toiseenkin asiaan törmättiin. Tytär kun nykyään asuu ulkomailla olisi halunnut ottaa konnan sinne. Ei mistään löydy sellaista viranomaista joka pystyy varmuudella sanomaan joutuuko kilpikonna karanteeniin siellä ja mitä papereita ja lupia tarvitaan. Kaikki pitäisi selvittää vastaanottavan maan viranomaisten kanssa eikä edes suurlähetystö voinut auttaa että olisi löytynyt oikeat viranomaistahot antamaan vastauksia. Tässä sitä vaan hoidetaan kilpikonnaa!

tuttu tarina =(.

Pakko sanoa, että mielestäni 300 litrainenkin on liian pieni kahdelle.

Itselläni on n. 7-vuotias punakorvaneiti 300 litraisessa akvaariossa ja säälittää, kun ei mahdu kuitenkaan "täysillä" uimaan.

Joo olet oikeessa tosta että ihminen on tyhmä ja ostelee trendien perässä eläimiä ja tekee lapsia. Mutta surullista on se että tuhannet lasten vanhemmat ovat myös muutaman vuoden jälkeen kyllästyneet lapsiinsa ja jättävät hoitamatta. joka näkyy taas mielenterveysongelmina ja häiriintyneinä. Mutta itselläni on ollut maakilpikonna jo 6 vuotta ja olen erittäin tyytyväinen enkä ikinä antaisi pois koska rakastan sitä. Sillä on vapaa kasvatus eli terraario mikä on avoin että konna pääsee valtaamaan koko 41 neliötä jos vaan haluaa, nurkat, kolot ja lattialle jääneet vaatteet ovat konnan mieleen mitä kaivella, terraariossa se syö ja lämmittelee ja nukkuu mutta sitten taas tutkimaan. Tunnen konnani luonteen ja siitä on tullut perheenjäsenen arvoinen asustelija jota otetaan huomioon useita kertoja päivässä. pakkohan senki on meitä rakastaa koska nukahtaa usein rinnan päälle televisiota katsoessa :) eläinten kiusaajat kyllä usein onneksi saavat palkkansa jossain muussa muodossa, koska joka ei eläimestään välitä, mistä se sitten välittää ? tuskin mistään muusta kuin itsestään mikä on huono pitkällä tähtäimellä. nuori ja vastuu ei kulje käsikädessä eikä myöskään vanha, lapsi ja viinakaan. Mutta kuitenkin kaikki pisteet siitä että otit ja hoidat ja jos et pysty pitämään löytävät ne sellaisen kodin jossa voivat viettää loppuvuotensa ervokkaasti. Nehän ei ole valinnut omistajiaan vaan omistajat ne joten kunnioitusta pitäisi löytyä. Karma puree kovaan ja se on varma.......

2 punakorvakilpikonnaa. kivoja olivat mutta kasvaessaan akvaario tuli ahtaaksi eikä ollut varaa sijoittaa uuteen isompaan. eläinkaupassa onneksi ottivat vastaan. parempi niin kuin pitää liian ahtaassa

Jaksoin lukea tarinasi loppuun ja valitettavasti on totta, että ihmiset eivät aina kohtele konnia hyvin, eivätkä jaksa niitä hoitaa =(.

Meillä on kaksi punakorvakilpikonnaa, naaraita molemmat. Tulevat hyvin keskenään toimeen ja ovat käsittelyyn tottuneet.
Niiden kävelypaikka on pesuhuone, jossa on lattialämmitys ja sauna lämpimänä silloin, etteivät saa täällä vanhassa talossa vetoa.
Toinen niistä rakastaa uimahyppyjä siellä=).
On ramppi, jota pitkin pääsee hyppimään veteen :D.

Olen myös lukenut ja kuullut paljon kilpikonnien kohtelusta. Järkyttävää!
Sellaiset ihmiset, jotka jättävät eläimet hoitamatta ja heitteille, pitäsi tuomita rankalla tavalla mielestäni..

Olen myös huomannut, että netissäkin on paljon väärää tietoa kilpikonnien hoidosta.
Kannattaa valikoiden hoito-ohjeet lukea.
Herpissä ihmiset kertovat hoidoista kokemuksen perusteella =).

Meillä on kilppareiden lisäksi koira ja kaksi skorpionia =). Kaikki hoidetaan tunnollisesti ja niistä kaikista tykätään.

Kaikille, jotka kilpikonnan hankkimista harkitsevat, sanon: Mieti 1000 kertaa asiaa, ota selvää niiden hoidosta koskien kaikkea mahdollista a:n ja ö:n välillä! Sitten tarpeeksi ison akvaarion ja muiden tarvikkeiden hankinta. Viimeiseksi kilpikonna.
herppi.net on hyvä sivusto, josta saa tietoa kaikista mahdollisista erikoisista kotieläimistä. Kannattaa käydä tutustumassa siellä ennen kilpikonnan, matelijan, skorpionin ym. hankintaa. On muutenkin mielenkiintoinen sivusto, vaikka olisi vain kiinnostunut erikoisista lemmikeistä =).

Te kaikki, jotka omistatte punakorvakilpikonnan.... tai muun eläimen.. Hoitakaa se hyvin ja ei saa jättää heitteille !!!!

-nadi-

Ite sain konnani luokkakaverilta. Ne oli aikeissa lopettaa sen(vanhemmat puhu että ajais autolla yli!). Nyt konna ollut minulla n 8 vuotta, asustelee nykyään n 500 litrasessa akvaariossa itekseen.

asiasta kirjoitit kyllä tuohon kantaa viitsii ottaa ymmärrän täysin mistä kirjoitat! mun konna löydettiin lammikosta kun joku idiootti ei jaksanut varmaan hoitaa häntä! TOINEN konnani löydettiin kaatopaikalta en ymmärrä tuollaisia ihmisiä jotka ottaa konnia eikä jaksa hoitaa heitä !!! tuo on niin raivostuttavaa:(

Hei!
Minulla on kaksi konnaa josta toinen on punakorva enkä näe hänen meillä asumisessa mitään nekatiivista
Ennen meille tuloa konnamme Lirppu oli ollut 5 vuotta100L akvassa eikä ollut päässyt ollenkaan jalottelemaan
ja voi muutenkin tosi huonosti ja vesi oli limaista ja vihreätä ja mennessäni häntä katsomaan en voinut jättää häntä sinne sillä se oli RAKKAUTTA ensi silmäyksellä ainakin minun puolelta ja niin konnan matka meille alkoi autokyydillä ja sitä autokyytiä en ole katunut kertaakaan!
Lirppu konnamme muutettua meille hän ensitöikseen varasti koko perheeni kaikkien sydämet eikä meillä konna ole meillä kotieläin vaan ihana PERHEENJÄSEN!
Hommasin konnalleni heti isomman altaa laittelemalla ilmoituksia moneenkin paikkaan ja sitten sain konnallemme hankittua kotiintuotuna 300L allas ja maksoin siitä vain 120E!
Hoidin konnani kuntoon ja sitten vein sen eläinlääkärin tarkastukseen jossa sain kuulla olevani harvinainen punakorvan omistaja joka huolehtii noin hyvin konnastaan sillä usein konnat tuodaan lääkäriin vasta kun ei ole enää mitään tehtävissä muutakuin piikki persuuksille ja taivaaseen.
Minä olen ylpeä punakorvan omistaja ja olen luvannut vanheta Lirppuni kanssa yhdessä.
Minä putsaa konnan altaan nopeasti ja helposti ilman sotkua kahdella letkulla josta likavesi menee toista letkua pitkin suoraan vessanpönttöön ja toisesta letkusta sitten tulee puhdasvesi altaaseen jota olen ilman pesuainetta harjalla puhdistanut.
Lirppukonna muutti meille 15pv marraskuuta 2008 enkä luopuisi yhdestäkään päivästä ja minun mielestä lirppu on kaunein punakorva jonka olen koskaan tavannut.
Tammikuun 2pv 2010 meille muutti 20v nelivarvas herra Pelle Peloton joka myöskin varasti koko perheemme sydämen ja konnamme tulevat toimeen hyvin sillä toinen menee toiseen suuntaan ja toinen toiseen eikä kumpikaan oikeastaan välitä toisen olemassaolosta.
Allergisena ihmisenä olin jo luopunut toivosta löytää sellainen eläin laji jolle en olisi allerginen ja kerran satuin lukemaan netistä,että kilpparit ovat allergia siedettäviä aika hyvin ja onnellisena perheellemme aukesi aaivan uusi elämä uusien perheenjäsenten kanssa enkä ole katunut päivääkään ja aion vanheta kummankin konnan kanssa yhdessä onnellisen loppuun asti ja sitten kun minu aikani on vanhana poistua täältä maanpäältä niin poikani on luvannut huolehtia meidän PERINTÖKALLEUKSISTA yhtä hyvin kuin äitkin.
Minulla ja pojalla on tavoitteena,että kumpikin konna saisi elää ja tutustua poikani lapsiin ja olishan se IHANA kuulla joskus jos poikani saa omia lapsia,että mummo on hommannut nämä kilpikonnat meidän isälle kun isä oli vielä nuori poika nyyh (onnen kyyneleitä ).
Toivottavasti konnat pysyvät terveinä sinne asti T: kaksi perheenjäsentä löytänyt onnellinen 2 pojan äiti