hei!
en ota kantaa siihen,minkä ikäinen on "kypsä" äidiksi tai perustamaan perheen, koska mielestäni se on hyvin yksilöllistä.
Minua kuitenkin ihmetyttää, kun täällä käyvät -ilmeisesti sitten hiukan "vanhemmat" ihmiset- vetoavat siihen, että teiniäidit (voi miten inhoankaan tuota sanaa) joutuvat loppujenlopuksi yksinhuoltajiksi ja nuoret perheet hajoavat.
Fakta on se, että monet nuoret ihmiset esim. 18-vuotiaat saavat lapsia, mutta harvat sen ikäiset ovat naimisissa. Toki heistä osa eroaa ja osa pysyy yhdessä parisuhteessa..
Fakta on myös se, että hiukan vanhemmat ihmiset kiirehtivät naimisiin ja tekevät lapsia ja aika suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Ja myös tällä tavalla lapset jäävät jommankumman vanhemman pääasiallisiksi kasvatettaviksi. Siis yllätys yllätys, myös ns. vanhemmat ihmiset tekevät virhearviointeja parisuhteessa ja lasten hankkimisessa.
Kypsyys voi olla mielestäni myös niin sanottu luonteenpiirre. Ihminen voi olla harkitseva ja rauhallinen ja vastuuntuntoinen jo omalla tavallaan kymmenvuotiaana (EN TODELLAKAAN TARKOITA,ETTÄ SEN IKÄISEN OLISI HYVÄ OLLA ÄITI) ja ihminen voi olla sitä kolmekymmentävuotiaana, se riippuu mielestäni ihmisen luonteesta.
Ihminen voi myös olla lapsellinen, kiukutteleva ja
kypsymätön 18-vuotiaana ja ihan yhtälailla 28-vuotiaana. 28-vuotiaan on vain helpompi antaa järkevä kuva itsestään niin yleisesti, kuin lapsen vanhempana, koska hänellä on turvanaan ikä.
Pointtini on ehkä vähän vaikea ymmärtää, mutta kun seuraa esim. tosi-tv.tä tai vaikkapa ihmisiä helsingin yöelämässä, niin ei ne kypsymättömimmät ja pissismäisimmät ihmiset välttämättä ole niitä juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneita, vaan ne voivat hyvinkin olla 30-vuotiaita.
Tai mietippä vaikka yläasteen luokkatovereitasi, voit varmasti muistaa luokaltasi niitä kypsempiä ihmisiä ja niitä "kasvaakohan toi koskaan aikuiseksi"-luonteisia ihmisiä. En sano, että saadakseen lapsen täytyisi olla juuri perinteinen äiti-ihminen, mutta eikös vaan, että jotkut vaan tuntuvat olevan sopivia siihen osaan juuri kun ajattelee heidän luonteenpiirteitään (siis vaikka vanhojen luokkakaverien..toisilla voisi kuvitella olevan lapsia aikaisemmin, kuin toisilla..jollain ei voisi kuvitella olevan lapsia ikinä).
Kaiken tämän kypsyys-ja vanhemmaksisoveltuvuushässäkän jälkeen voin todeta, että tietysti ikä tuo sen verran ns. "hyvää" vanhemmuuuteen, että usein juuri näillä 28-vuotiailla on ammatti ja talous jotenkin kunnossa ja näin ainakin helpommat lähtökohdat lapsien kanssa elämiseen.
Hyvää kevään jatkoa ja onnea kaikkien omille valitsemilleen poluille!
terveisin: IHANAA! 21-vuotiaana äidiksi.avoliitossa 4 vuotta.vuokrakaksiossa.koira.ei ammattia,amk-opiskelupaikka valmiina odottamassa.
äippäloma alkamassa.ja tuntuu ihan hyvältä(siis vaikka elämä onkin kaikinpuolin "vaiheessa")
en ota kantaa siihen,minkä ikäinen on "kypsä" äidiksi tai perustamaan perheen, koska mielestäni se on hyvin yksilöllistä.
Minua kuitenkin ihmetyttää, kun täällä käyvät -ilmeisesti sitten hiukan "vanhemmat" ihmiset- vetoavat siihen, että teiniäidit (voi miten inhoankaan tuota sanaa) joutuvat loppujenlopuksi yksinhuoltajiksi ja nuoret perheet hajoavat.
Fakta on se, että monet nuoret ihmiset esim. 18-vuotiaat saavat lapsia, mutta harvat sen ikäiset ovat naimisissa. Toki heistä osa eroaa ja osa pysyy yhdessä parisuhteessa..
Fakta on myös se, että hiukan vanhemmat ihmiset kiirehtivät naimisiin ja tekevät lapsia ja aika suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Ja myös tällä tavalla lapset jäävät jommankumman vanhemman pääasiallisiksi kasvatettaviksi. Siis yllätys yllätys, myös ns. vanhemmat ihmiset tekevät virhearviointeja parisuhteessa ja lasten hankkimisessa.
Kypsyys voi olla mielestäni myös niin sanottu luonteenpiirre. Ihminen voi olla harkitseva ja rauhallinen ja vastuuntuntoinen jo omalla tavallaan kymmenvuotiaana (EN TODELLAKAAN TARKOITA,ETTÄ SEN IKÄISEN OLISI HYVÄ OLLA ÄITI) ja ihminen voi olla sitä kolmekymmentävuotiaana, se riippuu mielestäni ihmisen luonteesta.
Ihminen voi myös olla lapsellinen, kiukutteleva ja
kypsymätön 18-vuotiaana ja ihan yhtälailla 28-vuotiaana. 28-vuotiaan on vain helpompi antaa järkevä kuva itsestään niin yleisesti, kuin lapsen vanhempana, koska hänellä on turvanaan ikä.
Pointtini on ehkä vähän vaikea ymmärtää, mutta kun seuraa esim. tosi-tv.tä tai vaikkapa ihmisiä helsingin yöelämässä, niin ei ne kypsymättömimmät ja pissismäisimmät ihmiset välttämättä ole niitä juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneita, vaan ne voivat hyvinkin olla 30-vuotiaita.
Tai mietippä vaikka yläasteen luokkatovereitasi, voit varmasti muistaa luokaltasi niitä kypsempiä ihmisiä ja niitä "kasvaakohan toi koskaan aikuiseksi"-luonteisia ihmisiä. En sano, että saadakseen lapsen täytyisi olla juuri perinteinen äiti-ihminen, mutta eikös vaan, että jotkut vaan tuntuvat olevan sopivia siihen osaan juuri kun ajattelee heidän luonteenpiirteitään (siis vaikka vanhojen luokkakaverien..toisilla voisi kuvitella olevan lapsia aikaisemmin, kuin toisilla..jollain ei voisi kuvitella olevan lapsia ikinä).
Kaiken tämän kypsyys-ja vanhemmaksisoveltuvuushässäkän jälkeen voin todeta, että tietysti ikä tuo sen verran ns. "hyvää" vanhemmuuuteen, että usein juuri näillä 28-vuotiailla on ammatti ja talous jotenkin kunnossa ja näin ainakin helpommat lähtökohdat lapsien kanssa elämiseen.
Hyvää kevään jatkoa ja onnea kaikkien omille valitsemilleen poluille!
terveisin: IHANAA! 21-vuotiaana äidiksi.avoliitossa 4 vuotta.vuokrakaksiossa.koira.ei ammattia,amk-opiskelupaikka valmiina odottamassa.
äippäloma alkamassa.ja tuntuu ihan hyvältä(siis vaikka elämä onkin kaikinpuolin "vaiheessa")
Vastaukset 4
Vanhimmat
nainen ei voi missään iässä tai elämäntilanteessa voi tietää mitä lapsi tuo tullessaan. Helvetin tekopyhää saarnata siitä kuinka pitäisi olla puitteet kunnossa ja "olla varma" siitä että pystyy huolehtimaan lapsesta ennen lapsen hankkimista. Kun se piltti on siinä sylissä on homma tasan yhtä paljon hakusessa westendiläisrouvalla kuin vuosaarelaisyh:lla.
sinä osasit hienosti tiivistää juuri sen mitä ajoin takaa.
En voi uskoa, että täältä löytyy näinkin luettavia tekstejä.
Olen samaa mieltä, että kypsyys on eräänlainen piirre. Itse olen (kuten toisessa ketjussa mainitsin) ollut aina ns.pikkuvanha. Olen aina halunnut lapsia nuorena, ja koska olosuhteet ovat meillä näinkin vakaat (taloudellisesti tietty tiukilla mutta muuten) niin tunsimme mieheni kanssa olevamme enemmän kuin valmiita.
Luulen, että näitä eroja tulee aika lailla eri syistä eri ikäluokissa. Mielestäni nämä 30v naiset alkavat panikoimaan, aika alkaa kuitenkin käydä aika vähiin. Tässä tilanteessa tehdään helposti virhearviointeja, pikaisia päätöksiä. Kuitenkin joskus nämäkin pikaiset päätökset saattavat olla juuri niitä oikeita.
Poikamme on 3kk. Aiomme syksyllä yrittää pikku kakkosta. Olemme onnellisempia kuin koskaan, enkä usko että saatan koskaan katua hetkeäkään tai pitää mitään päätöstäni virheenä. Yksin en jaksaisi,onneksi ei koskaan tarvitsekkaan. Suhteemme on vakaalla pohjalla, jos jotain kuitenkin joskus käy, en silti ole yksin.
Hyvää kevättä kaikille nuorille ja vanhemmille äideille!
t. 19v äiti 23v isä, ei ammattia(amk-paikka odottamassa),äippälomalla josta jään vielä mahdollisesti suoraan seuraavalle, tuntuu tosi hyvältä ja elämä vasta alkamassa :)
olen aivan samaa mieltä kuin sinä "ilona ja mie vaan". oli todellakin järki puhetta ja totta jokainen sana...
hyvä että joku edes ymmärtää ja puhuu asiaa!
Onnea vaan teille kummallekin :)