Kerron itsestäni kaiken!

Minulla oli noin kolmen vuoden jakso, avioliittoni päätyttyä, jolloin tapasin aika useita miehiä netin kautta ja muutenkin, ja monta kertaa suhtauduin heihin alusta asti kuin luotettuun ystävään. Kerroin itsestäni kaiken, ja oli helpottunut olo, kun joku kuunteli. Sitten alkoi tulla tarinoita takaisin - yksi tyyppi jopa nauhoitti höpinöitäni. Olen nyt jonkinlainen paikallinen julkkis, ja minulle nauretaan, minne menenkin.

Kuulin ensimmäisen kerran aspergerin syndroomasta vasta hiljattain. Onkohan se minunkin ongelmani? En ole koskaan ollut sosiaalisesti taitava, vaan hyvin ujo. Ihmisten seura on aina tuntunut pelottavalta ja koko eläminen käsittämättömältä. Vaikka läheisiä (todellisia) ystäviäkin on aina ollut, ja heidän kanssaan nautin viettää aikaa.

Teen työni ja elän normaalisti, mutta nyt tuntuu, että olen alkanut herätä tietoisuuteen omasta empatiakykyni puutteesta, ja sen seuraukset ovat olleet niin paha shokki, että olen ravisteltu hereille. En yhäkään aina ymmärrä, milloin joku on kaksinaamainen. Niinpä nyt suhtaudun epäluuloisesti melkein jokaiseen.

ÄO:ni on hyvin korkea, mutta olen käyttäytynyt kuin arvostelukyvytön lapsi. Onkohan tämä Aspergeria?
202187
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Täältä saadut vastaukset ovat lyhyitä ja huonosti perusteltuja. Parasta mitä voit toivoa on se, että saat hyvän viitteen esim. sopivaan kirjallisuuteen.

Sitten rautalangasta!

1. Oletko tyly jos miesten suhtautuminen muuttuu. Minä ainakin vastaan tylyyteen välittömästi takaisin.
2. Miksi et etsinyt seurustelukumppaneita vaikka naapuripaikkakunnalta, jos asut pikkukylässä?
3. Se että sinulla on ansiotyö on onni. Jotkut pikku syndroomat ovat flunssaan verrattavia ohi meneviä pikkuoireita esim. työttömyyteen tai köyhyyteen taikka yksinhuoltajuuteen nähden.
4. Älykkyydellä ja käytännön järjellä ei läheskään aina ole tekemistä keskenään.

Äänestä
  • "Jotkut pikku syndroomat ovat flunssaan verrattavia ohi meneviä pikkuoireita esim. työttömyyteen tai köyhyyteen taikka yksinhuoltajuuteen nähden."

    Outo ajatus. Useimmat elleivät kaikkikin noista menevät aikanaan ohi. Aspergerin kanssa synnyt ja kuolet. Pakoon et pääse edes naapurikylässä.
    Voin sano kokemuksesta, sillä olen kokenut sekä flunssat, työttömyyden, köyhyyden että yksinhuoltajuuden. No nyt kaikki ovat ohi, tosin flunssia tulee ja menee aika ajoin.
    Aspergerin kanssa olen oppinut elämään, nyt kun tiedän että se minulla on - ja pysyy

    Äänestä

  • tietoa lissää kirjoitti:

    "Jotkut pikku syndroomat ovat flunssaan verrattavia ohi meneviä pikkuoireita esim. työttömyyteen tai köyhyyteen taikka yksinhuoltajuuteen nähden."

    Outo ajatus. Useimmat elleivät kaikkikin noista menevät aikanaan ohi. Aspergerin kanssa synnyt ja kuolet. Pakoon et pääse edes naapurikylässä.
    Voin sano kokemuksesta, sillä olen kokenut sekä flunssat, työttömyyden, köyhyyden että yksinhuoltajuuden. No nyt kaikki ovat ohi, tosin flunssia tulee ja menee aika ajoin.
    Aspergerin kanssa olen oppinut elämään, nyt kun tiedän että se minulla on - ja pysyy

    1. HU:ssä (Haartmaninkadulla) on Suomen johtava psykiatrinen kokoelma. Soittamalla sinne informaatikolle voit saada hyviä linkkejä.
    2. Oireyhtymääsi on varmasti Yhdysvalloiisa tutkittukin. Informaatikko osaa nimetä sinulle alan johtavat aikakauskirjat (siis lehdet). Kun sitten käyt Helsingissä (ellet ole helsinkiläinen) muutaman päivän kirjastoistunnolla voit perehtyä uusimpiin tutkimustuloksiin. Muutama artikkeli riittää. Huippuälykkäänä omaksut tiedon muutamassa päivässä.
    3. Vertaisryhmistä saat tukea käytännön ongelmiisi. Masentuneena - kun vain yhdellä sukulaisella minun tuttavapiiristä oli ollut sama ongelma - luulin olleeni yksin.
    4. HU:n kirjaston lisäksi voit ottaa yhteyttä www.kirjastot.fi kautta kysy kirjastonhoitajalta-palveluun. Sieltäkin voit saada linkkejä.
    5. Tieteellisten kirjastojen yhteissivusto (Tilda) on käytettevissä maksutta vain tiede- ja erikoiskirjastosta. Etsipäs itse käsiisi lähin yliopistokirjasto ja tee aineistohakua tämän Aspergerin kanssa. Takaan, että jotain löytyy. Ja usein kaukolainaaminen on mahdollista.
    6. Aloilla jolla hallitsevat raha (kuten kauppatieteet, tekniikka ja lääketiede) kaikkein paras tieto ei löydy julkisesta verkosta vaan on organisaatioiden sisäisissä verkoissa (kuten HUS) tai kirjallisessa muodossa.

    Hienoa, että olet päässyt muista ongelmistasi eroon.

    Äänestä

  • oikeaa tietoa... kirjoitti:

    1. HU:ssä (Haartmaninkadulla) on Suomen johtava psykiatrinen kokoelma. Soittamalla sinne informaatikolle voit saada hyviä linkkejä.
    2. Oireyhtymääsi on varmasti Yhdysvalloiisa tutkittukin. Informaatikko osaa nimetä sinulle alan johtavat aikakauskirjat (siis lehdet). Kun sitten käyt Helsingissä (ellet ole helsinkiläinen) muutaman päivän kirjastoistunnolla voit perehtyä uusimpiin tutkimustuloksiin. Muutama artikkeli riittää. Huippuälykkäänä omaksut tiedon muutamassa päivässä.
    3. Vertaisryhmistä saat tukea käytännön ongelmiisi. Masentuneena - kun vain yhdellä sukulaisella minun tuttavapiiristä oli ollut sama ongelma - luulin olleeni yksin.
    4. HU:n kirjaston lisäksi voit ottaa yhteyttä www.kirjastot.fi kautta kysy kirjastonhoitajalta-palveluun. Sieltäkin voit saada linkkejä.
    5. Tieteellisten kirjastojen yhteissivusto (Tilda) on käytettevissä maksutta vain tiede- ja erikoiskirjastosta. Etsipäs itse käsiisi lähin yliopistokirjasto ja tee aineistohakua tämän Aspergerin kanssa. Takaan, että jotain löytyy. Ja usein kaukolainaaminen on mahdollista.
    6. Aloilla jolla hallitsevat raha (kuten kauppatieteet, tekniikka ja lääketiede) kaikkein paras tieto ei löydy julkisesta verkosta vaan on organisaatioiden sisäisissä verkoissa (kuten HUS) tai kirjallisessa muodossa.

    Hienoa, että olet päässyt muista ongelmistasi eroon.

    haen sitä ammatikseni.
    Jäin vain suu auki tuon aspergerin ongelmallisuuden vähättelysi edessä.

    Äänestä

  • tietoa lissää kirjoitti:

    haen sitä ammatikseni.
    Jäin vain suu auki tuon aspergerin ongelmallisuuden vähättelysi edessä.

    Tämä melkein parsan niminen "oireyhtymäsi" on nykypäivän materialistisessa ja historiattomassa maailmassa vain vahvuus. Mitä kylmemmin kykenet suhtautumaan muihin - sitä paremmin menestyt työelämässä ja seurustelusuhteissa. Se on fakta. Itse asiassa psykopatiaa (jota tämä asperger paljon muistuttaa) pitäisi opettaa akateemisena oppiaineena.

    Jos haet ohjeita ammatiksesi niin onnittelen. Olet ilmeisesti informaatikko, jolla riittää rahat yökerhoelämään.

    Äänestä

  • luonnevika... kirjoitti:

    Tämä melkein parsan niminen "oireyhtymäsi" on nykypäivän materialistisessa ja historiattomassa maailmassa vain vahvuus. Mitä kylmemmin kykenet suhtautumaan muihin - sitä paremmin menestyt työelämässä ja seurustelusuhteissa. Se on fakta. Itse asiassa psykopatiaa (jota tämä asperger paljon muistuttaa) pitäisi opettaa akateemisena oppiaineena.

    Jos haet ohjeita ammatiksesi niin onnittelen. Olet ilmeisesti informaatikko, jolla riittää rahat yökerhoelämään.

    "Mitä kylmemmin kykenet suhtautumaan muihin"

    En kaipaa totakaan ohjetta.

    Äänestä

  • luonnevika... kirjoitti:

    Tämä melkein parsan niminen "oireyhtymäsi" on nykypäivän materialistisessa ja historiattomassa maailmassa vain vahvuus. Mitä kylmemmin kykenet suhtautumaan muihin - sitä paremmin menestyt työelämässä ja seurustelusuhteissa. Se on fakta. Itse asiassa psykopatiaa (jota tämä asperger paljon muistuttaa) pitäisi opettaa akateemisena oppiaineena.

    Jos haet ohjeita ammatiksesi niin onnittelen. Olet ilmeisesti informaatikko, jolla riittää rahat yökerhoelämään.

    Olen samaa mieltä kanssasi tuosta psykopatian opettamisesta kouluaineena, mutta sitä ei tule koskaan tapahtumaan, sillä psykopaatit päättävät siitä, mitä koulussa opetetaan. : )
    Ja jos nämä ihmiset päättävät opinnon sisällön, niin psykopatia nimitystä aletaan käyttää sellaisista, jotka vastustavat oikeita psykopaatteja. : )

    Psykopaatillahan ei ole tunteita! Asseilla on tunteet ja ovat vieläpä todella herkkiä. Asseille ongelma on tunteiden kertomisessa muille ja toisten tunteiden tajuamisessa, sekä tunteiden prosessoinissa.

    As tajuaa heikkoutensa ja se on vaikea asia tajuta. Ei kukaan voi ymmärtää sellaista, että joutuu olemaan psykopaattimainen. As vielä antaa jonkinlaisia erikoiskykyjä, mitkä ovat samankaltaisia, kuin psykopatiassa??
    Itse ainakin haluan käyttää kaikkia kykyjä mieluummin toisten hyväksi, kuin heitä vastaan.

    Eikä psykopaattina oleminen ole mielestäni oikeaa elämää.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi tuosta psykopatian opettamisesta kouluaineena, mutta sitä ei tule koskaan tapahtumaan, sillä psykopaatit päättävät siitä, mitä koulussa opetetaan. : )
    Ja jos nämä ihmiset päättävät opinnon sisällön, niin psykopatia nimitystä aletaan käyttää sellaisista, jotka vastustavat oikeita psykopaatteja. : )

    Psykopaatillahan ei ole tunteita! Asseilla on tunteet ja ovat vieläpä todella herkkiä. Asseille ongelma on tunteiden kertomisessa muille ja toisten tunteiden tajuamisessa, sekä tunteiden prosessoinissa.

    As tajuaa heikkoutensa ja se on vaikea asia tajuta. Ei kukaan voi ymmärtää sellaista, että joutuu olemaan psykopaattimainen. As vielä antaa jonkinlaisia erikoiskykyjä, mitkä ovat samankaltaisia, kuin psykopatiassa??
    Itse ainakin haluan käyttää kaikkia kykyjä mieluummin toisten hyväksi, kuin heitä vastaan.

    Eikä psykopaattina oleminen ole mielestäni oikeaa elämää.

    Ritalin! Nikkisi perusteella luulin aluksi sinuu naispuoliseksi (Rita). Hälläkään väliä!

    "Psykopaatillahan ei ole tunteita(tai ne ovat jonkun maneerin alla).
    Asseilla on tunteet ja ne ovat vieläpä herkkiä", kirjoitat.
    Isäni oli todennäköinen assi, hyvin herkkä, liikuttui tietyissä tilanteissa.
    Hän oli hyvin kiinnostunut elämänsä ajan mystisistä ilmiöistä; rajatieto-asioista.

    Kyllä kai "nollaitsetunto" on suomalainen piirre ilman assiakin.
    Kun tämä painuu debressioissa -merkkiseksi, ollaan itsetuhoisen käyttäytymisen porteilla.

    Vaikeiden kehityshäiriöiden kanssa sinnitellyt jonkun Autismikirjohäikän perinyt ihminen,
    kuin psykologisten lainanalaisuuden mukaisesti omaa onnahtelevasti käyttäytyvän psyyken.

    Hänellä saattaa piillä "persoonallisuudessaan" omat valkeat alueensa.
    Tällaisena koen elämäntilanteeni. Vieläkin mielenmaisema ikäänkuin romahtaa äkkiä kasaan!

    Työympäristössä työtoverit näkivät että "siltä on nyt ote todellisuuten karannut".
    He tukivat kunnes toivuin romahduksista.

    Näin eläkkeellä pääsee nopeasti neljän seinän sisälle lepäämään, latautumaan.

    Lukemattomat on kerrat, jolloin kanssaihmisten raa´at herjat laukaisivat "äkkisippaamisia".

    Itselleni ei ole haittaa, olenko assi tai psykopaatti; tärkeämpää on ikäänkuin
    ihmisheimon hyväksi.

    Puheenjohtaja Mao taisi sanoa sen itämaisen vertauskuvan:
    Ei väliä minkä värinen kissa on;kunhan se pyydystää hyvin hiiriä.


    Omena ei kovin kauaksi pudonnut. Ikäautistin herkkyyteni on jopa kiusallista

    Äänestä

  • vaikken sitä tarvitsekaan. Vika ei ole älyssäni, vaan empatiani puutteessa - ja aspergerin kuvaukset kuulostavat niin minulta, että olen alkanut sopeutua ajatukseen, että olen yksi heistä.

    1. Kun mies osoittautuu lurjukseksi, laittaa jotain huumaavaa ruokaani ja ottaa kuvia, voitkohan kuvitella, miten suhtaudun? Jos ihastun, ja mies ei ole kiinnostunut, unohdan hänet ja alan etsiä uutta. Jos hän on kuitenkin liian kohtelias tehdäkseen heti selväksi, ettei ole kiinnostunut, saatan riippua hänen takinliepeissään kauankin, ja soitella, ennenkuin lopulta tajuan, että tämä uskoutuminen ja ystävyys on vain minun puolellani. Ja tunnen olevani haavoitettu ja nolattu, taas, nuolen haavani, ja jonkin ajan päästä uskaltaudun yrittämään uudestaan.

    En asu pikkukaupungissa. Etsin kumppania omalta paikkakunnalta. En asu Suomessa. Suomessa tuntuu yhä olevan se vanha neukkumentaliteetti; kaikki on joko 'normaalia' tai 'sairasta'. Asperger on ominaisuus. Ehkä valitettava ominaisuus, mutta ominaisuus kuitenkin. Tai taidottomuus. Se ei ole mielisairaus!

    Työn vähyys on ollut vaikeutena joskus. Nyt on työtä vaikka joka päiväksi, ja nautin siitä. Aspergeria en vertaisi flunssaan. Paremminkin se on kuin lukihäiriö. Tai värisokeus. Se vaikeuttaa elämistä, ja voi aiheuttaa vakavan kriisin, jos arvostelukyky on kovin huono, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi tuosta psykopatian opettamisesta kouluaineena, mutta sitä ei tule koskaan tapahtumaan, sillä psykopaatit päättävät siitä, mitä koulussa opetetaan. : )
    Ja jos nämä ihmiset päättävät opinnon sisällön, niin psykopatia nimitystä aletaan käyttää sellaisista, jotka vastustavat oikeita psykopaatteja. : )

    Psykopaatillahan ei ole tunteita! Asseilla on tunteet ja ovat vieläpä todella herkkiä. Asseille ongelma on tunteiden kertomisessa muille ja toisten tunteiden tajuamisessa, sekä tunteiden prosessoinissa.

    As tajuaa heikkoutensa ja se on vaikea asia tajuta. Ei kukaan voi ymmärtää sellaista, että joutuu olemaan psykopaattimainen. As vielä antaa jonkinlaisia erikoiskykyjä, mitkä ovat samankaltaisia, kuin psykopatiassa??
    Itse ainakin haluan käyttää kaikkia kykyjä mieluummin toisten hyväksi, kuin heitä vastaan.

    Eikä psykopaattina oleminen ole mielestäni oikeaa elämää.

    on selvä. Psykopaatti on taitava lukemaan toisia. Hänen sosiaaliset taitonsa voivat olla loistavat, ja hänellä ei ole minkäänlaisia moraalisia rajoituksia taitojensa käyttämisessä omien etujensa ajamiseen. Toiset ihmiset ovat psykopaatille väline. He näyttelevät (taitavasti) rakkautta ja kiinnostusta, jos he voivat sillä tavalla hyötyä toisesta.

    Asperger-ihminen on herkkä. Hän haluaisi olla pidetty ja ymmärretty. Hän yrittää luoda kontakteja, muttei oikein tiedä, miten. Hän voi löytää todellisia ystäviä, mutta nk. sosiaalisia tuttavuuksia hän ei oikein osaa käsitellä. Hänellä on vaikeuksia sen tietyn rajan ylläpitämisessä - hän kohtelee tuttavia kuin he olisivat ystäviä, ja tuttavat regoivat tähän ikäänkuin se olisi tungettelua tai lapsellisuutta. Tai (Suomessa) 'hulluutta'. Bill Gatesilla sanotaan olevan Asperger-syndrooma. Hyviä puolia asiassa on ainakin se, että pystyy keskittymään yhteen asiaan hyvinkin kauan. Asiat viedään päätökseen, projekteja ei jätetä kesken. Varsinkin projektit, jotka voi tehdä yksin, ovat assi-ihmisen mieleen. Toisten kanssa työskenteleminen ei ole puoliksikaan niin hauskaa. Tai saattaisi olla, jos siihen oppisi.

    Äänestä

  • olen huvikseni lueskellut Wikipedian artikkeleita. Kyllä siellä on vaikka mitä, etten sanoisi...
    Eli suhtaudu siihen lähteenä yhtä epäluuloisesti kuin nettipalstoihin.

    Äänestä

kun kukaan ei oikein vastannut, ei kommentoinut minun kokemuksiani, joita halusin jakaa näin nimettömänä, toisten kanssa, jotka ovat jollain tapaa kiinnostuneita Aspergerista. Nuo muutamat vuodet, jolloin olin niin yksin, ja niin epätoivoisesti etsin kumppania, että repsahdin joka retkuun, muuttivat elämäni perinpohjin. Sitä ennen olin aika onnellinen, vaikken koskaan sosiaalinen ole ollut. Nyt olen nöyryytetty, häpeän omaa typeryyttäni, ja on pakko yrittää kasvaa ja vahvistua, että rohkenee edes mennä ulos - milloinkaan ei tiedä, missä tulee tirskumista ja supattelua vastaan, kun naamani näytän. Olen ajatellut kirjoittaa kokemuksestani kirjan. Sitkeyttä minulta siihen löytyy (yksi Asperger-ominaisuus?), mutta taidoista en ole varma.

Toisaalta - miksi etsin myötätuntoa täältä? Jos olemme kaikki aspergerin syndrooman (kaikelle kun pitää antaa nimi!) kanssa eläviä, niin ehkä meiltä puuttuu myötäelämisen taito. En minäkään kovin tunteellinen ole. Psykopaatti en sentään kuitenkaan - kaikkea muuta! Psykopaatilla ei ole tunteita, mutta hän lukee toisia kuin kirjaa, ja käyttää heitä hyväkseen. (Näin hiljattain hienon tv-filmin psykopaatista, 'Falling'. Tosi hyvä.) Asperger-ihminen tuntee, mutta ei pysty ymmärtämään toisia. Tai ei pysty siihen luonnostaan. Oppiahan sitä voi, vähitellen. Minusta on aina tuntunut, että tarvitsisin käsikirjan elämän joka tilanteeseen. Ehkä minun pitää kirjoittaa sellainen - onhan minulla 'sisäpiiritietoa':)

Äänestä
  • Joka kertoo tarinasi?

    Äänestä

  • kirjan kirjoitti:

    Joka kertoo tarinasi?

    Niin kuuluisa en tosiaan vielä ole! Jokaisen tarina on erilainen. Olen kuullut Barbaran kirjasta, ja se on varmaan hyvä - kuulin hänen haastattelunsa, ja se oli ensimmäinen kerta, kun koko asperger-käsitteestä kuulin. Hän kuulosti selväjärkiseltä naiselta.

    Minun kirjani, jos sen joskus kirjoitan, kertoo minun pikku elämäni tarinan. En vaan ole vielä löytänyt näkökulmaa, joka tekisi tarinasta kertomisen arvoisen - paitsi minulle ja tuttavilleni:) 'Asperger ja puolison etsiminen"? Hah. En anna periksi, vielä, mutta ajatteluttaa se varmaan vielä jonkin aikaa.

    Äänestä

ei varmaan sulje aspergeria pois mutta ei myöskään mitenkään todista sen olemassaoloa. Minusta tuntuu usein samalta enkä ole as. Masennus ja epävarmuus varmaan tulisi jokaiselle jota petettäisiin noin pahasti. Sinähän et ole tehnyt mitään väärää uskoutuessasi, epäviisaasti kylläkin. Nuo miehet ne ovat tehneet väärin ja olleet ilkeitä. Vaikka olisit ollut miten omituinen, ei heillä olisi oikeutta ivata sinua selkäsi takana. Mutta maailma on täynnä vääryyttä, kieroutta ja halpamaisuutta. Valitettavasti.
Hae ammattiapua jos kovin masentaa. Sitä kautta saat selvittelyapua siinä, onko sosiaalisissa kyvyissäsi poikkeavuutta kuten aspergerin syndroomaa.

Äänestä
  • Kiitos myötätunnostasi. En ole niinkään masentunut, vaan nolostunut ja vihainen. En saa rauhaa, ennekuin olen saanut selville kaiken, mitä minusta on levitelty, ja nuo ilkimyksen ovat saaneet rangaistuksensa, ja minä olen saanut oman tarinani kerrottua. En vaan oikein tiedä, miten selvittää koko sotku. Ja on niin paljon tekemistä, ettei näille asioille jää paljon aikaa. Ajatella sitä kyllä voi, oli siitä sitten hyötyä tai haittaa.

    Naiivius ja yksinäisyys eivät ole rikoksia, totta puhut. Mutta jos joku tuttu näkee noita kuvia, ei hän välttämättä oivalla, etten ollut tietoinen siitä, mitä tapahtui. Kuvat saattavat antaa sen kuvan, että olen moraaliton ja yksinkertainen pornomalli. Ajatus, että naapurini luulevat minun tehneen rahaa rivoja kuviani myymällä saa minut raivoihini. Etsin yhä sille raivolle purkautumistietä. Ja paras tapa, mielestäni, on olla antamatta periksi, ja etsiä johtolankoja, kunnes minulla on selvä kuva siitä, mitä tapahtui, ja syylliset ovat saaneet rangaistuksensa. Toinen selitysmahdollisuus tietysti on, että äkkiä kehittelin vainoharhaisuuden, ja olen kuvitellut koko jutun. Toivon, että niin olisi. Mutta se tuntuu vielä epätodennäköisemmältä. Ennen tätä episodia en koskaan tuntenut olevani naurunalainen, tai edes millään tavalla poikkeavani muista kadun tallaajista.

    Ehkä en tarvitse kenenkään 'virallista' diagnoosia. Asperger antoi minulle lohduttavan selityksen omasta omituisuudestani, ja olen omaksunut sen nyt. Ajatus siitä, että minulla on tämä (lievähkö) taidottomuus, antaa erilaisen näkökulman asiaan. Ongelmasta tulee tilanteiden analysointikysymys: 'Miten ihmiset yleensä näyttävät siinä ja siinä tilanteessa käyttäytyvän. Miten voin oppia noita käyttäytymismalleja itsekin.' Ennenkuin kuulin aspergerista, ajattelin olevani ujo, tökerö, temperamenttinen, mustavalkoinen, 'yksinäinen susi'. Nyt pidän itseäni rauhaarakastavana mutta viidakossa eksyneenä harhailijana, joka sinnikkäästi etsii oikeaa polkua ulos viidakosta. Elämä on muuttunut helpommaksi samalla. Paitsi nuo kamalat kokemukset, joista mainitsin.

    Äänestä

  • aloittajaa kirjoitti:

    Kiitos myötätunnostasi. En ole niinkään masentunut, vaan nolostunut ja vihainen. En saa rauhaa, ennekuin olen saanut selville kaiken, mitä minusta on levitelty, ja nuo ilkimyksen ovat saaneet rangaistuksensa, ja minä olen saanut oman tarinani kerrottua. En vaan oikein tiedä, miten selvittää koko sotku. Ja on niin paljon tekemistä, ettei näille asioille jää paljon aikaa. Ajatella sitä kyllä voi, oli siitä sitten hyötyä tai haittaa.

    Naiivius ja yksinäisyys eivät ole rikoksia, totta puhut. Mutta jos joku tuttu näkee noita kuvia, ei hän välttämättä oivalla, etten ollut tietoinen siitä, mitä tapahtui. Kuvat saattavat antaa sen kuvan, että olen moraaliton ja yksinkertainen pornomalli. Ajatus, että naapurini luulevat minun tehneen rahaa rivoja kuviani myymällä saa minut raivoihini. Etsin yhä sille raivolle purkautumistietä. Ja paras tapa, mielestäni, on olla antamatta periksi, ja etsiä johtolankoja, kunnes minulla on selvä kuva siitä, mitä tapahtui, ja syylliset ovat saaneet rangaistuksensa. Toinen selitysmahdollisuus tietysti on, että äkkiä kehittelin vainoharhaisuuden, ja olen kuvitellut koko jutun. Toivon, että niin olisi. Mutta se tuntuu vielä epätodennäköisemmältä. Ennen tätä episodia en koskaan tuntenut olevani naurunalainen, tai edes millään tavalla poikkeavani muista kadun tallaajista.

    Ehkä en tarvitse kenenkään 'virallista' diagnoosia. Asperger antoi minulle lohduttavan selityksen omasta omituisuudestani, ja olen omaksunut sen nyt. Ajatus siitä, että minulla on tämä (lievähkö) taidottomuus, antaa erilaisen näkökulman asiaan. Ongelmasta tulee tilanteiden analysointikysymys: 'Miten ihmiset yleensä näyttävät siinä ja siinä tilanteessa käyttäytyvän. Miten voin oppia noita käyttäytymismalleja itsekin.' Ennenkuin kuulin aspergerista, ajattelin olevani ujo, tökerö, temperamenttinen, mustavalkoinen, 'yksinäinen susi'. Nyt pidän itseäni rauhaarakastavana mutta viidakossa eksyneenä harhailijana, joka sinnikkäästi etsii oikeaa polkua ulos viidakosta. Elämä on muuttunut helpommaksi samalla. Paitsi nuo kamalat kokemukset, joista mainitsin.

    Uskon, että halusi kirjoittaa kokemuksistasi on hyväksi tilanteessasi. Oletko jo aloittanut? Ehdotus: mitä jos keskittyisit kuvaamaan sitä miltä sinusta on tuntunut ja mitä olet kokenut sen sijaan että yrität selvittää mitä sinusta on puhuttu ja keille? Kertomasi elämäntilanne on koskettava ja tarinasi voisi auttaa muitakin. Taitosi varmasti riittävät, päätellen kirjoituksistasi. Ja voithan myös saada arviointi-ja editointiapua halutessasi, kuten kirjoittajat yleensäkin. Ehkäpä kokemuksesi sanoiksi pukeminen myös auttaa sinua tutustumaan siihen, minkä koet suurimmaksi ongelmaksesi suhteessa muihin ihmisiin.

    Äänestä

Sun tulee saada rakkautta, ennen kuin jaksat rakastaa.

Kerro asiasi Jeesukselle, Hänellä on aina aikaa kuunnella, Hän on viisas ja ymmärtäväinen, eikä petä.

Jos olet epävarma Hänen Jumaluudestaan rukoile todisteita ja saat niitä. Rukoile kunnioittavasti.

fathersloveletter.com/fllpreviewfinnish.htm

Maailma on kylmä ja siellä on ahdistus, ihmiset ovat raakoja, mutta on olemassa myös aitoa rakkautta, joka ei ole epäpuhdasta.

Minäkin olen huomannut, ettei kaikille voi eikä kannata puhua kaikenlaista, ei niitä kiinnosta ja eivät kaikki kohtele sieluasi rakkaudella.

Et varmaankaan ole sairas, vaan liian hyvä tähän maailmaan.

Uskontopalstoilla juttelen ja Galleriassani kannattaa käväistä.

Äänestä
  • häirikkö. VOi myös olla virusosoite.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Aspergerko? kirjoitti:

Minulla oli noin kolmen vuoden jakso, avioliittoni päätyttyä, jolloin tapasin aika useita miehiä netin kautta ja muutenkin, ja monta kertaa suhtauduin heihin alusta asti kuin luotettuun ystävään. Kerroin itsestäni kaiken, ja oli helpottunut olo, kun joku kuunteli. Sitten alkoi tulla tarinoita takaisin - yksi tyyppi jopa nauhoitti höpinöitäni. Olen nyt jonkinlainen paikallinen julkkis, ja minulle nauretaan, minne menenkin.

Kuulin ensimmäisen kerran aspergerin syndroomasta vasta hiljattain. Onkohan se minunkin ongelmani? En ole koskaan ollut sosiaalisesti taitava, vaan hyvin ujo. Ihmisten seura on aina tuntunut pelottavalta ja koko eläminen käsittämättömältä. Vaikka läheisiä (todellisia) ystäviäkin on aina ollut, ja heidän kanssaan nautin viettää aikaa.

Teen työni ja elän normaalisti, mutta nyt tuntuu, että olen alkanut herätä tietoisuuteen omasta empatiakykyni puutteesta, ja sen seuraukset ovat olleet niin paha shokki, että olen ravisteltu hereille. En yhäkään aina ymmärrä, milloin joku on kaksinaamainen. Niinpä nyt suhtaudun epäluuloisesti melkein jokaiseen.

ÄO:ni on hyvin korkea, mutta olen käyttäytynyt kuin arvostelukyvytön lapsi. Onkohan tämä Aspergeria?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu