minulla on hirveä pelko synnytyksestä. kaikki jutut täällä saa pelkäämää sitä hirveesti! ei tiedä millaista se kipu on, miten pahasti kaikki sitten menee pieleen. miten voin valmistautua siihen että kaikki menisi mahdollisimman hyvin? voiko välilihaa rasvaamalla estää ehkä sen repeämistä? apua...
pelko takaraivossa
gaat
9820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suurin osa synnytyksistä menee hyvin, jostain syystä niistä vähemmän kirjoitellaan. Omalla kohdallani kaikki kolme kertaa menny aivan loistavasti. Turha itsensä pelottelu on ihan hölmöä, otat vaan rennosti. Äläkä lue näitä juttuja jos niistä tulee lisää traumoja.
Kerro pelostasi, kun menet synnärille.Kerro, mikä pelottaa.Kätilö kyllä huomioi pelkosi ja osaa käsitellä sitä.
Kaikkea voi sattua, samoin voi sattua muulloinkin kuin synnyttäessä. Sinua hoitaa ammattilaiset, joiden tehtävänä on turvata sinun ja lapsesi hyvinvointi. Luota heihin!
että vain tämmöisissä foorumeissa kuulet myös tosiasiaa siitä, mitä riskejä synnytykseen oikeasti liittyy, ja mitä seurauksia voi olla.
Neuvolassa ja sairaalassa kyllä hyssytellään sitten senkin edestä.
Niin justiinsa! Että kannattaa pelotella ensikertalainen oikein kunnolla, ettei edes kuvittele kaiken menevän juuri niin kuin pitääkin!
Ja hoitava henkilökuntahan on ihan tahallaan ilkeitä ja epäpäteviä, vai?
On totta, että synnytys on dramatiikkaa täynnä ja siihen liittyy riskejä. Kuitenkin SUURIN osa menee hyvin ja lopputuloksena terve uusi ihminen.
Maailman luonnollisemmasta asiasta on tehty pelottava tapahtuma .Hoitohenkilökunnan ammattiataitoa arvostellaan, vaikka heidän tehtävänsä on turvata äidin ja pienokaisen terveys. Edelleenkään; ihminen ei voi hallita kaikkea, vaikka kuinka on pelit ja vehkeet käytössä!
pelotella, vaan tuoda esille tosiasioita.
Hoitohenkilökunnan kiltteydellä tai ilkeydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kerrotaanko riskeistä rehellisesti molempien synnytystapojen kannalta vai ei. "Luonnollisen" alatiesynnytyksen kannattajat ovat vain ihmeen herkkähipiäisiä kaiken sen totuuden suhteen, mitä alatiesynnytyksiin liittyy. Ihme juttu sinänsä, sillä eihän totuuden kertominen ole millään muotoa heiltä pois! Ihmisiä pitäisi sen verran kunnioittaa, että kertoo faktoja asioista eikä hyssyttele ja kaunistele varsinkaan kun kukaan toinen ihminen ei kuitenkaan osaa sanoa, onko alatiesynnytys itse kullekin loppujen lopuksi mitenkään luonnollinen ja hyvä asia. Tämä olisi vain ja ainoastaan ihmisen itsensä päätettävä asia. Ja jos ei faktojen kanssa pysty elämään, eikä riskejä ottamaan niin sitten todella ei joko hanki lapsia tai hankkii muulla tavalla.
Mielestäni liikutaan eettisesti myös täysin väärillä urilla, kun "suojellaan" ensisynnyttäjiä totuudelta. Eiköhän tässäkin maassa ole jo ihan tarpeeksi sellaisia naisia, jotka ovat vain olleet kilttejä tyttöjä, tyytyvät "naisen osaan" eivätkä loppujen lopuksi osaa aavistakaan, mitä tuleman pitää, miten elimistö on saattanut mennä rikki ja mitä kaikkea ja millä lailla on yritetty korjata. Kun sitä tietoa ei ennen synnytystä eikä synnytyksen jälkeenkään vaivauduta kunnolla kertomaan. Sitten vain ihmetellään kummallista oloa/vaivoja ja luullaan, että se kuuluu asiaan.
Pahinta onkin rumasti sanottuna ensikertalaisten kusetus.
Hoitohenkilökunnasta vielä sen verran, että yleensä ottaen varmasti suurin osa hoitajista on koulutukseensa ja kokemukseensa nähden ammattitaitoisia ja ystävällisiä. Valitettavan usein sen sijaan törmää lääkäreihin, joiden ei pitäisi olla missään tekemisissä ihmisten ja ihmisten terveyteen liittyvien asioiden kanssa.
Hyväksytään nyt sitten tässä luonnollisuudessa sitten sekin tosiasia, että ellei lääketieteellisesti puututtaisi niin usein synnytysten kulkuun kuin länsimaissa puututaan, naisten ja vauvojen kuolleisuus olisi PALJON suurempi. Missä menee luonnollisuuden raja?
Mutta onko jonkun toisen kokemus sitten totuus? Jokainenhan on oma persoonansa ja toiselle joku tapahtuma on pahempi kuin toiselle.
Haluaisin kuulla mielipiteesi, miten synnytyksestä pitäisi mielestäsi sitten kertoa? Tottahan on, ettei synnytys ole mikään pikkujuttu, mutta miksi pelotella etukäteen, kun kuitenkin moni ensikertalainen on iloisesti yllättynyt, kun oli pelännyt kavereiden puheiden vuoksi synnytystä jo paniikkiin asti. Kuitenkin synnytys sujui heidän kertomansa mukaan helposti.
Eihän kukaan voi oman kokemuksensa perusteella sanoakaan, miten toisen synnytys tulee sujumaan -ei yhtään enempää hyvien kuin huonojenkaan kokemusten perusteella. Eikä sitä osaa kukaan yhtä hyvin arvioida kuin odottava äiti itse omien tuntojensa mukaan. Sen vuoksi äitiä pitäisi AINA kuunnella ja äidin toiveita synnytyksen, synnytystavankin suhteen ehdottomasti kuunnella ja kunnioittaa.
Onko alatiesynnytyksen riskeistä kertominen todella pelottelua? Sektion riskeistä kerrotaan kyllä auliisti ja niillä nimenomaan yritetään pelotella kaikki synnyttämään alateitse. Mutta ongelma onkin siinä, kun ensikertalainen kysyy neuvolassa tai lääkärissä alatiesynnytyksen riskeistä, niin yleensä siihen ei tule suoraa eikä oikeastaan mitään vastausta. Ei sekään ole oikein. Parhaimmillaan/pahimmillaan lähinnä hoitaja tai lääkäri suuttuu kysyjälle siitä, että tämä on edes kehdannut moista kysyä!
Mikäli ensisynnyttäjä todella haluaa tietää tasapuolisesti molempien synnytystapojen riskit, ne tulisi ehdottomasti kertoa ja mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ja jos sitä tietoa ei amnmattilaisilla ole niin sitä pitäisi ehdottomasti hankkia.
Esimerkiksi synnytysvalmennuksessa (tai kysyttäessä) pitäisi todella vaikka kuvien kera näyttää, miten vauva etenee synnytyskanavassa ja miten äidin kudokset venyvät ja repeytyvät niin emättimen kuin välilihankin osalta. Ja maininta siitä, miten suuri osa ensisynnyttäjistä repeää minkäkin asteisesti, sekä mitä seurauksia repeämisillä on.
Edes repeämien luokittelusta en missään vaiheessa saanut kysyttäessäkään neuvolasta tai sairaalasta tietoa, minkä vasta myöhemmin löysin ao. tyyliin:
I aste: limakalvo emättimessä ja ulkosynnyttimissä vaurioituu
II aste: väliliha ja lantionpohjan lihaksisto repeää
III aste: peräaukonsulkijalihas on vaurioitunut välilihan repeämisen lisäksi
IV aste: emättimen ja välilihan täydellisen repeämisen lisäksi peräsuolensulkijalihakset ovat täysin auenneet, toisinaan myös peräsuolen alaosa on repeytynyt irti
Tosiasia on varmasti se, että ensisynnyttäjistä valtaosa todellakin repeää synnytyksessä, mutta eiköhän tilastotkin ole tästä jo olemassa alan ihmisillä joten asia olisi helppoa todentaa suuntaan taikka toiseen. Eri asia on sitten vielä muut mahdolliset sidekudosrepeämät jotka johtavat laskeumiin ja voivat pahimmillaan käytännössä invalidisoida.
Tässä on nyt vain esimerkki siitä, miten asioita pitäisi mielestäni käsitellä. Lisäksi pitäisi kertoa myös vauvaan kohdistuvat riskit molempien synnytystapojen välillä. Ilmeisesti (silmiini sattuneen lehtileikkeen mukaan) myös yhä useammin vauvat ovat kooltaan suuria, mikä johtaa aina vaikeuksiin alatiesynnytyksessä ja esim. vauvojen pysyvien hermovaurioiden muodostumiseen olkapäihin, puhumattakaan hapenpuutteesta aiheutuneista aivovaurioista.
Eikä näitä asioita tarvitse automaattisesti tyrkyttää kaikille, sillä monet ovat varmoja siitä, että haluavat synnyttää alateitse eivätkä todellakaan edes halua tietää mitään riskeistä vaan ottavat asiat niin kuin ne tulevat. Mutta sanokaa nyt joku edes yksi järkevä, perusteltu syy miksi asioista ei kerrota semmoisille jotka niistä kysyvät ja tahtoisivat tietää?
Ihan hyviä pointteja sinulla.Itsekin pidän valmennuksia ja usein tulee mieleen, että mitä asioita pitäisi kertoa.Totuus pitäisi kertoa, mutta ei saa pelotellakaan!
Kun osaisi asiallisesti kertoa myös niistä ikävimmistä asioista tuleville vanhemmille. Usko pois, kukaan ei tahallisesti ole kertomatta totuutta, mutta ei haluta myöskään turhaa pelotella.
alan ammattilainen ajattelee myös tuolla tavalla!
Ja tavallaan ymmärrän kyllä, miksi kaikkea ei uskalleta tuoda esille, vaikka en sitä henk.koht. hyväksykään. Mutta uskon myös, että vaikka moni ensisynnyttäjä helpottuu synnytyksen koettuaan ettei se niin kamalaa ollutkaan, vähintään yhtä moni kokee jonkinasteisesti tulleensa ikään kuin "petetyksi" ja joutuu vain ihmeissään kärvistelemään vaivojensa kanssa taikka sitten masentuu rankasta kokemuksesta.