Tästä joukosta varmaan löytyy vapaaehtoistyötä tekeviä, kertokaapa minulle kokemuksianne!
Tarkoitukseni on ilmoittautua johonkin järjestöön vapaaehtoistyöntekijäksi tässä kevään mittaan, vielä en ole päättänyt minne. Tarvetta näyttää olevan. Terveenä suhteellisen hyväkuntoisena kuusikymppisenä tuntuu siltä, että voisin käyttää osan aikaani hyödyllisesti ja uskon myös, että se olisi itselleni antoisaa.
Tarkoitukseni on ilmoittautua johonkin järjestöön vapaaehtoistyöntekijäksi tässä kevään mittaan, vielä en ole päättänyt minne. Tarvetta näyttää olevan. Terveenä suhteellisen hyväkuntoisena kuusikymppisenä tuntuu siltä, että voisin käyttää osan aikaani hyödyllisesti ja uskon myös, että se olisi itselleni antoisaa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
ja uskonkin, että pyyteetön vapaaehtoistyö lisääntyy koko ajan ihmisten kehittyessä.
Seurakunnassa olisi hyvä myös parempi keskustelukulttuuri, että ihmiset voisivat ASKARRUTTAVAT asiat laskea pöydälle, esille, analysoida niitä, puhua.
Ulkoaopittujen fraasien ja klisheiden älytön toistelu saisi jäädä pois, tai ainakin vähemmälle, sillä ne eivät ihmiselle merkitse mitään. Nöyryytystä vain, niinkuin lapsi sä pöpötät siinä. Kuitenkin Luoja on antanut järjen meille juuri siksi, että sitä käytettäisiin.
Kirkossa tulee tunne, että edessä ilmeinen valhe, takana tuntematon todellisuus.
.
Vähän samanlainen tunne on minullekin jäänyt seurakuntani toiminnasta, enkä ole löytänyt paikkaani siellä.
Mieheni kuoleman jälkeen etsin lohtua kirkosta, koska olen aina uskonut korkeamman olemassaoloon. Osallistuin sururyhmään ja kyselin muusta toiminnasta. Minulle vain jäi tunne, että en kuulu kohderyhmään. Seurakunta satsaa tällä hetkellä nuoriin ja nuoriin aikuisiin, siellä on tulevaisuus ja tietysti myös vanhuksiin, siis itseäni vanhempaan ikäryhmään. Omalle kohdalle osui sitä väsyneen työntekijän tuottamaa kaavamaista sanahelinää, ei paljon vakuuttanut eikä lohduttanut.
Samansuuntainen kokemus on minulla vastaavassa tilanteessa ollessani, joten hakeuduin muualle.
Ikäihmisille on erilaisia ryhmiä kaikissa kunnissa. Eri järjestöillä on omat rymät, valitsin ryhmän jolla oli eniten toimintaa ja en ole katunut. Eri kerhot kaipaavat ohjaajia.
Hauska yksityiskohta, eräs yli 70v alkoi ohjaamaan perinteistä kintaan neulonta kurssia, josta tuli erittäin suosittu. Kinnas valmistuu villalangasta ja "parsinneulan" tapaisella katajaisella neulalla.
Liikaa vapaa ehtoistöitä ei kannata haalia, sitä väsähtää liian nopeasti.
Olen nuoresta asti ollut mukana Punaisen Ristin toiminnassa. Aluksi olin ensiapuryhmässä, sitten tuli mukaan hallintoon osallistuminen. Nykyään olen osastoni hallituksen jäsen, vapaaehtoisten sosiaalipalvelujen kouluttaja ja Jyvässeudun ensihuoltoryhmän jäsen.
Vapaaehtoinen sosiaalipalvelu tarkoittaa lähinnä ystäväpalvelua; yksinäisille, usein vanhuksille tai pitkäaikaissairaille on iloa henkilöstä, joka käy seurustelemassa hänen kotonaan tai vaikkapa laitoksessa. Ystävä voi auttaa kauppamatkoilla, kirkossakäynnissä,lukemalla ääneen, ulkoilussa jne. Palkkaa ai saada eikä toimita kodinhoitajana. Ystävä voi antaa aikaansa vaikkapa kerran viikossa tai kahdessa. Voi olla myös puhelinystävä, jolloin voi useamminkin kuulostella vointia ja mielialoja.
Keräyksiin tarvitaan tervejalkaisia kerääjiä nälkäpäivänä jopa rokanmyyjiä.
Ensihuoltoryhmä on katastrofitilanteita varten perustettu ja antaa henkistä ja aineellista apua sekä auttaa viranomaisia ja etsintäryhmiä järjestämällä ruokailut.
Autamme esim. tulipaloissa evakuoinnissa, vaatteiden, lääkkeiden ja muiden välttämättömien hankkimisessa, tilapäisasunnon löytämisessä...
Omaisensa äkillisesti menettäneiden kanssa autamme keskustelemalla, kuuntelemalla ja auttamalla arkisissa puuhissa pääsemään takaisin jokapäiväiseen rytmiin.
Suomen Punainen Risti kouluttaa vapaaehtoisia eri tehtäviin. Palkkaa emme saa.
Vapaaehtoistyö antaa minulle hyvän mielen, kun huomaan antaneeni aikaa avuntarvitsijalle.
Ajatuksesi on hyvä. Tarpeellinen. Antaisi Sinullekin samalla hyvin paljon.
Mutta ongelma taitaa olla löytää sieltä kolmannelta sektorilta, vai miten sitä viisaat sanovat, joka täyttäisi odotuksiasi.
Itse olen kuuskymppinen ukko, vetreä ja vilkas. Auttamisen halua ja joutilasta aikaa, mutta en minä tajua mihin puljuun pitäisi lyöttäytyä.
Tosi pitkään katellaan uutta ja outoa, jos menet tarjoutumaan vaikkapa kirkon diakoniaan, SPR:ään tai menet vaikka sossuun kysymään, voisko jossain auttaa. Kaikki jotenkin niin "sisäänlämpiäviä", uusi ei ole tervetullut.
Mutta katselepa ympärillesi, aina on naapureita, joille pieni palvelus, herkkä hymy, tai pieni juttelu ei ole pahaksi.
Tuo yksinäisyys vanhetessa on aikamme pulma, paha sellainen. Yksi konsti olisi vaikkapa tällaisten senioreiden jaarittelu netissä. Messenger ja Skype tuovat lähelle ja se on hieno asia, vaikka eihän se lähelläkään sellaista ihmisen läsnäoloa.
Onnea aikeillesi, olet hienolla ja tarpeellisella asialla!
Pääset kyllä helposti alkuun, jos uskallat tarjoutua kerääjäksi. Silloin tarvitaan paljon porukkaa kävelemään kaduille ja seisoskelemaan kauppojen edustoilla. Jos et muuten pääse, muuta meidän paikkakunnalle; miehistä on vielä suurempi pula ystävinä kuin meistä naisista. Moni pappa ilahtuisi kävelykumppanista tai juttukaverista!
itselleni usealta vuodelta vapaaehtoistyöstä, mutta tyhmyyttäni vaiko kiltteyttäni "eksyin" liian moneen toimintaan.
Jouduin ennenaikaiselle eläkkeellä reilut kymmenen vuotta sitten ja koska en ollut aivan rampa ja kyvytön, teki mieli paikata työelämää.
Niin tuli hakeuduttua useaan yhdistykseen ja jokaisen kohdalla kävi niin, että oitis olin yksi aktiivisimmista. En osannut sanoa ei.
Lopputuloksena oli, että uuvuin totaalisesti.
Olin vielä tuolloin alaikäisen huoltaja ja lapsi vaati että tarvitsi osansa. Yritin pyristellä pois kaikista luottamustehtävistä, siinä onnistumatta.
Viimein perhesuhteet vaikuttivat niin, että muutin paikkakuntaa ja se katkaisi vasta luottamus-ja yhdistystehtävät. Olen tuntenut suunnatonta helpotusta ja ehkä aiemmista kokemuksista viisastuneena en ole hakeutunut mihinkään vapaaehtoistoimintaan.
Arvostan suuresti vapaaehtoistoimintaa ja toimijoita ja ilman niitä yhteiskuntamme toimisi paljon huonommin.
Vapaaehtoistoiminta on antoisaa, mutta se voi kuluttaa liikaa, jos ei kykene rajaamaan vastuunottoaan. Suosittelen oman kokemuksen perusteella , että hakeudut vain yhteen yhdistykseen/järjestöön ja katsot ensin rauhassa miten voisit toimia voimia liikaa hukkaamatta.
Vapaaehtoisia tarvitaan, mutta se aloituskynnys tuntuu korkealta. Rohkeasti soittelemaan ja kyselemään, siitä se alkaa.
Osallistuin aikaisemmin erilaisiin tehtäviin Aseman Lapset ry:ssä ja nyt eläkkeelle jäätyäni koirani on ollut terapiakoirana ja olemme tehneet terapiakäyntejä vanhusten luo sekä lastenkoteihin ja muutamiin muihin paikkoihin.
Tämä kyllä edellyttää pientä kurssitusta niin koiralle kuin sen emännälle (isännälle) ja testejä onko koira ja sen apulainen sopivia.
Ei muuta kuin koiran hankintaan, ellei jo ennestään ole ja soitto SATHY ry:hyn. Sieltä ohjataan edelleen ja räätälöidään sinulle ja koirallesi kurssitus sekä sopiva aikataulu.
Diiva-koirastani tuli heti ensi käynnillä kaikkien lemmikki ja se rakasti terapiakäyntejä. Ihmettelen, miten se osasikin niin "ottaa yleisönsä". Minullakin tuli aivan tippa silmään usein, kun Diiva sopotteli jollekin vuodepotilaalle.
Onnistumista sinulle hankkeessasi. Et arvaakaan miten auttamisella rikastuttaa omaakin elämäänsä.
Koiruli kyllä löytyy, syötävän suloinen englannin springeri / fieldspanieli sekoitus. Epäilen kyllä, että hän on liian vilkas tällaiseen toimintaan, koska innostuu kaikesta aivan ylettömästi.
Näin muuten terapiakoira ilmoituksen lemmikkikaupan ilmoitustaululla silloin kuin tämä spanieli oli aivan pentu. Ajatus kiinnosti, en vaan voinut ilmoittautua koska mieheni omaishoitajana en silloin yksinkertaisesti päässyt minnekään. Mutta mietin asiaa, kiitos vinkistä.
Olen tehnyt vapaaehtoistyötä Unicefille ja Amnestylle Internationalelle
ja heiltä ei avuntarve lopu.
Koska molemmat ovat kansainvälisiä järjestöjä, niin työkenttää on löytynyt
vaikka asuinmaani on vaihtunut.
Näkövammaisliitossa olen osallistunut ääninauhojen tekemiseen
lukemalla aikakausilehtiä nauhalle.
Heillä on tarvetta myös muunlaisesta avusta.
Aikaisemmin toimimme ns sunnuntaikotina laitoslapsille
ja siinä näki miten oven avaaminen
vieraalle lapselle avasi omat silmät aivan uuteen
maailmaan.
Pelastakaa Lapset ry ja SOS-lapsikylä ja monet
muut harjoittavat monenlaista toimintaa, missä
apua otetaan vastaan monessa muodossa.
Äitini toimi Punaisessa Ristissä vuosikymmeniä
ja heidän toimintansa on koko maata kattavaa.
Sosiaalityöntekijät, seurakunnat, erilaiset järjestöt varmasti neuvovat,
missä apua tarvitaan
Minä olen opettanut työviksessä ja lapsille ja nuorille pitänyt kerhoja. Se on tärkeää. Nykyisin
myös vanhukset tarvitsevat ystävää. Onkin hyvä, että
joku ilmottautuu vapaaehtoiseksi ystäväksi jollekin
vanhalle ja sairaalle.
n.6kk vuodessa kavin ulkoiluttamassa vaanhainkodin vanhuksia,sellaisia joita omaiset eivat kayneet katsomassa.
Siraalassa voi auttaa syottamisessa ja kavely harjoituksissa.
Tutustu yksinaisiin vanhuksiin,voit hoidella heidan asioitaan mm kayda kaupassa,keskustella heidan kanssaan ystavana.
vapaaehtoistyota kannattaa tehda vain sen verran kuin jaksaa ja itsekin nauttii siita.
Nykyaan minulla on nuo slummi alueen tytot ja naiset kohteina,oppivat lukemaan ja kirjoittamaan.
Paljon hyviä vinkkejä olet saanut toiminnoista vapaaehtoissaralla tai ns. kolmannella sektorilla.
Minä olen toiminut jo kauan paikkakuntani kotiseutuyhdistyksessä, jolla on hallussaan suurehko museoalue. Siellä kyllä riittäisi töitä niin paljon kuin jaksaisi tai osaisi tehdä.
Punaisen ristin ystäväpalvelukaan ei ole ihan vierasta, vaikken juuri tällä hetkellä ole siinä mukana.
Seurakunnan ylläpitämässä Missio-kaupassa käyn n. kerran kuukaudessa myyntityössä.
Niin kotiseutuyhdistys kuin Missio-kauppakaan eivät vie kovin paljon aikaa, mutta niissä tapaa ihmisiä, joita ei kenties muuten oppisi tuntemaan.
Monet lastenkodit ja -tarhat kaipaavat sellaista tarhamummoa, joka leikkisi, opettaisi vaikka nuken vaatteita tekemään, lukisi heille, kertoisi satuja ja joka pitäisi sylissä silloin kun tulee pipi tai muuten syli-ikävä.
Myös äänikirjoilla on kysyntää. Jos silmäsi kestävät ja lukeminen kiinnostaa, olisi se vapaaehtoistyötä, jota voisit tehdä kotona.
Olet saanut monta hyvä ehdotusta, toivottavasti löydät sinulle sopivan työsaran.
eivät ole vielä tulleet esille yhdessäkään vastauksessa. Minä olen heidän toiminnassaan mukana. Heillä on myyjäisiä, sinne tarvitaan leipojia (tarvikkeet maksetaan sinulle). Kesällä erilaisilla leireillä tarvitaan apuihmisiä, emäntiä ja muita valvojia, jopa ohjelman suorittajia. Jouluna paketoijia kauppakeskuksissa. Hakeudu näiden esille tulleiden yhdistysten toimistoihin ja tarjoudu sieltä kautta avuksi. Varmasti sinut ilolla vastaanotetaan.
Varmaan jokaiselta paikkakunnalta löytyy syöpäkerho tai vastaava.Se työ on hyvin palkitsevaa.Emmehän tiedä,koska se koskettaa itse kutakin.Raha ja työ menee kaikkien meidän hyväksi,sekä paikallisesti,että maan laajuisesti.
että löydät kun haluat.Sairaalassa käydään laulamassa.
Ulkoiluttamassa vanhankodissa vanhuksia.Vammastyö on vähän raskaampaa mutta perutaa kerho ja vetää sitä.
Ilmoittautuu leikkipuistoon tädiksi ja yksinäiselle äidille tuki mummiksi.
Lukee kaseteille kirjoja kirjastossa joita voi kuunnella.
Seurakunnalla on lisää.
Olen ollut sikäli kun on aikaa.Hyvän Mielen Asemalla. Walkkers yökahvilassa.Kehitysvammaistyössä.
Hoitokodeissa käyn laulamassa tällä hetkellä.
On omia sukulaisia sairaalassa ja hoitokodeissa että ne etusijalla.
Olen ollut kerhon vetäjänä ja meidän pieni koira aina silloin tällöin mukana,jota toiset oikein odottavat innolla ja kilpailevat kenestä tämä tykkää eniten.
Kiitos hyvistä vinkeistä, tuli esiin monta asiaa mitä ei olisi edes tullut mieleen. Olen jo katsellut alustavasti eri järjestöjen sivuja, mitä tarjolla missäkin. Pari itselleni sopivaa juttua olen jo löytänyt, kunhan toivun tästä flunssapöpöstä, otan yhteyttä ko. järjestöön ja kyselen lisää. Viiteen vuoteen en ole sairastanut edes flunssaa, ei yksinkertaisesti ollut varaa sairastua, nyt joutilaana iski sekin. Äitini sanoi aina, että laiskuus on paheiden äiti, olisiko kyse siitä tässäkin tapauksessa.
Aurinkoista keväänjatkoa teille kaikille!
yökahvilasta. Minkälaista hommaa siellä teet?
Kuuluin 60-luvulla yhdistykseen, joka järjesti nuorille samantapaista toimintaa kuin Walkers. Lisäksi oli ohjelmallisia iltoja, esimerkiksi työille meikkauskurssi ja tyylikurssi sekä pojille erilaisia peli-iltoja. - Muina iltoina kaikille halukkaille opetettiin kortinpeluuta: haastavia korttipelejä, kuten Canastaa, Bridgeä, Skruuvia, Bismarckia puoluepelinä jne. Yleensä vain pojat olivat kiinnostuneita. - Alkoholia ei hyväksytty, tupakkaa sai polttaa vain ulkona.
Sitten tuli kylmä suihku: Poliisi ilmoitti, että nuorten kokoontuminen aiheuttaa häiriöitä. Kokoontumispaikan ulkopuolelle nimittäin kerääntyi muita nuoria, jotka eivät halunneet tulla sisään, vaan tekivät ilkivaltaa ja häiriköivät ulkopuolella.
Mankkaalla oli nuorisokahvila.(uudessa liikekeskuksessa).
Oli nuorisolle hyvä paikka. Virkavalta vain ei ymmärtänyt.
Päättäjät eivät ottaneet huomioon sen toiminnan tärkeyttä ja miten hyvä paikka se oli nuorten oleiluun.
Omistaja oli suosittu nuorten piirissä.
Viranomaiset painostivat toiminnan lopettamaan juuri ulkonaolevien häiriköiden toiminnan takia.
Silloin huumeet näyttelivät suurta osaa nuorten piirissä mankkaalla ja useampi kuin yksi menehtyi niihin.
Kahvilan menetys oli nuorisolle isku vasten kasvoja. Heidät jätettiin ilman ohjattua virikkeitä täysin yksin.
ps. oma lapseni piti menetystä suurena puutteena.
Tämä minun kokemukseni oli jo 60-luvulta. Silloin silloin se oli aivan uutta. Lähiössä sekin paikka toimi.
Kohtuuttomalta tuo sinunkin tuntemasi tapaus vaikuttaa. Luulisi asian kuuluvan poliisille itselleen. Omituista syyttää niitä, jotka eivät osallistu häiriköintiin millään tavalla, vaan ovat hyvällä asialla.
sen verran tietoa minkä olin kolmena talvena.Meillä Walkkers saa toimia Kunnan tiloissa ja kunna nuorisotyön tekijöitten ohjaamana.
Vapaaehtoiset olivat vain viikon loppuisin nyt en ole ollut viiteen vuoteen koska yövalvominen väsytti.
Oli kello kolmeenkin asti yöllä joskus.
Siellä oli mukava meillä eihän oltaisi siellä muuten oltukkaan.
Tunsi itsensä tarpeelliseksi.
Siellä on pelejä mutta pääasiassa nuoret kuluttavat aikaa.
Kahvia ja teetä tarjottiin ja juteltiin nuorten kanssa. Tuli sinne aina humalaisia nuoriakin ovella pidettiin tarkastus,kaikki taskut ja vaatteet käytiin läpi ettei ole pulloja ja muita teräaseita.
Lopulla varauduttiin huumeneuloihin jos pistää käteen tarkastuksessa.
Oli kovapakkanen ja laskettiin sisälle humalassakin,pullot piti jättää ulos.
Nuoret alle kymmenvuotiaatkin tuli ja olivat aamitunneille koska kotona ei ollut ketään tai oli humalassa vanhemmat.
Pidin sylissä niin nuoria ja juttelimme yhdessä elämästä ja vanhempiin suhtautumisesta eri tilanteissa.
Puhuttiin kaikesta mikä niitä kiinnosti ja sellaisesta mistä nuori halusi puhua.
Saattaa olla vieläkin se kahvila.Sen periaate on hyvä nuorelle paikka missä olla aikuisten kanssa vaikka kotona olisikkin kaikki hyvin.Kun ei ole se on vielä tarpeellisempi.
Se teidän ympäristön kielteisyys johtui kun ei oltu muissakaan asoissa niin ymmärtäväisiä.
Aina joutuu uusille asioille raivaamaan tien.
Tuntuu pahalta ajatella, että kymmenvuotiaat joutuvat aamuyöhön asti olemaan muualla kuin omassa sängyssään.
joutuvat monissa perheissä katselemaan juoppoja vanhempia.
Kumma kun ei ole viikonloppu koteja sellaisille nuorille järjestetty.
Olisi ennakolta ehkäsy nuoren häirö käyttäytymisiin.