Onko muita, joiden keskustelutaidot on päässyt pahemman kerran ruostumaan eristäytymisen tai jonkun muun seurauksena? Mä en koskaan keksi mitään sopivaa kysyttävää ja muiden kysymyksiin vastaan yleensä parilla sanalla, siis kertomatta mitään "ylimääräistä". Oon huomannut että ihmiset yleensä puhuu paljon enemmän, siis höpisee niitä näitä aiheesta ja aiheen vierestä, mutta mä en osaa tehdä niin. Mulla on myös sellainen ongelma, etten oikein osaa tarttua siihen mitä keskustelukumppani sanoo vaan kommentoin vaan sanomalla "joo", "ai jaa" tai jotain muuta yhtä henkevää... Oon joskus sivusta seurannut muiden juttelua ja siinä tulee aina semmonen olo, että oonkohan mä ihan toivoton tapaus ja kuka tämmöseen tylsimykseen edes tahtoisi tutustua, kun maailma on täynnä paljon parempia keskustelijoita. Annan varmaan muille sellasen vaikutelman, ettei mua edes kiinnosta jutella niiden kanssa. Mikäköhän tähän auttaisi?
Keskustelutaidot kadoksissa
nonniii
6938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihmisiä olemassa kuin sä.Et välttämättä ole ujo,mutt et ole mikään sanojen casanova.Ja todellakin ai joo ja niinpä ovat vakiolauseitasi.Mutta,mutta,mitä se haittaa,ei kaikkien tarvi samanlaisia ollakaan,erilaisuus on hyvä juttu.Minä ainakin koen juuri sinunlaisesi kiinnostavimmiksi juuri sen takia,kun itse olen kova puhumaan.Minä taas koen,että moni pitää minua ihan lässyn lässyn ihmisenä.Kukaan ei ole varmaan itseensä tyytyväinen koskaan.Ihmiset yleensä,jotka ei paljon puhu,puhuvatkin sitten asiaa,kun puhuvat.Joten kyllä se siitä.Vielä sullekin, aurinko paistaa.
että itsekin olen ollut aika hiljainen. Ymmärrän siis hiljaisia tapauksia;).
Pitemmän päälle ehkä kannattaisi hiukan panostaa että itsekin osallistuu aktiivisemmin keskusteluun. Ainakin itselle on joskus sanottu, että minunlaiseni seurassa on raskasta (koska muut pitää keskustelua yllä). Ja voi antaa itsestään sellaisen kuvan, ettei ole kiinnostunut muista ihmisistä.
Olen yrittänut ottaa opikseni. Ja tietenkin riippuuhan se seurasta, miten juttu luistaa. Itseään voi kehittää jos haluaa.
Olen huomannut itsessäni samaa pitkän eristyksissä olon jälkeen. On tarvinnut tavallaan uudestaan opetella keskustelemaan. Kyllä sen kuitenkin aika äkkiä oppii, kun vain menee ihmisten seuraan.
Täällä yksi joka ei osaa keskustella "oikeasti" silloin kuin pitäisi. Välillä se onnistuu, välillä taas ei. Olen huomannut että olen väsynyt silloin kun vastaukset on tyyliä joo, nii-in jne. Moni varmasti luulee ettei minua kiinnosta hänen asiansa ja keskustelu tyrehtyy. Se taas ei pidä paikkaansa ettei kiinnosta, en vain jaksa juuri silloin keskustella. Minulle riittää monesti se että toinen vain on siinä. En ole aikonut painostaa itseäni opettelemaan keskustelua, minulla ei tällä hetkellä ole voimia siihen. Vaikka ei koskaan oppisi keskustelemaan "oikeasti", ketään ei kuitenkaan pitäisi hyljeksiä sen vuoksi. Hänet pitää hyväksyä sellaisena kuin on, hyväksymmehän keskustelutaitoisetkin.
Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä. Jos jutellessa ei ole kyse aiheesta jonka varmasti hallitsen, olen mieluummin hiljaa tai otan kantaa varovasti parilla sanalla. Toisaalta jos juttelen tyypin kanssa joka tuntuu olevan sivistykseltään hyvin eri tasolla minun kanssa, olen varovainen etten päästäisi sammakoita suustani.
samoja piirteitä havaittavissa.. Voi vaan kuunnella vierestä ja välillä todea joo, ai-niin tai sepä hyvä.. Ei oikeestaan kykene.. Eikä muutenkaan ole lähellekkään samoilla aaltopituuksilla