En muista mistä tyttöystäväni ja minä alun perin juttelimme odotellessamme bussia, mutta eräs pieni dialoginpätkä välillämme on iskostunut syvälle ajukoppaani. Tämä näin:
T. -Minä en kauheasti tykkää puhua tulevaisuudesta.
M. -Miksi niin?
T. -Koska se kuitenkin tuntuisi sitten niin tyhmältä jos sitten kuitenkin erottaisiin.
Tyttöystäväni oli tuolloin vastikään lempannut ex-poikaystävänsä ja aloittanut seurustelun minun kanssani, mutta tuo keskustelumme pulpahti mieleeni pari päivää sitten kun huomasin olevani hieman mustasukkainen tyttöystäväni exälle, johon tyttöystäväni yrittää yhä pitää yhteyttä. Tuumin, onkohan hän kokonaan päässyt irti tästä exästä, vai kieltääkö hän itseltään unelmoinnin koska pelkää minun osoittautuvan samanlaiseksi?
Minua inhottaa ajatus, että saatan ahdistaa häntä jollain tavalla. En haluaisi sitä. Haluaisin olla hänelle juuri se jota hän etsi.
T. -Minä en kauheasti tykkää puhua tulevaisuudesta.
M. -Miksi niin?
T. -Koska se kuitenkin tuntuisi sitten niin tyhmältä jos sitten kuitenkin erottaisiin.
Tyttöystäväni oli tuolloin vastikään lempannut ex-poikaystävänsä ja aloittanut seurustelun minun kanssani, mutta tuo keskustelumme pulpahti mieleeni pari päivää sitten kun huomasin olevani hieman mustasukkainen tyttöystäväni exälle, johon tyttöystäväni yrittää yhä pitää yhteyttä. Tuumin, onkohan hän kokonaan päässyt irti tästä exästä, vai kieltääkö hän itseltään unelmoinnin koska pelkää minun osoittautuvan samanlaiseksi?
Minua inhottaa ajatus, että saatan ahdistaa häntä jollain tavalla. En haluaisi sitä. Haluaisin olla hänelle juuri se jota hän etsi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Munkin poikaystävä on harmissaan, ettei hän ollut elämäni suuri rakkaus. Ei hän tunnu käsittävän, että rakkauksia on niin monenlaisia. Uskon että hänen kanssa pystyn kuitenkin kokemaan paljon syvemmän varmuuden ja onnellisuuden tunteen kuin exäni kanssa. Perustamaan perheen jne.
Exääni rakastuin joskus teini-iässä, ja vuosia kestäneen suhteen jälkeen olin aika ulalla...aluksi etsin yhtä vahvaa tunnetta, vasta ajan kanssa ymmärsin asioita...
Ehkä tyttösikin on aikanaan uskonut olevansa aina tämän eksän kanssa, ja eron jälkeen hän ei enää uskalla toivoa ja suunnitella samalla tapaa elämäänsä eteenpäin. Ajan kanssa luottamus ja varmuus kuitenkin kasvaa. Voihan se olla ettei hän täysin ole vielä päässyt yli eksästä. Mutta ei se välttämättä estä teidän onnellisuuden kehittymistä.
Tiedän, että susta saattaa tuntua pahalta...mutta anna hänelle aikaa ja oma vilpitön rakkautesi. Niin voitte toivottavasti kumpikin olla jonain päivänä onnellisia ja tuntea saavuttaneenne elämässä kaiken tarpeellisen.
Ehkä se tosiaan on sitä, etten osaa asennoitua asiaan oikein. Myönnän olevani hieman romantikko. Tiedän kuitenkin mitä on olla jonkun elämän suuri rakkaus, eikä siitäkään oikeastaan sitten jäänyt paljoa käteen.
Silti, tuntuu hieman kummalliselta. Ymmärtääksemme kupletin juonen, palatkaamme melko alkuun. Olin puolisen vuotta sitten siihen aikaan vielä vapaalla jalalla juoksenteleva poikamies joka etsi jotakuta. Olin tuolloin aika harmissani, sillä minulla oli naispuolinen ystävä joka oli minussa koko ajan kiinni niin, että saattoi helposti luulla, että hän yrittää iskeä minua. Tiesin, että hän on varattu, eikä siis yritä iskeä minua tai mitään, mutta sitten hän ottikin ja erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään ja eipä aikaakaan kun huomasin meidän seurustelevan.
Ehkä muutos oli vain niin nopea, että alku oli pientä tapailua. Minun pitäisi kenties kiinnittää enemmän huomiota positiivisiin asioihin, kuten siihen, että hän alkoi kuukausi sitten kutsua minua rakkaakseen.