Olen 1v pojan yh, ja tuntuu yhä useammin siltä ettei enää jaksa. Käyn töissä jolloin lapsi on hoidossa, ja loppupäivän opiskelen kotona sen verran kun tuon ikäisen kanssa nyt pystyy. Tämän reilun vuoden aikana minulla on ollut kaksi iltaa vapaata. Viimeiset pari kuukautta olen kaikille tuntemilleni ihmisille kertonut kuinka väsynyt olen ja yrittänyt pyytää apua lapsenhoitoon että pystyisi edes joskus nukkumaan, opiskelemaan tehokkaasti tai menemään vaikka hammaslääkäriin, mutta kukaan ei ehdi eikä ketään tunnu kiinnostavan. Tuntuu todella oudolta ettei kukaan ystävistäni auta, alkaa oikeastaan vaikuttaa siltä ettei minulla enää ole ystäviä. En vain jaksaisi yksin selvitä kaikesta, mutta rakastan lastani ja haluan hänelle hyvän elämän. Muuten en tiedä mitä tekisin itselleni.
Onko muilla yhtä rankkaa
Minni83
71114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksi mahdollisuutesi on tukiperhe. Kaverini, jolla on kaksi omaa ja yksi miehensä lapsi (1-3 v.) samankatonalla on hakemassa tukiperhettä. Hän kyllä kertoi minulle, että hänelle oltiin sanottu että alle kolmevuotiaalle lapselle on vaikea löytää tukiperhettä, mutta kysele ihmeessä vaikka neuvolasta tästä asiasta!
Kannattaa hakea apua ennenkuin on liian myöhäistä.
Minun lapseni ovat jo isoja sinun lapseesi verrattuna, mutta tutulta kuulostaa tuo sinun elämäsi. Katselepa ympärillesi: olisiko esim. naapurissa mummoa tai pappaa tai pariskuntaa, joka ilahtuisi, jos voisi silloin tällöin nauttia lapsesi seurasta? Tai olisiko toista lapsiperhettä? Helpommalla pääsee nimittäin kun lapsia on 2 kuin 1. Se 1 kun tuntuu vaativan sitä huomiota koko ajan, mutta 2 tuhertaisivat keskenään. Sinä voisit hoidella silloin tällöin jonkun tenavaa ja vastaavasti sinun lapsesi olisi toisessa perheessä.
Se on sääli, jos ystäväsi eivät auta edes silloin tällöin, mutta luulen, että monella saattaa olla taustalla jonkinlaista pelkoakin.
Tiedän, että yksin lapsen on kanssa on rankkaa eikä tämä yhtään helpota oloasi nyt, mutta kyllä se ajastaan helpottaa. Huolehdi riittävästä yöunesta.
Entä vanhempasi, sisaruksesi, isovanhempasi, lapsesi isä...?
Kannattaa sitäkin vaihtoehtoa miettiä, että joko kouluttautuu nyt ja menee töihin myöhemmin tai on nyt töissä ja lukee myöhhemin. Järjestely kysymys.
Sinä et saa ystävä hyvä polttaa itseäsi loppuun. Lapsesi saa ihan yhtä hyvän elämän, vaikka jättäisit jotain myöhemmäksi. Sinulla on koko elämä aikaa.
Itse luovuin kaksoistutkinnosta, koska tajusin, etten voi tehdä neljää asiaa yhtä aikaa, joten karsin niistä yhden pois, ja nyt on kolme jäjellä. Raskasta on vieläkin, mutta pärjään. Ja jos menee liian tiukalle, karsin vielä yhden.
Harmittaa tosi paljon tuo kaksoistutkinto, mutta on ajateltava tätä hetkeä, jaksamista lapsen kanssa, se on se pääasia. Ja minä olen ajatellut kouluttautuvani lisää myöhemmin, kun lapseni on isompi. Aikaa on.
Oletko ottanut yhteyttä esim. sosiaalitoimistoon kysyäksesi lastenhoitoapua?
Tietysti minullakin on rankkaa välillä, mutta olen onnellisessa asemassa kun minulla hoitajia riittää tarpeen tullen. On äiti ja siskot ja miehen siskot ja miehen äiti. Kaikki hoitavat niin mielellään. Itse voisin ottaa hoitoon joskus väsyneiden äitien lapsia, saisin omille lapsille seuraa ja minusta olisi mukava hoitaa kun teidän että se auttaisi todella jotain äitiä.
samanlaisessa tilanteessa olevia muita äitejä, joiden kanssa voisitte vuorotella lapsenhoidossa? Olisitte toinen toistenne lapsenvahteja aina silloin tällöin? Missä päin asut? Meillä on täällä tuollainen sinun lastasi nuorempi taapero. Asumme Jkl:n seudulla. Voit myös kysellä paikkakuntasi seurakunnasta yms. lastenhoitopalveluita.
Kun vaimoni lähti aikoinaan niin kuopuksen kanssa on ollut elämä pelkästään helpompaa. Ennen hoidin kaikki yksin ja sain haukut päälle. Lisäksi palkastani meni aina se "vaimonpito-osuus" huolimatta siitä, että vaimo oli myös itse töissä.
Nykyään elämme kuopuksen kanssa kahdestaan. Meidän elämä on helppoa ja yksinkertaista. Mammonaakin on niin ettei kehtaa sanoa. Meidän tapauksessa siis helpotti vain kun saamme kahdestaan olla ja elää.
Ihan noin käytännössä, vierailetko koskaan lapsesi kanssa ystäviesi luona? Parhaimmatkin ystävyyssuhteet kaatuvat, jollei suhteita pidetä yllä. Näin ollen ystävistäkin saattaa tuntua siltä, että kaipaat heistä vain lapsenpiikaa.
Ehdotankin, että pinnistät vielä hieman ja käsket joitakin (tai edes yhden) kavereita kylään kaakaolle, teelle, kahville tai mehulle. Voitte jutella kotosalla aikuisten juttuja, joka jo itsessään tekee hyvää. Myöhemmin uskaltaa ehdottaa, että jospa he voisivat muutamalla tunnilla kuukaudessa helpottaa elämääsi.
Varsinkin nuorena kavereilla on taipumusta livistää, kun ensimmäinen tuttavapiirin ihminen saa lapsen. Jollei kavereita todella tunnu olevan ja omat vanhempasi eivät ole lähettyvillä, koettaisin ottaa rohkeasti asian puheeksi neuvolassa tai seurakunnassa. Myös hiekkalaatikolla voi saada hyviä kontakteja ihmisiin, joille hoitodiili (sinä hoidat heidän lapsiaan yhtenä päivänä, kun he huolehtivat samalla tavalla omastasi sen yhden päivän) voisi olla kiinnostava vaihtoehto.
Ja jos mahdollista, pyydä päivä palkatonta vapaata. Lapsi olisi tuolloin päivän hoitopaikassa ja sinä ehtisit tekemään itseksesi muutakin kuin kotitöitä.
Hurjasti tsemppiä!