Olen jäänyt jotenkin syrjään, en ole mikään puhelias papupata josta olisi iloa ja seuraa... joskus joku käyttänyt sanaa epäsosiaalinen, puhun vähän mutta asiaa. Töissä kavereita omistan mutta oman ikäni puolest he ovat paljon vanhempia minua joten en niitten pohjalta paljoa luo uusia ihmiskontakteja, vaikka joskus joku onkin sanonut että kyllä tuollainen poika löytää ainakin kavereita. Ei vaan tunnu helpolle.
Olen yrittänyt baareissa joskus käydä vaikkei ne olekaan minun paikkoja mutta tuloksetta. Olen sieläkin yksin. Muuten harrastukseni ovat hieman yksilöllisiä koska jo kouluaikoihin inhosin joukkuepelejä. Hiihto jne ovat lähellä sydäntäni, hyvä ruoka myös. Nautin enemmän mökillä olosta ja kotosalla istuskelusta, kun en halua yksin liikkua, se nimittäin hävettää minua jonkin verran. Tänään kävin messuilla jossa sitten sain esittelijä tytöiltä kauniita hymyjä jotka suorastaan lämmittivät mieltäni, vaikka onkin hieman outoa että ne ainoat hymyt saan tuota kautta.
En vaan tiedä mistä löytäisin sen oikean tai jonkun jota halata. Olen asunut nelisen vuotta yksin, ilman että ketään olisi kiinnostanut tulla kyläilemään luokseni.
Joskus olen miettinyt onko vika ulkonäössäni vaiko luulenko vain. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että olen kaipa ihan hyvännäköinen vaikkei ikinä kukaan olekaan kehunut minua, ehkä siksi oma luottamukseni onkin hieman alhainen enkä saa kavereita.
Jos tämä herättää keskustelua/kiinnosta tai joku haluisi kertoa minulle neuvoja niin olen iloinen.
Olen yrittänyt baareissa joskus käydä vaikkei ne olekaan minun paikkoja mutta tuloksetta. Olen sieläkin yksin. Muuten harrastukseni ovat hieman yksilöllisiä koska jo kouluaikoihin inhosin joukkuepelejä. Hiihto jne ovat lähellä sydäntäni, hyvä ruoka myös. Nautin enemmän mökillä olosta ja kotosalla istuskelusta, kun en halua yksin liikkua, se nimittäin hävettää minua jonkin verran. Tänään kävin messuilla jossa sitten sain esittelijä tytöiltä kauniita hymyjä jotka suorastaan lämmittivät mieltäni, vaikka onkin hieman outoa että ne ainoat hymyt saan tuota kautta.
En vaan tiedä mistä löytäisin sen oikean tai jonkun jota halata. Olen asunut nelisen vuotta yksin, ilman että ketään olisi kiinnostanut tulla kyläilemään luokseni.
Joskus olen miettinyt onko vika ulkonäössäni vaiko luulenko vain. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että olen kaipa ihan hyvännäköinen vaikkei ikinä kukaan olekaan kehunut minua, ehkä siksi oma luottamukseni onkin hieman alhainen enkä saa kavereita.
Jos tämä herättää keskustelua/kiinnosta tai joku haluisi kertoa minulle neuvoja niin olen iloinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oot vielä nuori kyllä se kumppani ja ystäviä löytyy! Jos tykkäät urheilusta mene johonkin mukaan. Itse olen jo iäkkäämpi ja hiljainen tyttö-kaikki eivät muuten tykkää "papupadoista". Olen tietty itse kärsinyt hiljaudesta mutta oon myös saanut siitä kiitosta.
Minullakin on paljon vaikeuksia löytää ystäviä...
Olen erittäin ujo ja joskus vaikeasti lähestyttävä, mutta jos minut oppii tuntemaan niin huomaa etten ole lainkaan niin vaisu ja ujo miltä aluksi vaikutan... Jos haluat jutella niin lisää meseen: [email protected]
Olen nyt ottanut sinun mesesi tässä jo jokin aika sitten muttei sinua olekaan näkynyt:/
Vaikutat mukavalta tyypiltä, joka osaa olla ystävällinen, reilu ja positiivinen. Itse en missään nimessä pidä ihmisistä jotka hölöttävät äänekkäästi eiainaniinhyviä-juttujaan. Kiinnostavampia ovat vähän salaperäiset ihmiset jotka puhuvat silloin kun on jotain järkevää sanottavaa. Itsekään en ole maailman sosiaalisin ihminen enkä haluakaan elämääni laumoittain ihmisiä joista en kuitenkaan aidosti välitä, tärkeämpiä ovat aidot ihmiset, joita ei minullakaan ole monta.
Sinun pitää uskoa itseesi. Etsi omat vahvuutesi ja korosta niitä. Lähde itse liikkeelle, koska ei sinua kukaan tule kotoa hakemaan. Hakeudu harrastuksiin joista olet oikeasti kiinnostunut, sieltä varmaan löytyy ihmisiä joiden kanssa on jotain yhteistä. Deittiseuraa löytyy netistäkin, ei vain baareista.
Tsemppiä sulle, yritän itsekin noudattaa näitä neuvojani... ;)
Niin olen kyllä koittanut seuraa hakea netinkin kautta tosin sitten ei syystä tai toisesta ulkoisesta ominaisuudesta ole johtanut mihinkään. Etten oikein jaksa uskoa noihin treffipalstoihin joita netissä on, ehkä joillain ne voi toimiakin.
Harrastuksistani sitten sen verran että jo nyt hiihdän, lenkkeilen ja mökkeilen. Kaikki nämä ovat lähellä sydäntäni. En vaan ole kohdannut sitten arkuuteni vuoksi ketään, kun helpompaa olisi jo jonnekin tuonne mennä jonkun kanssa.
Olisitko kenties halunnut jutella lisää?
Eipä ole minunkaan luonani vieraita käynnyt. Kaverit kävivät kerran kun muutin, mutta en jaksa enää soittaa, kun se olen aina minä joka ottaa yhteyttä. Ymmärrän kyllä että heillä on kymmeniä muitakin kavereita ja tyttöystävät päälle, joten miksi muistaisivat tällaista tylsää paskaa....
Ottakaa itseänne niskasta kiinni itsesääliin vaipumisen sijaan.
Tehkää itsestänne maailman komeimpia ja kauniimpia ihmisiä vaikka plastiikkakirurgilla tai käykää salilla tai jotain joka tekee teidät kauniiksi.
Sitten kun olette täydellisiä,teistä tulee luonnostaan avoimia ja itsevarmoja ja rakastatte kaikkia ja mikä parasta kaikki tulevat iskemään teitä baarissa.
Ryhdistäytykää ja ottakaa itsellenne projekteja.
Hassua että ajattelet noin. Ei kauneus tee ihmisen elämästä täydellistä.Ei todellakaan. Nykyisessä pinnallisessa maailmassa ulkonäöllä on kenties mahdollisuus päästä johonkin, mutta jos sisältä ei löydy mitään, lopputulos on todennäköisesti huono.
Olen koko elämäni saanut kuulla puhetta siitä kuinka hyvännäköinen olen. Vuosien saatossa siitä on tullut painostavaa. Mm. työntekijänä minua ei oteta vakavasti ja ahdistelijoita riittää. Monet ihmiset haluavat minulta jotain vain siksi että satuin syntymään kauniiksi tytöksi rikkaaseen perheeseen. Onneksi aitojakin ihmisiä on, sellaisia jotka näkevät pintaa syvemmälle.
Ajattelin kaksi vuotta sitten että voisin korjata itsetuntoni laihduttamalla ja kuntoilemalla, nyt painan melkein 20kg vähemmän, on narujen tilalla käsivarret, maha on kadonnut. Mutta ei auta, ei auta alkuunkaan. Peiliin minun ei ole koskaan ollut vaikea katsoa, kameraan kylläkin, eikä tämä auttanut siihen.
Asiat eivät todellakaan ole aina noin yksinkertaisia , voi miten minä toivoin että tämä olisi ollutkin näin helppoa, vähän salia ja ruokavalion muuttamista. Mutta ei.
vitsi sä vaikutat mukavalta ihmiseltä...... en tiiä mistä johtuu mut näin vaa tunsin. haluisitko ehkä joskus jutella lisää?
Mitäpä jos lähtisit harrastamaan jotain missä tapaa ihmisiä? Olet liikunnallinen, joten varmaan viihtyisit jossain joukkuepelissä vaikka vain sillä taka-ajatuksella että löytäisit kavereita.
On paljon muutakin mitä voi tehdä, siis liikunnan lisäksi. Itse huomasin löytäneeni joukon uusia ystäviä järjestötoiminnasta, ihan huomaamatta. Monenlaista aktiiviporukkaa löytyy...Ehkä sullekin!
Kiitoksia kuitenkin neuvoistasi vaikkei ne ihan niin ole ihan mua varten koska vastiivaa olen kuullut useestikin muttei se ole onnistunut.
Noh niin ihan hyvä ajatus sillee mutta olen inhonnut joukkua lajeja koko ikäni itse pelatessani, olen mielummin itsenäisten lajien harrastaja koska niistä nautin.
Enkä nyt tiedä olenko niin urheilullinenkaan tai no jos otetaan sohvalla löhöily mukaan.
Noh olen mukana kyllä ammattijärjestön toiminnassa mutta se ei vaan ole niin yksinkertaista saada se juttu sille tasolle että myös muualla olisi joku seurana...
musta tuntuu että tuolla asenteella ystävystyminen on tosi vaikeaa. jos pyytelet anteeksi olemassaoloasi etkä edes itse tykkää itsestäsi...miksi kukaan haluaisi olla kaverisi, jos et edes itse ole "omalla puolellasi"?
aloita koko homma puhtaalta pöydältä, pakota itsesi arvostamaan itseäsi ja sitten voit alkaa miettiä muita ihmissuhteita. sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen!