Olen ymmärtänyt, että monet tälle palstalle kirjoittavat omaavat melkoisen pitkän sairaushistorian. Voisitteko vähän kertoa miten pitkäkestoisesta sairaudesta kohdallanne on kyse? Minua kiinnostaisi myös "kuulla" mielipiteitänne tai kokemuksianne, miksi sairaus on jatkunut niin pitkään eli mikä on ollut "este" paranemiselle? Oletan, en tiedä, että esimerkiksi skitsofrenia on sellainen sairaus josta ei parane, mutta oireilun voi pitää kurissa lääkityksellä. Olenko tässä asiassa oikeassa ja miten on laita muiden sairauksien? Kiitos avustasi.
Pitkä sairastaminen
Thunderball
5394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen lukenut paljon aiheesta skitsofrenia-ja että siitä voi parantua.
Skitsofrenian takana on aina Hylkääminen.Ja kun hylkääminen,viha,pelko saadaan parannettua,niin silloin väistyy myös tuo sairaus.
lääkkeet on vain väline jolla saadaan tunteet padottua mutta ei parannettua.kun saadaan kyseiset vääristymät oiottua,turvallisin menetelmin,niin on paljon tapauksia joissa on skitsofrenia saatu hoidettua.
Paraneminen ei välttämättä tapahdu hetkessä mutta olen lukenut että vuodessa jo paranee todella paljon,lähes oireettomaksi.
Itselläni on ollut toistuvaa masennusta,aaltomaista.Ja itken kovasti.Omalla kohdallani alkoi sairaus ensin hiipien,kunnes se iski sitten rajusti.
Aikaa kaiketi kulunut rajummasta vaiheesta noin 5 vuotta.sitä ennen olin jo joutunut elämäni kriisien takia kääntymään ammattilaisten puoleen.
En ole se sama nainen kuin ennen.Ilo ja huumori on karannut jonnekin,luovuus on kadonnut,ym.latistumaa on aika kovasti.ja yleistä tylsistymistä ja kyllästymistä havaittavissa.vaikkakin toisaalta on hirveä elämänjano.mutta elämäntilanteeni on tosi vaikea joten mielenikin on ollut pakko sopeutua olemassa oleviin olosuhteisiin..että sellainen tapaus-
Itselläni ei ole henk. koht. kokemuksia skitsofreniasta, mutta olen myöskin ottanut asiasta selvää jonkin verran ja ystäväpiiriini kuuluu skitsofreniaa sairastava. Itse olen hieman eri mieltä skitsofrenian syistä. Skitsofrenian synty ja sairauden laukeaminen on mielestäni aika yksilöllistä. jokaisella on oma historiansa. Jollakin saattaa olla takana ns. sukurasite. Skitsofrenian varsinaista syytähän ei ole pystytty tieteellisesti täysin selvittämään. On myös olemassa viitteitä siihen, että skitsofreniasta kärsivällä olisi muutoksia aivokemiassa (dopamiini).Tämä selittää osin sen, miksi lääkkeet auttavat,koska niiden avulla vaikutetaan "aivojen kemioihin".Tosin, usein eri lääkkeitä joudutaan kokeilemaan, ennen kuin sopiva löytyy. Läheskään aina kaikki harhat eivät poistu lääkkeillä täysin.
Skitsofreniasta voi parantua,mutta mitä nuorempana sairaus puhkeaa, sitä epätodennäköisempää parantuminen on. Sairauden kanssa on vain opittava elämään. Silloin, kun sairaus alkaa vanhemmalla iällä, esim. keski-iässä,paranemisen mahdollisuudet ovat paljon paremmat. Nämä kaikki asiat ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä, joten mitään yleispätevää ei voi sanoa, kun on kyse yksittäisistä ihmisistä.
Nää on pitkiä prosesseja. Ekasta diagnoosista on aikaa 4 vuotta ja sen ajan olen lääkityksessä /terapiassa ollut. Ehdottomasti huonoimmat hetket sattuivat tän vuoden ekalle puoliskolle ja nyt on suunta totaalisesti vaihtunut =).
Masennuksesta olen kaiketi kuitenkin kärsinyt pidempään.
No monilla on pidemmät taustat. Olen päässyt helpolla toistaiseksi.
Olen kärsinyt masennuksesta koko ikäni, "täydellinen" romahdus itsemurhayrityksineen tapahtui noin 10 vuotta sitten.
Käytän estolääkityksenä pientä masennuslääkeannostusta, en oleta koskaan tulevani "terveeksi". Esteenä ovat mielestäni lapsuudesta saadut heikot eväät elämää varten: lapsuutta en voi ottaa uusiksi, pakko sinnitellä sen varassa mitä on pystynyt kasaan saamaan. Näkymättömäksi vaiennettu lapsi ei pysty aikuisenakaan loistamaan.
Voi rakas huutolainen! kosketti viestisi tosi syvältä.
niin se on että jos ei eväitä ole saanut,niin on vaikeampi täällä kovassa maailmassa porskutella.tämä maailma ei ole herkkien maailma.mutta meillä herkillä on jotakin mitä taas ei ole kaikilla.
herkkyys on kuitenkin ihana asia,en antaisi sitä pois.itsekin kärsin kovasti täällä,toisten sanomisista,jo pelkät toisen eleet tms.saattavat loukata.
vieläkin koen ja tunnen että ylitän helposti rajani.esimerkiksi ihmissuhteet kuluttavat minua kovasti ja vuorovaikutus,kuin menisin kuiviin,liian nopeasti.
vaikea selittää mutta varmaan jokainen herkkä tietää mitä tarkoitan.
oletko lukenut sen kirjan:näkymätön lapsi? muistaakseni sellainen kirja on olemassa,luulen muistavani.
mutta muista,rakas ystävä,saat olla juuri sellainen kuin olet.me näkymättömät lapset saamme silti olla olemassa,ja meille on täällä aivan omanlainen tarkoitus annettu!
olemme kaikki Jumalan suunnittelemia ja hän on antanut meillekin elämän.
siunausta sinulle,Huutolainen! t.lumikki