mä en vaan jaksa enää tätä paskaa.
oon ollu mielisairaalassa,
masennuksen takia puoli vuotta.
ne ei ymmärtäny mua, vaik selitin
et en jaksa enää.
mulla on bulimia,
hampaat on hävinny..
tuntuu et elämä on ihan yhtä helvettiä,
kaikki on paskaa, oon monesti luvannu,
et nyt en enää oksenna, mut ei se auta,
en vaan pysty lopettamaan sitä.
monesti oon miettiny, et nyt kerron niille
hoitajille, et mulla on vaikeuksii syömisen
kanssa. mut en vaan voi, mua hävettää,
ja luulen et ne rankasee mua siitä..
mä en varmaan pitkään jaksa enää tätä kaikkea,
monesti oon yrittäny tappaakkin itteni, aina
vaan joku on tullu ja estäny mua,
jossakin sisimmässä varmaan haluan parantua,
mut en tiiä, sit toisaalta ois helpompaa jos vaan
tappasin itteni...
oon ollu mielisairaalassa,
masennuksen takia puoli vuotta.
ne ei ymmärtäny mua, vaik selitin
et en jaksa enää.
mulla on bulimia,
hampaat on hävinny..
tuntuu et elämä on ihan yhtä helvettiä,
kaikki on paskaa, oon monesti luvannu,
et nyt en enää oksenna, mut ei se auta,
en vaan pysty lopettamaan sitä.
monesti oon miettiny, et nyt kerron niille
hoitajille, et mulla on vaikeuksii syömisen
kanssa. mut en vaan voi, mua hävettää,
ja luulen et ne rankasee mua siitä..
mä en varmaan pitkään jaksa enää tätä kaikkea,
monesti oon yrittäny tappaakkin itteni, aina
vaan joku on tullu ja estäny mua,
jossakin sisimmässä varmaan haluan parantua,
mut en tiiä, sit toisaalta ois helpompaa jos vaan
tappasin itteni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivottavasti jaksaisit kertoa syömisongelmista hoitajille ja jollekin läheiselle. Saat ihan varmasti apua, kun uskallat sitä pyytää! Tottakai se pelottaakin, mutta varmasti on pelottavaa myös kantaa ongelmia ihan yksin. Toivottavasti pystyisit kertomaan syömisongelmista mahdollisimman totuudenmukaisesti, mutta pääasia, että aloittaisit edes kertomalla jotakin. Muista, ettei ole heikkoutta pyytää apua, päinvastoin. Ja varmasti on ihmisiä, jotka välittää ja on susta huolissaan. Täällä on monia, jotka ymmärtää. Jaksathan pyytää itsellesi apua, joohan? Ja hyvä, että kirjoitit tänne!
Nyt juuri on sopiva hetki pyytää apua. Niin kauan kuin yksin taistelee ongelman kanssa ja luulee olevansa vahva ja selviävänsä yksin, ei edes pysty ottamaan toisten apua. Alkoholisteilla on sama juttu, monet taistelevat vuosikaudet yksin juomahimoa vastaan ennen kuin uskovat, että eivät pärjää yksin.
Anna jonkun läheisesi ja jonkun hoitohenkilökunnasta vaikka lukea tähän kirjoittamasi juttu. Se oi hyvin kirjoitettu ja ilmaisee just sen, mistä sulla on kysymys.
Osaat ilmaista hyvin itseäsi ja pystyt hyötymään saamastasi avusta ja tuesta niin, että alat voida päivä päivältä paremmin ja opit pitämään vähitellen hyvää huolta itsestäsi. Sinusta tulee päivä päivältä ja viikko viikolta elämäniloisempi ihminen, paraneminen vie oman aikansa, mutta hiljaa hyvä tulee. Aloita jostain! Aloita siitä, että myönnät ongelman jollekin muullekin ihmiselle, kuin meille tällä palstalla.