Tervehdys!
Eli kysymys oli, että mihin suuntaan arkkitehtuuri ja suunnittelu on menossa lähitulevaisuudessa?
Entä miten esim.suunnittelijoiden koulutusta tulisi parantaa?
Kiitos mahdollisista vastauksista jo etukäteen!
Tässä alkaa olla opinnäytetyö jo pikkuhiljaa kasassa...
Eli kysymys oli, että mihin suuntaan arkkitehtuuri ja suunnittelu on menossa lähitulevaisuudessa?
Entä miten esim.suunnittelijoiden koulutusta tulisi parantaa?
Kiitos mahdollisista vastauksista jo etukäteen!
Tässä alkaa olla opinnäytetyö jo pikkuhiljaa kasassa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinne minne muutama kaavoittaja, on sitä viemässä. Eli tuskin tarvitsee paljoa miettiä. Kyllä sinunkin aikasi tulee ja saattaa olla muutoksen mahdollisuus, riippuu mielestäsi ja sen suhteesta olemassaolevaan. Kukaan ei tiedä tiedä kaikkea, jos rohkeutta riittää , vapautetaan hiaman sitä kaikkea. Kyllä meillä rajoitteita riittää ilman määräyksiäkin ja pykäliäkin.
tässä keskustelussa. Taitaa olla vikaa foorumissa.
Onnistuisi varmaan paremmin siistissä sisätilassa punkkulasin parissa.
Niin pyri kaavottajaksi, määräät joko tiili tai rappaus tai sitten erikseen puuverous joko pystyyn tai vaakaan. Toinenkin asia tulee opetella, kattokaltevuus 1:1,5 tai 1:2 tai 1.2,5:teen. Kolmas tuleeko räystäs tielle vai etelään päin vai molempia samanaikaisesti. Lisätuloja voit hankkia määräämällä tarvikkeita joilla on vain yksi toimittaja , mutta näistä on aina sovittava erikseen kyseisen kanssa.
Ihmiset ovat yhä kouluttautuneempia. Työelämässä omaa luoivuuttaan voi käyttää kuitenkin yhä vähemmän. Vapaa aikaa ja luovuutta arvostetaan. Oman talon suunnittelemisesta oman perheen kanssa ja kokeneen arkkitehdin johdolla tulee suosittu harrastus, jossa luovuus, perheen kanssa yhdessäolo, oman elämän hallinnan tunne ja unelmointi yhdistyvät. Sopivan pedagogisen asenteen omaavalle arkkitehdille tämäkin on bisnestä. Arkkitehti ymmärtä että hänen on oltava vain kätilö, talon synnyttäjä on asiakas joka suunnittelee edelleen elämänsä suurinta tekoaan. Arkkitehti ohjaa vieressä mahdollisimman huomaamattomasti. Mitä suurempi näyttää perheenisän panos suunnittelussa, sitä enemmän hän suostuu arkkitehdille maksamaan. Jos asiakas saa leikkiä arkkitehtiä, hän on tytyväinen ja myös talossa vietetystä elämästä tulee arkkitehtuuria.
Arkkitehti on siis kuin hyvä amattifilosofi: jo Sokrates ajatteli, että filosofia arvostetaan koska hän on kätilö. Jos kätilö yrittäisi itse synnyttää kaikki lapset, näitä lapsia (ja kätilön työtä) ei arvostettaisi yhtä paljon kun nyt kun kätilö avustaa ja asiakkaat synnyttävät. Niinpä myös filosofi, joka ei anna asiakkaan ajatella, vaan tyydyttää asiakkaan kustannuksella omaa lapsellista pätemishaluaan, ei ansaitse leipäänsä.
Tämä on syy, miksi jo nyky-suomessa tavalliset ihmiset eivät arvostaa arkkitehtia. Ostetaan mieluummin talotehtaiden rumiluksia, joka on epäarkkitehtuuria.
Jos ei halua luovuudesta nauttia, ei kannata palökata toista arkkitehdiksi vaan silloin ostetaan valmiita ja edelleenmyytävissä olevia tuotteistettuja asuntoneliöitä. Sillä ei ole mitään tekemistä arkkitehtuurin kanssa.
Mutta nyt puhutaan niistä jotka haluavat olla tekemisissä arkkitehtuurin kanssa.
Parhaassa tapauksessa talo myös rakennetaan itse, ammattirakentajalle maksetaan siitä että hänkin katsoo vain vierestä ja ohjaa omatoimirakentajaa vierestä ja sopivasti kunnioittaen. Virnuilevasta ilmeestä, jos asiakas esim. tekee työvirheen, rakennusmestari saa potkut.
Vertaa vaikka sisustuslehtiin nykyisin: akateemiset naiset haluavat leikkiä mielikuvituksessaan sisustusleikkejä. Sisustussuunnittelijan neuvoja kuunnellaan, mutta kukaan ei anna koko kotiaan träysin sisustussuunnittelijan mielivaltaan. Silloin kodista tulisi hotelli.
Sisustusbuumi koskee naisia, miehet ja perheet ovat suuri markkina-alue, jonka hieman psykologiaa, filosofiaa ja kasvatustiedettä lukenut arkkitehti voi valloittaa.
Palveluita sille sukupolvelle, joka nyt kokoaa itse tietokoneitaan vaikka kuinka korostetaan että maallikko ei saa koneen keskusyksikköä edes avata.
Se joka haluaa valmiin tuotteen, ostaa vain valmisruokaa, ja kannettavan tietokoneen jota ei voi päivittää, hän haluaa valita valmiin ja talomallin. Hän ei tule palkkaamaan myöskään arkkitehtia. Ehkä sellaisia on tulevaisuudesakin puolet. Ja puolet valitsee toisin.
Sama trendi on myös lääketieteessä. Kouluttautunut asiakas haluaa osallistua hoitosuunnitelman tekoon. Yksityislääkärien palkkio riippuu siitä, kuinka paljon hän kuuntelee asiakasta, osaa olla terveyden kätilö eikä pyri synnyttäjäksi. Sillä on merkitystä myös hoitotulokseen.
Miksei kukaan keksi mitään uutta!!!