Se juo liian usein, ei ole tukemassa mua. Ei ymmärrä että onnellinen äiti jaksaa paremmin hoitaa lapset - suora yhteys siihen että myös lapset ovat iloisia!!! Vähättelee että "ei tämä juominen haittaa mitään, sinä olet syypää riitoihin koska valitat"....!
Vaikka se ei olis edes humalassa, niin mies on jotenkin "etäinen", tunnen oloni joksikin ala-arvoiseksi kun mies ei edes vaivaannu katsomaan mua silmiin! Ei vastaa kun kysyn jotain, hymähtää vaan jos kerron jotain, ei käänny katsomaan minua, ärsyttää aina selälle puhua!
Miksi se on niin törkeä minua kohtaan? Itse teen kaikkeni suhteen eteen, on kahvit ja ruuat pöydässä kun herra tulee kotiin, ei sille kelpaa!
Syö sitten yöllä kun muu perhe on lähes nukkumassa. Mitään ei harrasteta yhdessä.
Puhuttu on miljoonia kertoja, hyvällä tuurilla se jaksaa huomioida mua ja lapsia viikon, sitten palataan taas tähän törkeyteen.
Sydän kaipaa halia, suukkoja, kauniita sanoja, hellyyttä, tukea, hyväksymistä ja rakkautta!!
Uhkasin jo erolla, ei vaikutusta. Ei se usko että olen tosissani, on aina saanut tekonsa anteeksi. Nyt olen itse niin väsynyt, ei jaksaisi ollakaan.
Vaikka se ei olis edes humalassa, niin mies on jotenkin "etäinen", tunnen oloni joksikin ala-arvoiseksi kun mies ei edes vaivaannu katsomaan mua silmiin! Ei vastaa kun kysyn jotain, hymähtää vaan jos kerron jotain, ei käänny katsomaan minua, ärsyttää aina selälle puhua!
Miksi se on niin törkeä minua kohtaan? Itse teen kaikkeni suhteen eteen, on kahvit ja ruuat pöydässä kun herra tulee kotiin, ei sille kelpaa!
Syö sitten yöllä kun muu perhe on lähes nukkumassa. Mitään ei harrasteta yhdessä.
Puhuttu on miljoonia kertoja, hyvällä tuurilla se jaksaa huomioida mua ja lapsia viikon, sitten palataan taas tähän törkeyteen.
Sydän kaipaa halia, suukkoja, kauniita sanoja, hellyyttä, tukea, hyväksymistä ja rakkautta!!
Uhkasin jo erolla, ei vaikutusta. Ei se usko että olen tosissani, on aina saanut tekonsa anteeksi. Nyt olen itse niin väsynyt, ei jaksaisi ollakaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
1. Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia niin ala jo katsella muualle. Minulla juomisaikoina juominen oli tärkeintä. Nyt tuurijuoppona se on sitä edelleen (tosin vain satunnaisesti). Tuurijuopon vielä kestää - juoppoa ei.
2. Jos teillä on yhteisiä lapsia niin kokeilkaapa perheterapiaa, jossa kolmas osapuoli on mukana. Voihan se olla, ettei auta. Sosiaaliämmät on aika ympäripyöreitä - ja tyytyväisiä lähinnä siihen, että saavat edes oman palkkansa.
3. Uhkailu ei useinkaan auta, ellei sen tukena ole konkreettisia näyttöjä.
,,ettei sitä anna sosiaalityöntekijät. Tai itse en ainakaan sellaiseen terapiaan hakeutuisi. Aina kannattaa yrittää.
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/aggressio.htm
käys tuolla, löydä itsesi
Näin yhtäkkiä kuulostaa siltä, että miehesi on aika maassa. Ei jaksa. Toivottavasti sinulta löytyisi nyt voimia niin paljon, että kykenet tukemaan häntä niin, että hän sitten taas jaksaisi nousta suosta ja tukea sinua. Vastavuoroista. Auta, tue, puhu ja keskustele. Älä syyttävään sävyyn, vaan osoita myös ymmärrystä ja kerro että sinä tarvitset myös tukea ja ymmärrystä. Aloita lauseesi; minusta tuntuu...minä tunnen, minä koen, minä toivon... Ei tyyliin; sä sitä, sä tätä, sä et koskaan, sä oot törkee, sä etä ymmärrä, sä juot liikaa..sulle ei kelpaa vaikka kuinka yritän.. Älä esitä tyhjiä uhkailuja.
Juomista vähätellään, vakuutellaan ettei se haittaa, ei ole ongelma. Ketään ei voi ulkopuolelta raitistaa, Tukea voi. Liika ymmärtäminen taas on kuin antaisi luvan juoda.
Nyt vaaditaan sinulta paljon jaksamista ja voimia. Toivottavasti sitä löytyy koska kaikki mahdollisuudet tuosta on nousta parempaan elämään.
yrittänyt tukea ja ymmärtää ja luvannut auttaa.
Pitkien keskustelujen jälkeen mies on selvänä ja lupaa huomioida mua ja "hyvitellä".
Sitä "normaalia" arkea kestää noin viikon, sitten mä kyllästyn kattoo sitä kun mies lupaa ja lupaa että "huomenna/kohta/parin tunnin päästä- huomioin sinua, kun nyt pelaan", niin räjähdän odottamiseen, jolloin mies (ylläri ylläri) alkaa sit juoda!
Taitaa olla toivoton tapaus!!
Ei jaksais, mut PAKKO hoitaa lapset. Sydän on kuollu jo.
että voisit tarvita itsekin apua. Ei se elämän arki ainakaan lasten kanssa ole hellittelyjä kahden kesken. Nimim. kokemusta on.
Silti avioliitto/suhde voi olla hienosti toimiva.
pointtiasi??
En tietenkään kuvittele että " se elämän arki ainakaan lasten kanssa olisi hellittelyjä kahden kesken. " Mutta pitäisihän sitä joskus edes jotain säpinää olla aikuisten kesken ettei ihan siltä tunnu että vaan kavereita ollaan!!
Kyse onkin normaalista toisen huomioimisesta/osallistumisesta ja lasten kanssa olemisesta, jota mies ei juurikaan harrasta! Olen parisuhteessa, mutta silti yksin, kun mies ei ole kiinnostunut koko meidän perheestä, vastuu jää aina muille, eikä mitään läheisyyttä meidän välillä tunnu olevankaan!
Miestä kun ei töiden lisäksi muu kiinnosta kuin juonti tai pelaaminen!
me ihmiset vain ollaan sellasia, että tarvitaan sitä ymmärrystä ja läheisyyttä. Jostain luin että ihminen tarvitsee ainakin yhden lämpimän halauksen päivässä. Siis lämpimän eikä mitään olan yli tv:n katsomis halia.
Meillä mies on kiinnostunut lähinnä omista asioistaan, remontista, autoista ja yksin käy koirankin kanssa ulkona kun minä ja lapsi ollaan niin hitaita.
Tässä tilanteessa on se ikävä piirre, että ajan myötä olen alkanut kohdella poikaani samalla tavalla kuin mieheni minua, "joo joo" odota nyt" ole nyt hetki hiljaa" tämä on kamala tunne kun pitäisi antaa rakkautta mutta ei oikeastaan saa sitä mistään(paitsi lapselta mutta ei sama kuin omalta mieheltä) vielä tuosta juomisesta: meillä mies keksi ja aina jonkun riidan ja lähti lätkimään. Lopuksi kyllästyin ja hain käräjästä eropaperit joilla hätyytin miestä ja kerroin etten voi kieltää sinua juomasta mutta et voi pakottaa minua katsomaan sitä. Saat juoda niin paljon tästä lähtien kun haluat. Kerroin myös hälle että jos aiot uuden vaimon hankkia niin parempi että alat etsiä saman tien, koska parempaa et ihan heti löydä. meillä tehosi. Ja vinkkinä vielä että se eropapereiden hakeminen on aivan ilmaista eikä tule merkintää mihinkään. Tuolloin olin kyllä aivan tosissani ja varmaan olisin sen eron ottanutkin. Tsemppiä sinulle!!
ois kannattanu silloin aikoinaan paremmin valita kumppani. Mies on luultavasti vaan kyllästynyt sinuun. Haluaa jotai muuta elämäänsä, mutta ei välttämättä uskalla lähteä sitä hakemaan. voisitte kokeilla parinvaihtoa, piristäsi molempia. tai sitten etsit hänelle paremman ja kauniimman naisen.