Voi kauheeta kohta se kesä tulee. Olen sitä odottanut koko talven ajan mutta nyt tajusin että siitä tulee ihan samanlainen kuin kaikista muistakin kesistä. Ainoa ystäväni lähtee Suomen toiselle puolelle lähes koko kesäksi ja minä vietän jälleen kerran kesän yksin kotona tv:tä katsellessa. Yksin ahdistaa mennä mihinkään. Muutenkin kesällä näkee vain onnellisia ihmisiä enkä voi sietää sitä.
Ei olisi taas pitänyt haaveilla ja suunnitella kaikkea kivaa. Olen idiootti!!
Ei olisi taas pitänyt haaveilla ja suunnitella kaikkea kivaa. Olen idiootti!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
ihmiset hymyilee jopa Suomessa ja kaikki on niin paljon vapautuneempaa kuin talvella. En tiedä reagoiko kaikki niin voimakkaasti valoon kuin allekirjoittanut, mutta minä olen ainakin ihan eri ihminen kesällä kuin talvella. Piristy! :)
reagoin täsmälleen vastakkaisesti. Talvella kaikki on paremmin.
talvella kuuluukin vituttaa. Kesällä pitäisi olla kaikkien niin onnellista ja maireaa, mutta kun ei kaikki vaan ole. Sitten vasta vituttaakin kun kaikilla muilla on hauskaa ja itse kärvistelet vitutuksen pyörteissä
Uskooko kukaan, kun sanon että voin paljon paremmin talvella kuin kesällä.
Jostain syystä minä en pidä aurinkoisista päivistä.
Nytkin, kun on näitä heleitä, aurinkoisia päiviä minä en saa mitään aikaiseksi, kunhan vaan olla möllötän ja odotan että tulis pilvistä. Silloin olen energinen ja tunnen oloni tasapainoiseksi.
Myös kesällä nautin pilvi-päivistä ja sateesta.
Helteestä en pidä lainkaan ja kyseenalaistan myös kanssakulkijoideni ihailun kesän lämmöstä ja valosta. Jos se niin kivaa on, niin miksi sitten kuuluu koko ajan valitus: "Kyllä on kuuma", "Ei saa nukutuksi, kun on niin kuuma ja valoisaa", "Viilenisi jo" ym.ym.
Mutta kuinka mukavaa on mennä vaikkapa kävelylle kesä sateessa, esim.
"Voi miten kauniita kesäpäiviä vihaan" -kerho :-)
Meikäläisellä jo kroppakin toimii parhaiten miinuksella. Tosin kyllä viileä, puolipilvinen kesäsääkin jotenkin menettelee. Kyllä minä kesän tuoksuista sinänsä pidänkin, valoa on minulle tarpeettomasti. Tietty yliviritys ihmisissäkään ei oikein ole mieleeni: säntäilyä, älämölöä, kiirettä rhtiä muka jonnekin... Kuumuutta kirjaimellisesti inhoan, pää menee täysin tukkoon, ajatukset => tulen ärtyisäksi. Näinhän ei saa ajatella (hiihoo).
Sade on ihan mukava, kunhan ei tuule ylenmäärin.
(Olen muuten aina luullut ja kokenutkin, että vuodenajoilla ei ole mitään vaikutusta mielialaani, mutta viime vuosina olen havainnut keväät selvästi pahimmiksi).
Inhoan aurinkoiset ja erityisesti kuumat kesäpäivät. Jos ulkona on yli 20 astetta, niin minua ei saa ulos asunnosta edes aseella uhaten. Inhoan yli kaiken sitä hikistä olo. Samoin en pysty syömän jäätelöä ulkona kesäisin, tosi inhottava tunne kun se sulaa, ja sitten on likaiset kädet ja on pakko päästä suihkuun peseytymään.
Parasta on kuin on 5-10 astetta lämpöä ja pilvistä. Silloin voi pukeutua tyylikasti, ei ole kuuma ja tekee mieli liikkua.
Ja mitä talvea tulee, niin mieluummin miinus 30 astetta pakkasta kuin plus 30 astetta helteettä.
Tunnen itseni masentuneeksi ja surulliseksi aina keväisin, tiedä sitten mistä johtunee.
Nuorempana huomasin, että käyn keväällä ja alkukesällä "ylikierroksilla", niin ettei nukkumaankaan ehtinyt.
Nykyisin keväässä ja kesässä on parhaita ne pilviset ja sateiset päivät, mutta kuitenkin lämpimämmät kuin talvella ;), silloin on niin leppoisaa ulkoilla ja puuhastella ulkotöissä. Helteitä en kaipaa myöskään, enkä ympärivuorokautista valoa. (mukavampaa nukkua kun on "oikeasti" yö ja pimeää)
..lupailee pilvistyvää ja lumisateita, sitten on taas mielikin niin levollinen ja rauhoittunut.
Ja tämä EI todellakaan ole provo, vaan minä ihan OIKEASTI tykkään enemmän pilvisistä päivistä, kuin aurinkoisista.
Hanki uusi harrastus ja yritä siellä solmia uusia ystävyyssuhteita kesäksi. Tutustu netissä johonkin samalla suunnalla asuvaan ja tavatkaa. Yksinkin voi tehdä kesällä kaikkea kivaa, olen nähnyt monia esim rannalla yksin, kaiken ikäisiä. Kannattaa liikkua ulkona, eikä homehtua kesää yksin neljän seinän sisällä, sieltä ei kukaan tule sinua hakemaan.
Mikä estää kesällä menemästä uimaan, istumaan puistonpenille ja lukemaan kirjaa tai syöttämään lintuja? missä sä muuten asut?
>Mikä estää kesällä menemästä uimaan,
- Vesi on likaista
- Sinilevä
- Vitusti ihmisiä ympärillä
>istumaan puistonpenille ja lukemaan kirjaa
- Kuuma hikinen olo
- Silmiä särkee lukeminen auringossa
- Liika ihmisiä ympärillä
- Melu
>syöttämään lintuja?
- Taita olla laitonta tällä hetkellä
- Voi saada flunsan linnulta ja kuolla, vaikka se olisikaan niin paha juttu mun tapauksessa
>missä sä muuten asut?
Itse asun stadissa
Älä sitten valita, jos mikään ei tunnu kiinnostavan. Miksi edes haluat kavereita, jos ihmisten ympärillä olo noin pirusti ahdistaa? Tuskin kukaan haluaa sun kanssasi istua koko kesää neljän seinän sisällä, pilveä poltellen ja paskaa jauhaen.
Kuvittelen jo mielessäni ne nuoret kauniit parit kävelemässä kesävaatteissa käsisi kädessä onnellellisina.
Minä varmaan vetäydyn sisälle koko kesäksi kun niin surettaa. Onneksi pääsee mökille sentään pakoon onnellisia ihmisiä.
Joku tuossa jo luettelikin hyvän listan syitä miksi yksinään puiston penkille meneminen on niin vaikeaa. :)
Kärsin jokseenkin sosiaalisten tilanteiden pelosta, joskus se on lievää ja joskus hermostuttaa vähän enemmän, riippuu mielialasta. Minusta usein myös tuntuu, että minua tuijotetaan, etenkin kun olen yksin.
Jos menisin yksin uimarannalle tuntisin oloni jotenkin vaivaantuneeksi. Ei ole ketään jonka kanssa rupatella ja olla "luonnollisesti". Rannat ovat myös aivan täynnä ihmisiä ja he änkevät ihan viereen ja en suoraan sanottuna pidä siitä. Puiston penkillä lukeminen ei taida täällä Turussa onnistua kun penkit ovat aina varattuja. Enkä minä nauttisi siitäkään.
Vaikka kesästä pidänkin muuten, lämmöstä ja auringosta, niin silti olen jotenkin surullinen. etenkin tuo kaupungille lähteminen saa aikaan vain masentuneen mielen. Jostain se vain syntyy, kauniista ihmisistä, ystävyksistä, pariskunnista. Ahdistaa. Jokin siinä kesässä vain on kun surettaa.
Sä siis ihan mieluusti istut siellä kotona, kuin menet ihmisten ilmoille, kun joku voi jopa vahingossa hipaista sua! hui! mitä sitä siis turhaan valittamaan kerran ei edes halua muutosta. kammoksuisit varmaan sitä yhtäkin kamua joka vieressä istuis juttelemassa
Menisin mieluummin kyllä pois neljän seinän sisältä JONKUN IHMISEN KANSSA. Yksin ei tunnu hyvältä mennä mihinkään. En tiedä mistä repäisit tuon kosketuskammon tähän, mutta muista että me kaikki emme ole niin avoimia kuin sinä. Eli kyllä, minua varmasti ahdistaa jos menen puiston penkille lukemaan kirjaa ja pari ihmistä änkeää samalle penkille ihan viereen.
just samaa. Jos bongaat mut sieltä puistonpenkiltä yksin niin tulet jutteleen. Pohdin et kesä ei ole samanlainen jos teen siitä erilaisen. Se vaatii mun kannalta järjettömiä riskejä ja pelkojen voittamista mut mä aion tehä sen. Ei ole enää vitunkaan väliä mitä muut ajattelee. Oon liian vanha ja viisas tällaseen (ja liian tunnollinen). Heitän telkkarin pihalle jos ei muuten. Tää on vala! Tämä kesä jää mieleen elämäni kesänä!!!
Tuo on oikeata puhetta!!
Liiallisen muiden huomioimisen tilalle on tullut tiettyä anarkistista viisveisuuta, tervehdin sitä ilolla. Käytännössä parhaat asiat elämässäni ovat olleet sellaisia joissa olen toiminut täsmälleen päin vastoin kuin nk. järki sanoo. Kaikki ne muutikin ihmiset ovat näitä samoja hupaisia apinajohdannaisia, suuri pelko on sinänsä kyllä täysin aiheetonta.
Ja telkkari nyt kannattaa muutenkin heittää pellolle ;-) tein sen pari vuotta sitten. Ei ärsytä ollenkaan niin paljon enää.
kommnetti :-)
ihmisiä ne nekin on ja niistäkin voi tulla kavereita sulle vai?
Juu juu, kyllähän sitä elokuvissa aina niin käy että menee istumaan puistoon ja saa yhtäkkiä tuhottomasti kavereita tuosta vain.
asut Turussa. Samaistun ainakin kirjoitukseesi.