Olen hommaamassa saksanpaimenkoiraa vimeistään ensi syksynä. Siksipä tahtoisin saada tietoa rodusta mahdollisimman paljon!
Mistä saisi hyvää tietoa? Onko kukaan lukenut sellaisen kirjan kuin "saksanpaimenkoira - omistajan opas" onko kirja hommaamisen arvoinen?
Kokemuksia ym. sakemanneista olenkin lukenut paljon täältä keskustelu sivuilta!
Onko täällä ketään kellä olisi pitkäkarvainen sakemanni? itseäni kiinnostaisi sellainen, vaikka tiedän että kyhytkarvainen on se oikea".
Uteliaisuudesta kyselisin myös mitä kaikkea harrastatte sakujenne kanssa? Tiedän etä rotu on monipuolinen ja se sopii moneen harrastukseen, mutta tahtoisin kuulla kokemuksia! Ja kuinka helposti koiranne on oppinut perustottelevaisuuden?
onko kokemuksia siitä miten sakut suhtautuu muihin eläimiin? itselläni 2 kania joiden kanssa pitäisi sitten oppia elämään1
Ja kun pentua/kasvattajaa josta ostaa valitsee niin kuinka ymmärtää vanhempien tuloksia ym. kokeita kun ei ole kokemusta? mitä on tärkeää ottaa huomioon? Toki jokaisella on mielipiteensä mutta mitä itse pidätte tärkeänä?
Tarkoituksenani olisi siis hankkia sellainen perus "perhekoira" jonka kanssa pystyy harrastamaan! Nättelyt ei niin kiinnosta!
Mistä saisi hyvää tietoa? Onko kukaan lukenut sellaisen kirjan kuin "saksanpaimenkoira - omistajan opas" onko kirja hommaamisen arvoinen?
Kokemuksia ym. sakemanneista olenkin lukenut paljon täältä keskustelu sivuilta!
Onko täällä ketään kellä olisi pitkäkarvainen sakemanni? itseäni kiinnostaisi sellainen, vaikka tiedän että kyhytkarvainen on se oikea".
Uteliaisuudesta kyselisin myös mitä kaikkea harrastatte sakujenne kanssa? Tiedän etä rotu on monipuolinen ja se sopii moneen harrastukseen, mutta tahtoisin kuulla kokemuksia! Ja kuinka helposti koiranne on oppinut perustottelevaisuuden?
onko kokemuksia siitä miten sakut suhtautuu muihin eläimiin? itselläni 2 kania joiden kanssa pitäisi sitten oppia elämään1
Ja kun pentua/kasvattajaa josta ostaa valitsee niin kuinka ymmärtää vanhempien tuloksia ym. kokeita kun ei ole kokemusta? mitä on tärkeää ottaa huomioon? Toki jokaisella on mielipiteensä mutta mitä itse pidätte tärkeänä?
Tarkoituksenani olisi siis hankkia sellainen perus "perhekoira" jonka kanssa pystyy harrastamaan! Nättelyt ei niin kiinnosta!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun hankit saksanpaimenkoiran,kannattaa kiinnittää todella paljon huomiota kasvattajaan.
Hyvä kasvattaja
-ei pyri määrään,vaan laatuun.Ihmettelen suuresti,miten kasvattaja joka tuottaa kymmenenkin pentuetta vuodessa,kykenee seuraamaan kasvattiensa luonnetta ja terveyttä.
-pyrkii saamaan kasvattinsa virallisiin kuvauksiin(lonkat,kyynärät),ja suosittelee kasvattien omistajille koko luuston kuvauttamista.
-harrastaa itse koirillaan(,ts.treenaa itse koiriaan suojelukoetta silmälläpitäen=rodunomainen koe ), vähintään jotain pk-lajia.Näin siksi,että tällöin kasvattajalla on halu selvittää jalostuskoiransa henkisiä ominaisuuksia,ja kasvattaa luonteeltaan käyttöön sopivia koiria.
-kertoo tulevan yhdistelmän riskeistä avoimesti niin terveyden kuin luonteenkin osalta.
-on kiinnostunut ostajasta,ei myy pentujaan kenelle tahansa.
-kertoo ostajalle kattavasti rodussa esiintyvistä sairauksista ja niiden merkityksestä.
-rekisteröi jokaisen pentueensa,ei tee ns.välipentueita.
-on valmis jatkossa auttamaan pennunostajaa ja neuvomaan häntä ongelmatilanteissa.
Kennelliiton Koira.net:istä saattaa olla hyötyä.Voit vertailla eri kasvattajien pentuemääriä,ja suhteuttaa niihin kasvattien kuvaus-ja käyttötuloksia.Myös Saksanpaimenkoitaliitolla on oma jalostustietokantansa.
Vaikka haluatkin pitkäkarvaisen sakemannin,älä osta koiraa pelkän turkin perusteella.Pitkäkarvaisia syntyy kuitenkin verrattain paljon,joten valinnanvaraa riittää.
Käyttökelpoista tietoa saat myös oman alueesi alaosastosta,siis Saksanpaimenkoiraliittoon soitto,ja kysy missä on lähin alaosasto jonne voit mennä tutustumaan harrastajiin.
Kaneista ja koirista sen verran,että kukaan ei voi tietää miten koira kaneihisi aikuisiällä suhtautuu.Omani varmasti näkevät kanissa mahdollisen paistin,enkä jättäisi mitään koiraa vapaiden kanien seuraan.
Kiitti Lilli sulle vastauksestas! Tuli paljon tarvittavaa tietoa!
siitä pitkäkarvaisuudesta sen verran, etten minä nyt sen perusteella koiraa ole valitsemassa, eli ei todellakaan välttämätön ominaisuus, mutta plussaa se olis jos sopiva koira kohdalle osuu! :)
Ja niistä kaneista et tottuneita ovat kyllä kissoihin ja kissat niihin, mutta siltikään en jätä niitä keskenään, eli tottakai vahtia pitää aina, mut noin niinku yleistä suhtautumista..
Kirjastosta löytyy lukuisia rotua käsitteleviä kirjoja, ei niitä varmaan omaksi kannata ostaa. Rotumääritelmät jne. löytyy myös netistä.
Itselläni on sekä lyhyt- että puolipitkäkarvainen sakemanni. Lyhytkarvainen on se aito, oikea ja hyväksytty. Pitkäkarvainen on kauniimpi. Joku erehtyy joskus luulemaan belgianpaimenkoiraksikin. Lyhytkarvaisista vanhemmista voi tulla pitkäkarvaisia pentuja, mutta toki niitäkin löytyy, jotka tarkoituksella teettävät pitkäkarvaisia. En sitten tiedä, ovatko kovin vastuullisia kasvattajia. Pitkäkarvaisella ei ole näyttelyyn asiaa, mutta sehän sinua ei kiinnostanutkaan.
Sakun kanssa voi tosiaankin harrastaa mitä tahansa. Suojelukoe on se "tosi taisto", johon jokainen "tosissaan" harrastava pyrkii. Tottelevaisuusreeneistä on paitsi iloa molemmille myös puhdasta hyötyä arkielämän sujuvuuden kannalta, suosittelen lämpimästi viemään koiran heti pennusta asti liiton reeneihin, joita on ympäri suomen ihan kivasti. Agility on mukava harrastus, josta saku yleensä pitää. Useimmiten rotu tykkää myös vedestä, joten vesipelastushommatkin voisi tulla kysymykseen. Vetoharrastukset on hauskoja ja koiran uuvuttaa parhaiten jäljessä tai haussa. Harrastamisen pitää tietysti lähteä omistajan mielenkiinnon kohteista, mutta kyllä eri koirilla on selvästi taipumuksensa menestyä eri lajeissa viettirakenteesta riippuen.
Saksanpaimen oppii perustottelevaisuuden (sikäli kun tarkoitat tällä arkikäskyjä ja yleisiä käytöstapoja) erittäin nopeasti sikäli, kun opettaja on aina johdonmukainen ja peräänantamaton. Jos koira ei saa tehdä jotain tänään, se ei saa tehdä sitä huomennakaan. Rangaistusten pitää olla kohtuullisia ja on syytä miettiä, mistä pentua on viisasta kieltää /rangaista ja mistä ei. Toki koiralla menee yleensä kohtuullisen pitkään siinä, että se oppii vastustamaan ns. häiriötekijöitä, kuten muita koiria, mutta kun koiran ja omistajan välinen suhde on hyvä ja luottamuksellinen, koira oppii nopeasti. Voisi kai sanoa, että jo puolivuotias koira osaa erittäin hyvin peruskäskyt kuten istu, maahan, paikka, irti, tänne ja toimii jo kauko-ohjauksellakin, jos sitä on jaksettu ahkerasti opettaa. Koira oppii koko ikänsä...
Kun et ole näyttölinjasta kiinnostunut, valitset käyttölinjaisten kasvattajan. Sellaisen, joka on saanut suojelukokeesta hyviä arvosanoja omilla koirillaan. Vanhemmista ehdottomasti lonkka- ja kyynärniveltulokset.
Siinä sitä olikin taas.
No ei todellakaan kannata ottaa käyttölinjaista jos ei hirveästi ole kokemusta saksanpaimenkoirista ja ylipäätään jos ei varsinaiseksi työkoiraksi meinaa sitä opettaa! Ovat sen verran "kovempia" koiria että niiden kouluttamisessa pitää jo jonkin verran olla taitoa, ainakin minun käsitysteni mukaan.
Ja varsinkin jos meinaa ottaa koiran termillä: koti ja harrastuskoira...
Ei varmastikaan yksikään vastuuntuntoinen kasvattaja kokemattomalle käyttölinjaista myykään.
Näyttelinjainen sopii varsin mainiosti aloittajalle.
Minulla oli kani kun otin sakemannin, niin joutui kani lähtemään. En yleistä, mutta.. meidän poika ei vieläkään osaa olla kanejen, kissojen, hmm marsujen kanssa. On vähän liian raju kaveri.. tykkäsi nuolla kissaa ja kun tuo ei meinaa paikallaan pysyä niin ottaa kyllä hampailla kiinni ("hei, älä karkaa", ei vihaisesti..), ihan omaa silkkaa tyhmyyttään. Ei ole erityisen hellä. Kerran tulin hakemaan koiraa hoidosta ja siskoni itki krokotiilin kyyneliä, hän oli tullut kotiin ja koiralla oli ollut marsu suussaan, joka paikassa marsun karvatollikoita..eli hauskaa oli kaikesta päätellen ollut, koiralla siis. Marsu kyllä jäi henkiin.
Kanien häkkiä kolisutteli, haukkui kun kani hyppi häkissä, vapaana saalisti sitä.. meillä ei sopinut yhteen mutta ehkä sitäkin voi kokeilla, jos on valmis luopumaan kaneista :)
Taas täällä huutelee joku "asiantunteva", "pitkään aktiivisesti sakuilla harrastanut".. Voisitko ystävällisesti perustella, miksi käyttölinjaista ei voi ottaa ekaksi koiraksi? Oman kasvattajatuntemukseni mukaan käyttölinjaisten kasvattajat myyvät kyllä koiransa hyviin koteihin, jollaisia myös ekan koiran omistajat voivat olla. Harrastava koti tietenkin käyttölinjaiselle parempi kuin sohvalla makoilu...
Minkäänlaista näyttöä en ole ainkaan omassa kokemuksessa sen paremmin koulutuskentällä kuin arkielämässäkään saanut siitä, että käyttölinjainen olisi jotenkin kovempi koira kuin näyttölinjainen. Kaikenlaisia yksilöitä on molemmissa linjoissa! Taitoa koiran kasvatukseen pitää olla, olipa koira minkälainen hyvänsä. Se ei estä ottamasta saksanpaimenkoiraa ensimmäiseksi koiraksi, vaatii vain innostusta ja perehtymistä koirien kouluttamiseen. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Pitäisi joskus muistaa, että saksanpaimenkoira on paitsi vahva, myös erittäin uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, halukas ja innokas oppimaan ja siksi huomattavan paljon HELPOMPI kouluttaa kuin vaikkapa voimakkaasti metsästysviettinen koira.
Itse olen ottanut koirani, 2 uros sakua, molemmat mainitsemillasi termeillä "koti ja harrastuskoira". Meillä tämä tarkoittaa sitä, että koira on sisällä eikä häkissä ja sitä, että koirien kanssa käydään kerran, kaksi viikossa liiton reeneissä. Mitä vielä pitäisi tehdä? Kyllä 90 % -ellei enemmän- maailman suosituimman rodun edustajista on nimenomaisesti kotikoiria, vaikka toki paljon näitä erinomaisen koulutettavuutensa ansiosta nähdään myös mm. valtion palveluksessa.
"Ei varmastikaan yksikään vastuuntuntoinen kasvattaja kokemattomalle käyttölinjaista myykään".
Vastuuntuntoinen kasvattaja on kiinnostuneempi siitä, mitä koiran kanssa aiotaan harrastaa, minkälaiseen kotiin se menee jne. kuin siitä, kuinka monta koiraa ko. henkilöllä on ennen tulokasta ollut. Vastuuntuntoinen kasvattaja tarjoaa vasta-alkajalle koulutusapua ja neuvoja eikä teilaa suoralta kädeltä kuten sinä, itseäsi ns. tosi koiraihmisenä pitävä.
Vuosikausia ko. rodulla harrastaneena kaikista ärsyttävintä on aina ja kaikkialla tuo "rotu ei sovi ekaksi koiraksi". Bullshit sanon minä. Näin väittävät ihmiset ovat usein joko niitä, jotka ovat epäonnistuneet oman koiransa koulutuksessa tai sitten niitä, joiden mielestä saksalainen kuuluu pienen eliitin etuoikeuksiin.
Mainittakoon vielä, että sinun olisi syytä pitäytyä niissä kaneissa tai muissa jyrsijöissä. Tai osta vaikka itsellesi joku söpö puudeli.
että myös ns. näyttelylinjaisesta saattaa saada tosi vietikkään kisatykin. Omani ainakin on oikea kuumakalle kun pääsee "töihin". Ei kyllä päästä minuakaan helpolla. Halukas tekemään, vietti kestää tosi kauan ilman palkkaakin, välillä tuntuu ettei palkkaa odotakaan kunhan saa tehdä. Eiköhän tuo näyttelylinjaisten "aliarvioiminen" johdu osittain siitä että näiden omistajatkin panostavat vähän eri asioihin kuin käyttölinjaisten omistajat, mutta olen sitä mieltä että useimmista geeliturkeista saa hyviä harrastuskoiria kunhan tekee töitä sen eteen.
Homma vaan nyt sattuu olemaan niin, että kukaan hyvä käyttölinjaisten kasvattaja ei myy hyviä pentujaan aloittelijoille. Kyllä aloittelijat voivat jämäpentuja saada, jotka eivät harrastajille kelpaa syystä tai toisesta.
Ja niiden kanssa aloittelijat sitten vasta liemessä ovatkin...
Totuus on, että suutari pysyköön lestissään, ja aloittelija vähän kevyemmän kaliiperin koirissa kuin työkoirissa.
Pidetään työkoirat ihan niille kuuluvilla harrastajilla, ettei tule kohtalokkaita ongelmia ja turhaan puhetta saksanpaimenkoiran kieltämisestä rotuna suurten ongelmien takia.
Vähemmän pöljälläkään ei taida sitä kasvatuskokemusta olla, kun kovasti muita harrastajia ja heidän mielipiteitään arvostelee. Minulla itselläni on sekä käyttis että näyttis, ja jos olisin joskus aloittelijana tuon käyttiksen käsiini saanut, niin huonosti olisi käynyt. Nyt osaa jo toimia ihan toisella tavalla, ja ymmärtääkin koiranlukemisesta jotain.
Vietikkyys on kyllä vähän suhteellinen käsite... ;-)
Se, että koiralla on työhalua, tai että se jaksaa riekkua pallon perässä saalisleikkejä, ei ole kuin murto-osa siitä "vietikkyydestä", josta puhutaan käyttiksien kohdalla.
Viettirakenteeseen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä saalispalloilu, siihen kuuluu mm. aggressio, vaikkei vietti olekaan. Myöskin kiihkeys, dominanssi ja muut vastaavat asiat tulevat käyttökoiralla ihan toisella lailla esiin.
Kukaan ei ole aliarvioimassa näyttelylinjaisia, mutta kiistaton tosiasia on, että aloittelijan on huomattavasti helpompaa löytää itselleen sopiva koira näyttelylinjaisten kuin käyttölinjaisten parista.
On ikävää, jos koiran kanssa eläminen menee yhdeksi kamppailuksi, sillä koirahan hankitaan mukavaksi kumppaniksi. Aloittelijan kannattaa tosissaan miettiä, mikä on liian iso pala itselle haukattavaksi. Käyttölinjainen on sitä aika suurella todennäköisyydellä.
onko näyttelylinjainen vai käyttölinjainen.... Koulutus on se ratkaiseva tekijä tässäkin asiassa ja kyllä aloittelijakin saa koulutettua käyttölinjaisenkoiran siinä missä kokeneempikin kouluttaja. Ja treenikentällä ovat kaikki samanarvoisia, ei siellä kysytä mistä linjasta koira on ja jaotella porukkaa sen mukaan.