Sarja kysymyksiä

Et vastannut yhteen kysymykseeni eräässä ketjussa;onko sinulla lapsia ja jos on,minkä ikäisenä lapsia olet saanut?

1.5v. Häät piti pitää tänä kesänä mutten jaksanut niitä järjestellä kun juur saatiin pikkunen, enkä osaa jättää toisten järjesteltäväksi. Ehkä ensi kesänä,riippuen saadaanko silloin pikku kakkonen:)

2.Kipinä..Hhmm..Olemme puhuneet vauvasta parisen vuotta ennen kuin lasta lähdimme yrittämään. Mistä se kipinä yleensä lähtee? Parisuhteemme on vakaalla pohjalla, taloudellinen tilanne ok. Tunsimme, että jotain puuttuu ja tiesimme että meillä on rakkautta niin paljon että siitä riittää pikkuisellekkin..ehkä toisellekkin ;)

3.minä 19v, täytän 20. Mies 23v.

4.Odotin ja odotin kuukautisia, tai pikemminkin odotin etteivät ne alkaisi. Olimme Tallinnassa kun ostin apteekista pinon testejä. Tein ensimmäisen,yksi vahva viiva ja yksi haalea. Tein toisen, sama juttu. Tunsin niin suurta onnea, jotain sanoin kuvaamatonta.Juoksin vessasta miehen syliin ja mies tiesi heti mistä olis kyse :)
Synnytykseni meni kaikkea muuta kuin helpon kaavan mukaan. Se oli henkisestikin hyvin raskas kokemus jatkuvan pelon vuoksi (pojalla oli napanuora kaulan ympäri). Kun sain pojan vihdoin syliin..no..en uskaltanut tuntea ensin mitään. Pelkäsin että menetän pojan. Ensin oli pelko, sitten suunnaton hämmenys. Nyt se oli siinä. Poika. Oma vauva.. Hämmennys valtaa vieläkin välillä.. Ja rakkaus...toivo..pelko..kaikki.

5.Tukiverkko on loistava. Kaikki läheisemme kannustavat ja tukevat, välimme sukulaisiin on läheiset. Ystävät eivät ole kadonneet, pikemminkin pidämme tiiviimmin yhteyttä nyt.

6.Toisen haluaisin ennen kuin menen takaisin opiskelemaan.. Kolmannen ehkä sitten siinä 30v tienoilla.

7.10vuoden..Luulen, että joko äitiyslomalla ja jos onni ei ole myötä tässä asiassa niin töissä kampaamossa.Vaikea arvioida..

8.Onnellisempi kuin koskaan.Rehellisesti,liioittelematta.

1. Olimme yhdessä noin 3,5v. Nykyään olen yh, mutta onnellinen siitä.

2. Kipinää ei ollut, tulin raskaaksi ilman mitään kuumeilua ja yritystä. Mulle lapsen pitäminen oli itsestään selvä asia.

3. Nyt olen 22v.

4. Olin niin väsynyt, etten paljoa ajatellut. Kun heräsin osastolla, olin onnellinen. En saanut katsettanu irti vauvastani. Hän oli niin täydellinen, kaunis ja viaton. Se hetken muistan ikuisesti, kun avasin silmäni, ja näin hänet.
Plussasta olin ensin iloinen, sitten kauhuissani ja sitten totuin ajatukseen enkä enää pohtinut sitä juurikaan.

5. Laaja, ilman heitä en pärjäisi. Tai pärjäisin tietenkin, mutta on hienoa, että ympärillä on ihmisiä tukemassa ja auttamassa, ei sitä kukaan yksin jaksa.

6. Vain tämä 1.

7. Olen. Pirun väsynyt (yksinhuoltajuus, koulut ja duuni), mutta erittäin onnellinen.
Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta jos olisin saanut päättää, olisin halunut lapsen vasta jokunen vuosi myöhemmin. Monestakin syystä.
Mutta, kai kaikella on tarkoituksensa. Lost. ;)

Pelottavinta tässä kaikessa on ajatella, kuinka iso lapseni jo on. Vastahan tuo syntyi ja kohta menee eskariin.
Aika menee ihan liian nopeasti.

elikkäs minun vastaukseni.

1.yhdessä olemme olleet nyt 2 vuotta. Tarkoituksena on mennä naimisiin vuonna 2009, vaikka olisin kyllä valmis jo aiemminkin.

2. Raskaus tuli meille yllätyksenä, ja tottakai mietin myös aborttia, nuoren ikäni vuoksi, mutta lopullinen päätös pitää lapsi, oli erittäin helppo.

3. Minä olen juuri täyttänyt 18 ja mieheni on 22 vuotta. Poikamme 7kk.

4. Kun sain vauvan ensimmäisen kerran syliini, en olisi millään malttanut päästää häntä melkein heti pesulle, olisin halunnut vain katsella tuota suloista poikaani.
Kun raskaustesti näytti plussaa, olin iloisen yllättynyt, sillä olen aina haaveillut saavani lapsia nuorena, joskin suunnitelmiini kuului käydä koulu loppuun ennen pienokaista.

5. Tukiverkkona meillä on mieheni sukulaisia (äiti,isä,eno,tädit,mummo,ukki,sisko), kaupungin perhetyöntekijät sekä ystäviä. Seurakunnan perhekerhossa olemme myös ruvenneet käymään. Omat sukulaiseni asuvat 300 km päässä.

6. Haaveena olisi vielä pari lasta, kunhan on koulut käyty, työpaikka saatu ja oma asunto hankittu.

7. Haaveissani kymmenen vuoden päästä minulla olisi 2-3 lasta ja omistaisin vanhusten hoitokodin, mutta realistisesti ajateltuna olen luultavasti töissä jossakin vanhustentalossa ja mies siellä, mistä töitä löytyy. uskoakseni rahatilabteemme ei myöskään kamalan hyvä ole,sillä hoiva-alalla palkat eivät kamalan korkeita ole. se ei kuitenkaan ole pääasia, sillä töitä haluan vanhusten parissa tehdä.

8. Onnellinen olen, joskin hieman väsynyt.

1.olemme olleet kohta 2v yhdessä joista 1,5 ystävyyttä,häät on sitten kun olen täysiikäinen olikkä 2007 kesällä.

2.silloin ku aloimme seurustelemaan,puhuimme että jos lapsi tulee niin on tullakseen, elikkä puoli suuniteltu onnellinen vahinko. :)

3.minä 17 ja mieheni 18(huhtikuussa 19)

4.se oli niin ihana tunne, kipu unohtui ja syndämmeni pysäytti niin pieni ja avuton poika parkaisullaan.tein testin wc:ssä ,menin mieheni luokse ja nyökkäsin ja hän tuli halaamaan minua.

5.tukiverkko on hyvä. vaari ja mömmö-mummi ( enot ja täti)ovat ihan ihastuksissaan lapsensalapseen ja siskonpoikaan.

6.yksi tai kaksi... sitten toinen vähän myöhemmin , joskus 5 vuoden päästä.

7. toivottavasti töissä,ei sitä ikinä tiedä minne tuuli kuljettaa.

8.kyllä olen, vaikka arki ei yleensä ole juhlaa.
meillä hyvä onni, lapsi on todella helppo, ei valvota öitä eikä pahemmin itke.olen onnellinen mieheni ja lapseni kanssa, se on ihanaa katsoa päivä päivältä kun poika kasvaa ja oppii uusia asioita.

t. mamma17 ja poika 7kk

Nyt sitten vähän muita juttuja tänne, tähän voi vastata kaikki teinivanhemmat, odottaja tai entinen teinivanhempi, eli:

1. Kauanko olette olleet yhdessä puolisosi kanssa? Onko häähumua ilmassa vai odotteletteko sitä vielä? Jos olet eronnut, kauanko ehdotte olla yhdessä, ja kauanko erosta on?

5,5 vuotta. Naimisiin ollaan menossa kesällä 2007 tai kesällä 2008.

2. Mistä lähti kipinä perheen perustamiseen? Kauanko ajatus kypsyi?
Jos tulit raskaaksi "yllätyksellisesti" oliko päätös pitää lapsi helppo, vai mietitkö muitakin vaihtoehtoja?
"Yllätyksellisesti"
Oli selvää, että pidetään lapsi.
3. Minkä ikäsiä te olette?
20, mies 23.
4. Mitä tunsit sillä hetkellä, kun sait vauvasi syliin (jos olet jo synnyttänyt) tai sillä hetkellä kun sait plussan (jos vasta odotat) Jos olet kummankin tehnyt, voit vastata molempiin.
En muista, olin aika sekasin synnytyksen jälkeen. Plussasta onnellinen ja hämmentynyt.

5. Minkälainen tukiverkko teillä on?
Oikeastaan aika heikko. Isovanhemmat eivät ole tarjoutuneet ottamaan lasta hoitoon ja taloudellista apua emme saa. Poika oli viime viikonloppuna ( 2v 7kk) ensimmäistä kertaa yöhoidossa siskollani. Mutta olemme tyytyväisiä näinkin.

6. Kuinka monta lasta on haaveissa?
3

7. Missä näet itsesi 10v kuluttua, jos ajattelet asiaa realistisesti?
3 lapsen äitinä, oma omakotitalo ja hyvä työpaikka. Niin ja naimisissa.

8. Oletko onnellinen?
Kyllä.

1. Kauanko olette olleet yhdessä puolisosi kanssa? Onko häähumua ilmassa vai odotteletteko sitä vielä? Jos olet eronnut, kauanko ehdotte olla yhdessä, ja kauanko erosta on?
-Meillä tulee kaksi vuotta yhdessä kesällä. Kihloihin en ole vielä halunnut, vaikka lapsi onkin jo tullut. Olemme puhuneet ja olen sanonut, että sittenkun kummastakin siltä tuntuu ja on oikea hetki kosia. Kihlaus on mielestäni avioliittolupaus.

2. Mistä lähti kipinä perheen perustamiseen? Kauanko ajatus kypsyi?
Jos tulit raskaaksi "yllätyksellisesti" oliko päätös pitää lapsi helppo, vai mietitkö muitakin vaihtoehtoja?
-Tulin raskaaksi yllätyksesti. Kyllä siinä tuli mietittyä abortti vai pidetäänkö, mutta olen sitä mieltä, että pystyn kasvattamaan lapseni hyvin. Sanoin aikasemmin, että jos joskus niitä lapsia siunaantua, niin käyttäydyin heille varmaan niinkuin nelikymppinen äiti, mutta ei sitten vielä tiedä, mitä se elämä tuo tullessaan.

3. Minkä ikäsiä te olette?
-Mies täyttää 23, minä täytän 18.

4. Mitä tunsit sillä hetkellä, kun sait vauvasi syliin (jos olet jo synnyttänyt) tai sillä hetkellä kun sait plussan (jos vasta odotat) Jos olet kummankin tehnyt, voit vastata molempiin.
-Se oli jotain uskomatonta, en tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun pieni alaston poika annettiin syliini. Hän on kyllä jotain maailman sulosinta sekä rakkainta mieheni kanssa.

5. Minkälainen tukiverkko teillä on?
-Miehen vanhemmat asuvat samassa kaupungissa, n. 20 minuutin ajomatkan päässä, hänellä on melkein koko suku samassa kaupungissa. Myös siskoni asuu samassa kaupungissa. Vanhempani asuvat 200 km päässä, mutta näemme melko usein.

6. Kuinka monta lasta on haaveissa?¨
- En tiedä oikein, 2 tai 3. Katsotaan miten tämä tästä nyt etenee. En nyt vielä kuitenkaan jaksaisi toista lasta tähän arkeen. Ehkä siinä kolmen vuoden kuluttua, kun poika on jo senverran iso.

7. Missä näet itsesi 10v kuluttua, jos ajattelet asiaa realistisesti?
-Olen ambulanssissa töissä, kahden lapsen äiti ja onnellisesti naimisissa. Ja tämä on realistisesti ajateltu ottaen huomioon opiskeluni tällähetkellä.

8. Oletko onnellinen?
-Erittäin onnellinen.