Nyt on pakko avautua oman hyvinvoinnin tai voisiko paremmin sanoa että pahoinvoinnin takia.
Tässä lyhykäisyydessään tarina mitä pahaa voi seurata nettideittailusta ja siitä kun virtuaalielämä vie voiton. Kun pitempi suhde katkesi yli 2v sitten aloin pyöriä sätissä/treffeillä (ennen ei kokemusta). Pian homma alkoi tuntumaan liian helpolta tavalta hakea seuraa ja pian se meni siihen että mikään ei kelvannut vaan lisää piti katsoa. Oli lyhyitä suhteita mut pian taas oli uusi vastaavanlainen suhde.... tai ei niitä nyt suhteiksi voi kutsua mutta tapaamisia. Juttu tuntui liian helpolta kunhan vaan sopii treffit ja katsoo mikä on tilanne(hyvin harvoin asiaa liittyi seksiä).
Rajat: Missä menee rajat jolloin deittailu ja seuranhaku menee ylitse? Kokemuksesta sanon että silloin kun mikään ei riitä ja lisää pitää haalia välittämättä toisen tunteista. Toki sitä itsekkin siipiinsä sai mutta kuitenkin. Siinä ei todellakaan voinu puhua tunteista saatika rakkaudesta.
Tunteet: Entä kun käy niin että itse todella rakastut toiseen.... Ensin olet levitellyt puh. numeroita ympäri valtakuntaa ja pitänyt "peliä" jos kenenkin kanssa ja kun pitäisi aloittaa "oikea suhde" niin silloin menneisyys alkaa painostaa..... Selitin kumppanille mitä kummallisempia selityksiä puheluille yms. osa totta osa keksittyä kunnes asiat vaan leviää käsiin ja on liian myöhäistä perääntyä ja joutuu myöntämään miten asiat todellisuudessa on ja silloin on jo uskottavuus mennyt ja suhteelta karannut pohja.....todellisuudessa saa vaan maistaa omaa lääkettään ja miten on muita kohdellut.
Treffit/chat: Tuntui kun olisi johonkin kauppaan mennyt ja katsonut mitä on tarjolla. Hävettää koska varmasti iso osa on todellakin siellä tositarkoituksella mutta "hetken hurmaa" hakee siellä todella moni vaikka ikinä sitä ei myönnä.
Henkilökohtaisesti myönnän että kyseinen paikka muutti itseni kylmäksi ja tunteettomaksi joka ei välittänyt pätkääkään toisen tunteista paitsi silloin kun itse välitti toisesta niin menneisyys taas tuli väliin ja sotki asiat. Yksinkertaisesti ei osannut tehdä loppua asioille kuten olisi pitänyt.
Koko Nettimaailma muutti luonteeni täysin vastaiseksi mitä olin ennen "deittiä".
Asiasta olisi kerrottavaa vaikka kuinka mutta kaikkia tunteita on vaikea pukea sanoiksi.
Tämä on eräänlainen muistokirjoitus suhteelle mikä ei todellakaan ollut feikki vaan aito ja avasi silmäni elämälle "tietokoneen" ulkopuolella.
Tässä lyhykäisyydessään tarina mitä pahaa voi seurata nettideittailusta ja siitä kun virtuaalielämä vie voiton. Kun pitempi suhde katkesi yli 2v sitten aloin pyöriä sätissä/treffeillä (ennen ei kokemusta). Pian homma alkoi tuntumaan liian helpolta tavalta hakea seuraa ja pian se meni siihen että mikään ei kelvannut vaan lisää piti katsoa. Oli lyhyitä suhteita mut pian taas oli uusi vastaavanlainen suhde.... tai ei niitä nyt suhteiksi voi kutsua mutta tapaamisia. Juttu tuntui liian helpolta kunhan vaan sopii treffit ja katsoo mikä on tilanne(hyvin harvoin asiaa liittyi seksiä).
Rajat: Missä menee rajat jolloin deittailu ja seuranhaku menee ylitse? Kokemuksesta sanon että silloin kun mikään ei riitä ja lisää pitää haalia välittämättä toisen tunteista. Toki sitä itsekkin siipiinsä sai mutta kuitenkin. Siinä ei todellakaan voinu puhua tunteista saatika rakkaudesta.
Tunteet: Entä kun käy niin että itse todella rakastut toiseen.... Ensin olet levitellyt puh. numeroita ympäri valtakuntaa ja pitänyt "peliä" jos kenenkin kanssa ja kun pitäisi aloittaa "oikea suhde" niin silloin menneisyys alkaa painostaa..... Selitin kumppanille mitä kummallisempia selityksiä puheluille yms. osa totta osa keksittyä kunnes asiat vaan leviää käsiin ja on liian myöhäistä perääntyä ja joutuu myöntämään miten asiat todellisuudessa on ja silloin on jo uskottavuus mennyt ja suhteelta karannut pohja.....todellisuudessa saa vaan maistaa omaa lääkettään ja miten on muita kohdellut.
Treffit/chat: Tuntui kun olisi johonkin kauppaan mennyt ja katsonut mitä on tarjolla. Hävettää koska varmasti iso osa on todellakin siellä tositarkoituksella mutta "hetken hurmaa" hakee siellä todella moni vaikka ikinä sitä ei myönnä.
Henkilökohtaisesti myönnän että kyseinen paikka muutti itseni kylmäksi ja tunteettomaksi joka ei välittänyt pätkääkään toisen tunteista paitsi silloin kun itse välitti toisesta niin menneisyys taas tuli väliin ja sotki asiat. Yksinkertaisesti ei osannut tehdä loppua asioille kuten olisi pitänyt.
Koko Nettimaailma muutti luonteeni täysin vastaiseksi mitä olin ennen "deittiä".
Asiasta olisi kerrottavaa vaikka kuinka mutta kaikkia tunteita on vaikea pukea sanoiksi.
Tämä on eräänlainen muistokirjoitus suhteelle mikä ei todellakaan ollut feikki vaan aito ja avasi silmäni elämälle "tietokoneen" ulkopuolella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sulla selkeästi meni yli........Itse olen tehnyt selväksi, jo treffi-ilmoituksessa, että olen liikkeellä tositarkoituksella, enkä vastaile mihin tahansa teksteihin. Toistaiseksi ei ole vastaan tullut ketään tarpeeksi kiinnostavaa, eli en huvikseni deittaile ketään. Jos mies ei jaksa kirjoittaa muutamaa riviä enempää tai jos vaatii puhelinnumeroa saman tien, on tämä merkki kärsimättömyydestä ja silloin teen stopin. Kyllä feikkejä riittää ja näitä "huterasti" naimisissa olevia, joille ei kannata vaivautua edes vastaamaan. Olen kuitenkin luottavainen, sillä ystäväni löysi todella "helmen" täältä nettiviidakosta, eli toivoa on, ettei kaikki ole kaltaisiasi deitti/treffi addikteja. Uskon, että ihmiset alkavat olla kyllästyneitä tähän nopeaan/kuluttavaan elämäntapaan niin livenä kuin netissäkin ja meitä uskollisia/aitoja/rehellisiä netti-ihmisiäkin tullaan arvostamaan, vaikka tuntuukin että olemme häviävä rotu;)
t. [email protected]
Lopeta hyvän sään aikana, jos sinulla on yhtään itsekunnioitusta jäljellä! Tuon kaltaisessa pelissä käy niin, että luulet kaikkien naisten olevan samanlaisia ja menetät kunnioituksesi KAIKKIIN. Tuhoat sydämesi ja menetät rakkautesi.
Kyllä se lopettaminen on jo myöhäistä ton suhteen takia mutta jatkossa sain kyllä opikseni tarpeeksi. ja se että..."kuulostat mieheltä" ei todellakaan tunnu siltä mutta kai tämä näin oli tarkoitettu koska muuten ei oppinu ajoissa.
Itse olen enempi vähempi pyörinyt netin deitti palstalla noin puolisen vuotta.Välillä pitänyt profiilia ja sen sittemmin poistanut.Aluksi koko touhu tuntui kiinnostavalta ja pöyristyin siitä,kuinka helppoa ja vaivatonta se onkaan!Ja yhteydenottoja tulikin varmaan satoja.Tosin suurin osa ei millään lailla sykähdyttänyt ja kuviakin vaihdoin vain muutamien kanssa,samoin puhelinnumeroa.Mutta vaikka muutamia kiinnostavia tapauksia löytikin ja jopa livenäkin paria ihmistä tapailin,niin kummasti sitä vaan edelleen saiteilla pyöri ja todellakin mietti,et jospa löytyy vieläkin parempi,komeampi,mukavampi jne...tuli tunne,ettei mikään riitä ja hyvin,hyvin nopeasti jää siihen loukkuun.Netin deittipalstat todellakin ovat eräänlainen helppo suhde tavaratalo...ja kuinkahan moni oikeastaan on oikean suhteen siellä tapaamansa ihmisen kanssa aloittanut?Itse totesin,että nyt saa riittää ja vieroitin itseni koko touhusta:).